Ranskalaisesta François Dupratista tuli historian ensimmäinen henkilö, joka murhattiin holokaustirevisionismin vuoksi. Jewish Revolutionary Group -niminen sionistijärjestö otti vastuun autopommi-iskusta, joka tappoi Dupratin ja silpoi hänen vaimonsa jalat toimintakyvyttömiksi.
Historia - sivu 16/18
Leireissä ei tapettu, niissä yritettiin epätoivoisesti ja suurella vaivalla pelastaa juutalaisten ja muiden internoitujen henki. Zyklon B:tä käytettiin vaatteiden puhdistamiseen täistä.
Holokausti on yksi historian suurimmista valheista ja se tulisi paljastaa suuren yleisön tietoisuuteen, sillä jo useita sukupolvia on orjuutettu tämän valheen verukkeella.
”Holokausti” on suurin koskaan kerrottu valhe. Miljoonia dollareita on maksettu ”holokaustista selvinneille” ja heidän jälkeläisilleen jostakin, mitä mitä ei koskaan tapahtunut.
Hessin kuoleman yksityiskohdat haluttiin pitää suurelta yleisöltä pimennossa kaikella hinnalla ja keinoja kaihtamatta.
Ulkomaan velkojen riippumattoman rahapolitiikan ja julkisten töiden täystyöllisyyden mahdollistamana Kolmas Valtakunta pystyi muuttumaan vararikkoisesta Saksasta, jolta oli riistetty kaikki siirtomaat, Euroopan vahvimmaksi taloudeksi neljässä vuodessa, jo ennen asevarustelun alkua.
NAACP:n avulla juutalaiset onnistuivat organisoimaan mustaihoiset poliittiseksi voimavaraksi, joka kykeni palvelemaan sionistien etuja, horjuttamaan silloista valkoista kansaa sekä raivaamaan esteitä, jotka olivat monikulttuurisen sulatusuunin luomisen tiellä.
Voidaan siis todeta, että kun etninen väkivalta puhkesi 1871, eivät syynä olleet ”irrationaaliset mielikuvat ja stereotypiat”. Kyseessä oli yritys heikentää juutalaisten taloudellista ylivaltaa. Juutalainen historia on esittänyt ”valitun kansan” aina passiivisina uhreina, mutta todellisuus on täysin toinen.
Länsimaita vaadittiin uskomaan maapallon toisella puolella asuvaan anonyymiin rabbiin sen sijaan, että he olisivat kuunnelleet julkisesti toimivia eurooppalaisen hallituksen edustajia. RJC:n uudet tekstit jatkoivat ”tutuilla kertomuksilla raiskauksista ja murhista”.
Vuosikymmenien ajan jatkuneet myönnytykset ja lakiuudistukset eivät olleet vaikuttaneet mitenkään Venäjän juutalaisväestöön, joka oli edelleen etnisesti, kulttuurillisesti ja poliittisesti eristäytynyt muista. Uusi juutalainen korkeasti koulutettu älymystö puri kursailematta venäläistä ruokkivaa kättä.
Hitleriä on syytetty maailmanvalloitusyrityksistä, mutta tosiasiassa länsimaat liittoutuivat näiden taloudellista mahtia uhkaavaa Saksaa vastaan aikeenaan sota. Jo 1934 englantilaiset uhkasivat murskata Saksan lopullisesti, jos siitä tulisi ”liian vahva”.
Lauri Törni eli Larry Thorne eli ja kuoli kuin sotilas. Hän taisteli aggressiivista kommunismia vastaan koko elämänsä. Hän saavutti kapteenin arvon kolmessa eri armeijassa. Siinäpä meille jälkipolville mietittävää.
Sama mafia, joka toteutti Venäjän vallankaappauksen ja Neuvostoliiton terroriaallon, synnytti myös molemmat maailmansodat. Heidän käsialaansa ovat myös Jugoslavian ja Afganistanin sodat sekä Israelin verinen terrori esimerkiksi Libanonissa ja Palestiinassa. Yhteensä mafialla on siis ainakin 10 miljoonaa uhria.
Alkuperäisenä syynä juutalaisvastaisuudelle eivät siis olleet etniset ja uskonnolliset tekijät vaan se, että sionistit olivat pettäneet Saksan. Varsinainen juutalaisvastaisuus leimahti liekkiin sionistien julistaman taloussaarron ja ennen muuta yllä mainitun vuoden 1938 traagisen tapahtuman jälkeen. On täysin luonnollista, että katkeruutta on syntynyt saksalaisissa esimerkiksi ”juutalaisia” kauppiaita kohtaan, sillä onhan näiden ”juutalaisten” johtajien toimesta saksalaiset yritykset menneet konkurssiin, lisäten työttömyyttä sekä taloudellista kurjistumista.
CoC kuvaa, miten juutalaisten älymystöt aloittivat ja edistivät useita tärkeitä älymystön ja politiikan liikkeitä 1900-luvulla. Väitän näiden liikkeiden olleen yrityksiä muuttaa länsimaisia yhteiskuntia siten, että juutalaisvastaisuus häviäisi tai neutraloitaisiin ja juutalaisten ryhmien tulevaisuudennäkymät paranisivat merkittävästi joko täysin avoimesti tai puolisalaisella tavalla. Useat näistä liikkeistä (esim. muutos maahanmuuttopolitiikassa suosien Euroopan ulkopuolisia kansallisuuksia) ovat yrittäneet heikentää niiden valtaa, joita he ovat pitäneet vastustajina ja kilpailijoina, eli eurooppalaisia jotka 1900-luvun alussa olivat hankkiutuneet valta-asemaan Euroopan perinteisten kotimaiden lisäksi myös Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa. Teoreettisella tasolla näitä liikkeitä tarkastellaan tuloksena juutalaisten ja ei-juutalaisten välisistä eturistiriidoista kulttuurin tuottamisessa ja eri valtionpolitiikan asioissa. Ennen kaikkea näitä liikkeitä tarkastellaan juutalaisten ryhmäevoluution strategiana heidän kilpaillessaan ei-juutalaisten kanssa yhteiskunnallisesta, poliittisesta ja kulttuurillisesta hallinnasta.