Briteissä uusliberaalit opit saivat tulikasteen 1970-luvun lopulla samaan aikaan, kun Thatcher nousi pääministeriksi.
velka - sivu 6/7
Uuskonservatiiveiksi tai uusliberaaleiksi kutsut politiikot ovat vieneet Euroopan pahimpaan pakolaiskriisiin sitten toisen maailmansodan päättymisen.
Länsimainen demokratia on sitä, että kansalainen saa valita vapaasti George Sorosin ja Milton Friedmanin väliltä. Äänestipä kansalainen oikeistoa tai vasemmistoa, eliitti voittaa.
Välttämättömyysretoriikka pyrkii häivyttämään politiikan puolueiden päätöksistä. ”Kestävyysvajeesta” ja ”pakolaiskriisistä” on tullut luonnonvoimia, jotka ovat niin voimakkaita, että hallitus vapautuu päätöstensä poliittisesta vastuusta.
Vasemmisto on jumittunut luokkasodan poteroihin eikä suostu uskomaan, ettei valtionvelka ole yrittäjien syytä.
”Pankit ovat tulleet hulluiksi! Juutalaiset Greenspan, Summers, Rubin ja Levitt tahtoivat täysin vapaat kädet.”
Uusliberaalin oikeiston petollisuus piilee juuri siinä, että isänmaallisuus ja yrittäjyys on kaapattu monikansallisen pääoman propaganda-aseeksi.
Fischer on ollut jo kauan Amerikan suurimman Israel-lobbausjärjestö AIPAC:in epävirallinen ehdokas keskuspankin johtajaksi.
Yksityinen rahanluontijärjestelmä on johtanut siihen, että vain häviävän pieni osa valuutasta ruokkii todellista kasvua, kotimaisia yrityksiä ja reaalitaloutta.
Juutalaisten Lloyd Blankfeinin ja Gary Cohnin johtama Goldman Sachs –pankki on yksityinen yritys, josta on tullut maailman vahvimpia poliittisia voimia.
Nykyinen rahajärjestelmä kannustaa talousrikollisuuteen. Markkinoilla pelataan upporikasta ja rutiköyhää. Varallisuus keskittyy pienelle eliitille.
Muun muassa pääministeri Sigmundur Davíð Gunnlaugsson on esittänyt, että rahanluontioikeus tulisi varata vain valtiolliselle keskuspankille. Yksinkertaiselta kuulostava uudistus merkitsisi vallankumousta.
Lopullinen tavoite on velkapedon tuho. Haluan nähdä Simon Wiesenthal –keskuksen jättävän sähkölaskunsa maksamatta. Haluan nähdä ADL:n murehtivan sitä, kuinka maksaa puhelinlaskut. Haluan nähdä meille vihamielisten liikemiesten miljoonatulojen kuihtuvan pennosiksi.
Israel kieltää uhkapeliyhtiöitä ankarasti riistämästä oman maan kansalaisia tuotteillaan, mutta ulkomaiset pelaajat ovat juutalaisvaltion silmissä vapaata riistaa.
Moderneja esimerkkejä pankkiirien sodista ovat Venäjän keisarikunnan tuho ensimmäisessä maailmansodassa, Saksan, Italian ja Japanin tuho toisessa maailmansodassa sekä hyökkäys Libyaan 2011.