Joulukuussa uutisoitiin, että 86-vuotias saksalaisrouva Ursula Haverbeck [1]on haastanut Saksan juutalaiset oikeuteen holokaustivalheista [2]. Haverbeck julkaisi lisäksi holokaustimyyttejä [3] käsittelevän videon, joka on levinnyt kulovalkean tavoin verkossa.
Haverbeckin video on nyt suomennettu ja sen voi katsoa alta. Videolla kyseenalaistetaan muun muassa liittoutuneiden väitteet Auschwitzista ”tuhoamisleirinä”. Haverbeck muistuttaa katsojia siitä, että Saksa rankaisi ankarasti keskitysleirivartijoita, jotka tappoivat tai kaltoinkohtelivat vankeja. Kertomus juutalaisten järjestelmällisestä kansanmurhasta sekä kaasukammioista onkin sotapropagandasta syntynyt poliittinen valhe.
Toinen tuore video käsittelee Charlie Hebdoa [4]sekä lehden tekopyhää suhdetta ”sananvapauteen”. Kuten todettua, Charlie Hebdo ei ole poliittisesti sitoutumaton satiirilehti, vaan liberaalivasemmistolainen julkaisu, jonka tärkein tehtävä on pilkata islamin ohella perinteisiä ranskalaisia isänmaallisia arvoja.
[5]Vaikka Charlie Hebdo tekeekin julmaa pilkkaa esimerkiksi muslimien tappamisesta, on lehti yliherkkä ”antisemitismin” suhteen. Eräs lehden murhatuista työntekijöistä oli juutalainen pornoammattilainen Georges Wolinski. Muutama vuosi sitten Charlie Hebdo erotti Maurice Sinet –nimisen toimittajansa, kun tämä oli kirjoittanut kolumnin, jossa muistutettiin, että juutalaiset ovat johtavassa asemassa [6] länsimaiden liike-elämässä.
Sinetin erottaminen ei ole lehden läheskään ainut hyökkäys sananvapautta vastaan. Lehti on esimerkiksi kampanjoinut ”fasistisena” pitämänsä, mutta laillisesti ja demokraattisesti toimivan Front National –puolueen kieltämiseksi lailla. Miksi? Koska puolue on halunnut kiristää Ranskan maahanmuuttopolitiikkaa.
Pariisin verilöylystä alkanut Je Suis Charlie –kampanja ei ole missään johtanut sananvapaustilanteen paranemiseen. Sen sijaan Ranska on maan juutalaisjärjestöjen (kuten juutalaisterroristin suojelemiseksi perustettu LICRA [7]) vaatimuksesta aikeissa nyt tiukentaa ajatusrikoslakeja. Ensimmäinen esimerkki tästä nähtiin, kun poliisi pidätti ranskankamerunilaisen koomikko Dieudonné M’bala M’balan [8] ”terrorismin tukemisesta [9]” siksi, että hän oli kirjoittanut sarkastisesti hyökkäyksestä juutalaiseen kauppaan. Dieudonnén lisäksi kymmeniä muita ihmisiä on nyt pidätetty ajatusrikosten vuoksi Ranskassa. Myös Suomen juutalaiset ovat käyttäneet Je Suis Charlie –ilmiötä hyväkseen vaatiessaan [10] lisää veronmaksajien rahoja ”turvajärjestelyihin”.
Ehkä mielenkiintoisimman esimerkin Charlie Hebdon kaksinaamaisuudesta tarjoaa Vincent Reynouardin tapaus. Reynouard on revisionisti, joka tutkii etenkin toisen maailmansodan aikaisen Euroopan historiaa. Reynouard on tullut tunnetuksi muun muassa teksteissään, joissa kyseenalaistetaan kertomukset juutalaisten järjestelmällisestä joukkotuhonnasta ja Gestaposta epäinhimillisiin otteisiin turvautuneena ”rasistisena” poliisina.
Tuoreella videollaan (joka on Youtubessa englanniksi tekstitettynä) Reynouard kertoo kuinka Charlie Hebdon toimitus käytännössä pilasi historiantutkijan elämän poliittisista syistä. Vain muutamia viikkoja ennen Pariisin ammuskelua lehden johtoon kuuluva Laurent ”Riss” Sourisseau onnistui junailemaan Reynouardille tuomion, joka on ajanut tämän henkilökohtaiseen konkurssiin: Reynouard joutuu maksamaan yhteensä noin 90 000 euroa sakkoina ja vahingonkorvauksina. Riss syytti historiantutkijaa ”väärentämisestä”, sillä 2006 tämä oli käyttänyt julkaisussaan noin kymmentä kuvaa Riss’n kirjasta. Tuomio tuli täytenä yllätyksenä, sillä etukäteen asianajajat luulivat, ettei Reynouardin tarvitsisi maksaa euroakaan korvauksia; revisionistisen materiaalin levikki on näet toistaiseksi erittäin vaatimaton. Kirjaa myytiin käytännössä ystävältä ystävälle.
Riss ei siis saanut Reynouardin kirjan vuoksi huonoa julkisuutta, vaan hän päätti tuhota Reynouardin elämän siksi, että tämä tekee aktiivisesti työtä juutalaisten yhteiskunnallisen hegemonian murtamiseksi Euroopassa. Ennen kaikkea Charlie Hebdo alkoi vainota Reynouardia siksi, että tämä on kiistänyt lehden edustaman kulttuurimarxilaisen maailmankuvan tärkeimmän myytin – holokaustin. Videolla Reynouard myös toteaa, että holokaustirevisionismin kieltävä ranskalainen Gayssot-laki [11] on perustuslain vastainen. Laki sai nimensä sen kehittäneeltä kommunistipoliitikko Jean-Claude Gayssotilta.
Niin kauan kuin lainsäädäntö Euroopassa kieltää Haverbeckin ja Reynouardin kaltaisia ihmisiä tutkimasta historiaa objektiivisesti, on koko Je Suis Charlie –hokema vain likaista sarkasmia.
CarolynYeager.net [12]