Bolsevismia ja sionismia on ideologisesti mahdotonta erottaa toisistaan

Vuoden 1920 kirjoituksessaan ”Sionismi verrattuna bolsevismiin: Kamppailu juutalaisten sielusta” Winston Churchill esitti, että bolsevismi niin ideologisesti kuin poliittisesti ”tarrasi venäläisiä hiuksista” ja johti heidät hitaasti teurastamoon, jossa yli 10 miljoonaa viatonta maatyöläistä lopulta menetti arvokkaan henkensä alle viiden vuoden aikana.

 

”Meidän tulee pysyä uskollisina aatteellemme: Älkää ikinä tietoisesti levittäkö valheita! Ymmärrettyämme, mistä valheet alkavat, astukaa loitommalle tuolta mädättävältä reunalta!”
– Alexandr Solženitsyn

 

Verinen historia

Sionismi, ideologisesti ja poliittisesti, yrittää saattaa päätökseen bolsevismin aloittaman työn. Bolsevismi levisi nopeasti, kulovalkean tavoin mm. Aasian maihin, kuten Kiinaan ja Vietnamiin. Jopa vallankumouksellinen anarkisti Victor Serge, joka tuomittiin terrorismista 1912, julisti tuolloin että ”bolsevismin vaikutus Aasiassa on hyvin suuri.”

Kommunistisena vallankumouksellisena Serge ajatteli: ”Kansainvälinen kommunismi – dialektinen materialismi ja teoria työväenluokan toiminnasta – avaa huikeita mahdollisuuksia nykypäivän Euroopan sivilisaatioille, joita vaarantavat ja uhkaavat kapitalistihallinnot.”

”Euroopan sivilisaatioiden huikeimmat mahdollisuudet” olivat lopulta ihmisen historian pahimmat rikokset: Bolsevismi, sekä metafyysisessä että ideologisessa muodossaan, tuotti maailman suurimmat joukkomurhat, joissa kuoli yli 90 miljoonaa.” – Jean-Louis Panne: Black Book of Communism

Bolsevismin tuhottua kymmeniä miljoonia ihmisiä, Länsimaat kokivat yllättäen henkisen valaistumisen 1980-luvulla. Vuonna 1983, Ronald Reagan julisti Neuvostoliiton ”pahan imperiumiksi”, joka toistuvasti saarnasi ”valtion ylivaltiutta ja sen kaikkivoipaisuutta ihmisten kustannuksella, ja ennusti sen väistämätöntä maailman hallintaa. Neuvostoliitto on modernin maailman pahan keskus.”

Reagan ei todennäköisesti olisi ollut kovin hyvä poliisi. Tutkiessaan rikoksia, poliisit yrittävät löytää kaikki mahdolliset todisteet rikoksesta sekä syyllisistä. He myös syventyvät syyllisten historiaan ja taustaan, selvittävät motiivit, ja usein myös samalla uskonnon ja etnisyyden. Reagan oli oikeassa leimatessaan Neuvostoliiton ”modernin maailman pahan keskukseksi”, sen tavoittelevan koko maailman herruutta, ja sen olevan ”pahan imperiumi”. Kuitenkaan koko puheessaan Reagan ei kertaakaan maininnut kuulijoilleen, että siihen aikaan Neuvostoliittoa johdettiin bolsevismin aatteilla, joka on eräs sionistien vallankumousliikkeistä, ja jonka lopullinen tavoite oli tuhota länsimaiset sivilisaatiot. Reaganin olisi pitänyt keskustella Solženitsynin kanssa, joka julisti:

 

”On edelleen olemassa useita juutalaiskirjailijoita, jotka tähän päivään asti kieltävät juutalaisten kannattaneen bolsevismia, tai jopa vihaisesti hylkäävät koko ajatuksen, tai mikä lienee yleisin reaktio, puhuvat sitä puolustellen. Asia on kuitenkin hyvin selkeästi todistettu: nämä juutalaiset luopiot toimivat useiden vuosien ajan johtajina bolsevikkipuolueen ytimessä, Puna-armeijan johdossa (Trotsky), Venäläisen Keskuskomitean (Sverdlov), kahden pääkaupungin (Zinovjev ja Kamenev), Kominternin (Zinovjev), Profinternin (Dridzo-Lozovski) ja Komsomolin johdossa (Oskar Ryvkin, sittemmin Abramovich ’Lazar’ Shatskin).”

”Vuonna 1918, Trotsky loi Puna-armeijan Sklianskin ja Jakov Sverdlovin avulla. Sen riveissä oli lukuisia juutalaisia, ja useat yksiköt koostuivat täysin juutalaisista, kuten Joseph Formanin komentama prikaati. Puna-armeijan upseerien joukossa juutalaisten osuus kasvoi niin määrällisesti kuin tärkeydessä, useita vuosia sisällissodan jälkeen.”

 

Selväjärkisenä ja kokeneena oppineena Solženitsyn kirjoitti: ”En ole koskaan tehnyt yleistyksiä jostain kansasta. Tulen aina tekemään eron juutalaisten eri kerrosten välillä. Yksi kerros syöksyi suin päin vallankumoukseen. Toinen kerros sitä vastoin yritti pysytellä loitolla. Juutalaisten osallisuutta pidettiin pitkään kiellettynä puheenaiheena.” Kuten juutalainen aktivistikirjailija Jabotinski kirjoitti: ”Paras palvelus, minkä venäläiset ystävämme meille tekevät, on se, etteivät he milloinkaan puhu meistä ääneen.”

Kuitenkin uuskonservatiivi Daniel Pipes kirjassaan How the Paranoid Style Flourishes and Where It Comes From vihjaa, vailla todisteiden häivääkään, että ne, jotka uskovat bolsevikkivallankumouksen olleen suurelta osin juutalainen, ovat käyttäneet lähteenä enimmäkseen Siionin viisaiden pöytäkirjoja! Vielä hilpeämmäksi juttu muuttui Pipesin syyttäessä Henry Hamiltonia juutalaisvastaisuudesta hänen sanoessa ”bolsevismi oli juutalaisuutta.” Pipes ei kuitenkaan kerro lukijoilleen, että Juutalainen Ensyklopedia, juutalaiset vallankumoukselliset sekä sanomalehdet ja aikakauslehdet julkaisivat vastaavanlaisia väitteitä.

Pähkinänkuoressa: poliitikko Reagan koki herätyksen, ja lopulta Neuvostoliitto romahti. Mutta bolsevismin ideologinen muoto ei kuollut silloin. Se on syntynyt uudelleen kahdessa identtisessä, juutalaistaustaisessa vallankumousliikkeessä: Sionismi ja uuskonservatismi. Molemmat ovat lähestulkoon erottamattomia poliittisesti. Bolsevismin tavoin, molemmat tavoittelevat nimenomaan länsimaisten sivilisaatioiden tuhoa, kaikissa ilmenemismuodoissaan.

 

Juutalaisvaltion kaksoisstandardit

Bolsevismi oli pahuutta, mutta joukkohysteria ei täysin ymmärtänyt sen pahuuden laajuutta, ennen kuin oli lähes liian myöhäistä. Sionismin pahuutta sitä vastoin levitellään aivan silmiemme edessä, mutta yksikään poliitikko ei ole tarpeeksi rohkea murtamaan sen poliittista valtaa. Esimerkiksi Joel Greenberg New York Timesista kirjoitti jo vuonna 1993:

 

”Amnesty International kertoi heinäkuun ihmisoikeusraportissaan, että kiinniotettuja palestiinalaisia kuulusteltaessa, heitä ’järjestelmällisesti kidutetaan ja kohdellaan huonosti’ Israelin toimesta. Kansainvälisen Punaisen Ristin komitea, jonka edustajat vierailevat säännöllisesti palestiinalaisten vankien luona, on syyttänyt Israelia kuulustelumenetelmien käyttämisestä, jotka rikkovat Geneven Sopimuksia siviilien kohtelusta miehitetyllä alueella. Ihmisoikeuksia valvovat järjestöt arvioivat 500 palestiinalaisen vangin joutuvan tällaisen kohtelun kohteeksi joka kuukausi ja vähintään 30 000 joutuneen kuulusteltaviksi Israelin vastaisen kansannousun alettua joulukuussa 1987.”

 

Nämä suunnattomat julmuudet ovat jatkuneet vuosikymmeniä useissa eri muodoissa. Juuri viime vuonna yhdeksän israelilaista teini-ikäistä tuomittiin väkivaltaisesta hyökkäyksestä palestiinalaista nuorta Jamal Julania kohtaan. Kysyttäessä yhdeltä tuomituista nuorista, miten hän reagoisi, jos Julani olisi kuollut hyökkäyksen johdosta, hän sanoi: ”Hienoa. Antaa hänen kuolla. Hän on arabihuoranpenikka. Mitä hän oikein ajatteli, kirotessaan äitiäni? Hyökätessäni aioin puukottaa häntä kylkiluihin tehdäkseni hänelle selväksi, ettei äidistäni lasketa leikkiä. Hän tietää täsmälleen, miksi on sairaalassa.” Muut teinit vastasivat samalla tavalla:

 

”Menimme etsimään arabeja lyödäksemme heitä ja hakataksemme heidät. Menin edeltä ja tapasin arabin, joka kiroili. Suutuin ja huusin muille ”Täällä on arabi” ja sitten mukaani tuli muita kavereita ja R. (15-vuotias tyttö, jota pidettiin yllyttäjänä) tuli paikalle ja löi arabipoikaa selkään. Poika yritti nousta ylös, mutta potkaisin häntä vatsan alueelle ja sitten kaikki kaverit hakkasivat hänet. Hänen naamansa todella kaipasi hakkaamista.” Lisäksi hän julisti: ”Kukaan ei voi kulkea Damaskoksen Portin ohi joutumatta puukotetuksi. Miksi he oikein tulevat tänne? Hakkasin hänet ja hakkaisin uudestaan.” Vielä vuotta myöhemmin Jamal tarvitsi sairaalahoitoja.

 

Kuinka moni amerikkalainen on tietoinen Jamalin kohtalosta? Kysyttäessä keskivertoamerikkalaisilta, vastaukset saattavat hämmästyttää.

 

Maaliskuussa 2012, aseistautunut Mohamed Merah tunkeutui juutalaislasten kouluun, ja tappoi 3 juutalaislasta ja yhden rabbin. Tunsin suurta myötätuntoa uhrien perheille. Jokaisen tulisi tuntea sympatiaa tällaisten tragedioiden hetkinä, kenenkään ei tulisi hyväksyä näitä hirmutekoja. Juttu levisi lähes jokaisessa länsimaisessa ja kaikissa israelilaisissa lehdissä. Raportti raportin jälkeen seurasi tiiviisti tapahtumia ja sen taustoja lähes tauotta. Jotkut lehdet julkaisivat viisikin juttua samasta tapahtumasta. Eräs rabbi julisti, että teon taustalla oli kateus ei-juutalaisten puolelta ”Jumalan valittua kansaa” kohtaan.

Kuitenkin samaan aikaan sadat Beitar Jerusalem jalkapallojoukkueen kannattajat pahoinpitelivät arabityöntekijöitä pääkaupungin Malha – ostoskeskuksessa. Tapahtumaa kutsuttiin ”joukkolynkkauksen yritykseksi”, mutta yhtäkään henkilöä ei pidätetty. Futisjoukkueen fanit jopa huutelivat iskulausetta ”Kuolema arabeille”! Eräs arabityöntekijöistä kertoi poliisin saapuneen tunnin myöhässä. Poliisi puolusteli päätöstään olla pidättämättä ketään sillä, ettei ollut saanut yhtään valitusta tai rikosilmoitusta, joten pidätykset eivät olleet tarpeen. Mikään suurista uutistoimistoista ei raportoinut juttua, paitsi Jerusalem Post, the Independent ja Haaretz. Jerusalem Postkin julkaisi jutun vasta 150 mielenosoittajan kansoitettua tapahtumapaikan.

 
Mohamed Merahin ammuttua kolme lasta ja yhden rabbin, Jerusalem Postin Caroline Glick julisti, vailla mitään kunnon todisteita, että Lännen eliitit olivat rikoskumppaneita, väittäen näiden pahuuden tekojen muodostavan ”aikamme fyysisen ja moraalisen muotokuvan”. Missä oli Glick silloin, kun niitä palestiinalaisia hakattiin? Eikö se muodostanut sionisti-ideologian ”moraalisen muotokuvan”? (Ranskan viranomaiset totesivat myöhemmin, ettei mikään yhdistänyt Merahia Al-Qaedaan.)

 

Eräs toinen tapaus, joka järkytti jopa entistä CIA:n agenttia Philip Giraldia, oli toukokuun 2012 mellakat Tel Avivissa, jossa kohteeksi joutui afrikkalaisia maahanmuuttajia. New York Times, Washington Post ja Los Angeles Times pysyivät kaikki hiljaa tapauksesta. Toukokuun 28. päivä viisi nuorta israelilaista rikkoi 22-vuotiaan Jerusalem Mestunin omistaman nettikahvilan oven. ”He uhkasivat naista veitsellä naapurijuutalaisten katsellessa vierestä. Poliisi tuli, tarkisti naisen viisumin ja poistuivat, tarjoamatta apua tai myötätuntoa.”

Toukokuussa israelilaiset uudisasukkaat sytyttivät tuleen kylän Länsirannalla, ja ampuivat aseettomia palestiinalaisia. Myöhemmin havaittiin, että tapahtumien keskellä israelilaiset nuoret sitoivat ja pahoinpitelivät erään palestiinalaisen, joka oli jo haavoittunut.
Toukokuun 24. päivä 2012 Amnesty International julkaisi raportin, jonka mukaan Israel ”käyttää säännöllisesti liioiteltuja, toisinaan tappavia, voimakeinoja Länsirannan mielenosoittajia ja Gazan siviilejä vastaan. Israel on hajottanut palestiinalaisten koteja ja muita rakennuksia Länsirannalla ja Israelissa, jossa palestiinalaissiviilien koteja on tuhottu ’tunnistamattomissa’ kylissä Negevin autiomaassa.”

Mitään näistä jutuista ei julkaistu Amerikan suosituimmissa uutisverkoissa. Ainoa syy, miksi ne ylipäätänsä näkivät päivänvalon, on se että ne aiheuttivat melkoista hälyä Lähi-idässä. Läpi kevään 2012 tapahtui kymmenittäin tapauksia, joissa israelilaiset uudisasukkaat hyökkäsivät palestiinalaisten kimppuun ja Israelin puolustusvoimat vain katsoivat sivusta.

Mitä siis sionistit kertovat meille? Yksinkertaisesti sen, että kun palestiinalaisia tapetaan, terrorisoidaan ja pahoinpidellään julmasti, elämä jatkuu, eikä lännen todella tarvitse tietää. Ja jos Länsi saa tietää, mitään ei ole tehtävissä. Mutta jos tapetaan yksikin israelilainen, pitää se uutisoida heti läpi koko läntisen maailman. Järjestetään kokouksia, ja paukutetaan uutista länsimaalaisten päähän niin, että se varmasti menee perille.

 

Välittävätkö sionistit oikeasti amerikkalaisista?

Tässä on yksi kuvottavimmista asioista ikinä. Sionistien koneisto käyttää vuosittain miljardeja dollareita amerikkalaisten vakoiluun. He väittävät uudestaan ja uudestaan, että heidän salainen operaationsa on todellisuudessa pelastanut ihmishenkiä.

Kuitenkin juuri vastikään: ”Al-Qaeda väitti tehneensä kaksi samanaikaista iskua Irakin vankiloihin ja vapauttaneensa yli 500 vankia operaatioissa.” Iskun tuloksena turvallisuusjoukoista kuoli 20 ja haavoittui 40. Iskut lietsoivat myös pelkoa sisällissodan syttymisestä.

Israelin johtama organisaatio NSA, joka voi jäljittää matkapuhelimen, vaikka se ei ole päällä, ei pystynyt paikallistamaan todellista terrorismia. Mitä se kertoo NSA:n salaisesta toiminnasta? Kuten Mac Slavo osuvasti toteaa,

 

”NSA käytti satoja miljardeja dollareita jokaisen amerikkalaisen toimien valvomiseen, käyttämällä koko kuunteluverkostoaan väitettyjen Yhdysvalloissa toimivien kotimaan terroristien seuraamiseen. He tietävät alusvaatteittenne tarkan koon, he tietävät missä ajoitte autollanne tänään, he tietävät, mitä olette kirjoittaneet Facebookiin, tekstiviestinä vaimollenne tai sähköpostissa ystävillenne. Ja kaiken sen he ovat tehneet otaksutusti ’kansallisen turvallisuuden’ vuoksi.

Jos kuitenkin sattuu olemaan Al-Qaedan terroristi suunnittelemassa suuren mittakaavan vankilapakoa Lähi-idän terroristiorganisaation ylempien jäsenien vapauttamiseksi, pystyisi toimimaan täysin huomaamatta. Hallituksen estäessä terrorismia etsimällä isoäitejä lentokentillä, pidättämällä internetissä vitsailevia nuoria, lennättämällä tuhansia vakoilukoneita Yhdysvaltojen ilmatilassa ja metsästämällä yksinäisiä susia, he ovat epäonnistuneet surkeasti siinä yhdessä tärkeimmässä tehtävässään: todellisten terroristien estämisessä siinä, mitä terroristit yleensä tekevät.”

 

Viime toukokuussa Assyrian kansainvälinen Uutistoimisto (AINA) raportoi syyrialaisten kapinallisten/ terroristien/ jihadistien ”hyökänneen kylään Syyrian läntisessä provinssissa ja teurastaneen kaikki kristityt asukkaat. Syyrian Vapautusarmeijaan (SFA) liittyvät aseistetut kapinalliset hyökkäsivät kristittyjen asuttamaan al-Duvairin kylään Reefissä (Homsin laitamilla) Libanonin vastaisella rajalla ja tappoivat kaikki siviiliasukkaat, mukaan lukien naiset ja lapset.”

Ainoa viranomainen, joka puuttui asiaan ja tappoi terroristit, oli Assadin hallitus. Mutta missä oli NSA? Missä oli Obama ja missä oli sionistihallitus? Heitä ei löytynyt mistään tähän hätään. He olivat liian kiireisiä tukiessaan Syyrian terroristeja ja jäljittäessään Edward Snowdenia. Onhan kongressi loppujen lopuksi jo antanut luvan Syyrian terroristien aseistamiseen, huolimatta siitä tosiasiasta, että Assad on osoittanut halukkuutensa rauhanneuvotteluihin. Ainoa valtio, joka on esittänyt kuuluvasti huolensa Yhdysvaltojen terroristien aseistamisesta Syyriassa, on Venäjä.

Jälleen kerran, sionismi tukee terrorismia ja teeskentelee taistelevansa terrorismia vastaan. Jokaisen, joka tukee terrorismijärjestöjä tai terroristisoluja, pitäisi joutua vankilaan. Mutta, tällä sionistisella vuosisadalla Syyrian kapinallisten/ terroristien tukeminen ei ole rikollista, sillä nuo terroristit ovat Israelin ystäviä.

Lisäksi, jos sionistigangsterit uskovat jonkun perheellisen olevan uusnatsi, yrittävät he kaikin keinoin saada lapset pois perheensä luota. Kuulkaapa tätä raporttia Daily Mailissa:

 

”Saksalaisten uusnatsien lapset voidaan pian ottaa perheeltä huostaan viimeisimpänä keinona päihittää Hitlerin ja Kolmannen Valtakunnan ihannointi. Saksan viranomaiset ovat kasvavassa määrin huolestuneita lisääntyvistä kesäleireistä ja erityiskouluista, joissa aivopestään nuoria ihannoimaan liikettä, joka tappoi kuusi miljoonaa juutalaista holokaustissa. Äskettäinen ratsia yhteen leiriin paljasti palapelin, jossa esitettiin Saksan rajat ennen Toista Maailmansotaa, ja värityskirjan, jossa lapsia kehotettiin piirtämään ja värittämään Hitlerille viikset.”

 

Pähkinänkuoressa: sionismi ei välitä Lännen tulevaisuudesta. Se välittää ainoastaan maailmanhallinnasta ja Israelista huolehtimisesta. Jos 2114 arvokasta amerikkalaissotilasta kuolee Afganistanissa, se on pieni hinta sionismin suojelemisesta. Jos sotilaallinen puuttuminen Syyrian tilanteeseen maksaa Yhdysvalloille miljardi dollaria kuussa, se on jälleen hyvin pieni hinta maksettavaksi. Jos köyhyys on lisääntynyt tähtitieteelliseen tahtiin Kreikan ja Italian tyyppisissä maissa talouden romahdettua, meidän täytyy silti jatkaa ikuisten Lähi-idän sotien kanssa.

Chuck Hagel sanoi äskettäin, että ”väkemme on vahvaa ja sitkeää 12 vuoden sotien jälkeen, mutta paineen alaisena, kuten myös instituutiot, jotka heitä tukevat.” Kyllä, jatkuvat sodat käyvät tylsiksi ja niin amerikkalaiset kuin arvokkaat sotilaammekin, joita tapetaan Israelin puolesta, ovat uuvuksissa. Nyt on aika vakavasti otettavien poliitikkojen tarkastella uudestaan Amerikan ehdotonta Israelin, maamme suurimman vihollisen, tukemista.

Olen sanonut jo pitkään, että Iran ei ole Yhdysvaltojen vihollinen, mutta ”liittolaisemme” ovat. Vain muutama päivä sitten Washington Timesin John Glaser sanoi:

 

”Vastoin Washingtonissa vallitsevaa ajatusmallia Iran ei ole mikään välitön uhka Yhdysvalloille. Lähi-idän liittolaisemme, jotka yrittävät innokkaasti saada amerikkalaiset taistelemaan puolestaan, liioittelevat villisti Iranin väitettyä uhkaa. Yhdysvallat on solminut useita liittoja Lähi-idässä Toisen Maailmansodan jälkeen toteuttaakseen laajempaa strategiaa öljyn turvaamiseksi ja estääkseen toista suurvaltaa nousemasta alueella uhkaamaan Yhdysvaltojen valta-asemaa. Muodostaessaan näitä liittoja Washington on allekirjoittanut turvallisuussopimuksia näiden maiden kanssa, luvaten tukea niiden sotavoimia ja tulla puolustamaan heitä tarpeen tullen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että heidän ongelmansa ovat meidän ongelmiamme. Lähimmät liittolaisemme alueella, Israel ja Persianlahden valtiot, vihaavat Irania useista strategisista, kulttuurillisista, uskonnollisista ja ideologisista syistä. Siitä johtuen ne ovat liioitelleet Iranin aiheuttamaa uhkaa ja säikyttäneet amerikkalaiset uskomaan, että islamilainen tasavalta uhkaa Yhdysvaltojen olemassaoloa.”

 

CBS:n Face the Nation -haastattelussa Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu varoitti amerikkalaisia siitä, että Iran on rakentamassa mannertenvälisiä ohjuksia (ICBM), joilla voisi ulottua Pohjois-Amerikan mantereelle asti lähivuosina. Artikkelissa todettiin myös, että ”he ovat pääsemässä koko ajan lähemmäksi pommia” ja ”heidät pitää pysäyttää.”

Ongelma tässä on se, että Netanjahu on tasan väärässä. Todellisuudessa amerikkalainen tiedusteluyhteisö on tällä hetkellä yksimielisesti sillä kannalla, että Iranilla ei ole käynnissä olevaan ydinaseohjelmaa ja se on tehnyt tietoisen päätöksen olla tavoittelematta ydinasetta.

New York Times raportoi viime vuonna: ”Viimeaikaiset amerikkalaisten tiedusteluelinten arviot ovat laajalti yhtä mieltä vuoden 2007 tiedusteluraportin kanssa, jossa todettiin Iranin hylänneen ydinaseohjelmat jo vuosia aiemmin. Tämä on edelleen amerikkalaisten 16 tiedusteluviraston yksimielinen kanta asiaan. Kaikesta huolimatta Netanjahu ja muut Israelin viranomaiset esiintyvät jatkuvasti televisiossa ja esittävät Amerikan tiedustelupalveluiden kanssa ristiriitaisia näkemyksiä pelästyttääkseen amerikkalaiset näkemään Iranin pahempana uhkana kuin se todellisuudessa on.”

 

Toivottavasti amerikkalaiset päätyvät yksimielisesti samaan johtopäätökseen, ennen kuin on liian myöhäistä.

 

Alkuperäinen artikkeli

Lue myös:
Suurvaltojen vankileirit ennen ja nyt
Juutalaisten rooli bolsevikkivallankumouksessa Venäjällä
Israel – terrorismin ja salamurhien suurvalta
Israel ja NSA:n skandaali
Israelissa vaaditaan palestiinalaisten kansanmurhaa