Novorossialaiset, amerikkalaismieliset ja Ukrainan kansallismieliset

Tässä kirjoituksessa osoitan, miksi imperialistinen Venäjä tai heidän novorossialaiset lakeijansa eivät ole eurooppalaisten kansallismielisten tai ”äärioikeistolaisten” ystäviä tai liittolaisia.

 

Murran myös myytin, jonka mukaan kaikki ukrainan kansallismieliset ja isänmaanystävät olisivat jollain logiikalla juutalaisia, sionismin kannattajia tai amerikkalaismielisiä, ketkä haluavat liittoutua länsimaiden kanssa.

Päinvastoin väitän, että ukrainalaiset kansallismieliset edustavat todellista Kolmatta tietä, joka poikkeaa virheellisestä poliittisesta kahtiajaosta amerikkalaismielisiin ja venäläismielisiin, asiaintilaa, jota Putinin hallinnon kannattajat pitävät todellisena. Vaikka heidän menestystään ei ole hakattu kiveen, pidän ukrainalaisia Kansallissosialisteja, ja sitä, minkä vuoksi he taistelevat, ainoana oikeana vaihtoehtona kansainvälisille, sionistisille valtaklikeille.

 

Putin, monikulttuurinen valtio ja Novorossija merkkinä uusneuvostoliittolaisesta imperialismista
 
”Novorossialaiset”, joita vastaan ukrainalaiset taistelevat, ovat joko kansallisbolsevikkeja tai Neuvostoliiton perään haikailevia imperialisteja. He asuvat Itä-Ukrainassa vain neuvostoaikaisen, imperialistisen väestöpolitiikan (ts. valkoisten kansanmurhan) vuoksi, joka pyrki tukahduttamaan ukrainalaisen kulttuurin ja kielen, korvaamalla ukrainalaiset venäläisellä väestöllä. Sen lisäksi, että Stalin ja hänen juutalaistaustaiset lakeijansa, kuten Lazar Kaganovich, tapattivat kymmeniä miljoonia ukrainalaisia Holodomorin aikana. Venäläiset ”separatistit” eivät tyydy kahteen itäiseen maakuntaan, he haluavat puolet koko Ukrainasta, mikä vie valtiolta yhteyden mereen (kuolinisku talousongelmista kärsivälle, sodan runtelemalle valtiolle). ”Separatistit” saavat tukea venäläisiltä sotilailta, joista osa on etnisiä mongoleja, burjaatteja ja kazakkeja (eli muitakin, kuin vain ”alkuperäisiä” tataareja, sikäli kun turkkilais-mongolisten valloittajien jälkeläiset olisivat yhtään sen toivotumpia), sekä Ramzan Kadyrovin johtamia tsetseenejä. Ei siis voida puhua pelkästä ”valkoiset vastaan valkoiset”-sodasta, kuten jotkut kansallisen liikkeen panettelijat ovat väittäneet.

 

 

Aivan kuin koko Novorossijan ”kansakunta”, joka syntyi ”ruohonjuuritason” toiminnan ja ”luonnollisen” kehityskulun seurauksena, ei taantuisi pelkäksi uusneuvostoliittolaiseksi hallintoalueeksi, kuten Krimille kävi. Novorossialainen komentaja, Igor Grikin, väittää olevansa vastuussa idässä vallitsevan konfliktin aloittamisesta. Hän on myös myöntänyt olevansa FSB:n agentti. Hän on taistellut Venäjän valtiollisten etujen puolesta Tsetseniassa, Bosniassa ja Moldovassa. Ajatus siitä, että Novorossijan konflikti olisi ruohonjuuritasolta alkanut etninen tai rodullinen kapina, sen sijaan, että kyseessä olisi silkan imperialistinen pyrkimys liittyä osaksi Venäjää, on hölynpölyä.

 

Nykyaikainen venäläinen ”patriotismi” keskittyy neuvostonostalgian ympärille, joka nauttii laajaa suosiota Venäjän sydänalueiden väestön keskuudessa. Aidot venäläisnationalistit ovat lukkojen takana. Putin, ”valkoisten toivo”, teki holokaustin kyseenalaistamisesta laitonta. Ensimmäinen toukokuuta kadut täyttyvät punaisista, sirpein ja vasaroin koristelluista lipuista, valtion järjestämillä marsseilla. Ukrainalaiset tuhoavat Lenin-patsaat, venäläiset ”kansallismieliset” pitävät niitä arvossaan. Samalla kun Venäjän pienet naapurivaltiot pyristelevät eroon neuvostotyranniasta muistuttavista reliikeistä, Venäjän valtio tulee väliin, pyrkien kiristämään heitä tekemään toisin.

 

Putin itse on ylistänyt Neuvostoliittoa. Medvedev, joka selkeästi puhuu hänen puolestaan, sanoi heidän haluavan uudelleenrakentaa Venäjän yhteiskunta, neuvostoliittolaisten arvojen pohjalta. Samassa puheessa he ylistivät Neuvostoliiton monikulttuurisuutta. Kun Putin piti puheen kansakunnan tilasta joulukuussa 2013, hän puhui juurettoman, jakobiinimaista linjaa noudattavan nationalismin puolesta. Putinin kansallismieliset tukijat, kuten Andrew Anglin [Dailystormer.com-verkkolehden perustaja ja päätoimittaja. Suom. huom.], väittävät, että Putinin valtakaudella venäläisillä on mennyt hyvin. Moiset väitteet perustuvat Venäjän valtiollisen propagandan sinisilmäiseen uskomiseen, kun todellisuudessa kaikki viitteet olojen ”kohentumisesta” ovat mitättömän pienet. Mitä tulee syntyvyyden kasvun ylistämiseen, jota Anglin harrastaa, mikään ei viittaa siihen, että kasvusta voisi kiittää etnisiä venäläisiä. Ei-venäläisen väestön asuttamissa maakunnissa ja oblasteissa [Alueellinen hallintoyksikkö. Suom. huom.] syntyvyys on huomattavasti korkeammalla tasolla kuin etnisten venäläisten asuttamilla alueilla.

 

Novorossialainen kansainvälisyys ja kommunismi – Dugin, kansallisbolsevismi ja eurasianismi

 

Kommunistimilitantit ympäri maailman ovat rynnänneet palvelemaan novorossialaisten riveihin, samalla tavoin, kuin eurooppalaiset kansallismieliset, jotka ovat lähteneet Ukrainaan taistelemaan. Eurooppalaiset antifasistit ovat osoittaneet solidaarisuutta heille. Kolumbialainen marxistisissien terroristijärjestö FARC on osoittanut tukensa Novorossian separatisteille. Novorossialaisten komentajat vannovat neuvostoarmeijataustansa puolesta, ja sanovat taistelevansa ”natsismia” ja ”rasismia” vastaan, ”kansainvälisyyden” puolesta. Novorossialainen komentaja Igor Bezler totesi taistelunsa olevan kamppailua ”fasisteja” vastaan. Tunnustamaton Donetskin kansantasavallan lainsäädäntöntö laadittiin neuvostolakien pohjalta, valtiota jopa kutsuttiin ”Donetskin alueen kansanneuvostoksi”.

 

Duginin kannattajien ja kansallisbolsevikkien valheet siitä, että novorossialaiset ja Putin edustavat valkoista nationalismia ja traditionalismia, uusneuvostoliittolaisen imperalismin ja islamistisen monikulttuurin sijaan, ovat valitettavasti uponneet sellaisenaan suureen osaan nykyisestä kansallismielisestä/traditionalistisesta/uusoikeistolaisesta liikkeestä. Ne edustavat kaikkea muuta paitsi meidän asiaamme.

 

Alexander Dugin on pääideologi Eurasianistisen liikkeen (ts. Neljännen position) takana. Hän on myös toinen ”Kansallisbolsevismin” keskeisimmistä hahmoista. Kansallisbolsevismi tuomitsee kategorisesti kaikki ”rasismin”, ”fasismin” ja ”nationalismin” muodot. Dugin on Putinin luottomies, ja vaikka hänet asemansa Putinin neuvonantajana lakkautettiin, voidaan hänen sanoa puhuvan Putinin suulla, mitä tulee kolmannen maailman sympatisointiin ja haluun tuoda monirotuinen neuvostoimperiumi takaisin.

 

Dugin on myös juutalaismystiikan ystävä. Hän pitää juutalaistaustaista Gershom Scholemia ”yhtenä suurimmista traditionalistiajattelijoista.”

Lainauksia Duginilta:

”Tuen mustia. Valkoinen sivilisaatio – sen kulttuurilliset arvot ja valheellinen, ihmisarvonvastainen yhteiskuntamalli, jonka he rakensivat – siinä ei ollut mitään etuja. Kaikki tulee johtamaan valkoisten vastaisiin pogromeihin maailmanluokan mittakaavassa. Venäjä tulee säästymään tuholta, sillä me emme ole puhdasverisiä valkoisia. Haaskalintujen tavoin käyttäytyvät monikansalliset yhtiöt, sorto ja muiden alistaminen, mukaanlukien MTV [Music Television, yhdysvaltalainen musiikkitelevisiokanava. Suom. huom.], homot ja lesbot – ne ovat Valkoisen sivilisaation hedelmiä, mistä on välttämätöntä hankkiutua eroon. Niinpä olen punaisten, keltaisten, vihreiden ja mustien, mutta en valkoisten, puolella. Asetun täysin sydämin Zimbabwen kansan puolelle.”

”Länsimainen sivilisaatio on rasistinen, etnosentrinen sivilisaatio. Jokainen länsimaalainen on rasisti… Olen tätä mieltä: lännen ja idän sivilisaatiot ovat täysin erilaisia. Itäinen on parempi sen suhteen, että se suojelee itseään lännen rasismilta… Länsieurooppalainen etnosentrismi on pysyvä ilmiö… Kaikki eurooppalaiset filosofit ovat rasisteja…”

”Me venäläiset emme ole kansallismielisiä, emme ole koskaan olleet [yhtenäinen] kansakunta. Kun puhumme ”meistä”, sillä ei ole etnistä viitekehystä. Myös tsetseenit tai uzbekit kuuluvat joukkoomme..”

”Eurasia – sillä tarkoitetaan Venäjää ja sen liittolaisia. Turkkia, Irania, Kiinaa ja Intiaa. Entisiä neuvostotasavaltoja, joihin kuuluu jopa Mongolia..”

Spiegel-lehden haastattelussa sanoit: ”Kukaan ei enää kritisoi Putinistista suuntausta. Jos kriitikoita onkin jäljellä, he ovat henkisesti sairaita ja heidät tulisi toimittaa hoitoon. Putin on kaikki kaikessa, Putin on korvaamaton.” Sanoitko tosiaan näin?

Dugin: ”Kyllä”

 

Dugin vakuuttaa, että holokausti tapahtui oikeasti, ja pitää minkäänlaista valkoista, rodullista solidaarisuutta pahuutena ja kansanmurhan ensiaskeleena.

”Mitä tulee myyttiin ”valkoisen rodun keskenäisestä solidaarisuudesta”, se on silkkaa utopiaa, mikä johtaa paitsi juutalaisten holokaustiin, myös slaavien kansanmurhaan. Tämä surkea, ristiriitainen ja täydellisen valheellinen aate perustuu Kolmannen valtakunnan jäänteisiin.. Olen varma siitä, että monet ei-valkoiset, euraasialaiset kansat ovat tuhat kertaa lähempänä meitä henkisesti ja kulttuurillisesti, kuin amerikkalaiset. Tämän asian suhteen olen täysin samoilla linjoilla L. Gumilevin näkemysten kanssa.”

 

 
On selvää, että novorossialaisen separatistiliikkeen ideologiset juuret ovat kaikkialla muualla paitsi traditiossa ja oikeistolaisuudessa. Heillä on kommunistien, anarkistien ja antifasistien yksimielinen tuki, kaikkialla maailmassa. Dugin, Putin ja suurin osa novorossialaisista merkkihenkilöistä, ovat tuominneet paitsi kansallissosialismin ja fasismin, myös kansallismielisyyden keskeisen periaatteen, sekä valkoisen rodun ja koko Euroopan sivilisaation. He haluavat tehdä Venäjästä Neuvostoliiton kaltaisen valtakunnan, kaikkien kansainvälisten ja monirotuisten yksityiskohtien kera.

 

Ortodoksikristillisten traditionalisti-kansallismielisten oletus siitä, että venäläismielinen puoli ajaisi heidän etuaan, on samalla tavoin väärässä. Venäjän valtio pyrkii valloittamaan ja kukistamaan ei-venäläiset ortodoksikristilliset kirkot samalla tavoin, kuin se pyrkii valloittamaan ja kukistamaan ei-venäläiset slaavilaiset kansat.

 

Azov-pataljoonan yhtenäisyys ja virheellinen viholliskuva

 

Amerikkalaismielistä Kiovan junttaa syytetään erityisen myötämielisestä suhtautumisesta sionisteihin. Käsitys on ilmeisen väärä. Valtaa pitävät juutalaistaustaiset oligarkit työskentelivät innokkaasti venäläismielisen hallinnon kanssa menneisyydessä. Juutalaistaustaiset miljonääriveljekset Andriy ja Serhiy Klyulev, ketkä pyörittivät Ukrainan suurinta rahoituslaitosta, palvelivat Viktor Janukovytshin hallituksessa, osana venäläismielistä Alueiden puolue -parlamenttiryhmää. Andriyn poliittinen ura alkoi Donetskin oblastista. Ukrainalainen, juutalaistaustainen miljonääri Viktor Vekselberg johtaa venäläistä Renova Group -konglomeraattia, hänellä on erittäin tiiviit välit Putinin hallinnon kanssa.

 

Väite, jonka mukaan Kiovan juntta edustaa sionistien etuja, mutta samalla venäläismielinen hallinto edustaa vain etnisten ukrainalaisten tai venäläisten etua, on täysin perätön. Sionistit ovat soluttaneet molemmat hallinnot läpikotaisesti. Putin ei ole piittaamaton sionistien edun suhteen, itseasiassa Putin nimittää ukrainalaisia separatisteja ”fasisteiksi” ja ”antisemitisteiksi”, ikään kuin näissä asioissa olisi jotain huonoa. Putinin puolustajat väittävät, ettei Putin ole aivan vilpitön sanoessaan näin, hänen tarkoituksenaan on vain saada julkinen mielipide puolelleen. Voi olla, mutta saatavilla olevien viitteiden valossa hän tukee sionistista, uusneuvostoliittolaista valtiojärjestystä, eurooppalaisesta rodusta ja kulttuurista piittaamatta. Hän tukee epäkansallista, kommunismimyönteistä sekä sionistista näkemystä historiasta, johon yksikään traditionalisti tai nationalisti ei voi yhtyä. Näiden lausuntojen, sekä Venäjällä toteutettujen kansallismielisyyden vastaisen toimien perusteella, voidaan tulla vain yhteen johdonmukaiseen päätelmään, että Putinin Venäjän tavoitteet ovat yhteensovittamattomassa ristiriidassa etnonationalistien ja eurooppalaisten traditionalistien tavoitteiden kanssa.

 

Putinin ja Novorossijan tukijat jaksavat huomauttaa raporteista, joiden mukaan Ukrainan puolisotilaallisten yksiköiden joukot ovat syyllistyneet sotarikoksiin siviiliväestöä kohtaan. Huolimatta siitä, että raportit ovat spekulaatioiden ja kuulopuheiden varassa, eikä väitettyjen sotarikosten tekijöiden syyllisyyttä ole tällä hetkellä varmistettu luotettavin menetelmin, Novorossijan kannattajat pitävät mekkalaa siitä, että väitetyt joukkotuhontarikokset voivat olla vain haitallisia valkoisen rodun kannalta. Heidän hysteerinen äänensävynsä muistuttaa eräiden juutalaistaustaisten, ja muiden modernin maailman ystävien äänensävyä, kun he puhuvat valkoisten historiasta ja rodullisesta identiteetistä. He hyväksyvät kyseenalaistamatta yksipuoliset väitteet vähemmän luotettavista lähteistä, yksinkertaisesti siksi, koska nuo väitteet tukevat heidän ennakkokäsityksiään. He sivuuttavat kaikki ilmoitukset tismalleen samanlaisista toimista, kun kyseessä on heidän tukemansa novorossialaiset joukot. Ne, ketkä syyttävät ukrainalaisia kansallismielisiä ”sotarikoksista”, ikäänkuin se oikeuttaisi venäläisen uusneuvostoliittolaisen imperialismin, osoittavat vain oman henkisen kykenemättömyytensä.

 

 

Kansallismieliset ovat väittäneet, että israelilaisen sotilaan läsnäolo Maidanilla mellakoiden aikana, hänen yllyttäessä mielenosoittajien joukkoa hyökkäämään poliiseja vastaan, syö ukrainalaisten kansallismielisten luotettavuutta. Siitä huolimatta ettei kyseisellä sotilaalla ollut mitään tekemistä Maidanin tapahtumien jälkeisen sotilaallisen kehityskulun, kuten Azov-pataljoonan muodostumisen, kanssa. Ainoa puolue, johon kyseinen israelilainen oli yhteydessä, on Svoboda, jonka tiedetään olevan kosher-nationalistinen puolue, eikä se ole sidoksissa ukrainalaisiin patriootteihin tai eurooppalaisiin, kansallismielisiin vapaaehtoistaistelijoihin. Nämä henkilöt ovat puolustaneet maatansa jo lähes kahden vuoden ajan venäläiseltä imperialismilta. Pitää paikkansa, että Oikean sektorin Dmytro Yarosh tapasi Israelin lähettilään yli vuosi sitten, mutta tätä yksittäistapausta on liioiteltu huimasti. Mikään ei viittaa siihen, että pataljoonat, kuten Azov, jotka rekrytoivat Oikean sektorin piiristä, olisivat sionistijuutalaisten hallinnassa, tai että he taistelisivat näiden etujen puolesta. Heidän sanansa ja tekonsa tukevat näkemystä. Sitä paitsi näkemys, jonka mukaan hatarat, etäiset yhteydet nähdään osoituksena hierarkisesta komentoketjusta ja jaetuista intresseistä, kuvaa hyvin mustavalkoista maailmankatsomusta, joka hylkää geopoliittiset kiemurat ja sivuuttaa kaikki oman näkemyksensä vastaiset havainnot.

 

Azov on useaan otteeseen irtisanoutunut amerikkalaismielisestä lännestä ja sionisteista voimakkain sanankääntein. Heidän sanansa ja tekonsa puhuvat puolestaan. He eivät taistele Venäjän kansaa tai todellisia venäläisiä kansallismielisiä (jotka eivät ikinä tukisi Neuvostoliittoa, ja jotka Putin telkeää tyrmään) vastaan. Heidän vihollisiaan ovat bolsevikit, kommunistit sekä eri turkkilaistaustaisten muslimien etniset ryhmät, jotka käyvät rodullisten vihollistensa kimppuun Tsaarinsa yllyttämänä, kuten ovat aina tehneet. Azov ei taistele ”lännen” tai sionistien puolesta, kuten itäinen propaganda väittää, vaan heidän kansansa, rotunsa ja Euroopan puolesta. He eivät halua valloittaa Eurooppaa, kuten Venäjä tai amerikkalaismieliset voimat, vaan toimia Euroopan rodullisen ja etnisen nationalismin etujoukkona. He eivät ole koskaan taistelleet Kiovan juntan, vaan kansakuntansa, puolesta yhtään enempää kuin ISIS taistelee Yhdysvaltain hallituksen puolesta, vaikka USA onkin aseistanut järjestöä. Kiovan juntta on toistuvasti pettänyt ukrainalaiset patriootit – sionismimyönteinen juntta pelkää, että rahoittamansa militiat kääntyvät heitä vastaan, ja hyvästä syystä.

 

 

Kansallissosialismi – ainoa todellinen vaihtoehto

 

Ainoa valkoisten etua edustava ”ryhmittymä”, jolla on johdonmukainen ja käytännöllinen ohjelma valmiina toimeenpantavaksi, ja jotka ovat valmiita vaarantamaan henkensä ihanteidensa puolesta, ovat Kansallissosialistit.

Konservatiivit vääntelevät käsiään, valittaen kuinka vulgaaria ja rahvaanomaista minkäänlainen itsepuolustuksellinen toiminta onkaan. Traditionalistit kilpailevat kovimman hipsterin asemasta, viitaten epämääräisiin ja merkityksettömiin henkilöihin, jotka kaikesta huolimatta ovat kovassa huudossa. Kristityt hekumoivat uudesta ristiretkestä, haaveillen erilaisista tavoista, joilla teurastaa ei-uskovaisia valkoisia samaan aikaan, kun heidän kirkkonsa käyttää koneistoaan mustien käännyttämiseen, ja saarnaa solidaarisuudesta ei-valkoisten uskovaisten kanssa. Kansallissosialistit elävät niin kuin opettavat; he vuodattavat vertaan taistelussa sionistista hirviötä vastaan.

 

Edellä mainitut konservatiivit, traditionalistit ja kristityt tuomitsevat heidät. He asettuisivat mieluummin kansallismielisten vastaisten – ja jopa kommunististen – voimien puolelle, kansallissosialismia vastaan (kuulostaako tutulta?). He löytävät pienimmänkin tekosyyn tuomita kansallissosialistit, oli syy miten pieni ja mitätön tahansa, ja he löytävät aina sopivan syyn, jolla kansallismielisten vastaisten voimien toimet voidaan oikeuttaa. Tällä tavoin he heijastavat omat mieltymyksensä ja tavoitteensa Venäjän valtion harjoittamaan toimintaan, käyttäen mitä tahansa syytä näkemyksensä tueksi. Tällä tavoin he osoittavat arkipäiväisten mieltymystensä, oli kyseessä sitten taloudelliset edut, keski-aikaisten arvojen ihannointi tai usko ristiinnaulittuun juutalaiseen, olevan tärkempiä asioita kuin valkoinen rotu tai eurooppalainen sivilisaatio.

He ketkä rakastavat valkoista rotua ja haluavat taata valkoisten naisten ja lasten tulevaisuuden Euroopassa, tukevat Kansallissosialisteja. Historiallisten epävarmuustekijöiden ja nostalgian perään haikailevat romantikot tukevat uuskommunisteja tai pysyvät vaiti. Toivottavasti suurin osa valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon.

 

Alkuperäinen artikkeli

Lue myös:
Ukrainan uusi presidentti on juutalainen ammattirikollinen
Onko Israel todella puolueeton Ukrainan ja Krimin kriisin suhteen?
Ukrainan konflikti, Venäjä ja neuvottelut