Yle: Miksi työtä tulisi tehdä sosiaaliturvan eteen?

Yleisradio on jälleen osoittanut kuinka halventavasti se suhtautuu suomalaisten tekemän työn arvoon. Maanantaina Yle Puheella vaadittiin kansalle oikeutta nostaa sosiaalitukia tekemättä julkisen sektorin tarjoamia töitä.

16.2. lähetetyssä ”Emilia Kukkala” –radio-ohjelmassa jyväskyläläinen tutkijatohtori kertoi näkemyksiään vastikkeellisesta sosiaaliturvasta, jota juontaja kutsui tuttavallisemmin orjatyöksi. Veronmaksajien ylläpitämän radiokanavan viesti kuulijoille oli se, että ilmainen raha on jokaisen ihmisen perusoikeus. Kansalainen saa aina kieltäytyä halutessaan töistä, mutta valtiolla ei ole lupaa kieltäytyä elättämästä kansalaista.

”On kyseenalaista, että ihmisen täytyisi tehdä töitä sosiaaliturvan eteen,” todettiin Ylen verkkosivuilla. Ohjelmassa sukellettiin marxilaiseen utopiaan, jossa julkiset tulonsiirrot lopulta kaataisivat raja-aidat työntekijöiden ja työnantajien välillä. Sosiaalipummit välttelevät töitä ilmeisesti vain siksi, että valtio on hölmöyttään kieltäytynyt tukemasta vapaamatkustajia tarpeeksi avokätisesti.

Yle Puheen juontajan mukaan on ongelmallista, että sosiaalituki on osittain sidottu työsuoritukseen ”ja muihin ehtoihin”. Jakonen toteaa, että suomalaisia pakotetaan yhä useammin työllistymään ”alalle kuin alalle koulutuksesta huolimatta”. Tämä on hänen mielestään ”kyseenalaista”. Juontaja ja Jakonen antavat kuulijoiden ymmärtää, ettei vastikkeellinen sosiaaliturva tuota koskaan arvonlisäystä. Esimerkiksi sosiaaliturvan vastiketyöstä kerrotaan kahdesta ihmisestä, joista toinen kaivaa ojaa ja toinen täyttää sitä. Lisäksi osallistuvan sosiaaliturvan väitetään polkevan ihmisen itseisarvoa sekä yksilöiden oikeutta päättää omasta elämästään.

Kuun vaihteessa Yle sai paljon palautetta julkaistuaan kritiikittömän mainoksen Elinkeinoelämän Valtuuskunnan (EVA) vaatimuksesta kaksinkertaistaa Suomeen tulevien siirtolaisten määrä. EVA:n tavoitteena on luoda Suomeen joukkomaahanmuuton avulla suunnaton matalapalkkaisen työvoiman reservi.

Tutkimusten mukaan ainoastaan valkoiset länsimaalaiset maahanmuuttajat tuottavat uudessa kotimaassaan enemmän kuin kuluttavat julkisia varoja. Suuryrityksiä ja –sijoittajia edustava EVA ei tietenkään tästä välitä, sillä sen taustajoukot ovat kiinnostuneet vain mahdollisimman nopeasta henkilökohtaisesta rikastumisesta. Siinä missä Emilia Kukkalan radio-ohjelma kritisoi suomalaisen työn arvoa vasemmistolaisesta näkökulmasta, iski EVA suomalaisia vastaan oikealta. EVA vaati Suomeen lisää yhteiskunnan elättejä polkemaan palkkoja, ja Kukkala vaati eläteille entistä vähemmän vastuuta ja entistä suurempia tulonsiirtoja.

Yle antaa äänen sekä Juhana Vartiaiselle että Emilia Kukkalalle, joiden molempien tarjoama talouspoliittinen ratkaisu merkitsee kuitenkin raskaita tappioita tavallisille työtä tekeville suomalaisille. Siis niille suomalaisille, jotka joutuvat elättämään työllään perheensä lisäksi kasvavan joukon pakolaisia, narkomaaneja ja elämäntapaintiaaneja, jotka pitävät itseään liian hyvänä palkkatyölle. Yle tarjoaa äänen Suomen-syöjille, mutta isänmaallinen ratkaisu loistaa poissaolollaan.

Terveessä yhteiskunnassa on itsestään selvää, että kansalainen tekee työtä toimeentulonsa eteen. Toisin kuin Kukkala ja Jakonen väittävät, ei kyse ole ilmaistyöstä, sillä vastineeksi työstään kansalaiset saavat rahaa ja verorahoilla tuotettuja palveluita. Vastikkeellinen sosiaaliturva ei tietenkään ole vastaus taloutemme varsinaisille rakenteellisille ongelmille (kuten pankkijärjestelmälle, väärin kohdistetulle verotukselle ja leikkauksille sekä kansainväliselle kaupalle), mutta se on merkittävä kulttuurillinen viesti kansalaisille: meistä jokaisella on velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan. Distributismista kirjoittanut Nikolas Ojala muotoilee asian näin:

”Samalla tavoin kuin työn verottaminen rankaisee työntekijää rehellisen hyödyllisen työn tekemisestä, myös sosiaaliturva usein palkitsee työtöntä passiivisuudesta ja laiskottelusta. Tämä on käytännön totuus, riippumatta siitä, mikä on verotuksen tai sosiaaliturvan varsinainen tarkoitettu vaikutus.

Mikään sivilisaatio ei selviä tilanteesta, jossa sen piirissä esiintyy pitempiä aikoja laajoja työttömien luokkia. Julkisista varoista maksettavan tuen vastaanottaminen aikaa myöten murtaa ja turmelee parhaatkin kansalaiset. Myös yksityinen hyväntekeväisyys muuttuu turmiolliseksi, kun työkykyiset kansalaiset ovat pitempään sellaisen kohteena.”

Distributistina Ojala suosittelee vastikkeellista sosiaaliturvaa, jota voitaisiin kutsua työpalveluksi. Työpalvelu ”ei tietenkään koskisi alaikäisiä, vanhuuseläkkeeseen oikeutettuja vanhuksia eikä työkyvyttömiä (invalideja)”. Vasemmiston mukaan vastikkeellisuus johtaa automaattisesti muun muassa edellä mainittujen ryhmien riistoon, mikä on kuitenkin valhe. Lainsäädännöllä voidaan helposti suojella lasten, eläkeläisten ja työkyvyttömien oikeuksia.

Monopolikapitalistien esittämään vastikkeellisen sosiaaliturvan vaatimukseen kätkeytyy kuitenkin oikeita vaaroja. Kansainväliset vapaakauppasopimuksen pyrkivät yksityistämään ja kilpailuttamaan sellaisetkin alat, jotka ovat Suomessa olleet perinteisesti julkisia. Kun vastikkeellisuus yhdistetään talouden globalisaatioon ja monopolikapitalismiin, on jo aiheellista puhua orjatyön uhasta. Riskit voidaan kuitenkin torjua tekemällä nationalistista talouspolitiikkaa, joka suojelee sekä suomalaisia yrityksiä että palkansaajia.

Miksi Yleisradio ei sitten markkinoi taloudellista nationalismia keskusteluohjelmissaan? Koska nationalismi on Yleisradiolle kirosana. Yle on toimintaperiaatteissaan sitoutunut ”tukemaan monikulttuurisuutta”, minkä vuoksi se ei voi esittää suomalaisille kestäviä talouspoliittisia ratkaisuja. Ei ihme, jos suomalaista veronmaksajaa alkaa ärsyttää.

Lähde: Yle