Ilmastonmuokkaus: sään manipulointi, päästöjuovat ja kemikaalivanat

Maailman ilmatieteen järjestö piti ilmaston keinotekoista muokkaamista käsittelevän kokouksen Belgian Gentissä. Tieteilijät totesivat yksimielisesti, ettei ilmastonmuokkaus, kuten untuvapilvien rakenteen muuttaminen, ole huijausta tai pelkkää salaliittoteoreetikkojen sepitettä; ilmastonmuokkauksella on yli 60 vuoden mittainen historia. Vaikka ympäristölle haitallinen ilmastonmuokkaus kiellettiin YK:n sopimuksessa vuonna 1978, ruoka- tai vesiresurssien turvaamiseen tähtäävät hankkeet sallittiin. Sotilaallis-teollinen kompleksi havittelee yliotetta planeettamme ilmastosta.

Ilmastonmuokkauksessa ei ole kyse salaliitosta, ellei sellaiseksi lasketa hallitusten ja teollisuuden pyrkimystä kiistää niitä tosiasioita, joita voimme havaita taivaalla omin silmin. Vertaisarvioidut tutkimukset ovat kaikkien asiasta kiinnostuneiden saatavilla, jos vain viitsii nähdä vaivaa, ja etsiä oleellisen tiedon tiedejulkaisujen valtamerestä. Vaikka asiaa on käsitelty julkisuudessa, kunnollinen yhteenveto on jäänyt laatimatta. Artikkelin lopussa on lista varmistetuista, vuoden 1915 jälkeen toteutetuista ilmastonmuokkauksista.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: ilmastonmuokkaus, planeettatekniikka, auringon säteilymäärän hallinta, kemiallinen puskurointi, pilvien kylväminen, sääolosuhteiden voimistaminen. Ilmakehään levitetyistä myrkyllisistä kemikaaleista käytetään myös nimitystä kemikaalivanat. Tämä on vain yksi metodi useiden joukossa, ilmastonmuokkaus on nykyään laajalle levinnyt ja hyvin rahoitettu toimiala.

Belfortin ryhmä, joka on levittänyt tietoisuutta myrkyllisten kemiaalien käytöstä ilmastonmuokkauksessa viimeisen seitsemän vuoden ajan, järjesti kansainvälisen kokouksen. Tilaisuuteen osallistui ilmastonmuokkaustietoisuutta edistäviä ryhmiä Kreikasta, Saksasta, Hollannista, Ranskasta ja Yhdysvalloista. Tilaisuudesta julkaistiin viisi videota. 29. toukokuuta dokumentaristi Michael Murphy ja lentokoneinsinööri tri Coen Vermeeren pitivät kaikkein ajatuksia herättävimmät esitelmät aiheesta.

Delftin teknillisen yliopiston tohtori Vermeeren esitteli 300-sivuisen tiederaportin ”Case Orange: Contrail Science, Its Impact on Climate and Weather Manipulation Programs Conducted by the United States and Its Allies”

Case Orange -raportin on laatinut nimettömänä pysyttelevien tiedemiesten ryhmä. Raportista lähetettiin kopioita suurlähetystöille, uutistoimistoille ja aktivistiryhmille ympäri maailmaa, tarkoituksena herättää julkista keskustelua aiheesta.

Raportissa ruodittiin HAARP (High Frequency Active Auroral Research Program) tutkimusprojektia, jonka tavoitteena on oppia ymmärtämään, simuloimaan ja kontrolloimaan ionosfäärissä tapahtuvia sähkömagneettisia prosesseja sekä käyttämään näitä sotilaallisissa sovelluksissa.

Selkeyden vuoksi artikkelissa ei käsitellä pilvien kylvämisen terveys- ja ympäristövaikutuksia sen syvällisemmin. Case Orange -raportin laatijat ja Belfortin ryhmän järjestämän kokouksen puhujat käsittelivät aihetta perusteellisemmin. Pintapuolinen katsaus osoittaa tutkijoiden olevan erimielisiä kemikaalivanojen myrkyllisyydestä. Se, jakautuuko mielipiteet tasaisesti kahteen leiriin vai onko suuri enemmistö toisella kannalla, jäi mysteeriksi.

Päästövanat ovat kemikaalivanoja

Raportissa ei käytetä termiä ’kemikaalivana’, sillä termi yhdistetään helposti amatöörimäisiin salaliittoteoreetikkoihin. Ainoa virallinen asiakirja, jossa termiä käytetään, on Dennis Kucinichin laatima Space Preservation Act 2001 -lakialoite. Lakialoitteella (H.R.2977) pyrittiin kieltämään ei-tavanomaiset asejärjestelmät, joiden käyttö voisi vahingoittaa ilmakehää, maakehää tai biosfääriä. Kemikaalivanat mainittiin korostetusti. Lopulta termi poistettiin lakialoitteesta, eikä lakialoite mennyt läpi.

Kirjoittajat käyttävät vaihtoehtoista termiä ’pysyvä päästövana’ kuvailemaan ilmiötä, sillä kaikki päästövanat ovat kemikaalivanoja. Pysyvä päästövana -termillä kuvataan niitä päästövanoja, joissa on pakokaasun lisäksi säähän vaikuttavia kemikaaleja.

Raportissa torjutaan ajatus mahdollisista väestöpoliittista tavoitteista sumutuksen taustalla. Vaikka ilmastonmuokkauksen toteuttaminen on täysin riidatonta, tarkoituksenmukainen ihmisten sairastuttaminen ei ole heidän mielestään uskottava motiivi. Väite perustuu oletukselle, että valtiolliset terveysviranomaiset ajattelevat vain kansalaisten parasta, ja että talous on kuluttajavetoinen. Kirjoittajat eivät ole ottaneet huomioon lukuisia todisteita lääketeollisuuden ja terveysviranomaisten välisestä yhteistyöstä. Tänäkin vuonna British Medical Journal -julkaisu toi ilmi merkittäviä eturistiriitoja Maailmanterveysjärjestön ja lääkealan suuryritysten välillä, kun H1N1-influenssapandemia ja siihen valmistetut rokotteet osoittautuivat huijaukseksi. Kirjoittajat eivät ottaneet huomioon tuloja, joita yksityinen terveydenhoitojärjestelmä saa jokaisesta hoidettavasta ihmisestä.

Tri Vermeeren esityksessä käytiin läpi merkittävä osa Case Orange -raportista. Hän myönsi avoimesti pysyvien päästövanojen olemassaolon.

Sään manipulointi kemiallisilla yhdisteillä

Case Orange -raportissa käytetään lähdeaineistona julkisesti saatavilla olevia asiakirjoja, joiden perusteella ilmastonmuokkausta on harjoitettu yli 60 vuoden ajan. Ison-Britannian sotavoimat käyttivät ilmastonmuokkausta saksalaisia vastaan Hampurin kaupungissa, toisen maailmansodan aikana. Yhdysvallat käyttivät ilmastonmuokkausta Vietnamin konfliktin aikana. Teknologian käyttö aseena herätti ristiriitaisia mielipiteitä, minkä vuoksi vuonna 1972 senaatti päätti kuulla asevoimien upseereja, jotka kiistivät ilmastonmuokkausteknologian käytön. Myöhemmin, yksityiskirjeessä puolustusministeri Melvin Laird myöntää upseerien antamien lausuntojen olleen perättömiä. Hän väitti, ettei ollut tietoinen asiasta.

Ympäristöä muokkaavien aseiden käyttö kiellettiin YK:n sopimuksessa (Convention on the Prohibition of Military or Any Other Hostile Use of Environmental Modification Techniques) vuonna 1978.

Tästä huolimatta, globaalin ilmaston lämmetessä, ihmispopulaation kasvaessa ja vesivarantojen saastuessa, ilmastonmuokkaus on herättänyt uutta mielenkiintoa.

Raportissa käsitellään useita patentteja, kuten vuodelta 1975 peräisin olevaa Powder Contrail Generation -patenttia:

”laite muodostaa päästövanan, jossa pölyn sirontavaikutus on suurin mahdollinen painoyksikköä kohden. Käytettävä materiaali … koostuu 85 % metallisista hiukkasista, 15 % kolloidisesta piidioksidista. Nämä muodostavat vakaan, 1-2 viikkoa kestävän tiivistymisvanan.”

Vuonna 2009 julkaistussa tiedeartikkelissa ”Modification of Cirrus clouds to reduce global warming” ehdotettiin kahta erilaista levitysmenetelmää ilmastonmuokkaukseen tarkoitetuille yhdisteille.

Raportissa mainitaan myös Hughes Aircraft Companyn patentti vuodelta 1991.

”sisältää 18 patenttivaatimusta menetelmistä tai yhdisteistä, joilla voidaan hidastaa ilmaston lämpenemistä. Näitä ovat alumiinioksidi ja sen käyttö (kohdat 3 ja 12), toriumoksidi (kohdat 4 ja 13) ja heijastavat Welsbachin materiaalit.. (kohdat 7 ja 10).”

Raportissa huomautetaan, että ”Panttivaatimuksissa kuvatut tekniikat ovat samankaltaisia kuin IPCC:n ehdottamat menetelmät.” Yksityinen turvallisuusalan yritys, Raytheon, osti Hughesin vuonna 1997. Sama yritys osti E-systemsin ja HAARP sopimuksen.”

Raportissa esille tulleiden todisteiden perusteella Raytheon haluaa luoda teknologian, jolla voidaan kontrolloida koko planeetan ilmastoa. Kirjoittajien mielestä ajatus vastenmielinen, ottaen huomioon sen, että Raytheon on suuryritys. Kirjoittajien mukaan on mielekkäämpää haastaa oikeuteen yritys kuin hallituksen virasto. Aliurakoitsijoiden käyttäminen on hyvin yleistä hallituksen ja virastojen keskuudessa, erityisesti asevoimissa. Ero vaikutusvaltaisen suuryrityksen ja hallituksen välillä on usein veteen piirretty viiva. Lopulta sillä ei ole mitään merkitystä, onko nanokokoisten metallihiukkasten, kemikaalien tai biologisen aineksen suihkuttamisen takana hallitus vai suuryritys. Kirjoittajien suopea asenne hallitusta kohtaan on uskomattoman naiivi.

Case Orangen perusteella ilmastonmuokkaus sai uutta puhtia ilmaston lämpenemishysterian noustua pinnalle. Vanhat patentit on kaivettu naftaliinista, päästökauppa on osoittautunut tehottomaksi keinoksi vähentää kasvihuonepäästöjä.

Vuodesta 2007 lähtien, miljardööri Bill Gates on käyttänyt yli 4,5 miljoonaa dollaria ilmastonmuokkauksen tutkimiseen. Koska päästöjen vähentäminen ei ottanut tuulta alleen teollisuuden parissa, vaihtoehtoista suunnitelmaa promotoidaan ratkaisuna ilmakehän ja vesistöjen saastumiseen. Vaihtoehtoinen suunnitelma on seuraavanlainen: teollisuuden tuottamia päästöjä kompensoidaan lisäämällä saasteita taivaalle ja vesistöihin. Paitsi, etteivät teollisuuden päästöt oikeasti edes vähene.

Ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestö ETC Group, kuvailee tapausta:

”Suunnitelma B eli ilmastonmuokkauksen käyttöönotto sujuu mallikkaasti: varakkaat ryhmät rahoittavat hankkeita, tiedejulkaisut pursuavat vertaisarvioituja artikkeleita ilmastonmuokkauksen eduista sekä poliitikot nyökyttelevät tyytyväisenä, kun tiedemiehet esittelevät lausuntoja ilmastonmuokkauksen tarpeellisuudesta.”

ETC ryhmän raportin mukaan Gatesin ilmastonmuokkausohjelman asiantuntijat toivat ilmi suunnitelman säteilynheijastustutkimuksen määrärahojen kasvattamisesta satakertaiseksi, 10 miljoonasta dollarista miljardiin dollariin, kymmenen vuoden ajanjaksolla.

Useat suuryritysten toimintaa tarkkailevat ryhmät ovat ilmoittaneet huolestuneisuutensa puhtaan veden puutteesta. ”Heinäkuun 2010 loppuun mennessä, YK:n yleiskokous äänestää Bolivian hallituksen esityksestä, jonka mukaan puhtaan juomaveden ja peseytymismahdollisuuden tulisi olla jokaiselle kuuluvia ihmisoikeuksia,” raportoi Food and Water Watch -järjestö.

Asevoimat haluaa yliotteen ilmastosta

Case Orange -raportissa viitataan Yhdysvaltain asevoimien korkea-arvoisten upseerien laatimaan tutkimusraporttiin, Weather as a Force Multiplier: Owning the Weather in 2025. Ilmavoimien virallisen kannan mukaan raportti on kuitenkin täysin kuvitteellinen, eikä siinä mainitut suunnitelmat tai kannanotot edusta ilmavoimien virallista kantaa.

Raportista käy ilmi aikataulu, jonka mukaisesti ilmastonmuokkausteknologia olisi tarkoitus ottaa käyttöön. Hanke toteutettaisiin yhteistyössä Weather Modification Association (WMA) kanssa. Järjestö on yritysten ja hallituksen välinen yhteistyöjärjestö, jonka tavoitteena on edistää ilmastonmuokkausteknologian hyötykäyttöä:

2000 Säteilyn heijastaminen ”ionipeilien” avulla otetaan käyttöön, käyttö kasvaa merkittävästi vuoden 2008 jälkeen.

2000-2025 Kemikaalien hyödyntäminen pilvien kylvössä, sekä siviili- että sotilasilmailussa.

2004 Älykkäiden pilvien luominen nanoteknologian avulla, käyttö kasvaa merkittävästi vuoden 2010 jälkeen.

2005 Hiekojakoisen hiilipölyn hyödyntäminen ilmastonmuokkauksessa.

Vaikka Case Orange -raportissa huomautetaan turvallisuusnäkökulmien puutteellisesta tutkimisesta, se ei sisällä WMA:n kantaa koskevaa lausuntoa. Vuonna 2009 WMA julkaisi kannanoton hopeajodidin käytön vaarattomuuden puolesta. Kannanotossa viitattiin useisiin kymmeniin vuosina 1970-2006 laadittuihin tutkimuksiin. Vuonna 2007 Maailman ilmatieteen järjestö antoi julkilausuman, joka sisälsi suosituksia ilmastonmuokkauksen suunnittelussa huomioon otettavista asioista. Vaikka ensimmäiset ilmastonmuokkaustekniikat otettiin käyttöön jo 1940-luvulla, kyseessä on vielä ”kehitteillä oleva teknologia”.

Raportissa ei mainita sanallakaan Maailman ilmatieteen järjestöä, joka on toimii YK:n alaisuudessa ja jonka sivuilla on linkki Weather Modification -portaaliin.

Kappaleessa ’The Bare necessity of geoengineering through cloud generation for survival of the planet’ todetaan:

”Tutkimusryhmämme päätyi lopputulokseen, että ilmastonhallintaohjelmat on toimeenpantu kaikessa hiljaisuudessa pahimman mahdollisen skenaarion välttämiseksi. Asevoimat vastaavat tutkimuksesta, hallituksen siunauksella. Yleisimmät menetelmät ovat lämpötilan hallinta keinotekoisten pilvien avulla, sekä ionosfäärin muokkaaminen ionosfäärin lämmittimillä.

Molempia menetelmiä voidaan tarvittaessa käyttää hyökkäystarkoituksessa. Pitää kuitenkin ottaa huomioon se, että useat ionosfäärin lämmittimet on asennettu eri puolille maailmaa, joten oletettavasti hallitukset tekevät yhteistyötä asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi.”

Seuraavat kuvat on otettu Ontarion sääpalvelun tietokannasta. Kuvista ilmenee, kuinka kemikaaleja levitetään Euroopan ylle:

Case Orange -raportin tekijät ovat samaa mieltä siitä, että ilmastonmuutoksen estämiseksi täytyy tehdä päätöksiä. Mitä tulee niin kutsuttuun Ilmastogate-tapaukseen, tutkijoiden mukaan Itä-Anglian yliopiston tutkimustulokset olivat peukaloituja, tarkoituksena valmistella maapallon väestöä lämpenevään ilmastoon.

He myös viittaavat tutkimukseen, jonka mukaan ilmastonmuutos on kiistaton tosiasia. Kun lentokoneet olivat lentokiellossa kolme päivää 9/11 terrori-iskujen jälkeen, tutkijat huomasivat lämpötilan nousseen 1,1 celsiusastetta. Lämpötilan kasvunopeus oli huomattavan suuri aikamäärään nähden. Ihmisten havainnot pilvien kylvämisestä lisääntyivät eksponentiaalisesti tämän jälkeen.

Armeijan raportti vuodelta 1996 antoi ilmastonmuutosskeptikoille esimakua 21. vuosisadan tulevaisuudennäkymistä:

”Nykyinen taloudellinen, väestöpoliittinen ja ympäristöllinen tilanne suorastaan pakottaa monet maat ja ryhmät ottamaan ilmastonmuokkauksen osaksi poliittista arsenaaliaan. Ilmastonmuokkaus tullaan todennäköisesti sisällyttämään osaksi Yhdysvaltain kansallista turvallisuusstrategiaa, sekä sisä- että ulkopoliittisissa ratkaisuissa, useilla eri tasoilla.”

Suositukset

”Pysyvillä tiivistymisvanoilla on tuhoisa vaikutus planeettamme ekosysteemille ja yleiselle elämänlaadulle.” Case Orange -raportti yhtyy Bill Gatesin ilmastonmuokkausneuvonantajan sekä Maailman ilmatieteen järjestön pyrkimykseen tutkia ilmastonmuokkauksen kokonaisvaltaista vaikutusta ihmisten terveyteen ja ympäristön hyvinvointiin.

Case Orange -raportin laatijat vaativat, että kaikki ilmastonmuokkaukseen pyrkivät ohjelmat on tuotava julki, sekä siviililainsäädännön alaisia ilmailulakeja on noudatettava.

YK:n alainen tiedekomitea esitti 14. toukokuuta 2010 Japanin Nagoyassa järjestetyssä konferenssissa ilmastonmuokkauksen kieltämistä. [Ilmastonmuokkaus kiellettiin lokakuussa 2010 Suom. huom.]

Raportin mukaan Kiina ja Venäjä myöntävät avoimesti pilvien kylvämisen, Yhdysvaltain hallitus kiistää vastaavan toiminnan. Yhdysvaltain lainsäädäntö sallii kemiallisten ja biologisten aseiden testaamisen ilmakehässä, mutta ei sen lain turvin, mihin raportin kirjoittajat viittaavat.

Epilogi

Kuultuani salaliittoteorioita kyllästymiseen asti, olin erittäin skeptinen kemikaalivanojen todenperäisyyden suhteen. Mielipiteeni muuttui, kun näin omin silmin kahden lentokoneen kylvävän pilviä. Tämän näkivät myös 30 muuta parkkipaikalla ollutta ihmistä. Joku otti kuvan päästövanoista kamerakännykällään.

Vanat kestivät useiden tuntien ajan, ja ne erottuivat selkeästi muista pilvistä. Siitä lähtien olen katsellut taivaalle, ja erotan heti kylvetyt pilvet tavallisista pilvistä. Taivas ei ole enää kirkkaan sininen, valkoinen usva peittää taivasta jopa silloin, kun pysyviä päästövanoja ei näy.

Muutama päivä sitten minulle lähetettiin linkki Belfortin tapaamisen videoihin. Katseltuani videoita neljän tunnin ajan, päätin perehtyä aiheeseen kunnolla. Niin informatiivinen kuin Case Orange -raportti onkin, pienikin pintaraapaisu aiheeseen osoittaa, että ”salaliittoteoreetikot” ovat oikeassa. Taivaalle sumutetaan kemikaaleja, kertomatta siitä meille.

Järkytyin, kun huomasin Maailman ilmatieteen järjestön sivuilta löytyvän oman osion ilmastonmuokkaamiselle. Järjestön edustajat olivat pettyneitä, kun hallitus jatkoi ilmastonmuokkaamista tekemättä lisätutkimuksia. Olin saanut tarpeekseni. Ja tämä julkaistiin jo vuonna 2007!

Vaikka asiaa ei ole tuotu yleisesti esille, tieto on julkisesti kaikkien saatavilla.

Kemikaalivanat eivät ole huijausta, olen käynyt läpi kaikki alkuperäislähteet mitkä olen löytänyt. Aiheesta on olemassa runsaasti todistusaineistoa, ilmastonmuokkauksen varhaisista päivistä lähtien. Jos sen syntyhetkeksi lasketaan Britannian onnistunut sodanaikainen kokeilu, jossa vihollisen tutkia hämättiin levittämällä hienojakoista metallisilppua ilmaan, ohjelma on 67 vuotta vanha. Kärryillä pysyminen näin pitkällä ajanjaksolla voi olla hankalaa, sillä valtamedia on jättänyt uutisoimasta aiheesta.

Ilmastonmuokkauksen lyhyt historia

Yhdysvaltain asevoimat aloittivat ensimmäisen, keinotekoista sadetta tutkivan projektin jo 1830-luvulla, kertoo Colbyn yliopiston professori James R. Fleming. Ensimmäinen onnistunut yritys tehtiin vuonna 1915.

1915 Pitkittyneen kuivuuden jälkeen San Diegon kaupunki palkkasi mainetta niittäneen sateentekijän, Charles Hatfieldin, joka väitti kykenevänsä tuomaan sateen salaisella kemikaaliyhdisteellään. Puheet pitivät paikkansa, San Diegoon satoi 28 tuumaa vettä 17 päivän aikana. Kuolonuhreja vaatinut kaatosade vei mukanaan yli 100 siltaa, tuhosi puhelinlinjoja ja teitä sekä jätti tuhannet kodittomiksi.

1943 ”Alumiinisilppua (leikattuna täsmälleen neljäsosan mittaiseksi tutkan käyttämästä aallonpituudesta) käytettiin ensimmäisen kerran operatiivisessa toiminnassa heinäkuussa 1943, kun Hampuri oli mittavien pommitusten kohteena. Tutkat olivat hyödyttömiä, sillä signaalit heijastuivat alumiinisilpusta, mikä halvaannutti saksalaisten ilmapuolustuksen.”

1946 General Electric -suuryrityksen tutkija Vincent Schaefer pudotti 6 paunaa kuivajäätä kylmään pilvimassaan Greylockin yläpuolella, mikä johti pilven ”räjähdysmäiseen” kasvuun.

1947 Australialaiset meteorologit toistivat kokeen onnistuneesti.

1949 Cirrus projekti: Nobel-palkittu Irving Langmuir ja General Electric -yhtiön tutkija Vincent Schaefer sumuttivat kymmenen unssin verran hopeajodidia taivaalle, aiheuttaen 320 miljardin gallonan suuruisen sateen autiomaassa, New Mexicon osavaltiossa, lähellä Albuquerquen kaupunkia.

1950 Harvardin meteorologi Wallace Howell kylvi New York Cityn taivaalle kuivajäätä ja hopeajodidia, täyttäen kaupungin vesivarannot.

1952 Operaatio Cumulus toi Isoon-Britanniaan hetkellisesti 250-kertaisen sademäärän, johtaen kymmeniin kuolonuhreihin ja mittaviin omaisuusvahinkoihin.

1962-1983 Operaatio Stormfury, hurrikaanien muokkaukseen tähdännyt ohjelma, onnistui vähentämään tuulisuutta 30 %.

1966-1972 Projekti Popeye. Pilviä kylvettiin onnistuneesti Laosissa. Tekniikkaa käytettiin sotatoimissa Kambodzassa, Vietnamissa ja Laosissa vuosina 1967-1972. Projektin paljasti Jack Anderson Washington Post -lehdessä 18. maaliskuuta 1971.

1986 Neuvostoliiton ilmavoimat estivät Tšernobylin ydinlaskeumaa saavuttamasta Moskovaa sumuttamalla pilviin hopeajodidia. Sen sijaan radioaktiivinen laskeuma satoi Valko-Venäjän alueelle.

2008 Kiinan hallitus laukaisi yhteensä 1104 rakettia, tarkoituksena estää sade Pekingin Olympialaisten avajaisten aikana.

2009 Moskovan haloilmiö. Case Orange -raportissa tätä pidetään todisteena ilmastonmuokkauksesta, mutta toiset epäilevät kyseessä olevan elektromagneettinen ilmiö. Venäjän viranomaisten mukaan kyseessä on optinen illuusio.

Artikkeli on julkaistu alunperin englanniksi lähteineen Global Research -verkkosivuilla.

Aiheesta lisää:
Ilmastonmuokkaus kerryttää kemikaaleja myös veteen
Ilmastonmuokkauksen monet ulottuvuudet
Sidokset ulottuvat maasta toiseen
Keinopilviä taivaalla