Islanti vangitsi pankkiirit – nyt talous kasvaa yli 4 kertaa nopeammin kuin Suomessa!

Islanti on Euroopan nopeimmin kasvava talous, mutta jostain syystä ”talousviisaat” ja pankkiirit eivät hehkuta pohjoismaista talousihmettä valtamediassa. Syy hiljaisuudelle on selvä: Islannin talous ampaisi nousuun, kun maa häipyi kansainvälisiltä finanssimarkkinoilta ja sulki pahimmat pankkiiriloiset vankilaan.

Suomen talous tarpoo edelleen syvällä taantumassa, ja esimerkiksi viime vuonna kasvua saatiin vain 1,6 prosenttia. Islanti sen sijaan kasvaa reilusti yli neljä kertaa nopeammin – Talouselämän mukaan 7,2 prosentin vuosivauhtia!

Finanssikriisin jälkeen Islanti romahti lukemattomien muiden länsimaiden tavoin. Kun muut länsimaat päättivät palkita kriisin synnyttäneet pankkiirit esimerkiksi valtiovarainministerin kunniaviroilla ja rangaista kansalaisia pankkiirien rikoksista, Islanti valitsi päinvastaisen tien.

Islannin talousongelmat alkoivat, kun yksityispankit alkoivat myöntää ylisuuria lainoja, jolloin uutta rahaa tuli kiertoon paljon enemmän kuin reaalitalous kasvoi. Keskuspankki oli hampaaton eikä kyennyt estämään kriisin laukeamista.

Lyhyellä aikavälillä finanssieliitin ajamat ”talousuudistukset” vaikuttivat tehneen Islannista kasinokapitalistisen onnelan, jossa kuka tahansa saattoi keinotella itsensä hetkessä miljonääriksi.

Esimerkiksi uusliberaali Cato-instituutti onnitteli velkakupla-Islantia vuolaasti raportissaan, joka julkaistiin – ironista kyllä – vain hieman ennen romahdusta:

”Islannin taloudellinen renessanssi [eli ulkomaalaisten pankkien luoma velkakupla. Suom. huom.] on vaikuttava tarina.”

”Talous on vapautettu tärkeiden uudistusten kautta. Tämä on ruokkinut kasvua ja lisännyt tervettä kilpailua.”

”Uudistukset ovat painottaneet tarjontaa kysynnän sijaan. [Kansallisomaisuutta] on yksityistetty ja lakeja on kumottu, mikä on johtanut ennalta-arvattaviin lopputuloksiin.

Tulot kasvavat, työttömyys on olematonta ja valtio on voinut laajentaa veropohjaansa.”

Lopputulos todellakin oli ennalta-arvattava, vaikkakaan ei suinkaan Caton tarkoittamalla tavalla!

2007 alkoi kansainvälinen finanssikriisi, kun juutalaisten perustama ja omistama Lehman Brothers –pankki ajautui konkurssin tielle. Ongelmien taustalla oli amerikkalaisten pankkien vastuuton toiminta, joka johti asuntomarkkinakuplan puhkeamiseen.

Kriisi levisi Yhdysvalloista pian maailmalle ja paljasti nykyaikaisen pankkijärjestelmän heikkouden. 2008 Islanti meni lähes konkurssiin, sillä Amerikasta lähtenyt sokki rikkoi paikallisten pankkien rakentaman velkaan perustuneen korttitalon.

”Talousviisaat” tahtoivat rangaista kansaa pankkiirien rikoksista – Islanti teki päinvastoin

Kolme Islannin suurinta pankkia kaatui kriisin myötä. Niiden varallisuus oli ennen syöksykierrettä jo noin 10 kertaa suurempi kuin maan BKT. Finanssieliitin varallisuus paljastui hetkessä silmänlumeeksi.

Uusliberaalien ”talousviisaiden” käskyjen vastaisesti valtio kieltäytyi pelastamasta rikollispankkeja veronmaksajien rahoilla. ”Talousviisaat” vaativat pankkien tukemista nostamalla veroja sekä leikkaamalla julkisia palveluita ja kansalaisten säästöjä. Islanti oli kuitenkin oman tiensä kulkija.

Maa vangitsi pankkiirit ja irtaantui kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta, joiden kautta pankkiirit olivat puhaltaneet maahan tappavan velkakuplan. Kupla puhallettiin äärimmilleen, kun pankkiirit alkoivat manipuloida omistamiensa osakkeiden arvoa ulkomaisilla lainoilla.

Islanti on jatkanut rikollispankkiirien syyttämistä ja tuomitsemista finanssikriisin jälkimainingeista aina näihin päiviin asti. Viime lokakuussa häkki heilahti jälleen yhdelle sisäpiiriläiselle. Mikään muu länsimaa ei ole tehnyt vastaavaa.

Pankkiirien vankeustuomiot ovat olleet korkeimmillaan 5,5 vuotta. Vuosi sitten pankkikriitikot tosin syyttivät Itsenäisyyspuolueen johtavia kansanedustajia rikollisten suosimisesta, kun kolme pankkiiria vapautettiin kiireellä läpirunnotun uuden lain nojalla.

Islannin uusi talouskasvu ei olekaan rikastuttanut vain finanssieliittiä, vaan kasvu on heijastunut suoraan rehellisten työntekijöiden palkkoihin. Islanti on viimein maa, jossa myös rehellinen ja ahkera kansalainen voi rikastua omalla työllään. Samaa ei voi sanoa muista länsimaista.

Tie kasvu-uralle on ollut myrskyinen. Kulissien takana käydään kiivasta taistelua siitä, tulisiko Islannin perua kaikki vaurautta luoneet uudistukset ja liittyä lopulta jopa Euroopan unioniin. Isänmaalliset äänet sen sijaan vaativat lisää omavaraisuutta ja jopa pankkitoiminnan kansallistamista.

George Sorosin ja Rockefeller-suvun kaltaisten suursijoittajien omistama ”tutkivien journalistien” järjestö paljasti vuosi sitten niin sanotut Panama-paperit, mikä oli suora hyökkäys pankkitoiminnan kansallistamista kannattanutta pääministeri Sigmundur Davíð Gunnlaugssonia vastaan.

Pian Panama-kohun jälkeen Gunnlaugsson pakotettiin eroamaan. Pankkikeskustelussa kesti hiljaiseloa kuitenkin vain hetken, minkä jälkeen rahauudistusta on pohdittu jälleen jopa hallitustasolla.

Lisäksi paikallinen kotitalouksien etujärjestö Hagsmunasamtök heimilanna teki rikosilmoituksen kaikista islantilaispankeista, koska ne väärentävät rahaa luomalla sitä tyhjästä. Etujärjestö muistutti, että Islannin perustuslaki vaatii jo nyt pankkitoiminnan kansallistamista, sillä virallisesti vain keskuspankilla on lain suoma oikeus luoda uutta rahaa.

Oman säväyksensä Islannin kuohuntaan on tuonut kansainvälisten pankkiirien kanssa symbioosissa toimiva Juutalaisten maailmankongressi, joka on uhannut haastaa Reykjavikin oikeuteen sionisteihin kohdistuvan ”syrjinnän” vuoksi.

Tällä kertaa kasvua luovat yritykset eivätkä ulkomaiset pankit

Tulevat vuodet voivat olla ratkaisevia paitsi Islannin myös Euroopan kannalta. Mikäli isänmaalliset voimat pääsevät niskanpäälle ja Islanti kansallistaa pankkitoimintansa, alkaa yhä useampi eurooppalainen kummastella, miksi Islanti kasvaa samalla kun muu Eurooppa riutuu.

Vaikka pankkitoiminta ei olekaan yhtä seksikäs aihe kuin maahanmuutto, juuri kysymys rahanluontioikeudesta ratkaisee, mitkä valtiot tulevat itsenäistymään ja mitkä tuhoutumaan.

Valtapuolueiden ohella Jussi Halla-ahon kaltaiset oikeistopopulistit vaativat eurooppalaisia matelemaan jatkossakin pankkien rautasaappaan alla. Mikäli Islanti jatkaa nousuaan, tulee maan kannustava esimerkki kuitenkin viemään loputkin uskottavuuden rippeet eliitin ja populistisen valeopposition pankkialisteiselta propagandalta.

Nykyään Islannin BKT on 10 prosenttia suurempi kuin 2008. Kasvu ei ole ollut kertaakaan yhtä nopeaa lukuunottamatta vuotta 2007, jolloin velkakupla oli puhkeamaisillaan. Yritysten investoinnit ovat kasvaneet 24,7 prosenttia.

Uusi kasvusuhdanne eroaa kuitenkin merkittävästi 10 vuoden takaisesta. Tällä kertaa Islanti ei kasva ulkomaisen lainarahoituksen vaan kotimaisen yrittäjyyden ansiosta. Toisin sanoen kasvu on kestävällä kansallisella pohjalla eikä uusi finanssikriisi ole mahdollinen nykyolosuhteissa.

Pankkiirit ja media eivät hiisku Islannin noususta, koska maa kapusi jaloilleen ”väärällä tavalla” – vangitsemalla pankkiirit sekä panostamalla kotimaiseen yrittäjyyteen, kokonaiskysyntään ja vientiin.

Esimerkiksi Suomen talouskeskustelua kontrolloivat ”talousviisaat” ja pankkiirit inhoavat Islantia siksi, etteivät finanssiloiset ole päässeet viime vuosina imemään islantilaisten verta. Raha liikkuu yritysten, palkansaajien ja kuluttajien välillä, joten pankit ja rahastot ovat jääneet nuolemaan näppejään.

Jopa Bloomberg-talousjulkaisu myöntää, ettei Islannin kannata avata talouttaan ulkomaalaisille rahoittajille, mikäli maa tahtoo, että liike-elämä jatkaa elpymistään. Jos keinottelijat päästetään takaisin Islantiin, ajautuu talous samaan tilanteeseen, jossa se ”melkein kuoli viime vuosikymmenellä”.

Turismin ohella Islanti kapusi ylös juuri siksi, että se eristäytyi kansainvälisistä rahoitusmarkkinoista, Bloomberg summaa. Taloudellinen nationalismi ei tehnyt Islannista köyhää hylkiövaltiota vaan menestystarinan.

Valitseeko Islanti EU-orjuuden vai itsenäisyyden?

Nyt Islanti on tienristeyksessä. Viime vuonna maa teetti KPMG-tilintarkastusyhtiöllä selvityksen, millaisia vaikutuksia pankkitoiminnan kansallistamisella voisi olla. Valtamedia sensuroi KPMG-raportin täydellisesti.

Magneettimedia julkaisi laajimman suomenkielisen selonteon KPMG:n tutkimuksesta. Kirjoitimme muun muassa:

”Selvityksen mukaan täyden rahan järjestelmässä rahanluontioikeus tahdotaan siirtää yksityisiltä liikepankeilta valtiolle ja/tai kansalliselle keskuspankille.

KPMG:n mukaan täyden rahan järjestelmässä talletukset siirrettäisiin yksityisten pankkien taseen vastattavista keskuspankille. Yksityiset pankit eivät voisi enää luoda uutta rahaa myöntämällä lainaa, minkä lisäksi asiakkaiden tekemät tilisiirrot eivät vaikuttaisi enää niiden taseeseen.

Täyden rahan mallissa valtio voisi luoda uutta rahaa kiertoon esimerkiksi lyhentämällä julkista velkaa tai käynnistämällä julkisia hankkeita, jotka toisivat tuloja yrityksille ja kotitalouksille. Täyden rahan järjestelmään siirtyminen ei KPMG:n mukaan muuttaisi pankkien tavallisten asiakkaiden arkea.

KPMG viittaa Englannin keskuspankin julkaisemaan artikkeliin, jonka mukaan täyden rahan malli voisi johtaa pysyvästi suurempaan bruttokansantuotteeseen, sillä se laskisi reaalikorkoja pysyvästi, pienentäisi verotaakkaa ja leikkaisi rahansiirtokuluja.”

”KPMG listaa selvityksen loppuosassa rahauudistuksen hyötyjä ja haasteita. Muutamia merkittävimpiä hyötyjä ovat mahdollisuus täystyöllisyyteen, pienempi velkaantumisaste, vakaampi pankkijärjestelmä, kyky hankkiutua valtionvelasta turvallisesti eroon sekä kyky tasoittaa suhdanteita.

Myös asumisesta tulisi selvityksen mukaan huomattavasti halvempaa täyden rahan järjestelmässä.”

Nyt Islannin on valittava yhtäältä itsenäisyyden, omavaraisuuden ja kasvun sekä toisaalta EU-liittovaltion, talouskurin ja pankkiorjuuden välillä. Finanssieliitti tulee voitelemaan maan johtavia poliitikkoja tähtitieteellisillä lahjussummilla, jotta Islanti valitsisi EU:n itsenäisyyden sijaan.

Islanti lakkautti EU-jäsenyysneuvottelut kokonaan 2015, mutta Sorosin ja Rockefellereiden rahoittamien Panama-vuotojen synnyttämän hallituskriisin vuoksi ”euro-optio” palasi viime vuonna julkiseen keskusteluun.

Mikäli Islanti liittyy Euroopan unioniin, muuttuu pankkitoiminnan kansallistaminen täysin mahdottomaksi, sillä finanssieliitin laatiman Maastrichtin sopimuksen mukaan hanke olisi laiton. Vastakkain ovat siis Islannin perustuslaki, joka kieltää yksityisen rahanluonnin, sekä EU-lainsäädäntö, joka kieltää kansallistetun pankkijärjestelmän.

EU-keskustelun ohella pessimismiä synnyttää se, että Islanti on päättänyt lopettaa pääomakontrollin, joka eristi maan myrkyllisiltä kansainvälisiltä finanssimarkkinoilta ja mahdollisti nykyisen talouskasvun. New York Timesin mukaan pankkiirit ovat innoissaan pääomakontrollin kumoamisesta.

Jos ulkomaalainen raha alkaa taas virrata valtoimenaan Islantiin, on uusi finanssikriisi vain ajan kysymys. Islannista yritetään tehdä jälleen riippuvainen ulkomaalaisista pankeista. Financial Times varoittaa, että uudistus voi johtaa myös siihen, että kotimainen pääoma karkaa esimerkiksi suurten eläkerahastojen kautta ulkomaille. Kadonnut raha on suoraan pois islantilaisilta yrityksiltä.

Islanti voi valita nyt vapauden ja orjuuden välillä. Ikävä kyllä, pohjoismaan itsenäisyystaistelu tulee olemaan yksinäinen urakka. Vaihtoehtomediat ja kansalaisaktivistit voivat kuitenkin tukea Islantia levittämällä tietoisuutta maan kohtalosta ja kampanjoimalla ylikansallisia pankkeja vastaan.

 

Arvi Pihkala