Yrttejä Crohnin tautiin

On olemassa kasvipohjaisia lääkkeitä, joiden on osoitettu saavan aikaan tai ylläpitävän remissiota vakavasti toimintakykyä heikentävän, Crohnin tautina tunnetun tulehduksellisen suolistosairauden tapauksessa, ja jotka tarjoavat toivoa niille jotka ovat päättäneet luopua immuunijärjestelmää heikentävistä lääkkeistä ja leikkauksista.

Tulehduksellinen suolistosairaus (IBD), joka voidaan jakaa haavaiseen paksusuolentulehdukseen ja Crohnin tautiin, koskettaa 1,4 miljoonaa amerikkalaista. Tyypillinen sairastumisikä on 15-30 vuotta.¹ Haavainen paksusuolentulehdus esiintyy tyypillisesti ulommissa osissa, peräsuolessa ja leviten sieltä ylöspäin laskevaan paksusuoleen ja poikittaissuoleen, kun taas Crohnin tauti esiintyy yleensä sykkyräsuolessa ja lynkkysuolessa ja voi vaikuttaa mihin tahansa ruoansulatuskanavan osaan, muodostaen usein laikullisia alueita suolen pinnalle.²

Haavaisessa paksusuolentulehduksessa tulehdus rajautuu tyypillisesti limakalvolle, kun taas Crohnin taudissa tulehdus voi siirtyä suolistokryptiin, vaikuttaa suoliston seinämässä tai läpäistä suoliston seinämän koko syvyydeltä.² Tästä syystä Crohnin tauti voi levitä suoliston kerrosten läpi suoliliepeeseen, johtaen komplikaatioihin kuten fibroosiin tai kudoksen arpeutumiseen, joka johtaa ahtaumiin tai läpisyöpymiin sekä suoliston sidekudoksen liikakasvuun ja fisteleihin.² Kuume, ripuli, vatsakipu, peräsuolen verenvuoto ja painonlasku ovat kaikki tunnusmerkillisiä oireita.

Vaikka altistavia tekijöitä on useita, perimällä on suuri merkitys, perheenjäsenillä on 12-15 kertaa suurempi Crohnin taudin riski.³ Keisarinleikkaus, tupakointi, antibioottien käyttö varhaislapsuudessa, ruokavalion vähäinen kuitupitoisuus ja ehkäisypillerien ja tulehduskipulääkkeiden käyttö kaikki korreloivat Crohnin sairauden riskin kanssa ^4,5,6,7,8. Auringon ultraviolettisäteilyllä on suojaava vaikutus, kuten havaitaan IBD-tapausten aiheuttamien sairaalatapausten määrästä, joka kasvaa siirryttäessä pituuspiirillä pohjoisempiin osavaltioihin ^9,10.

Mikrobikannan dysbioosi ei ole vain olennainen osa tulehduksellista suolistosairautta vaan ”yhä useammat todisteet viittaavat siihen, että tulehdukselliset suolistosairaudet johtuvat poikkeavasta tulehdusvasteesta suolistomikrobeihin perinnöllisesti alttiilla kantajalla” (2, s. 2006). Herpes-suvun virusten, kuten Epstein–Barrin viruksen (EBV), sytomegaloviruksen (CMV) ja herpesviruksen 6 (HHV) esiintyvyys on korkeampi tulehduksellisen suolistosairauden tapauksessa, ja sillä voi olla osansa sen patogeneesissä.¹¹

Crohnin taudilla ja koliitilla on erilaiset taudinkuvat, mutta molemmat uusiutuvat ja ovat suoliston autoimmuunisairauksia. Koska tauti on etiologialtaan autoimmuunisairaus, tulehduksellista suolistosairautta sairastavilla on kohonnut riski sairastua muihin autoimmuunisairauksiin, kuten psoriasikseen, selkärankareumaan ja primaariseen sklerosoivaan kolangiittiin.¹² Vaikka käytetyissä hoidoissa, kuten kortikosteroideissa, antibiooteissa, biologisissa lääkkeissä ja immunosupressiivisissa lääkeaineissa piilee hengenvaarallisia sivuvaikutuksia, on olemassa tieteellisesti toimivaksi osoitettuja luonnonyhdisteitä, joita voidaan käyttää liitännäisterapioina osana kokonaisvaltaista lähestymistapaa, johon sisältyy tulehdusta lievittävä ruokavalio, stressinhallinta, sosiaalinen tuki, fyysinen aktiivisuus ja unihygienia. Tässä katsauksessa tarkastellaan ravintolisiä, joiden käytöstä Crohnin tautiin on empiirisiä todisteita.

L-glutamiini

Vaikka glutamiini ei ole yrtti, se on otettu mukaan koska sen tehosta on olemassa mittavasti näyttöä. Crohnin taudin hoidossa sen ensisijainen tehtävä on parantaa suoliston limakalvon pintakudosta, mikä on yhteydessä taudin alhaisempaan aktiivisuuteen, pidempään remissioon ja vähäisempään tarpeeseen poistaa osia suolesta.¹³ Patologisen suoliston pinnan läpäisevyyden, joka tunnetaan myös vuotavan suolen oireyhtymänä, korjaaminen, ei vain pysäytä Crohnin taudin prosesseja, vaan myös alentaa riskiä sairastua autoimmuunitauteihin tulevaisuudessa, koska eheä suoliston seinämä estää immunogeenista ainesta tai vierasperäisiä antigeeneja siirtymästä verenkiertoon ja laukaisemaan autoimmuunireaktioita.¹⁴

Tutkijoiden mukaan ”glutamiini on tällä hetkellä tunnetuista yhdisteistä paras vähentämään suoliston läpäisevyyttä” ¹⁵. Glutamiinia pidetään välttämättömänä aminohappona vakavasti sairaille, sillä vakavan metabolisen stressin aikana keho ei kykene tuottamaan riittävästi glutamiinia¹⁶. Glutamiini nopeuttaa vaurioituneiden enterosyyttien (suolistosolujen) paranemista ja parantaa limakalvon eheyttä, sillä nopeasti jakautuvat solut suosivat sitä polttoaineena glukoosin asemesta¹⁷. Se ei vain nopeuta solujen uusiutumista vaan myös ehkäisee solukuolemia eli apoptoosia, mikä on yhteydessä solustressiin¹⁷.

Glutamiinin on osoitettu vähentävän infektioita vatsaleikkausten jälkeen ja lyhentävän sairaalahoidon tarvetta sekä pidentävän pitkän aikavälin selviytyvyyttä ja vahvistavan suoliston seinämiä aliravituilla lapsilla, vakavasti sairailla potilailla joilla on moninkertainen trauma tai monielinhäiriö, keskosilla, iskemia/reperfuusiosairauksissa, luuydinsiirroissa, ja kokeellisissa sappitietukoksissa ^{18,19,20,21,22,23}. Lisäksi glutamiinin nauttiminen ravintolisänä suojaa suolistoa palautuessa korkean intensiteetin harjoittelusta, jonka on osoitettu aiheuttavan suolen vuotamista tilapäisesti.²⁴

Glutamiini myös ylläpitää epiteelin resistenssiä eli sähköistä jännitettä epiteelisolujen välillä, joka on välttämätön soluviestinnän kannalta, ja vähentää suolistosolujen läpäisevyyttä in vitro ²⁵. Remissiossa olevilla Crohn-potilailla suoritetuissa satunnaistetuissa kliinisissä tutkimuksissa L-glutamiinia annettiin 0,5 grammaa rasvatonta painokiloa kohden päivittäin kahden kuukauden ajan. Suoliston läpäisevyys normalisoitui 57 prosentilla koehenkilöistä, ja suoliston nukka-kryptasuhde, suolen pinnan rakennetta kuvaava markkeri joka heikkenee Crohnin taudissa, parantui tilastollisesti merkitsevästi ²⁶.

Mastiksikumi

Välimeren ilmastovyöhykkeeseen kuuluva ainavihanta Pistacia lentiscus, toiselta nimeltään mastiksipistaasi, on tunnettu muinaisen Kreikan ja Rooman ajoista lähtien. Sitä on arvostettu, sillä sen lääkinnällisillä vaikutuksilla on hoidettu maksan, vatsan ja suoliston sairauksia ²⁷. Mastiksikumin sisältämällä triterpeenillä, oleanolihapolla, on tulehdusta lievittävä ja syöpää torjuva vaikutus, ja eläintutkimuksissa sen on havaittu ehkäisevän kokeellisesti aiheutettuja maksavaurioita ^29,30,31.

Neliviikkoisessa pilottitutkimuksessa potilaat saivat päivittäin kuusi kapselia mastiksikumia, joista jokainen sisälsi 0,37 grammaa ²⁷. Potilaiden Crohnin taudin vakavuus vaihteli lievästä keskivaikeaan. Pohjatasoon nähden CDAI-indeksin arvo pieneni merkittävästi hoidon jälkeen, minkä lisäksi kokonaisantioksidanttipotentiaali TAP kasvoi, oletettavasti mastiksikumin sisältämien triterpeenien ja fenolisten yhdisteiden ansiosta ²⁹. TAP:in kasvu paransi kykyä neutraloida oksidatiivista stressiä ja tulehdusta jotka edistävät Crohnin taudin patogeneesiä.²⁷

Vastaavasti hoidon jälkeen potilaiden interleukiini-6:n (IL-6) tasot laskivat merkittävästi. Se on pro-inflammatorinen solujen välinen signalointimolekyyli, joka rekrytoi muita immuunisoluja ja jolla on ”käänteentekevä rooli tulehduskaskadin käynnistämisessä ja vahvistamisessa” (27, s.748). Vastaavasti IL-6 kiihottaa tulehduksen akuutin vaiheen reaktanttien muodostumista maksassa ja edistää T-solujen ja B-solujen erilaistumista ja lisääntymistä. Ne ovat lymfosyyttejä, jotka jatkavat tautiprosessia ^32,33.

C-reaktiivinen proteiini (CRP), akuutin vaiheen reaktantti joka on systeemisen tulehduksen surrogaattimarkkeri, aleni myös havaittavasti mastiksikumin käytöllä ²⁷. Monosyyttisen kemotaktisen proteiini 1:en (MCP-1) väheneminen, joka on kemiallinen lähetti joka lietsoo makrofageja, immuunisolujen alaryhmää joka kulkeutuu tulehduskohtaan ja miehittää kudoksen, havaittiin myös Crohn-potilailla tutkimuksen jälkeen ^27,34. Viimeiseksi, oli havaittavissa kaava kohti parantumista NRI-indeksillä Crohn-potilailla mastiksikumi-intervention jälkeen, pääasiassa painonnousun vuoksi ²⁷. Tutkijat arvelivat tämän johtuvan ulosteen koostumuksen kiinteytymisestä mastiksikumiravintolisän vuoksi, joka johti ravinteiden parempaan imeytymiseen ²⁷.

Olibaanipuu

Boswellia serrata, joka tunnetaan Intiassa nimellä salai guggal, joka on Ayurveda-lääketieteen peruskauraa ja siihen viitataan teksteissä kuten Charaka Samhitassa ensimmäisen ja toisen vuosisadan vaihteesta ja Astangahrdaya Samhita seitsemänneltä vuosisadalta ³⁵. Olibaanipuun hartsi sisältää aktiivisia ainesosia, joita kutsutaan boswellihapoiksi, kuten 11-keto-β-boswellihappo (KBA) ja asetyyli-11-β-boswellihappo (AKBA), jotka luokitellaan pentasyklisiksi triterpeeneiksi ³⁶.

Boswellihapot alassäätelevät pro-inflammatoristen signalointimolekyylien, kuten interleukiini (IL)-1:en, IL-2:en, IL-4:n, IL-6:n, interferoni(IFN)-γ:n ja tuumorinekroositekijä (TNF)-α:n ³⁵. Vastaavasti ne hillitsevät tumatekijä NF-kB:n aktivaatiota, joka on transkriptiotekijä joka johtaa tulehduskaskadin seuraaviin vaiheisiin ³⁵. Boswellihapot estävät reaktiivisten happispesiesten (ROS) ja proteaasien kuten elastaasin muodostumista, jolla on tuhoisa osuus autoimmuunisairauksissa ³⁵. Näin ollen olibaani on osoittanut lupaavia merkkejä kroonisten tulehduksellisten häiriöiden, kuten nivelrikon, keuhkoastman, nivelreuman ja tulehduksellisen suolistosairauden hoidossa ³⁵.

Eräässä satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, plasebokontrolloidussa tutkimuksessa verrattiin 3,6 grammaa olibaanipuun hartsia mesalatsiiniin ³⁷. Kaikilla potilailla oli Crohnin taudin aktiivinen muoto. Molemmat interventiot alensivat havaittavasti CDAI-indeksin arvoja, ja tilastollisissa analyyseissä tehtiin johtopäätös, että olibaani oli yhtä tehokas kuin mesalatsiini ³⁷. Koska olibaani oli paremmin siedetty, tutkijat päättelivät: ”Huomioiden olibaanipuu-uutteen turvallisuuden ja tehon, vaikuttaa siltä, että se on mesalatsiinia parempi hyöty-riski-arvioinnin kannalta” (37, s. 11).

Kannabis

Marihuanan lääkinnälliset, sosiokulturaaliset ja psykospirituaaliset käyttötarkoitukset, jonka juuret ulottuvat 2737 ekr Kiinassa, ovat nivoutuneet tiiviisti ihmisrituaalien verkkoon ³⁸. Δ9-tetrahydrokannabinoli (THC) on eniten tutkittu kannabiksen kannabinoidi, joka aiheuttaa euforiaa, rentoutumista ja muokkaa aistikokemuksia, kun taas kannabidioli (CBD) toimii ääreisesti, sillä on antipsykoottinen, analgeettinen, kouristuksia estävä, ahdistusta lievittävä ja tulehdusta lievittävä vaikutus ³⁹. Kannabinoidireseptorit, joita on kaikkialla hermostojärjestelmässä, immuunijärjestelmässä ja hematopoieettisessa järjestelmässä, ovat läheisessä yhteydessä moniin toimintoihin kuten muistiin, kognitioon, ruokahaluun, stressiin, motivaatioon ja palkitsemiseen, mistä johtuu niiden laajalle ulottuvat terapeuttiset vaikutukset ^40,41. Sen lisäksi että sillä on käyttösovelluksia kakeksian, lihasspastisuuden ja kroonisen kivun hoidossa, autoimmuunisairaudet kuten Crohnin tauti on toinen lupaava kannabiksen käyttökohde ³⁸

Alustavat todisteet marihuanan tehosta tulehduksellisiin suolistosairauksiin tulevat eläintutkimuksista. Hiirimallit ovat osoittaneet, että kannabinoidireseptorien aktivoituminen suolistossa lievittää oireita ja histologisia vaurioita tulehduksellisissa suolistosairauksissa, minkä lisäksi sisäsyntyisten kannabinoidien puoliintumisajan pidentyminen tarjoaa merkittävää suojaa 2,4-dinitrobentseenisulfonihapolla aiheutettua Crohnin tautia vastaan ^42,43,44.

Mikä vakuuttavinta, satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa, plasebokontrolloidussa kliinisessä tutkimuksessa Crohn-potilailla, joiden oireet eivät lievittyneet steroideilla, immunomodulaattoreilla ja tuumorinekroositekijä alfan estäjillä, THC-pitoinen kannabis sai aikaan täydellisen remission 45 % koehenkilöistä verrattuna 10 % niillä jotka saivat plaseboa ⁴⁵. Sen lisäksi CDAI-indeksin arvot laskivat merkitsevästi 90 % kannabisryhmän henkilöistä verrattuna 40 % verrokeilla ⁴⁵. Unen ja ruokahalun parantumisen lisäksi kolme potilasta THC-ryhmässä kykenivät lopettamaan steroidihoidot ⁴⁵. Vaikka tässä tutkimuksessa käytettiin marihuanasavukkeita, jotka sisälsivät 115 mg Δ9-tetrahydrokannabinolia (THC), kannabista sisältäviä leivonnaisia, tinktuuroita, sumutteita, teetä, öljyä ja kurkkupastilleja, joilla vältettiin altistumasta palamisen sivutuotteille ja estämään poltteluun liittyviä terveyshaittoja.

Kurkuma

Suurilehtinen yrtti maustekurkuma tunnetaan yleisemmin nimellä kurkuma tai Intian sahrami ⁴⁶. Inkiväärikasvien sukuun kuuluvaa kurkumaa arvostetaan Kiinan, Intian, Iranin, Malesian, Polynesian ja Thaimaan ruokakulttuureissa, mutta sitä on käytetty myös perinteisessä Kiinalaisessa lääketieteessä ja Ayurveda-lääketieteessä stressin, mielialahäiriöiden, ihotautien ja infektioiden hoidossa (Kocaadam & Sanlier, 2017). Kurkumiini on luonnollinen lipofiilinen polyfenoli, joka on kurkuman pääasiallinen pigmentti ja aktiivinen ainesosa, jota saadaan kasvin maavarresta. Tutkimuksissa on havaittu, että kurkumiinilla on lukuisia suotuisia vaikutuksia, kuten mikrobien kasvua ehkäiseviä, antioksidatiivisia, tulehdusta lievittäviä, kolesterolia alentavia, syöpää torjuvia, apoptoosia edistäviä ja veren paakkuuntumista ehkäiseviä ominaisuuksia ⁴⁶. Huomioiden sen laajan terapeuttisen profiilin kurkumiinilla on osoitettu olevan käyttöä diabeteksen kuten myös autoimmuunisairauksien, sydän- ja verisuonisairauksien ja neurologisten sairauksien hoidossa ⁴⁷.

Avoimessa tutkimuksessa kurkumiinia annettiin viidelle potilaalle, joilla on Crohnin tauti, ja viidelle joilla oli proktiitti, haavaisen paksusuolentulehduksen lievä muoto ⁴⁸. Crohn-potilaat saivat 360 milligrammaa kurkumiinia kolme kertaa päivässä kuukauden ajan, minkä jälkeen samaa annosta annettiin neljä kertaa päivässä kahden kuukauden ajan ⁴⁸. Proktiittipotilaat saivat kurkumiinia 550 mg kahdesti päivässä kuukauden ajan, minkä jälkeen sitä jatkettiin 550 milligrammalla kolmesti päivässä toisen kuukauden ajan ⁴⁸.

80 prosentilla molempien ryhmien koehenkilöistä kurkumiini alensi tulehdusvastetta ⁴⁸. Edistysaskelia havaittiin kaikilla proktiittipotilailla, joista kaksi lopetti heidän 5-aminosalisyylihappolääkityksen (5-ASA), kaksi alensi lääkeannoksia, ja yksi lopetti prednisonilääkityksensä ⁴⁸. Tulehduksen merkit, erytrosyyttien sedimentaationopeus (ESR) ja C-reaktiivinen proteiini (CRP), palasivat normaalilukemiin tutkimuksen jälkeen ⁴⁸. Crohn-potilailla CDAI-indeksi putosi keskimäärin 55 pisteellä, ja ESR:n ja CRP:n havaittiin myös alentuvan ⁴⁸.

Toisessa kaksoissokkoutetussa, plasebokontrolloidussa, satunnaistetussa tutkimuksessa potilaat joilla oli lievä tai keskivaikea haavainen paksusuolentulehdus, jota ei saatu hallintaan täydestä mesalamiinilääkityksestä huolimatta. Kuitenkin 3 grammaa kurkumiinia päivässä lievitti limakalvojen tulehdusta ja sai aikaan kliinisen remission 53,8 % potilaista verrattuna 0 % kontrollihenkilöistä ⁴⁹. Kuusi kuukautta kestänyt tutkimus lepotilassa oleva koliitti vastaavasti osoitti että 1 gramma kurkumiinia kahdesti päivässä yhdessä sulfasalatsiinin tai mesalamiinin kanssa piti remissiota paremmin yllä kuin kumpikaan lääkkeistä yksinään ⁵⁰.

Kurkumiinin lääkinnällistä tehoa tulehduksellisen suolistotaudin hoidossa tukevat eläinmallit, joissa kurkumiini hillitsi kemiallisilla yhdisteillä aiheutetun koliitin kehittymistä ^51,52. Kurkumiini saattaa lievittää tulehduksellista suolistosairautta hillitsemällä NFκB:n stimulaatiota, joka on keskeinen transkriptiotekijä pro-inflammatoristen signaalien kuten kemokiinien ja sytokiinien tuotannossa (Sahl et al., 2003). Vastaavasti kurkumiini saattaa välittää immunosupressiiviset vaikutuksensa estämällä lymfosyyttien, eli valkosolujen, aktivaatiota ja siirtymistä kudoksiin ⁴⁸.

Koiruoho

Artemisia absinthiumin eli koiruohon käyttö palautuu historiassa Ebersin papyrukseen, joka on vanhin säilynyt lääketieteellinen dokumentti, jonka arvellaan olevan peräisin Thotilta 3500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua ⁵³. Koiruoho mainitaan useaan otteeseen Raamatussa ja roomalaisen historioitsijan, Plinius vanhemman, Naturalis historia opuksessa ⁵³. Muinaiset egyptiläiset käyttivät koiruohoa loislääkkeenä, ja antiikin aikoina elänyt kreikkalainen lääkäri Hippokrates käytti sitä reumatismiin ja kuukautiskipuihin ⁵³. Tutkijat huomauttivat, että ”Keskiajalla koiruohoa käytettiin oksennuttamiseen ja loistenhäätöaineena, ja sitä kehitettiin ’yleislääkkeeksi kaikkiin vaivoihin’ ja sitä nimitettiin ’Marsin rohdoksi’ sen ylivoimaisten lääkinnällisten vaikutusten vuoksi” ⁵³. Senaikaiset tutkimukset myös antoivat lisätietoa koiruohon hermostoa ja maksaa suojaavista vaikutuksista ^54,55.

Kaksoissokkoutetussa, satunnaistetussa, plasebokontrolloidussa tutkimuksessa tutkittiin potilaita joilla oli aktiivinen Crohnin tauti, interventioryhmän potilaat saivat 500 mg koiruohoa kolmesti päivässä (Omer et al., 2007). Crohn-potilaat käyttivät myös lääkkeitä kuten 5-ASA:ta, metotreksaattia tai atsatiopriinia, mutta he saivat myös tukevan annoksen prednisonia kun tutkimus alkoi, ja annosta pienennettiin kahden viikon aikana siten, ettei yhdelläkään potilaista ollut steroideja veressä kymmenen viikon kuluttua ¹¹.

Koiruohoryhmässä 90 % koehenkilöistä osoitti edistysaskelia steroidien käytön vähentämisestä huolimatta, kuten CDAI-kyselyn, IBDQ-kyselyn ja 8-osaisen VA-skaalan pisteistä havaittiin ¹¹. Lisäksi koiruoho nosti pisteitä 21-osaisella Hamiltonin depressioskaalalla (HAMD), mikä viittaa siihen, että rohto paransi mielialaa ja elämänlaatua ¹¹. Oireet katosivat lähes kokonaan 65 prosentilta koiruohoryhmän potilaista kahdeksanteen viikkoon mennessä, mikä jatkui koko tarkastelujakson ajan viikolle kaksikymmentä saakka ilman steroidien tarvetta ¹¹. Vastaavasti yksikään plaseboryhmästä ei saavuttanut remissiota, ja kontrollihenkilöiden tila heikkeni progressiivisesti ilman steroideja, minkä vuoksi steroidien käyttö aloitettiin uudelleen 80 % tapauksista viikon kymmenen jälkeen ¹¹.

Toisessa avoimessa tutkimuksessa potilaille, joilla oli aktiivinen Crohnin tauti ja jotka saivat normaalia lääkettä, potilaat jaettiin sattumanvaraisesti siten, että osa sai 750 milligrammaa kuivattua koiruohoa kolmesti päivässä tai plaseboa kuuden viikon ajan ⁵⁶. Keskimääräiset CDAI-pisteet laskivat keskimäärin 100 pistettä, ja 80 % potilaista koiruohoryhmässä saavutti kliinisen remission, verrattuna vain 20 % kontrollihenkilöillä ⁵⁶. Koiruoho sai myös aikaan merkittäviä parannuksia HAD- ja IBDQ-asteikoilla ⁵⁶.

Vastaavasti koiruohoryhmässä ilmeni merkittäviä alentumia tuumorinekroositekijä(TNF)-α:n pitoisuuksissa, joka on tulehduksellinen sytokiini joka kohoaa Crohnin taudin aktiivisessa vaiheessa ^56,57. TNF-α:n arvellaan olevan sisäsyntyinen tulehdusvaste Crohnin tautiin, jopa siinä määrin että uudemman sukupolven monoklonaaliset vasta-ainelääkkeet kuten infliksimabi (Remicade) ja adalimumabi (Humira) on yksinomaan suunniteltu estämään sen vaikutus ⁵⁸. Kuitenkin TNF-estäjät ovat yhteydessä merkittäviin sivuvaikutuksiin, kuten kohonneeseen alttiuteen infektioille, syövälle ja harvinaisille neurologisille komplikaatioille ⁵⁹. Näin ollen koiruoho voi olla turvallinen vaihtoehto ja väliaikainen keino hallita tulehdusta samalla kun pyritään hoitamaan Crohnin taudin juurisyitä ⁵⁶.

Korkealaatuinen koiruoho on välttämätöntä, joka sisältää vähintään 0,2 % absintiinia ⁵⁶. Tujoni, tujyylialkoholi, ja muut terpeenijohdannaiset joita on erityisen runsaasti koiruohon eteerisissä öljyissä, sisältävät hermostomyrkytys- ja kouristusriskin korkeilla annoksilla, joten tutkijat suosittelevat, ettei α- ja β-tujonipitoisuuden tulisi ylittää viittä miljoonasosaa, jotta se olisi turvallinen ihmiskäytössä ⁵⁶.

Jatkotutkimukset

Koska luonnonyhdisteitä tai kasviperäisiä yhdisteitä ei voi patentoida, ne eivät edusta tuottoisia hyödykkeitä, jolloin puuttuu kannuste suorittaa niillä perustavanlaatuisia kliinisiä tutkimuksia. Osakkeenomistajien etuja ajavia lääkeyhtiöitä ei lainkaan kiinnosta investoida resursseja luonnonyhdisteisiin, joita ei voi kaupata yksinoikeudella.

Kuitenkin jos huomioidaan tavanomaisen lääkehoidon lukuisat haittavaikutukset, näiden luonnonyhdisteiden käyttäminen yhdessä muiden holististen strategioiden kanssa edustaa harkitsemisen arvoista vaihtoehtoa jolla ylläpidetään remissiota tai joissain tapauksissa jopa saadaan se aikaan. Tarvitaan lisätutkimuksia jotta saadaan tietoa optimaalisesta annostelusta, kuljetusmekanismeista ja tehosta täydentävien menetelmien rinnalla. Ei kuitenkaan voida kiistää sitä, että yrteillä on monia etuja myrkyllisiin ksenobioottien yhdistelmiin nähden. Lisäksi sen sijaan että niillä on sivuhyötyvaikutuksia synteettisten lääkkeiden sivuoireisiin nähden, kasviperäisillä yhdisteillä on synergistinen vaikutus, ja ne ovat perustavanlaatuisesti yhteensopivia ihmisfysiologian kanssa, minkä tuhatvuotinen käyttöhistoria osoittaa.

 

Lähde: GreenMedInfo

Lue myös:

Crohnin taudin parantaminen luontaiskeinoin, 8 askelta
Ravintolisät Crohnin tautiin
Crohnin taudin todelliset syyt ja luonnolliset hoitomenetelmät
Crohnin taudin lääkkeetön hoito
Otsoniterapia colitis ulcerosan ja Crohnin taudin hoidossa