Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n johtajat ovatkin viime vuosina puhuneet toistuvasti velkaantuneiden valtioiden luonnonresurssien ”realisoinnista”.
raha - sivu 8/9
”Holokausti oli toisen maailmansodan traagisin tapahtuma. Saksalaisten hallitsemilla alueilla asui neljä miljoonaa juutalaista, joista kuusi miljoonaa murhattiin. Sodan jälkeen heitä oli jäljellä enää viisi miljoonaa.”
Länsimainen demokratia on sitä, että kansalainen saa valita vapaasti George Sorosin ja Milton Friedmanin väliltä. Äänestipä kansalainen oikeistoa tai vasemmistoa, eliitti voittaa.
Välttämättömyysretoriikka pyrkii häivyttämään politiikan puolueiden päätöksistä. ”Kestävyysvajeesta” ja ”pakolaiskriisistä” on tullut luonnonvoimia, jotka ovat niin voimakkaita, että hallitus vapautuu päätöstensä poliittisesta vastuusta.
Vasemmisto on jumittunut luokkasodan poteroihin eikä suostu uskomaan, ettei valtionvelka ole yrittäjien syytä.
Kyse ei siis ole ”lännen ja islamin” välisestä taistelusta vaan pankkieliitin sodasta itsenäisiä kansoja vastaan.
Markkinat eivät ole enää alusta, jolle rakennetaan järkevää ja pitkäkestoista reaalitaloutta. Markkinoista on tullut rahan valtameri, josta pankkiirit tahtovat pyydystää mahdollisimman lihavia osinkosummia ja bonuksia mahdollisimman nopeasti.
”Koko maailmalle saattaisi olla parasta, jos kansainvälisesti toimivat pankit ja rahoituslaitokset olisivat kansallisomaisuutta, eivätkä yksityistä pääomaa.”
Epäilemättä suurin vastuu näistä fiaskoista kuuluu virkamieshallitusten harteille maissa, jotka on alistettu palvelemaan rahanvallan etuja ja tavoitteita.
Ulkomaan velkojen riippumattoman rahapolitiikan ja julkisten töiden täystyöllisyyden mahdollistamana Kolmas Valtakunta pystyi muuttumaan vararikkoisesta Saksasta, jolta oli riistetty kaikki siirtomaat, Euroopan vahvimmaksi taloudeksi neljässä vuodessa, jo ennen asevarustelun alkua.
Keskuspankin valtakaudella suurpankeista on tullut koko planeetan rikkaimpia ja mahtavimpia talouden vaikuttajia. Koko talous perustuu nykyään velkaan ja suurpankit ovat tämän velkakierteen keskiössä.
Päivänä muutamana istuskelin takakuistilla (tupakalla, se tunnustettakoon), tuijotin mietteliäästi sadetta ja pohdin kommunikoinnin vaikeutta. Olin lukenut tiedotustutkimuslaitoksen lehden artikkeleita Big Brother-tv-sarjasta ilmiönä, kulttuurisena tuotteena ja monimediaalisuuden vaikutuksista.
Suuri osa suomalaisista kuvittelee yhä elävänsä vapaassa, avoimessa ja keskustelevassa demokratiassa. Tämä on pelkkää kuvitelmaa, sillä vaikka vaalien lähestyessä tullaankin käymään paljon keskustelua, niin alla olevaa neljää kysymystä ei tulla näkemään yhdessäkään vaalikoneessa, kukaan virallisen median edustaja ei tule esittämään niitä yhdellekään poliitikolle eikä yksikään puolue tule sanomaan niistä sanaakaan. Kaikki kysymykset liittyvät rahaan, jota kaikki käytämme päivittäin.
Yhdysvalloissa osavaltiot ottavat pankkeja omiin käsiinsä ja irtaantuvat keskuspankista. Liikkeen pioneeri on Pohjois-Dakota, jonka taloutta luottokriisi ei ole juuri heilautellut.
Hiljalleen etenevän juttusarjan tavoite on selvittää, miksi käynnissä oleva talouskriisi on pahempi kuin mikään itsenäisyyden aikana koettu. Myöhemmin saatamme edetä toimintaohjeisiinkin. Tässä vaiheessa visuimmille tiedoksi, että neuvoni on myydä kaikki sijoitukset (eritoten korkosijoitukset!); nostaa kuukauden palkka käteisenä ja panna jemmaan; hankkia loppurahalla kultaa ja hopeaa, jotka ovat edelleen ällistyttävän edullisia ja nousevat varmasti.