”Holokaustin” valheeksi osoittanut Ernst Zündel on menehtynyt

Sionistien vihaama ja kansainvälistä holokaustilobbya vuosikymmenten ajan nöyryyttänyt saksalaissyntyinen vapaustaistelija Ernst Zündel menehtyi 78-vuotiaana. Zündelin painoarvosta kertoo paljon, että kansallismielisten ja revisionististen julkaisujen ohella jopa The Washington Post uutisoi asiasta.

Zündel kuoli viime lauantaina sydämenpysähdykseen synnyinmaassaan Saksassa. Hän on 1980-luvulta lähtien lukeutunut maailman tunnetuimpiin holokaustirevisionisteihin. Hän oli avoin kansallissosialisti ja samalla vannoutunut sodanvastustaja. Hän uhrasi suuren osan elämästään taistellakseen totuuden puolesta rikollisvaltio Israelia palvelevaa holokaustilobbya vastaan.

Ernst Zündel tunnettiin maailmalla holokaustirevisionismin mesenaattina. Siinä missä Germar Rudolfin ja Robert Faurissonin kaltaiset revisionistit kunnostautuivat kenttätyössä keskitysleirien raunioilla, Zündel rahoitti revisionistien työtä, kustansi kirjoja, teki videoita ja pani turvallisuutensa sekä vapautensa likoon ryhtymällä revisionismin kansainväliseksi pr-mieheksi. Esimerkiksi Richard Verrallin perustava revisionistiteos Did Six Million Really Die? julkaistiin alkujaan Zündelin yrityksen kautta. Myös Fred Leuchter teki uraauurtavat kemialliset kaasukammiotutkimukset juuri Zündelin avustuksella.

Zündel muutti nuorena miehenä Saksasta Kanadaan, jossa hän ryhtyi ajamaan saksalaisten etua. Kuten kaikissa länsimaissa toisen maailmansodan jälkeen, myös Kanadassa valtamedia sekä koulut olivat alkaneet lietsoa saksalaisvastaista propagandaa niin sanotun holokaustin varjolla. Zündelistä tuli saksalaisuusaktivisti, joka puhui julkisesti kansallissosialismin puolesta ja tuki avokätisesti objektiivista historiantutkimusta.

Zündel ei koskaan syyllistynyt väkivaltaan, ilkivaltaan tai muihinkaan ”viharikoksiin”. Sionistit eivät kuitenkaan sietäneet sitä, että Pohjois-Amerikkaan muuttanut saksalaismies kykeni levittämään verrattomien markkinointitaitojensa vuoksi revisionismin sanomaa ympäri maailmaa. Zündelin pamfletit ja videot levisivät niin tehokkaasti, että hänet päätettiin hiljentää vaikka väkisin.

Zündel muistetaankin parhaiten kahdesta oikeudenkäynnistään Torontossa vuosina 1985 ja 1988. Kanadan korruptoitunut ”oikeuslaitos” ei kyennyt osoittamaan, että Zündel olisi syyllistynyt esimerkiksi kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, laittomaan uhkaukseen tai kunnianloukkaukseen. Siksi lakimiehet kaivoivat naftaliinista ikivanhan ”valeuutiset” kieltävän lain Zündelin nujertamiseksi. Ironista kyllä, Kanada kumosi lain oikeudenkäyntien jälkeen, koska se oli oikeusoppineiden mukaan perustuslain vastainen.

Revisionistit päättivät ottaa kaiken hyödyn irti Toronton oikeusmurhista. Zündel ei yrittänytkään miellyttää syyttäjiä eikä tuomareita, vaan sen sijaan hän kutsui paikalle maailman johtavat valtavirtaiset holokaustilobbaajat sekä revisionistit.

Oikeudenkäynneistä tehtiin mediaspektaakkeleita, joiden aikana todistajiksi kutsutut juutalaiset kokivat elämänsä nöyryytyksen, sillä heillä ei ollut lupaa valehdella puolustuksen kuullessa heitä. Monet perustavat holokaustivalheet kaatuivat, kun juutalaistodistajat joutuivat ensimmäistä kertaa elämässään ristikuulusteluun.

Johtava ”holokaustihistorioitsija” joutui myöntämään, ettei kaasutuksista ole todisteita

Esimerkiksi maailman johtava valtavirtainen holokaustitutkija Raul Hilberg joutui 1985 myöntämään Zündelin asianajaja Doug Christielle, ettei ”holokaustista” ja ”juutalaisten kaasutuksista” ollut olemassa ensimmäistäkään teknistä todistetta.

Toisin sanoen väitteet ”juutalaisten kansanmurhasta Zyklon B –kaasulla” perustuvat Hilbergin todistajalausunnon mukaan ainoastaan kuulopuheille! Hilbergille oikeudenkäynti oli niin verinen nöyryytys, ettei hän kutsusta huolimatta suostunut enää esiintymään vuoden 1988 oikeudenkäynnissä.

Valtavirtainen holokaustilobbaaja Christopher Browning puolestaan päätyi noloon tilanteeseen oikeudenkäynnissä 1988, kun häneltä vaadittiin todisteita siitä, että Adolf Hitler olisi antanut käskyn juutalaisten tappamisesta. Browningin mukaan todisteita käskystä ei ollut, joten hän epäili, että Hitler murhautti 6 000 000 juutalaista nyökyttelemällä päätään vihjailevasti! Juutalainen ”Auschwitz-selviytyjä” Rudolf Vrba joutui 1985 myöntämään Zündelin puolustukselle, että hänen maailmankuulut ”keskitysleirimuistelmansa” eivät olleetkaan historiallisesti paikkansapitäviä vaan fiktiivisiä sepitteitä – satuja.

Zündelin oikeudenkäynnit noudattivat kaikista länsimaista tuttua kaavaa: tuomarit eivät olleet kiinnostuneita totuudesta vaan siitä, mikä oli ”poliittisesti korrektia” ja sionistien edun mukaista. Vaikka Zündel osoitti, että koko valtavirtainen holokaustimyytti pohjautui Hilbergin kirjoja myöten valheille ja huhuille, sai revisionisti silti tuomion. Oikeusmurha ei kuitenkaan pysäyttänyt Zündelia tai revisionistista liikettä – Toronton tapahtumien vuoksi sana oli kulkeutunut maailman jokaiseen kolkkaan ja holokaustin kiistämisestä oli tullut suositumpaa kuin koskaan.

Sionistit olivat raivoissaan Zündelin kyvystä kääntää oikeudenkäynnit holokaustinkiistäjien julkisuustempauksiksi. Koska Zündelin saamaa 15 kuukauden tuomiota (joka kumottiin muutamaa vuotta myöhemmin) ei pidetty tarpeeksi ankarana, holokaustilobby alkoi punoa kostoa.

Juutalaiset terroristit yrittivät murhata Zündelin useaan otteeseen. Rauhanomaisen aktivismin nimiin vannottu saksalainen joutui äärijuutalaisten terroristien pahoinpitelemäksi ja hänen kotiinsa tehtiin pommi-isku. 1995 hänen talonsa poltettiin – Zündelin henki pelastui vain siksi, ettei hän ollut asunnossa iskun aikana.

Sionistinen väkivalta ja Kanadan ”oikeusjärjestelmä” eivät kuitenkaan kyenneet murtamaan taistelijaa. Seuraava koettelemus alkoi, kun Zündel muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän jatkoi revisionistista työtään. Amerikan Israel-alisteinen hallitus päätti kostaa miehelle, joka oli paljastanut holokaustivalheen koko maailmalle. 2003 Amerikan ”poliisi” kidnappasi Zündelin.

Kidnappauksen jälkeen Zündel lähetettiin Kanadaan, jossa hän kärsi mielipiteidensä vuoksi kaksi vuotta eristyssellissä. Kanadasta hänet lähetettiin Israel-lobbyn hallitsemaan Saksaan, jossa alkoi yksi Euroopan historian irvokkaimmista näytösoikeudenkäynneistä. Yhdysvallat ja Kanada tahtoivat siirtää Zündelin Saksaan, koska siellä ajatusrikoksista pystytään antamaan paljon ankarampia vankeustuomioita kuin Pohjois-Amerikassa.

Taistelija loppuun saakka

Saksassa Zündel pyysi asianajajakseen Sylvia Stolzin, joka tunnetaan kiihkeänä kansallismielisenä. Kuten vuosina 1985 ja 1988, myös vuoden 2006 Zündel-oikeudenkäynti osoitti koko maailmalle, kuinka irvokas huijaus holokausti-instituutio on.

Sionistilobby oli nimittäin päättänyt, ettei Stolzilla ole lupaa puolustaa päämiestään oikeudessa! Mikäli oikeudessa olisi käyty avointa keskustelua ”holokaustin” teknisistä todisteista, koko juutalaisten kansanmurhatarina olisi paljastunut valheeksi. Siksi puolustukselle annettiin käytännössä kaiksi vaihtoehtoa: joko Zündel söisi sanansa tai vaihtoehtoisesti Stolz voisi väittää, että hänen päämiehensä kärsisi jonkinlaisesta mielenhäiriöstä.

Puolustus ei tietenkään alistunut korruptoituneiden tuomarien outoihin vaatimuksiin. Sen sijaan he hyökkäsivät täydellä voimalla Saksan nukkehallitusta vastaan. Stolz jatkoi ”holokaustin” valheeksi osoittavien todisteiden esittämistä aina siihen asti, että vartijat kantoivat hänet ulos salista. ”Vastarinta! Saksan kansa nousee!” Stolz huusi, kun hänet pakotettiin poistumaan.

Stolz syytti Saksan tuomioistuinta siitä, ettei oikeus palvellut Saksan kansallista etua vaan ”ulkomaalaista miehittäjää”. Stolz sai lopulta itsekin kovan tuomion totuudenpuhumisesta ja päämiehensä puolustamisesta.

Myös Zündel käytti oikeudenkäynnin saamaa julkisuutta hyväkseen. Hän luki salissa ääneen esimerkiksi Iranin silloisen presidentin, Mahmud Ahmadinežadin kirjeen, jossa muistutettiin, ettei Saksa ole enää vuosikymmeniin ollut itsenäinen valtio. Zündel kannustikin maamiehiään nousemaan taisteluun sionismia vastaan Saksan vapauden puolesta.

Oikeudenkäynnin lopputulos oli alusta alkaen selvä. Zündel joutui korkeasta iästään huolimatta vuosiksi vankilaan vain siksi, etteivät hänen ajatuksensa miellyttäneet Israelia ja kansainvälistä holokaustilobbya. Hän pääsi vapauteen lopulta vasta vuonna 2010.

Kääntääkseen veistä Zündelin haavassa viranomaiset kielsivät häntä viettämästä viimeisiä vuosiaan vaimonsa Ingrid Zündelin kanssa. Yhdysvaltojen Homeland Security –virasto ei edes yrittänyt peitellä kostonhimoisia motiivejaan vaan vetosi päätöksessään siihen, ettei Zündel ole osoittanut katuvansa juutalaisia ärsyttäneitä mielipiteitään.

Epäinhimilliset vastoinkäymiset eivät onnistuneet tappamaan Zündelin elämäniloa, vaan lähipiirin mukaan hän pysyi optimistina elämänsä loppuun saakka. Meidän jokaisen vastuulla on varmistaa, ettei Zündel tehnyt uhrauksiaan turhaan; paras tapa kunnioittaa eurooppalaisen suurmiehen muistoa on jatkaa taistelua holokaustimyyttiä, maanpetturipoliitikkoja ja korruptoitunutta ”oikeusjärjestelmää” vastaan!

Lue myös: Suuren lehden yllättävä kannanotto: ”holokaustin” kiistäjien vainoamisen on loputtava!