Brexit aiheuttaa hajaannusta pankkivallan vastustajissa

Brexit ja EU:n kohtalo ovat aiheuttaneet kesällä kuohuntaa pankkikriitikoina tunnetuissa talousvaikuttajissa. Vakaumuksellisimmat vasemmistolaiset ovat valmiit hylkäämään pankkivastaisuuden, jotta EU ei hajoaisi.

Uutisoimme jo helmikuussa, että esimerkiksi kreikkalaisen Syriza-vasemmistopuolueen entinen valtiovarainministeri Giánis Varoufákis ei tahdo kotimaansa karvaasta kohtalosta huolimatta Kreikan eroavan EU:sta. Taustalla on marxistinen inho kaikkea kansallismielisyyttä kohtaan.

Brexit-keskustelun aikana Varoufákis asettuikin ennalta-arvattavasti kannattamaan Britannian EU-jäsenyyden jatkamista. Hän sai tukea lukuisilta tunnetuilta vasemmistolaisilta ”pankkikriitikoilta”, kuten Ann Pettiforilta, joka esiintyi tänä keväänä Yleisradion lähettämässä valtionvelkadokumentissa.

Varoufákisin ja Pettiforin kannanotot hämmästyttivät velkataloutta vastustavia aktivisteja ympäri Eurooppaa, sillä juuri he ovat kritisoineet ankarasti EU:n talouspolitiikkaa erityisesti finanssikriisistä lähtien.

Juuri EU on kieltänyt Goldman Sachsin ja muiden rikollispankkien ryöstämiä valtioita mitätöimästä huijarilainoja ja parantamasta rampautunutta taloutta omalla keskuspankkirahalla.

Juuri EU-lainsäädännön vaatiman talouskuripolitiikan vuoksi miljoonat ovat menettäneet työpaikkansa tai jopa henkensä, koska eurooppalaisvaltioilla ei ole enää lupaa puuttua yksityisen pankkijärjestelmän rikoksiin.

Varoufákis, Pettifor ja heidän kumppaninsa ovat kuitenkin sitä mieltä, että esimerkiksi kreikkalaisten menettämät työpaikat, hyvinvointi ja henget ovat käypä hinta siitä, että EU käy väsymätöntä taistelua kulttuurimarxismin ja monikulttuurisuuden puolesta nationalismia vastaan.

Pride-marssit ja pakolaiskiintiöt ovat vasemmiston valtavirran mukaan itsenäisyyttä ja oikeudenmukaisuutta tärkeämpiä arvoja.

Maastrichtin sopimus alisti Euroopan

Kaikki pankkikriitikot eivät kuitenkaan hypänneet Bremain-kelkkaan. Heistä tunnetuin oli professori Steve Keen, joka kirjoitti ennen kansanäänestystä artikkelin, jonka mukaan EU:n aika on ohi.

Kansakuntien velkaorjuudesta uutta kirjaa kirjoittavan Keenin mukaan Euroopan parlamentilla ei ole mitään todellista valtaa. Kaikki Eurooppaa koskevat tärkeät päätökset tehdään demokratian ulottumattomissa. Korkeinta poliittista valtaa käyttävät valtiovarainministerit ovat järjestään pankkilobbareiden ja byrokraattien nimittämiä.

Toisin sanoen Euroopan velkaorjuus ja kurjistamispolitiikka tulevat jatkumaan niin kauan kuin EU on pystyssä.

Erityisen suurena ongelmana Keen pitää EU:n Maastrichtin sopimusta (1992), joka pakottaa valtiot tavoittelemaan budjettiylijäämää. Sopimus käytännössä alisti EU-maat yksityisten liikepankkien orjiksi.

Kulttuurimarxistinen ekonomisti Andrew Watt pöyristyi Keenin Brexit-myönteisestä artikkelista.

Watt totesi olevansa pääpiirteittäin samaa mieltä Keenin kanssa pankkien roolista taloudellisen epävakauden synnyttäjinä. Hänen mielestään työpaikat ja hyvinvointi eivät kuitenkaan saa mennä monikulttuurisen liittovaltiounelman edelle:

”Brexit johtaisi Grexitiin, Frexitiin, Italexitiin ja lopulta EU:n tuhoon. Mitä unionin tuhkista sitten nousisi? Eikö tämä ole Ukip-johtaja Nigel Faragen ja Ranskan Marine Le Penin unelma?

On perusteetonta uskoa, että EU:n hajoamista seuraava poliittinen ja taloudellinen kriisi johtaisi edistykselliseen nirvanaan. Sen sijaan vaipuisimme painajaiseen, jonka elementtejä olisivat poliittinen ja taloudellinen nationalismi sekä muukalaisvastaisuus…”

Mikään ei muutu ellei EU kaadu

Keen vastasi Wattille, ettei aio muuttaa Brexit-kantaansa, vaikka monet hänen ”edistyksellisiksi” itseään kutsuvat kollegansa ovat yhtäkkiä muuttuneet EU:n ylimmiksi ystäviksi.

Keen painotti, että EU:n lakeja eivät laadi vaaleilla valitut parlamentin jäsenet vaan Euroopan komission kasvottomat byrokraatit. Byrokraatit puolestaan laativat kaikki lait yksityisten pankkien ylivaltaa tukevia Maastrichtin ja Lissabonin sopimuksia myötäillen.

Keen muistutti, että esimerkiksi Kreikka ja Espanja on jo murskattu Maastrichtin sopimuksen oppeja noudattaen. Mikäli EU:n annetaan pysyä hengissä, yhä useampi maa tullaan hirttämään budjettikurin köyteen.

Vastineensa lopussa Keen totesi, että Varoufákisin ajama kampanja EU:n ”demokratisoimiseksi” on tuomittu epäonnistumaan.

Lue myös:

Mitä eliitin reaktiot kertovat Brexitistä?
Suomea johtaa mafia