(10 arviota, keskiarvo: 5,00 / 5 tähteä 5)
Ladataan... 2482 Näyttökerrat 4 Kommenttia
Ylen ”sananvapaustapahtumassa” vaadittiin sensuuria sekä lisää rahaa valtamedialle
(10 arviota, keskiarvo: 5,00 / 5 tähteä 5)Ladataan...Yleisradio järjesti tiistaina Helsingin yliopistolla sananvapausteemapäivän, jonka sisältö tiivistyi kahteen viestiin. Poliittisesti epäkorrektia tietoa (eli ”vihapuhetta”) on sensuroitava jatkossakin, ja valtamedian toimintaa on rahoitettava tehokkaammin.
Suurin huolenaihe oli pakkomonikulttuurisuutta ja kulttuurimarxismia kannattavien sananvapaus. Puheen Aamun haastattelema PEN-”sananvapausjärjestön” puheenjohtaja Sirpa Kähkönen totesi, että ”vihapuheen” vuoksi vapaan maahanmuuton kannattajat eivät uskalla käyttää sananvapauttaan yhtä paljon kuin ennen. Muita merkittäviä sananvapausongelmia Suomessa ei ole.
Kähkönen esiintyi myös Yle Forumin Sananvapaus Suomessa –tapahtumassa. Puheenvuorossaan Kähkönen lämmitteli uudelleen 100 vuoden takaisia feministisiä ja marxilaisia teemoja ja käytti jopa kommunistista luokkaretoriikkaa. Kähkösen mukaan feminismiä ja monikulttuurisuutta vastustavat mielipiteet ovat ”vihaa”, joten ne eivät kuulu sananvapauden piiriin.
Magneettimedian sananvapausviikon käynnistäneessä artikkelissa ennustimme kaikki Yleisradion teemapäivänä toistuneet argumentit. Tapahtumassa puhuneet kertoivat, että maahanmuuttovastaisuus on osa Venäjän johtaman ”infosodan” strategiaa ja että vaatimus tasapuolisesta tiedottamisesta syö journalismin laatua.
Pisimmälle meni Helsingin Sanomista tuttu toimittaja Tuomas Muraja, joka peräänkuulutti ”elitistisempää” toimituskulttuuria ja avoimempaa kulttuurimarxismia. Murajan mukaan maahanmuuttokriittisyys ei ole vakavasti otettava poliittinen kanta vaan ”rasismia”, jota valtamedian tulee vastustaa avoimesti.
.@niska_fi @kotkavirta Kysymys ei ole blokkaamisesta vaan samankaltaisuuksien esilletuomisesta. Äärioikeisto apinoi Venäjää. #KiitosPaidat
— Tuomas Muraja (@tuomasmuraja) 18. lokakuuta 2015
Twitter: Muraja on yksi Venäjä-salaliittoteorian innokkaimmista kannattajista.
Onko ”maltillistaminen” seuraava trendisana?
Yle Forum –keskustelutilaisuudessa sama virsi jatkui. Keskisuomalaisen konsernijohtaja Vesa-Pekka Kangaskorpi totesi, että merkittävin uhka sananvapaudelle on valtamedian taloudellinen ahdinko. Lisää rahaa tarvisi. Yleisradion Atte Jääskeläinen puolestaan vaati, että Suomen keskusteluilmapiiriä on järjestelmällisesti ”maltillistettava”. ”Maltillisuuden” määrittely on tietysti valtamedian tehtävä. Toisin sanoen valtamedian on ankarammin sensuroitava väärinä pitämiään mielipiteitä.
Keskustelutilaisuuden lopuksi painotettiin, että Suomeen on luotava ”yhteinen käsitys” siitä, mitä sananvapaus on. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että julkisesta keskustelusta on entistä ankarammin rajattava pois ne näkökulmat, jotka eliitin mielestä eivät nauti sananvapauden suojaa.
Hyvä esimerkki on maahanmuuttajarikollisuus; tänään nimittäin selvisi, että valtakunnallisen määräyksen perusteella Suomen poliisia on kielletty tiedottamasta rehellisesti laittomien siirtolaisten tekemistä rikoksista (1, 2).
Kuten olemme uutisoineet, monikulttuurista rikollisuutta koskevaa uutisointia on hiljattain päätetty vaikeuttaa myös Tilastokeskuksessa. Tilastokeskus ilmoitti lopettavansa ”resurssipulan” vuoksi vuosittaisten tuomioistuintilastojen laatimisen. Tilastoista kävi ilmi muun muassa ulkomaalaisten tuomittujen määrä.
Samalla kun maahanmuuttajarikollisuudesta keskustelemista vaikeutetaan, vaikeutetaan myös tiedonsaantia maahanmuuttorikollisuudesta. Tästä ei tosin mainittu sanallakaan Ylen sananvapausjuhlissa.
Lue myös:
Ihmisoikeustuomioistuin: juutalaisilla erityisasema sananvapauskysymyksessä
Vasemmistoaatteen valta suomalaismediassa
Eipä tuolla poliisin/valtamedian tiedottamisella ole kohta merkitystä. Pian jokainen näkee vaikka omasta ikkunastaan maahanmuuton ihanuutta kun kahakat alkaa. Niitä on paha median ja posliinin peitellä.
Se on aina ihmetyttänyt näissä sananvapaus tai talouskeskusteluissa,että miksi niihin ei ole kutsuttu niitä ”väärinajattelijoita”keskustelemaan asiasta? Noin tyhmempänä ajattelisi ,että eikö näissä tilaisuuksissa olisi hyvä todistaa ,että nämä” väärinajattelijat” todellakin ovat väärässä? Muutenhan ihmiset eivät edes ymmärrä mistä tarkkaanottaen on kysymys.
Kysynkin ,että onko Magneettimedialla mahdollisuutta osallistua keskusteluihin valtamedian vetämissä keskusteluohjelmissa,jos tällainen merkillinen tilaisuus tarjoutuisi?
HILJAISUUDEN TYRANNIA
Tallennuslinkki: http://www.pwnyoutube.com/watch?v=nCHOD2Ss-xs
Tanskan laajalevikkisimmän lehden, Jyllands-Postenin kulttuuritoimittaja Flemming Rose (s. 1956) oli pääpuhujana Yleisradion tiistaina Helsingin yliopistolla järjestämässä sananvapausteemapäivässä. Tanskalaisen kulttuuritoimittajan suusta tuli mielestäni koko tilaisuuden paras anti. Flemming Rose puhui ihailtavan suoraan ja yleisön joukossa oli aistittavissa hermostuneisuutta. Muutamat keskittyivät pääpuhujan sijaan matkapuhelimensa näppäilyyn. Toki tällaista käytöstä saattoi odottaa. Eihän meillä oikeastaan ole keskustelukulttuuria. Tältä osin EU-federalistimme eivät ole eurooppalaisia, vaan Stasi-henkisiä.
Flemming Rose puhui olennaisesta
Flemming Rose toi puheessaan selvästi esille, että kriitikoiden ja toisinajattelijoiden tukahduttaminen esimerkiksi ”vihapuhe” -leimakirveellä tuhoaa sananvapauden. Flemming Rose sanoi mielestäni aivan oikein, että sanat pyritään rinnastamaan tekoihin. Hänen mukaansa sanat ja teot tulee erottaa selkeästi toisistaan. Hän korosti, että kehitys, jossa tiettyjen asioiden sanominen on itsessään rangaistavaa on vaarallinen suunta. Flemming Rose piti myös ongelmallisena sitä, että meneillään olevassa ”pakolaiskriisissä” poliitikot eri maissa ovat yhteiskuntarauhan verukkeella rajoittamassa sananvapautta. Flemming Rose korosti tässä yhteydessä, että tällainen menettely ei ole tunnusomaista demokratialle, vaan diktatuurille.
Suvaitsevaisuuden ja vapauden suhteesta
Eräs alleviivattava osa Flemming Rosen puheessa oli suvaitsevaisuuden ja vapauden keskinäinen suhde. Monikulttuurisuuden hyväksyminen edellyttää hänen mukaansa laajan suvaitsevaisuuden hyväksymistä. Tämä tarkoittaa Flemming Rosen mukaan sitä, että kaikkia uskontoja on voitava kritisoida ja kaikkia poliittisia näkemyksiä on voitava arvostella. Aitoa monikulttuurisuutta ei voi olla olemassa, ellei kaikille eri ryhmille anneta samoja oikeuksia sananvapauden suhteen. Pitämänsä puheen perusteella Flemming Rose siis tyrmää vallitsevat asenteet nykyisessä suvaitsevaisuuskeskustelussa, joita hän puheessaan kutsuu suppeaksi suvaitsevaisuudeksi. Tämä yhteiskunnassamme vallitseva suppea suvaitsevaisuus, jossa joillekin ihmisryhmille annetaan keskustelussa oikeus suojata itsensä arvostelulta, kun taas tietyt ryhmät jätetään tämän arvostelusuojan ulkopuolelle, tulee Rosen mukaan johtamaan hiljaisuuden tyranniaan. Viranomaiset ja poliisi joutuvat vaikenemaan asioista, joihin normaalisti puuttuisivat. Nykyisin vallalla oleva suppea suvaitsevaisuus ei tästä syystä voi edistää aitoa monikulttuurisuutta, sananvapautta tai demokratiaa. Vapautemme tuhoutuvat. Mikäli valitsemme suppean suvaitsevaisuuden olisi Rosen mukaan annettava samat oikeudet kaikille myös tässä. Tämä tarkoittaisi sitä, ettei mitään poliittista ideologiaa tai uskontoa saisi loukata. Kaikkien suut käytännössä tukittaisiin. Tällä tiellä olemme parhaillaan.
Sananvapauden rajat
Sananvapaudelle pitää Flemming Rosenkin mukaan asettaa rajat. Järkevä raja hänen mukaansa on se, jolloin annetaan selvä tappouhkaus. Raja pitäisi Rosen mukaan selkeästi vetää tähän. Muuten keskustelun pitäisi olla vapaata. Mitä tahansa aihetta tai asiaa voi käsitellä kovin sanoin, kunhan kirjoituksessa ei selkeästi kohdisteta kenenkään henkeen kohdistuvaa uhkaa. Tällainen kirjoitus, jossa selkeästi yllytetään henkirikokseen olisi Rosen mukaan sananvapauden rajojen ulkopuolella. Kova kritiikki asiaa kuin asiaa kohtaan taas nauttii sananvapauden suojaa, koska sanat ja teot, kuten Flemming Rose puheessaan toteaa, ovat kaksi eri asiaa. Tämä rajanveto on mielestäni järkevä.
Valitettavasti pääpuhujaa ei kuunneltu
Flemming Rosen puhuttua taso tipahti. Tätä osasin odottaa ja kaikki oleellinen on kuvattu tässä Magneettimedian kirjoituksessa. Flemming Rose totesi puheessaan mm. senkin, että kolmetoista EU-maata on kieltänyt holokaustin kyseenalaistamisen ja tutkimisen. Siis pelkkä aiheen tutkiminen on kriminalisoitu. Pääpuhujan hieno puhe vaipui unholaan. Flemming Rose tavallaan kiteytti EU:n erään merkittävän ongelman. Mikäli kerran aidosti halutaan luoda monikulttuurinen Eurooppa, pitäisi suvaitsevaisuuden käsite palauttaa ns. ”lockelaiseksi” suvaitsevaisuudeksi. Yksinkertaisuudessaan Locke määritteli suvaitsevaisuuden seuraavasti. On asioita, joista pidämme ja asioita, joita inhoamme. Näiden väliin sijoittuvat ne asiat, joita suvaitsemme. Uskonsodat raastoivat pitään Euroopassa katolilaisten ja protestanttien välejä, kunnes osapuolet päättivät suvaita toisiaan. Jatkuvaan vihanpitoon kyllästyneet eurooppalaiset siis määrittelivät arvojaan uudelleen. Tähän Flemming Rose otti myös puheessaan kiinni. Näin syntyneen yhteiskuntarauhan seurauksena Eurooppa kukoisti jälleen. Uskonsotien osapuolet eivät edelleenkään olleet ylimpiä ystäviä keskenään, mutta kykenivät suvaitsemaan toisiaan. Valitettavasti Ylen järjestämän tilaisuuden hieno avauspuhe meni tältäosin kuuroille korville.
EU on keskusjohtoinen utopia
Flemming Rose mainitsi sanan, jonka mielestäni voi vahvoin perusteluin liittää Euroopan unionin legitemiteettikriisiin (Maailmanpolitiikan professorina Helsingin yliopistossa toimivan Heikki Patomäen mukaan EU:lta puuttu legitiimi oikeutus eli EU ei nauti kansalaisten luottamusta.) sekä ongelmiin, joiden vuoksi se tullee hajoamaan mahdottomuuteensa. Keskeinen ongelma on utopia. EU on utopia, jota johdetaan keskusjohtoisesti Brysselistä. Euroopan (entisten) kansallisvaltioiden kansalaisten silmissä se on pikemminkin ongelmien synnyttäjä kuin ratkaisija. EU seisoo loppujen lopuksi pelkän uskon varassa kuten koko talouskin. Loppupeleissä on mahdotonta ylläpitää järjestelmää, jonka olemassaolo on kansastakin riippuvainen, vaikka vallan kulisseissa muuta haluttaisiin uskotella.
EU yrittää suojata itsensä likaisella politiikalla?
Aivan yhtäkkiä puhkesi odottamaton ”pakolaiskriisi” vaikka ongelma on ollut todellisuutta jo vuodesta 2011. Nyt täytyy mielestäni olla hereillä. EU:n pelastamisessa hyödynnetään kriisejä. EU puolestaan paljastui Ukrainan kriisissä Yhdysvaltojen vasalliksi. Yhdysvallat itse on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Se sotii likaisia sotia lähinnä sionistiomisteisten suuryritysten pussiin ja em. Flemming Rose totesi puheessaan, että vaikka sananvapaus on Yhdysvalloissa suojattu perustuslaissa, sillä ei käytännössä ole merkitystä, koska Yhdysvalloissa poliittisesti epäkorrekti voidaan helposti erottaa esimerkiksi työpaikaltaan. Flemming Rose sanoi puheessaan, että EU:ssa olisi hyvä turvata sananvapaus perustuslailla samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa. EU:n ongelmana on keskusjohtoisuus ja maailmanpolitiikan professori Patomäki on todennut, että EU:n sopimustekstit olisi käytännössä uusittava täysin, jotta unioni voisi oikeuttaa olemassaolonsa. Tämä tarkoittaisi mielestäni niin mittavaa suunnanmuutosta EU:n nykyisiin toimintamalleihin, etten jaksa sellaiseen uskoa. Parempi on, että blokki hajoaa ja eurooppalaiset saavat täyden itsemääräämisoikeutensa takaisin.
Sananvapautemme viedään ”pakolaiskriisiä” hyödyntämällä?
Sananvapaus on aivan oleellinen vapaus. Sen rajoittaminen tai kieltäminen ei mielestäni merkitse ainoastaan sanomisen, vaan myös ajattelun kieltämistä. Kamppailun ylin taso on kansalaisten itsemääräämisoikeuden ja suuryritysten välillä (eikä esim. suurvaltojen välillä) nimenomaan arvojen tasolla. Mikäli viimeaikoina uutisoitua ja tapahtunutta pyrkii ymmärtämään jättikorporaatioiden ja pankkien näkökulmasta on sanomattakin selvää, että kansalaisoikeutemme korporaatioiden näkökulmasta ovat vakava uhka. Vapaakauppasopimuksia ja pankkiunionin kaltaisia asioita valmistellaan mielellään kaikessa hiljaisuudessa, koska niiden laatijat ovat hyvin tietoisia, etteivät kansalaiset sopimustekstien sisältöä hyväksyisi. Lietsomalla median kautta kahtiajakoa ”pakolaiskriisi” antaa oivan verukkeen jättikorporaatioiden näkökulmasta kaventaa juuri niitä oikeuksia, joilla kansalaisina pystymme puolustautumaan noita samaisia korporaatioita vastaan.
Puolustaudumme maaimanlaajuisesti sananvapautta hyödyntämällä
Internetin kautta kielitaitoiset kansalaiset voivat ottaa selvää asioista, joihin aiemmin ei olisi ollut pääsyä kuin muutamilla. Tietoa käännetään omalle kielelle, jaetaan ja asioista keskustellaan. Tällainen liikehdintä on tietysti jättikorporaatioiden, pankkien ja päättäjien kannalta ongelma. Valta aivan luonnollisesti pyrkii betonoimaan valtansa. Siksi media pyritään asettamaan ruotuun. Mainostajilleen ja omistajilleen kuuliaisina media toimii ironisesti (ja ehkä osin myös tahtomattaan) todellisen sananvapauden torppaajana. Tämä on eräs syy toimittajien massairtisanomisiin (Sanoma Oy:n heikkenevän tuloksen yms. lisäksi.)
Tinkimättömät perusvaatimukset
http://mvlehti.net/2015/10/14/ennen-niiden-hirvikivaarien-esillekaivamista-kokeiltaisiin-vahan-vahemman-radikaaleja-keinoja/
Tavoitteissa pyritään löytämään sellainen linja, jonka kaikki mukanaolijat voivat hyväksyä ja jättämään ulkopuolelle sellaiset vähemmän tärkeät asiat, joista tulee helposti yhtenäisyyttä hajottava tekijä. Niistä voidaan sitten etsiä demokraattista kompromissia sitten, kun meillä taas on demokraattinen, itsenäinen isänmaa.
Tavoitteet, joista ei voida tinkiä ovat tietenkin ne, joita tarvitaan tuollaisen isänmaan rakentamiseen:
– Ero EU:sta ja euroalueesta.
– Suomen kansalaisia suojelevan perustuslain palauttaminen ja sen vahvistaminen ja sitä valvomaan perustettava perustuslakituomioistuin.
– Laittomien maahantulijoiden virran pysäyttäminen ja muiden, kuin pakolaistaustaisten maahantunkeutujien karkottaminen.
– Puoluediktatuurin lopettaminen, riisumalla puolueilta niiden vuoden 1969 puoluelaissa ja sen jälkeen ottamat erikoisoikeudet ja puoluerahoitus.
– Vähitellen etenevä sitoviin kansanäänestyksiin siirtyminen päätöksenteossa.
Erinomainen kommentti!