Rabbi Livson valitti Magneettimediasta Helsingin monikulttuurisuustapahtumassa

”Ainoa asia mitä me tarvitaan näiden pahojen tyyppien voittamiseksi on se, ettei me sanota mitään… Seuraavaksi saamme puheenvuoron Helsingin juutalaisen seurakunnan… monikulttuurinen rabbi, nimittäin Simon Livson… SHALOM!”

Mustan miehen takelteleman kankean esittelypuheen jälkeen estraadille kipittää korniin ghettohipstertyyliin pukeutunut hahmo. Seinää koristaa Radio Helsingin jättimäinen lakana. On tiistai-ilta ja tapahtuma on tietysti Meillä on unelma –ilmaiskonsertti, joka järjestettiin Euroopan ulkopuolelta tulevan joukkomaahanmuuton kunniaksi.

Puolustusvoimiin ja lapsiperheisiin kohdistetut leikkaukset sekä Suomen velkaantuminen eivät tunnu kiinnostavan ketään, mutta kansanedustaja Olli Immosen synnyttämä ”kohu” sai vipinää tapahtumaa järjestäneen kulttuurieliitin kinttuihin.

Kookkaan turvamiehen suojelema ”monikulttuurinen rabbi” ei aikaile vaan kertoo, miksi juuri hän tahtoi päästä tiistaina ääneen:

”Juutalaiset tulivat Suomeen noin 150 vuotta sitten. Nykyään me juutalaiset Suomessa olemme ennen kaikkea suomenjuutalaisia ja täysin integroituneita suomalaiseen yhteiskuntaan. […]

Me juutalaiset tiedämme miltä tuntuu olla vihan ja rasismin kohteena, emmekä halua kohdata sitä Suomen maaperällä. Haluamme elää Suomessa, joka on suvaitsevainen ja arvostaa eri kulttuureja. Ja näitä kulttuureja edustavia ihmisiä.

Juuri tämän takia muun muassa Magneettimedia-lehden sisältö antisemitistisyydellään ja rasistisuudellaan ja vihanlietsonnallaan on äärimmäisen ongelmallinen, jos kerran tavoitteenamme on saavuttaa suvaitsevaisen yhteiskunnan kriteerit.

Sananvapauden nimissä ei kaikkea voi sanoa, varsinkaan silloin, kun sen tarkoituksena on lietsoa vihaa kansan keskuudessa. On mainitsemisen arvoista, että 1900-luvun aikana kaikista kehittyneimmät yhteiskunnat olivat juuri niitä, jotka avasivat porttinsa ulkopuolisille.”

Kohun keskiössä ollut Olli Immonen kuuluu perussuomalaiseen puolueeseen, jossa Livsonin kaltaisia ihmisiä on perinteisesti katsottu ihailevasti. Kuin ennakoiden Suomen juutalaisyhteisön Immos-vastaisen kannanoton PS:n julkisionisti ja entinen nuorisojohtaja Simon Elo käänsi Immoselle selkänsä maanantain A-studio-ohjelmassa. Elo tuomitsi Immosen varsin maltillisen Facebook-kirjoituksen suorin sanoin, vaikka häntä itseäänkin on pidetty puolueen ”maahanmuuttokriittisen siiven” edustajana.

Selkärangattoman Elon takinkääntö tiukan paikan tullen ei varmastikaan yllättänyt edes hänen puoluetovereitaan. Sen sijaan juutalaisjohtajan vaatimukset ”avoimista porteista” saattoivat vihloa muutamien maahanmuuttokriittisten sionistien sielua. Ja heitähän Suomessa ikävä kyllä riittää.

 

Suomen juutalaisyhteisö vaatii lisää maahanmuuttajia

Helsingin juutalaisen seurakunnan julkaisu HaKehila uutisoi keväällä, että paikallisen synagogan edustalla oltiin järjestetty monikulttuurisuustapahtuma 5.3. Synagogan porteilla julkistettiin ”uskontojen yhteinen julkilausuma eduskuntavaalien alla”. Julistusta edeltäneen kulkueen aikana letkaa johti Suomen lippua kantanut juutalaisjohtaja Yaron Nadbornik. HaKehilan mukaan juutalaisten mielestä Suomi ottaa tällä hetkellä liian vähän maahanmuuttajia:

”Synagogan rappusilla luettiin yhteinen julkilausuma, jonka mukaan monikulttuurisuus on voimavara ja kriittiseen ajatteluun kasvattava uskonnonopetus paras suoja vihapropagandaa vastaan. […]

Vähemmistöjen tasaveroinen asema enemmistön rinnalla kertoo kaikkien hyvinvoinnista. Moniuskontoisuus ja monikulttuurisuus tulee nähdä voimavarana ja mahdollisuutena. […]

Maahanmuutto ei vaaranna oman yhteiskuntamme köyhien ja syrjäytyneiden asemaa, vaan edistää yhteistä hyvinvointia. Yhteiskuntamme kulttuurillinen ja taloudellinen kehitys edellyttävät, että maamme avaa ovensa useammille muualta tuleville kuin nykyisin.”

Vain muutamaa sivua tapahtumasta raportoinutta artikkelia ennen HaKehilassa uutisoitiin israelinjuutalaisesta suhtautumisesta monikulttuurisuuteen. Israelilainen Mordechai Kedar oli kutsuttu juhlapuhujaksi Helsingin synagogaan 15.3. Kedar on tullut maailmalla tunnetuksi ehdotuksestaan, että palestiinalaissotilaiden omaiset voitaisiin raiskata, jotta vastarinta Israelia vastaan loppuisi.

Helsingissä puhuessaan Kedar vertasi palestiinalaisia Sisilian ja Napolin mafiaperheisiin ja totesi, ettei moderni kansallisvaltio ole arabeille ”luonteenomainen” järjestelmä. Eikö tämä ollut juuri sellaista ”vihapropagandaa”, jota vastaan HaKehila myöhemmin samassa numerossa protestoi? Vai sallitaanko juutalaisille puhe, jota muille ei sallita?

Livson kirjoittaa aktiivisesti HaKehilaan. HaKehila uutisoi Kedarin vierailusta innokkaasti ja miehen näkemyksiä myötäillen. Miksi Livson ei vaadi Israelia avaamaan porttejaan ja vaalimaan monikulttuurisuutta? Miksi Helsingin synagoga järjestää muslimit ja suomalaiset yhdistäviä monikulttuurisuutapahtumia mutta vaalii julkaisussaan etnisesti juutalaista Israelia? Miksei suomalainen valtamedia noteeraa tätä kaksinaismoralismia?

Simon Livson! Milloin Israel aikoo avata porttinsa? Perussuomalaiset! Milloin suostutte noteeraamaan juutalaisyhteisön roolin länsimaiden maahanmuuttopolitiikassa? Miksi Suomen juutalaisyhteisö ei irtisanoutunut Israelin politiikasta, kun selvisi, että juutalaisvaltio oli salaa steriloinut maahan pyrkineitä mustia etiopialaispakolaisia? Miksi niin moni perussuomalainen vannoo uskollisuuttaan mustia steriloivalle Israelille, jos Olli Immosen vaimea vastalause ”monikulttuurisuutta” vastaan saa vatsan sekaisin?

Olli Immonen itse julkaisi 2010 tyypillistä ”halla-aholaista” retoriikkaa uhkuneen blogitekstin ”Monikulttuurisuus ruokkii antisemitismiä”, mutta sittemmin hän vaikuttaa lopettaneen juutalaisten puolustamisen julkisuudessa. Retorisen kurssin muutos kohti perinteisempää nationalistista puhetta lienee ärsyttänyt Elon kaltaisia palavasieluisia Israelin-palvojia, minkä vuoksi Immosen asema perussuomalaisissa on nyt vaakalaudalla.

Viimeistään Livsonin tekopyhä esiintyminen tiistain tapahtumassa on varmasti omiaan avaamaan ainakin muutaman ”maahanmuuttokriittisen” silmäparin. Livson esiintyi nimenomaan juutalaisena vähemmistösuomalaisena, joka omaan taustansa vedoten vaati, että kansallismielisten ihmisten sananvapautta on rajoitettava. Livson ei ole Ruben Stillerin kaltainen vasemmistojuutalainen ”kukkahattu”, vaan edustaa yhteisönsä konservatiivista valtavirtaa.

 

Ennalta suunniteltu kampanja

Muutama sana itse tapahtumasta. Meillä on unelma oli oksettava ja teennäinen farssi. Tapahtuman järjestänyt Radio Helsingin Aleksi Pahkala myönsi Ylen Ajantasa-ohjelman tiistaisessa haastattelussa, että Immosen Facebook-kirjoitus oli vain ”viimeinen kimmoke” tapahtuman järjestämiselle.

Pahkala kertoi, että häntä harmitti, ettei Immosen tekstiin aluksi reagoitu tarpeeksi vahvasti. Koska Immonen oli Pahkalan mukaan vain viimeinen niitti, oltiin Helsingin kulttuuripiireissä jo jonkin aikaa siis suunniteltu näyttävää tempausta vapaamman maahanmuuttopolitiikan puolesta.

#rasismi #monikulttuurisuus kansallispuumme koivukin on pohjimmiltaan monivärinen pic.twitter.com/Fp2z4q3dN3

— Pasi Kirkkopelto (@PasiKirkkopelto) 27. heinäkuuta 2015

Monikulttuurisuus on rikkaus. Ei mulla muuta. — Alexander Stubb (@alexstubb) 25. heinäkuuta 2015

Twiitit: Monikulttuurisuuden kannattajat ovat argumentoineet viime päivinä vakuuttavasti vapaan maahanmuuttopolitiikan puolesta.

Apurahataitelijoiden ja vihreiden poliitikkojen kelkkaan hyppäsivät luonnollisesti myös valtakunnanpolitiikan lipevimmät opportunistit Stubbista Sipilään. Syntyi ketjureaktio. Keskusrikospoliisin kulttuurimarxistikomisario Elfgren alkoi vollottaa ”valtiopetoksen” valmistelusta. KRP ilmoitti alkavansa tutkia monikulttuurisuusvastaista Facebook-kirjoitusta, vaikka lapsikin tajusi, ettei siinä solvattu (tai edes mainittu!) yhtään kansanryhmää.

Entinen presidentti Martti Ahtisaari nuhteli Immosta myös, vaikka hänellä ei siihen olisi todellisuudessa lainkaan varaa. Ahtisaari on tukenut vuosikymmenten ajan Etelä-Afrikassa valkoisia teurastanutta mustien kommunistien ANC-terroristijärjestöä (1, 2). Miten terrorismin kannattaja edes kehtaa moralisoida kansanedustajaa, joka on vain suusanallisesti kritisoinut monikulttuurista politiikkaa?

Kyse ei siis ollut spontaanista kansannoususta ”rasismia” vastaan vaan eliitin etukäteen laskelmoimasta kampanjasta kansallismielistä politiikkaa ja arvoja vastaan. Sillä oli paljon yhteistä Finlaysonin taannoisen Magneettimedia-vastaisen kampanjan kanssa. Kaikki viittaa siihen, että vastaavia ylhäältä ohjattuja ”kansanliikkeitä” tullaan tulevaisuudessa näkemään entistä tiiviimpään tahtiin.

Yksityishenkilö tehnyt tutkintapyynnön kansanedustaja Olli Immosen Facebook-päivityksestä. KRP selvittää, onko asiassa syytä epäillä rikosta

— Keskusrikospoliisi (@krp_poliisi) 27. heinäkuuta 2015

 

Ristiriitainen esiintyjäkaarti

Meillä on unelma –tapahtuman esiintyjäkavalkadissa oli jotain oudon ikäloppua. Maija Vilkkumaa? Anssi ”häpeän olla suomalainen” Kela? Demarijäärä Erkki Tuomioja? Mielenosoitukseksi kutsuttu suuren budjetin ilmaiskonsertti oli kuin tunkkainen lemahdus 20 vuoden takaa aina artistivalikoimaa myöten. Se oli muisto ajalta, jolloin Suomi oli vielä lähes täysin valkoinen ja monikulttuurisuutta vaatineet ex-stalinistit pystyivät kirkkain silmin valehtelemaan tavoitteistaan, sillä lähes kellään ei ollut henkilökohtaisia kokemuksia mustista maahanmuuttajista. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, mistä kertoo Tuomiojan puolueen kannatuksen lähihistoria.

Tuomiojan saarna tapahtumassa alkoi sarjalla latteuksia, joiden olisi toivonut olevan kulttuurimarxilaista itseironiaa. ”Monikulttuurisuus on väistämätön ja välttämätön!” ”Rajojen sulkeminen” ja ”omavaraisuuden” tavoittelu köyhydttää sekä ”taloudellisesti että henkisesti”! ”Tämä on peruuttamatonta!” Eläköön ”sateenkaarisuomalaisuus”!

Tuomioja sätti Immosta, koska tämä oli ollut Eugen Schaumanin haudalla yhtä aikaa Suomen Vastarintaliikkeen edustajien kanssa. Tuomiojan kiukun ymmärtää. Samana päivänä, kun kulttuurimarxistit puhuivat Helsingissä pehmoisia, Vastarintaliikkeen turvapartio jäljitti Oulussa naisia vainonneen afrikkalaisen. Monikulttuurisuus teoriassa on kovin erilaista kuin monikulttuurisuus käytännössä. Tuomiojan ei tietenkään tarvitse hyväosaisena huolehtia siitä, mitä lähiöiden somalit tekevät hänen perheenjäsenille. Siksi oman kilven kiillottaminen on niin helppoa.

Tuomiojan puhe paljasti koko konsertin tragikoomisen luonteen. Entinen ulkoministeri nimittäin totesi, että ”kulttuurirelativismi” on väärin. Erkki on yhden kansainvälisen totuuden kannattaja, jonka mukaan samat säännöt pätevät aina – oltiinpa sitten Afrikassa tai Alankomaissa.

Tästä huolimatta koko tapahtuma edusti kulttuurirelativismia pahimmillaan. Jos Tuomioja olisi ollut johdonmukainen, ei hän olisi voinut osallistua esimerkiksi poikalasten silpomista ja juutalaisvaltio Israelia kannattavan Livsonin kanssa samassa tapahtumassa. Tuomioja on kutsunut Israelia aiemmin ”apartheid-valtioksi”. Ristiriitainen asetelma osoitti, mistä konsertissa oli todella kyse: horjuvasta asemastaan huolestunut kansainvälisyyden ja liberalismin nimiin vannova eliitti järjesti helsinkiläisille sirkushuveja ja kömpelöä propagandaa.

 

Lue myös:

Juutalaiset ja rasismi 1, 2
Totuus ”rasismista” ja roduista