Holokaustirevisionismista luopuneen Eric Huntin takinkääntö ja hätävalheet kummastuttavat
Uutisoimme eilen, että Saksassa Horst Mahlerin ja Ursula Haverbeckin kaltaiset korkeaikäiset revisionistit eivät ole alistuneet painostuksesta huolimatta. Ikävä kyllä, yhdysvaltalainen Eric Hunt on osoittautunut heikommaksi persoonaksi.
Hiljattain selvisi, että suosittuja holokaustikriittisiä artikkeleita ja dokumentteja tuottanut Hunt on kääntänyt selkänsä revisionismille. Uutinen yllätti monet, sillä Hunt oli parhaillaan tekemässä odotettua moniosaista dokumenttisarjaa ”holokaustin” kiistämisestä.
Päätöksensä tueksi Hunt julkaisi rönsyilevän artikkelin otsikolla ”The End of the Line”. Artikkelissa esitetyt ”argumentit” revisionismia vastaan ovat niin ontuvia, että Huntin entiset ystävät alkoivat pian epäillä, että miehen motiivit liittyivät todellisuudessa johonkin aivan muuhun kuin historiantutkimukseen.
Hunt muistuttaa artikkelissaan, että hän joutui jo nuorena miehenä 18 kuukaudeksi vankilaan revisionistidokumentin tekemisen vuoksi. Hän kertoo olleensa ahdistunut siitä, että hänet suljettiin myös sosiaalisessa elämässä yhteiskunnan ulkopuolelle siksi, ettei hän uskonut juutalaisten ”joukkotuhontaan”. Huntin lakimiehen mukaan hän on kärsinyt myös mielenterveysongelmista.
Lisäksi Huntilla on ollut suuria taloudellisia vaikeuksia, eikä hän ole lahjoistaan huolimatta saanut media-alan töitä, koska hän ei ole aiemmin suostunut miellyttämään Amerikan juutalaisyhteisöä.
Vielä vuodenvaihteessa Hunt pyysi verkkosivuillaan seuraajiltaan rahaa dokumenttisarjansa seuraavaa osaa varten. Hunt ei kuitenkaan saanut haluamaansa summaa, ja muutamaa viikkoa myöhemmin hän kertoikin alkaneensa revisionismin vastustajaksi.
Hunt ryhtyi revisionistisesta dokumentintekijästä täysiveriseksi holokaustiuskovaiseksi muutamassa viikossa, mikä puhuu sen puolesta, että totuudenetsimisen sijaan päätöksen takana vaikuttivat taloudelliset, sosiaaliset ja henkiset rasitukset.
Koska Hunt ehti saavuttaa arvostetun aseman revisionistipiireissä, kokivat esimerkiksi Committee for Open Debate on the Holocaust –yhteisön jäsenet tarpeelliseksi, että Huntin viimeisimmän artikkelin ”argumentit” tutkitaan tarkasti.
Sionistiset vaihtoehtomediat ja korruption uhka
Vaikka Hunt väittää kumoavansa revisionistien argumentit tuoreessa tekstissään, ovat hänen vasta-argumenttinsa surkuhupaisia. Ne vaikuttavat kiireellä kyhätyiltä hätävalheilta.
Hunt pyrkii kumoamaan esimerkiksi Germar Rudolfin ja Robert Faurissonin tekniset kaasukammiotutkimukset valokuvalla, jossa kolme tuntematonta miestä pitelevät naista kainaloista kiinni. Huntin mukaan kuva todistaa juutalaisten kaasutukset, sillä miehet ovat ”viemässä juutalaisnaista kaasukammioon”.
Jotkut alkoivat epäillä Huntia jopa Eichmann-tyylisestä ”trollaamisesta”, sillä kukaan täysjärkinen ei yrittäisi kumota Rudolfin kemiallisia kaasukammiotutkimuksia näyttämällä valokuvaa kolmesta miehestä, jotka pitävät kiinni naisesta. (Adolf Eichmann väitti oikeudenkäynnissä Israelissa 1960 nähneensä juutalaisruumiista pulppuavan ”verisuihkulähteen”!)
Huntin toisen pääargumentin mukaan juutalaisia kaasutettiin kuoliaaksi, koska revisionistit eivät ole kyenneet jäljittämään kaikkien Aktion Reinhard –leireille (Treblinka, Sobibór, Bełżec) kuljetettujen juutalaisten lopullista sijoituspaikkaa!
Hunt julkaisi myös kuvan kuopasta, jossa oli luita. Hänen mukaansa kuva on Treblinkasta ja se todistaa, että myös Treblinkassa käytettiin polttouuneja (revisionistien mukaan polttouuneja käytettiin monilla leireillä mutta ei Treblinkassa). Argumentti on kuitenkin nurinkurinen, sillä polttouuneissa myös luut muuttuvat tuhkaksi!
Tekstin lopuksi Hunt mustamaalaa katkerin sanoin muutamia revisionistiliikkeen liepeillä vaikuttavia Internet-hahmoja, koska hän ei kykene haastamaan todellisia merkittäviä revisionisteja, kuten Germar Rudolfia, Carlo Mattognoa, Friedrich Bergiä tai Robert Faurissonia.
Hieman ennen takinkääntöään Hunt riitaantui Rudolfin kanssa sekä menetti Bergiltä saamansa dokumenttirahoituksen. Nähtäväksi jää, aikooko Hunt koskaan maksaa dokumenttisarjaansa varten saamiaan lahjoitusrahoja takaisin.
Oudointa Huntin tapauksessa on se, ettei hän tahdo kuitenkaan katkaista välejään Amerikan ”maahanmuuttokriittiseen” liikkeeseen, joka on ollut kovassa nosteessa Trumpin voittoisan vaalikampanjan vuoksi.
Hunt vaikuttaakin liittyneen Mark Weberin ja David Irvingin kaltaisten entisten revisionistien joukkoon. Weber ja Irving ovat turvanneet selustansa muuttamalla sanomaansa juutalaisystävällisemmäksi, mutta samalla he yrittävät ansaita elantonsa rahastamalla valkoisia nationalisteja ja maahanmuuttokriitikoita.
Viime vuosina Pohjois-Amerikassa onkin noussut maahanmuuttokriittisiä mutta sionistisia vaihtoehtomedioita, kuten Breitbart ja juutalaisen Ezra Levantin omistama Rebel Media.
Hunt on pelannut nyt korttinsa täydellisesti voidakseen tehdä koulutustaan vastaavaa työtä jonkin kosher-konservatiivisen vaihtoehtomedian palkkalistalla. Mikäli ilmiö yleistyy, se on erittäin vaarallinen: Levantin kaltaiset rikkaat sionistit voivat lahjoa valkoiset nationalistit suoltamaan Israelille mieluisaa propagandaa!
Revisionistit ovat syyllisiä järjettömiin ajatusrikoslakeihin?
Artikkelinsa tökeröimmässä osuudessa Hunt syyttää holokaustirevisionisteja siitä, että ”naiivit ihmiset” joutuvat useissa maissa vankilaan juutalaisia ärsyttävien mielipiteidensä vuoksi. Revisionistit eivät Huntin mukaan saisi levittää vaarallisia ajatuksiaan ”naiiveille ihmisille”.
Hunt siis syyttää revisionisteja järjettömistä ajatusrikostuomioista, vaikka tuomioiden takana ovat juutalaisten lobbausjärjestöjen painostamat lainsäätäjät ja tuomarit! Logiikka on sanalla sanoen häiriintynyttä.
Ironista kyllä, Huntin pitkä artikkeli vain todistaa, ettei holokaustiuskovaisilla ole todisteita väitteidensä tueksi. Kaasumurhia ei voi ”todistaa” sodanaikaisilla valokuvilla surullisista mummoista tai pääkalloista.
Huntin alhainen käytös – eikä hänen uusi tekstinsä – ei kuitenkaan kumoa hänen vanhan tuotantonsa erinomaisuutta. Suosittelemmekin lukijoita katsomaan Miten Maailma Toimii –käyttäjän suomentamat Hunt-dokumentit sekä lukemaan niiden alle linkittämämme artikkelit.
Lue myös:
Kunnianhimoinen mediaprojekti paljastaa holokaustivalheen
3D-malli paljastaa Auschwitzin kaasukammiohuijauksen
Kriittisen holokaustidokumentin ensimmäinen osa julkaistu!
Tossa linkissä Huntin takinkäännösselityksiin pisti ihan pikavilkaisulla silmiin heti 3 kuvaa:
1. kuva jonka alla lukee ”Jewish women lined up waiting to be shot at Babi Yar”, siinä kyllä mitä ilmeisimmin mustalaisia eikä juutalaisia.
2. Toinen kuva jossa ”työhön kykenemättömiä ihmisiä metsässä odottamassa kaasutusta crema 4:n lähellä”. Eipä kyllä ota silmiin yhtään ”työhön kykenemätöntä”, päinvastoin melkeenpä parasta a-ryhmää.
3. kuva jossa ”Elderly Jew being forced into Crematorium 5”. Tuota kuvaahan voi tulkita vaikka mihin suuntaan. Esim: Nainen oli itse menossa crema 5 suuntaan, jossa kenties joku hänen menehtyneen omaisensa ruumis odotti polttohautausta (joka yleinen käytäntö tautien leviämisen ehkäisemiseksi) ja hän halusi mennä katsomaan. Kuvan miehet koittavat tyynnytellä ja ohjata häntä takaisin.
Toinen mikä pisti silmään on kaikista muista leirikuvista tyypillisen vaatetuksen puuttuminen. Ja missä käsivarsinauhat? Jos tyypillisen raitapuvun puuttumisen selittää sillä että nainen uusi tulokas, niin aika outoa että suoraan junasta ”kaasutukseen” meneviä talutettaisiin 3 miehen voimin, yksitellen ”kaasukammioon”. Eikä muutenkaan vaikuta työhön kykenemättömältä jos 3 miestä tarvitaan pitelemään aloillaan.
Jo ennen Huntin petosta kiinnitin huomiota siihen, että hän syyllisti ja paheksui saksalaisia ja piti heitä eräänlaisina ppahiksina. Hän suorastaan korosti tätä asennettaan ja julisti vain puuttuvansa järjettömiin valheisiin. Kuitenkin olennainen osa holokaustivalhetta on juuri väittää kansallissosialismia pimeäksi aatteeksi ja väittää, että saksalaisten toiminnassa olisi ollt jotain rikollista tai syntistä. Jopa verrattuna vastapuolen edesottamuksiin, saati aatteisiin. Tämä saattaa kertoa siitä, että tällaiset henkilöt saattoivat äkkiä heilahtaa toiseen suuntaan osaksi ”hyvän asian puolesta”. Tisaalta panee epäilyttämään, olisiko Hunt alun alkaen ollut vain myyrä, joka jonkin aikaa keräisi huomiota ja sitten tekisi hallaa totuudelle ja kaikelle terveelle julistamalla kääntymystään. Tällaisia käännynnäisiä on kourallinen antitalmudistisessa liikkeessä ja pari holokaustirevisionismissa. Heitä on silti liikaa siihen nähden, että totuus kuitenkin on heitä vastaan. Minusta eliitti on istuttanut heitä liikkeisiin ja se on oikeastaan valheelle rakennetun yhteiskunnan kannalta kavala keino tehdä kunnolla propahgandaa. Suuri yleisö ei tunne asioita ja vakuuttuu, jos jonkun sanotaan tehneen kääntymyksen, kuten Holappa. Tyhmät ttai tietämättömät eivät älyä, että Holappa latelee vain valheita, joilla ei ole mitään tekemistä uusnatsiliikkeiden kanssa.
Hunt on varmasti tällainen. Toinen tylisuunta on kääntyä osaksi tai vähitellen. Kunka monet sitten jo guruaan seuraten nielevät kellokkaan teesit siitä, kuinka hän kulkee keskitietä tai tosiasioissa pidättyen ja vailla ideologiaa. Ennen hän olisi mennyt liian pitkälle. Hyvin epäilyttävä esoimerkki on ZCF, vaikka hän olikin niin nuori, että loppujen lopuksi ei oikeastaan tuntenut asioita tarpeeksi. Kuitenkin hyvin epäilyttävää on syyllistää Saksaa Toisest amaailmansodasta ja kuvitella, että olisi ollut vaihtoehtoinen tapa, jolla selvitä sodasta. Yhteistyä muiden käännynnäisten kanssa myös haisee. Kaikki vastaan väittäjät ovat kuulemma ”Hitlerin fanipoikia” tai ”rasisteja”. Aivopestyjen ja valemediaa lukevien ”demokraattisesti ajattelvien” massojen mielet ovat usein aseettomia tällaisten teesien edessä. Kuulostavathan toisinajattelijoiden esittämät faktat ja johtopäätökset usein ”lian radikaaleilta”, kun ei ole vielä tarpeeksi ”herätty”. Nämä renegaatit sitten heittävät unihiekkaa tai hidastavat heräämistä. Opittu mentaliteetti saattaa ohjata väärälle uralle ja pois tiedon ääreltä.
Deanna Spingola on yksi itse muuttuneista tyypeistä, joka on mainostanut monta tällaista käännynnäistä. Viimeksi antifasisti Berg edusti väittelyn huippua toisessa ääripäässä ja käänynnäinen Hunt oli kuulemma ”niin hyvä ja mukava poika” ja hyvä ystävä, joten Spingola ei halunnut puhua negatiivista ja ymmärsi Huntin toimintaa. Lopulta nämä käänynnäiset käyvät säännöllisesti vieraina ja puhuvat jopa täyttä vihollisen materiaalia, vaikka ennen olivat puhuneet 180 astetta vastakkaista ulosantia.
Ei silti, itse päärevisionistitkin oikeastaan eivät kiellä holokaustia, vaan suorastaan pönkittävät sitä. Saksalaiset ovat syntisiä ja aina uskotaan uusiin dokumentteihin lähtökohtaisesti, jotka heitä mustaavat. Kuitenkin ennemmin taimyöhemmin ne osoitetaan väärennöksiksi. Kaikkia väärennöksiä he eivät halua sellaisiksi tunnustaa. Kansallissosialismi oli ”pimeyden aate” ja sota-aika ja sen aika ”synkkää aikaa” muka. Aivan kuin he eläisivät holokaustista ja siksi eivät haluaisi tehdä kunnollisia johtopäätöksiä. Osa revareista on nyt siirtymässä Putinin rinnalle ja ainakin Baltian maiden ja Ukrainan ihmiset ovat saamassa päällensä Wiesenthal-propagandan mukaisen kakkaryöpyn. Kuin edesmennyt Wiesenthal konsanaan, Jürgen Graf julistaa balttien parhaatkin pjat joukkomurhaajiksi saksalaisten puolirevarien tapaan. ”Dokumentit” kun osoittavat SS-joukot ja putinistien silmätuikkukansat ”joukkomurhaajiksi”.
Kaikki päärevisionistit lähes julistavat, että eivät ole mitään ”natseja”. He tuntuvat pelkäävän tällaista leimaa. Kuitenkin monet ovat antisionisteja. Heilläkin lopulta on lopputulema sellainen, että ei ole mitään väliä, vaikka jokin klikki omistaisi pankit ja lehdet ja vaikka koko maan ja poliitikot. Tällaisilta sitten vain ruinataan oikeutta ”demokraattisesti” saada epäillä holokaustitarinoita ja muuta sananvapautta.
Toivottavasti tämä petturuus totuutta kohtaan tulee kiduttamaan Eric Huntia henkisesti hänen loppuelämänsä ajan. http://holohoax.nu/category/videos/
Rahavallasta eroon http://holohoax.nu/category/videos/ 666 Seppo Lehto Lehto Seppo Kuntavaaliehdokas Tampere
Matu- ja islaminvaasiosta eroon, Dublin sääntö voimaan ei ole ihmisoikeussopimusten vastaista vaan kirjattu EU-asetus