Totuus Syyriasta
Tiistaina uutisoimme Islamic State –järjestöstä, Syyriasta ja terroriuhasta Suomessa. Syyrian konfliktin taustalla ei lopulta ole muslimifundamentalismi vaan sionistinen suurvaltapolitiikka.
Julkaisemme Stephen Goodsonin 2011 kirjoittaman artikkelin, jotta suomalaiset saisivat kokonaisvaltaisemman kuvan siitä, miksi länsi ruokkii terrorismia käymällä veristä sotaa Bashar al-Assadin hallitusta vastaan. Syyrian sota on tuonut maahanmuuttajaterrorismin uhan myös Suomeen.
Goodson on työskennellyt aiemmin Etelä-Afrikan keskuspankin johdossa, mutta juutalaisjärjestöt painostivat pankin irtisanomaan hänet ”väärien mielipiteiden” vuoksi. Lienee parasta muistuttaa lukijoita siitä, että tässä artikkelissa sana ”sionisti” ei ole synonyymi sanalle ”juutalainen”. Rovaniemen hovioikeuden mukaan suomalaiset ovat niin typeriä, että he sekoittavat nämä kaksi termiä lukiessaan Lähi-idän politiikkaa käsitteleviä artikkeleita.
Stephen Godson: Totuus Syyriasta
Syyrian historia ulottuu kauas. Sen pääkaupunki Damaskos on maailman vanhin kaupunki asutuksen perusteella (noin 4 000 vuotta). Lukuisat kansat ovat miehittäneet sen historian aikana, muun muassa akkadilaiset, aramealaiset, persialaiset, kreikkalaiset, roomalaiset ja turkkilaiset.
Marraskuussa 1917 eversti T. E. Lawrence vapautti Syyrian. Lawrencea kutsuttiin ”Arabian kruunaamattomaksi kuninkaaksi” ja ”Arabian Lawrenceksi”, koska hän oli johtanut arabikapinaa turkkilaisia valloittajia vastaan. Arabit halusivat rakentaa vahvan ja yhtenäisen arabivaltion, jonka pääkaupunki olisi Damaskos. Juutalaistaustainen Rothschildien pankkiirisuku kuitenkin esti hankkeen kiristämällä Englantia luovuttamaan Palestiinan juutalaisille. Vastalahjaksi pankkiirit painostivat Yhdysvallat liittymään ensimmäiseen maailmansotaan, jonka Englanti oli jo vähällä hävitä.
Versailles’n rauhankonferenssissa kesäkuussa 1919 Syyria lahjoitettiin Ranskalle – siitä tuli Ranskan mandaattialue. Muistelmateoksessaan Seven Pillars of Wisdom Lawrence kutsui menettelyä törkeäksi petokseksi. Toukokuussa 1935 eversti kuoli hämärässä ”moottoripyöräonnettomuudessa” sen jälkeen, kun hän oli julkisesti ilmoittanut matkustavansa tapaamaan Adolf Hitleriä ja keskustelemaan pysyvän rauhan takaamisesta Saksan ja Englannin välille.
Kun ranskalaiset lopulta poistuivat toisen maailmansodan jälkeen huhtikuussa 1946, Syyriasta tuli itsenäinen valtio. Sitä kuitenkin ravistelivat lukuisat sotilasvallankaappaukset, joita oli yhteesä kahdeksan. 1970 ilmavoimien komentaja Hafiz al-Assad otti vallan, ja hänet valittiin seuraavana vuonna Syyrian presidentiksi johtamansa Ba’ath-puolueen edustajana.
Assad toi järjestyksen takaisin Syyriaan. Seuraavan kymmenen vuoden aikana talous kasvoi 8 % vuosivauhtia. Maatalous on Syyrialle tärkeä sektori, sillä se tuottaa noin 25 % tuloista. Tärkeimmät viljelykasvit ovat vehnä ja puuvilla. Maa tuottaa ja vie myös öljyä. 2010 Syyrian bruttokansantuote kasvoi vuodessa 3,2 %. Kansalaista kohden BKT oli 4 800 dollaria.
Syyria ei ole teokratia. Syyriassa asuu noin 21 miljoonaa kansalaista, joista 90 % on muslimeita. Se on kuitenkin yksi harvoja arabivaltioita, jotka suojelevat ja kunnioittavat kristittyä vähemmistöään (10 % väestöstä). Samoin tekivät Irakin Saddam Hussein ja Libyan Muammar Gaddafi.
Assadin Syyria tarjoaa kansalaisille ilmaisen koulutuksen aina yliopistotasolle asti. Terveydenhuolto on myös ilmaista, ja valtio on taistellut tukiohjelmillaan asunnottomuutta vastaan. Ikävä kyllä 2006 Syyria alistui Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n ”rakenneuudistusohjelmalle”, minkä johdosta hyvinvointivaltiota purettiin hiukan. Valtion taloutta on rasittanut myös 1,5 miljoonaa irakilaista ja 500 000 palestiinalaista pakolaista, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa Israelin aloittamien sotien ja etnisten puhdistusten vuoksi.
Suurin osa pankeista, muun muassa Syyrian keskuspankki, Syyrian liikepankki, Maataloudellinen osuuspankki, Teollisuuspankki, Kansan luottopankki ja Kiinteistöpankki ovat valtion omistamia. Länsimainen velkatalousjärjestelmä kavahtaa kansallistettua pankkitoimintaa. Meidän pankkimme ovat sen sijaan yksityisiä yrityksiä, jotka väärentävät rahaa luomalla sitä tyhjästä ja kiskovat siitä rikollisen korkeaa korkoa.
Syyria hallitsee geostrategisesti tärkeitä alueita Lähi-idässä. Se on viimeinen suuri este Yhdysvaltojen ja Israelin suunnitelmalle vallata koko Lähi-itä ja tehdä kaikista alueen valtioista sionistien nukkehallituksia. Syyrian ohella sionistit vihaavat Irania, jonka kanssa Syyria allekirjoitti 2008 puolustusyhteistyösopimuksen.
Maaliskuussa 2011 alkaneet ”kansannousut” ja mielenosoitukset ovat turkkilaisten, amerikkalaisten ja israelilaisten tiedustelupalveluiden aikaansaannosta. Ääri-islamistit käyttivät ”rauhanomaisina” alkaneita mielenosoituksia hyväkseen ja heillä oli käytössään raskaita konekivääreitä, kranaatinheittimiä, ilmatorjuntaohjuksia ja tankkiansoja. Mielenosoitusten tavoitteena oli horjuttaa valtiojärjestystä. Provokaattorit saivatkin luotua keinotekoisen ”humanitaarisen kriisin”, jonka tarjoaman tekosyyn varjolla ulkopuoliset ovat hyökänneet Assadin hallintoa vastaan ”suojellakseen siviileitä”. Tavoitteena on kaataa Assadin hallitus ja nimetä tilalle sionisteja ja länsimaita miellyttävä nukkehallitus.
Syyrialla on hyvin koulutettu armeija. Sillä on tehokkaita maasta-maahan ohjuksia ja erittäin kehittynyt ilmatorjuntajärjestelmä, joka tulisi muodostamaan Natolle erittäin suuren ongelman, mikäli se päättäisi hyökätä.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on Venäjän laivaston tukikohta Tartusin satamakaupungissa. 2011 arsenaaliin kuului muun muassa risteilijä ja neljä ydinsukellusvenettä. Venäjä on vannonut estävänsä YK:ssa kaikki aloitteet Syyrian hallinnon kaatamiseksi. Venäjä ei kuitenkaan ole luotettava kumppani. Se ei kumonnut veto-oikeudellaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä 1973, joka johti Libyan tuhoon. Venäjä ei myöskään toimittanut S-300-ilmatorjuntaohjuksia, jotka Iran osti 2010 [Keväällä 2015 Venäjä kuitenkin ilmoitti peruuttavansa ilmatorjuntajärjestelmän vientikiellon. Tämä johtui muun muassa Yhdysvaltojen ja Iranin diplomaattisten välien parantumisesta. Suom. huom.].
Presidentti al-Assad on kansanmies ja suosittu johtaja. 10.6.2010 vaaleissa hän sai 97,3 % äänistä. Nähtäväksi jää, onko Syyria liian kova pala länsimaiden ja niitä hallitsevien ylikansallisten pankkiirien purtavaksi.
Kirjoittaja on vieraillut Syyriassa.
Lue myös:
Mitä jokaisen tulisi tietää Iranista
Syyria vahvistaa Israelin pelätyintä vihollista
Nämä ylikansalliset pankkiirit ovat juutalaisia. Myös sionistit ovat juutalaisia. Ei-juutalaiset wannabe-sionistit ovat vain lakeijoita. Juutalaiset pitävät ohjenuoranaan Talmudia. Valtaa pitää kansainvälinen järjestäytynyt juutalaisuus. Se on yhtä kuin sionismi ja siis valllassa oleva juutalaisuus, joka katsoo, että ei ole juutalaisuutta ilman Talmudia. On typerää kuvitella sionismin ja juutalaisuuden olevan jotenkin eri asioita. Jos yhteiskunta ei halua, että juutalaiste tekemisiä pengotaan, niin se kieltää heistä puhumisen. Nimitettiin heitä sitten juutalaisiksi tai sionisteiksi. Mielestäni on mieletöntä ja harhaan johtavaa väittää sionimilla ja juutalaisuudella olevan eroa. Se on valehtelemista ja saattaa olla hyvin haitallista jopa, jos ei tajuta sionismin ja kommunismin yhteyttä ja identtisyyttä ja aletaan vastustaa nationalismia.
Jospa tuo oli viittaus siihen, että Magneettimedia on saanut tuomion ”Suomen juutalaisia vastaan kiihottamisesta” kutsuttuaan George Bushia sionistiksi. Ero on usein semanttinen, mutta voi säästää kymmenientuhansien eurojen tuomiolta (ja pahimmillaan koko julkaisun lopettamiselta).