Ursula Haverbeck, ”holokausti” ja oikeudenkäynnit

Uutisoimme alkuviikosta saksalaisen Ursula Haverbeckin rohkeasta aloitteesta – hän on haastanut Saksan juutalaisten keskusneuvoston oikeuteen, sillä hänen mukaansa juutalaiset valehtelevat järjestelmällisesti holokaustista ja vainoavat revisionisteja.

Seuraavat Haverbeckin holokaustitutkimuksista sekä lakitaisteluista kertovat artikkelit pohjautuvat Vesa-Ilkka Laurion suomennoksiin ja kirjoituksiin. Magneettimedia ottaa täyden vastuun artikkeleiden julkaisusta. Lupa julkaisuun saatu alkuperäiseltä kääntäjältä vuonna 2011.

 

Ursula Haverbeck: Mitä holokausti ei ole

Die deutsche Gesellschaft für Osteuropakunde (Saksalainen Itä-Euroopan tutkimuksen seura), jonka presidentti professori Rita Süßmuth on, on tuonut esille merkittävän ristiriidan. Osteuropa-lehden vuoden 2002 toukokuun numerossa seura julkaisi Der Spiegel –lehden toimittajan kirjoituksen ”Die Zahlen der Opfer von Auschwitz” (”Auschwitzin uhrien lukumäärä”). Siinä annetaan tuoreeltaan löydettyjen dokumenttien valossa kokonaan toisenlainen kuva Auschwitzin tapahtumista toisen maailmansodan aikana.

Artikkelin taustalla oli arvostettuja tutkijoita. Syyttäjät eivät pitäneet artikkelia laittomana, eli se ei rikkonut lakipykälää § 130 StGB [laki kansankiihotuksesta]. Näin artikkelia voidaan pitää osana Saksan valtavirtaista sotahistoriaa. Fritjof Meyer, artikkelin julkaissut Der Spiegel –toimittaja, todistaa artikkelissaan seuraavat asiat:

a) Tohtori Wilhelm Stäglich on ollut oikeassa revisionistisessa kirjassaan ”Der Auschwitz Mythos” (”Auschwitz-myytti”).

b) Saksan tuomioistuin on rankaissut aiheetta niitä kansalaisia, jotka ovat kyseenalaistaneet kuuden miljoonan juutalaisen murhatun ”holokaustissa”.

c) Fred Leuchter ja Germar Rudolf ovat tehneet oikein kyseenalaistaessaan väitteen siitä, että krematorioissa kaasutettiin ihmisiä kuoliaaksi (Krematoriolla tarkoitetaan koko rakennusta, jossa olivat varsinainen krematorio, ”kaasukammioksi” väitetty ruumishuone ja muita huoneita).

d) Leirin komentaja Hößiltä kiduttamalla saatuja lausuntoja ei voi pitää uskottavana oikeusperusteena.

e) Virallisen holokaustitarinan paikka- ja lukumäärätiedoissa on suuria aukkoja. Meyer sanoo, että ”luultavasti 510 000 kuolemaa on todettu”, joista ”todennäköisesti 356 000 murhattiin kaasulla” (Osteuropa, s. 641). Moskovassa säilytettävät Auschwitzin kuolintapausrekisterit ilmoittavat kuolleitten määräksi noin 76 000. Paikkatietojen suhteen sitaatti Fritjof Meyerilta: ”Kansanmurha tapahtui todennäköisesti pääasiassa kahdessa muunnetussa maalaistalossa leirin ulkopuolella. ’Valkoisesta talosta’ eli bunkkeri I:stä löydettiin vasta hiljattain perustukset.” (Osteuropa, s. 632)

 

Holokaustitarina muuttuu

Lukuisissa viimeisen kolmen vuoden aikana käydyissä holokaustioikeudenkäynneissä tuomarit ja yleiset syyttäjät ovat luopuneet monista muistakin kriteereistä, joita tähän asti on pidetty holokaustille tunnusomaisina.

Eräässä Deutschlandfunkin 5.2.2007 esittämässä haastattelussa kuultiin jopa Saksan oikeusministerin sanovan: ”Jos joku jossakin keskustelussa sanoo, ettei hän usko siihen, että miljoonia juutalaisia on murhattu, silloin se ei ole rangaistavaa, siitä voidaan keskustella.” Haastattelun tärkeimmät lausunnot julkaistiin helmikuun 7. päivänä eräässä Deutsche Presse-Agentur –tiedonannossa.

Saksan oikeusministeri ei ole vastannut hänelle lähetettyyn kirjeeseen, jossa häntä pyydettiin selvittämään yksinkertaisesti, mitä termillä ”holokausti” tuomioistuimessa tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Voisi olettaa, että suuri ministeriö olisi kyennyt muutamassa kuukaudessa vastaamaan räjähdysherkkää aihetta koskevaan kysymykseen.

Ministerin vaikenemisesta voidaan tehdä vain yksi johtopäätös: hänkään ei kykene määrittelemään, mitä holokaustilla itse asiassa tarkoitetaan. Tätä ei voitu selvittää myöskään monissa kansankiihotuspykälän 130 StGB pohjalta käydyissä oikeudenkäynneissä, ei edes Germar Rudolfia ja Ernst Zündeliä vastaan Mannheimissa käydyissä oikeudenkäynneissä.

Olemme siis suuren arvoituksen äärellä. ”Holokaustia” ei ole määritelty:

• ”Holokausti” ei voi olla enää Auschwitz, sillä leirin uhrilukuja on virallisesti supistettu miljoonilla vuosien saatossa.
• Se ei voi olla myöskään näytillä olevat ”kaasukammiot”, kuten Meyer on todistanut.
• Se ei voi olla kansanmurha.
• Se ei voi olla myöskään ”kuusi miljoonaa kaasutettua juutalaista”, sillä Saksan oikeudessa on todettu, ettei ”holokausti” riipu uhrien lukumäärästä.
• Oikeusministeri on todennut julkisesti, että todellisesta uhrien lukumäärästä on voitava keskustella julkisesti ilman rangaistusta.
• Lukuisista holokaustin kriteereistä on siis siis viime vuosina luovuttu. Siitä huolimatta ”holokaustin” väitetään olevan itsestään selvä asia.

Mutta mikä on jokaiselle itsestään selvää? Mikä on totuus holokaustista? Mitä siihen sisältyy?

Holokausti ei ole myöskään keskitysleirit, sillä niitä on ollut ja on edelleen ympäri maailmaa: Ensimmäisenä keskitysleirejä rakennettiin Etelä-Afrikassa, jonne englantilaiset pystyttivät niitä buureja varten, sitten kommunistisen vallankumouksen myötä bolševistisessa Neuvostoliitossa, Puolassa ja nyt 11.9.2001 jälkeen annetun Patriot Actin myötä myös Amerikassa. Saksan kansallissosialistien keskitysleirit eivät siis olleet ainutlaatuisia. Mikä on siis holokausti?

Erityisesti juutalaisten ja saksalaisten täytyy vaatia, että poliittisesti hyvin painava kysymys tutkitaan ja selvitetään. Niin kauan kuin tätä ei tapahdu, on välttämätöntä, että kaikki, jotka pykälän 130 StGB nojalla on suljettu vankilaan määrittelemättömän holokaustin kiistämisen vuoksi, vapautetaan. Tämä on erityisen tärkeää niiden kohdalla, jotka tietämyksensä ja tieteellisen ammattitaitonsa vuoksi voivat osaltaan olla mukana selvittämässä tätä asiaa.

Kukaan suuriin sakkoihin tai jopa vankeuteen tuomittu niin sanottu holokaustin kiistäjä ei ole koskaan kieltänyt sitä, että saksalaiset ylläpitivät keskitysleirejä, että leireillä kuoli monia ihmisiä ja että yksittäiset leirikomentajat saattoivat syyllistyä mielivaltaan tai julmuuteen. Oikeuden mukaan tästä ei kuitenkaan ole kyse. Kysymys on ”jokaiselle itsestään selvän holokaustin” kiistämisestä. Kuitenkaan sitä, mitä holokausti on, ei määritellä. Kun sodan tapahtumista on saatu uutta tietoa, ei sitä ole julkisesti haluttu soveltaa holokaustiin.

Oikeusvaltiossa syytetyllä tulee olla oikeus tietää yksityiskohtaisesti, minkä asian kiistäessään hän on syyllistynyt rikokseen.

Juristit eivät voi myöskään vedota siihen, että lain pykälä 130 StGB on heille sitova. Näin asia ei ole missään tapauksessa. Pykälässä viitataan yksiselitteisesti kansallissosialistien suorittamiin rangaistaviin tekoihin. Mutta tästä juuri kiistellään. Kuinka, milloin ja missä holokausti tapahtui? Nämä kysymykset ovat yhä selvemmin nousseet esiin lukuisissa pykälän perusteella käydyissä oikeudenkäynneissä.

 

Ratkaisevat uudet tiedot

Pykälä 130 StGB on säädetty holokaustin aseman vahvistamiseksi. Jokainen holokaustitarinan arvovaltaa kyseenalaistava lausunto ja teko johtaa rangaistukseen. Lainsäätäjät uskovat, että kun tarpeeksi montaa ihmistä on rangaistu tarpeeksi ankarasti, tulee holokaustista täysin uskottava kertomus.

Asia on kuitenkin täsmälleen päinvastoin. Jokaisessa oikeudenkäynnissä tulee esiin uusia vastaväitteitä. Tuomioistuin ampuu itseään jalkaan estämällä todisteiden esittämisen. Tuomioiden perusteluista tulee yhä suurpiirteisempiä ja ristiriitaisempia. Tuomarit ovat epätoivoisia; esimerkiksi tuomari Meinerzhagen menetti täysin malttinsa revisionisti Ernst Zündelin oikeudenkäynnissä. Tuomari kutsui syytettyä ”kaivonmyrkyttäjäksi ja tuhopolttajaksi” sekä ”ihmisiä vihaavan Adolf Hitler –barbaarin hölmöksi ja hävyttömäksi ihailijaksi”. Tällainen kielenkäyttö ei vakuuta tavallisia kansalaisia, vaan herättää pikemminkin hämmennystä ja uteliaisuutta.

Revisionistien argumentit eivät ole asiaperustein kumottavissa. On vain sana sanaa vastaan. Vaikka tiedotusvälineet eivät kerro oikeudenkäyntien sisällöstä juuri mitään, niin jokaisella syytetyllä on kuitenkin suuri henkilökohtainen lähipiiri, joka saa tietoa oikeudessa esiin tulevista ristiriitaisuuksista. Epävarmuuden vuoksi yhä useammat kansalaiset alkavat esittää kriittisiä kysymyksiä, mikä selittää sen, että pykälän 130 StGB perusteella käytyjen oikeudenkäyntien määrä lisääntyy. Rangaistusoikeudenkäynnit ”äärioikeistolaisia” vastaan – ja lähes yksinomaan niin sanottuihin propagandarikoksiin liittyen – ovat viimeisen neljän vuoden aikana lähes kaksinkertaistuneet.

Holokaustia koskevan yleisen epävarmuuden syynä eivät siis ole niinkään revisionistit itse tai heidän kirjansa, vaan revisionisteja vastaan käydyt oikeudenkäynnit, jotka tähän mennessä eivät ole lainkaan auttaneet selvittämään lukuisia avoimia kysymyksiä julkisesti.

2000-luvulla saadut ”holokaustiin” liittyvät tiedot edellyttävät ehdottomasti, että kaikki nämä oikeudenkäynnit otetaan uudelleen esiin. Lukijoidemme keskuudessa olevat juristit edesauttakoot tässä. On lopultakin yksiselitteisesti selvitettävä, mikä on tämä kaikkien aikojen suurin ja ainutlaatuinen rikos. Mikä on holokausti?

Enää ei voi väittää, että holokausti on itsestäänselvyys, jota ei tarvitse perustella tieteellisesti tai historiallisesti. Historiantutkimus on tullut käännekohtaansa. Raul Hilberg [tunnetuimpia valtavirtaisia holokaustitutkijoita. Toim. huom.] totesi muutama kuukausi ennen kuolemaansa testamentissaan, että vasta 20 % holokaustista on tutkittu. Entä mitä juutalainen Hilberg totesi revisionisteista: ”Heiltä voi jopa oppia. He sanovat lasten tavoin: ’Todista se’. Ja meidän täytyy todistaa se.” (Standard-haastattelu 9.6.2006).

Juuri näin! Todistaminen ei kuitenkaan ole tuomarien tehtävä vaan historiantutkijoiden.

Mikä on tämä holokausti, jonka kieltäminen on rangaistava teko?

 

Ursula Haverbeck

 

***

 

Ursula Haverbeckin oikeudenkäynti 2009

30.6.2009 alkoi Saksan Bad Oeynhausenissa oikeudenkäynti Vlothossa asuvaa Ursula Haverbeckiä (koko nimi Ursula Haverbeck-Wetzel) vastaan. Juutalainen Charlotte Knobloch, Saksan juutalaisten keskusneuvoston päällikkö, oli nostanut häntä vastaan kunnianloukkaussyytteen. Knoblochin mukaan Ursula Haverbeck on loukannut hänen kunniaansa hänelle 30.1.2008 lähettämässään kirjeessä.

Haverbeck perusti miehensä kanssa 1963 yleishyödyllisen kotikansankorkeakoulu Collegium Humanumin. Ensin koulua johti Haverbeckin mies, mutta tämän kuoltua 1999 Haverbeck siirtyi johtotehtäviin.

Juutalaispäällikkö Knobloch oli Haverbeckin ja Collegium Humanumin kotipaikkakunnalla Vlothossa luovuttamassa Saksan juutalaisen historian palkintoa erään seuran jäsenille. Tapahtuman yhteydessä Knobloch antoi paikalliselle lehdelle lausunnon, jossa hän lupasi viedä Collegium Humanumin oikeuteen saadakseen sen lakkautettua. Koska Knobloch äänekkäästi ajoi Haverbeckin kotikansankorkeakoulun lakkauttamista, Haverbeck varoitti Knoblochia hyökkäämästä julkisesti koulua vastaan ja kirjoitti hänelle kirjeen 30.1.2008.

Mitä kouluun tulee, sisäministeri Schäuble lakkautti sen juutalaisten vaatimuksesta toukokuussa 2008. Sitä väitettiin ”äärioikeistolaiseksi” ja ”holokaustin kiistäjien kokouspaikaksi” – näin juutalaiset Saksassa määrittelevät isänmaallisuuden ja historiaa rehellisesti tutkivat ihmiset.

Kirjeen kohdat, jotka pillastuttivat Knoblochin:

• ”Mikäli ette paranna käytöstänne, voimme joutua todistamaan kauheita pogromeja.”
• ”Valmistautukaa totuuden päivään. Se on jo lähellä, eikä sitä voi vastustaa.”
• Knobloch ei ole ”porvarillisen yhteiskunnan arvoinen”.
• Lisäksi kirjeessä todetaan, että Knobloch on omaksunut kansallissosialistien ”rotuharhakuvitelman”.

Knoblochin mukaan yllä olevat kohdat sisältävät kunnianloukkauksia ja kiihottamista kansanryhmää vastaan. Haverbeck on kiistänyt syytökset.

Haverbeck syntyi 1928. Hän kuuluu niihin saksalaisiin, jotka sodan jälkeen karkotettiin saksalaisten itäisiltä asuinalueilta (Tšekkoslovakian sudeettialueet, Jugoslavia, Ylä- ja Ala-Sleesia, Itä- ja Länsi-Preussi, Warthegau, Posen, Pommer, Danzig, Brandenburg; suuri osa karkotetuista murhattiin ja lähes kaikki tytöt ja naiset joukkoraiskattiin). Hän päätyi neljäksi vuodeksi Ruotsiin ja opiskeli sen jälkeen muun muassa Skotlannissa.

Vuosina 1983–1989 Ursula Haverbeck toimi World Union for Protection of Life –järjestön Saksan osaston presidenttinä. Myöhemmin hänestä tuli 9.11.2003 Vlothossa perustetun VRBHV-yhdistyksen varapuheenjohtaja. Järjestön tavoite oli palauttaa niiden maine, jotka kokivat poliittista vainoa holokaustin kyseenalaistamisen vuoksi. Yhdistystä olivat perustamassa lähes kaikki tunnetut revisionistit, muun muassa Bernhard Schaub (josta tuli puheenjohtaja), Ernst Zündel, Robert Faurisson, Germar Rudolf, Jürgen Graf, Gerd Honsik, Wilhelm Stäglich ja Fredrick Töben.

Kesäkuussa 2004 Ursula Haverbeck tuomittiin 5 400 euron sakkoihin Bad Oeynhausenissa, koska hän oli Collegium Humanumin lehdessä Stimme des Gewissens (suom. Omantunnon ääni) ”epäillyt holokaustia”.

Kesäkuussa 2007 hänet tuomittiin 6 000 euron sakkoihin Dortmundissa, koska hän oli samassa lehdessä (marras-joulukuun numero 2005) kirjoittanut, että ”Hitler ei ollut sotahullu tai vastuussa niin sanotusta holokaustista, vaan hän toteutti jumalallista maailmanhistoriallista tehtävää”. Toinen viranomaisia raivostuttanut kohta oli: ”Hitler oli Saksan kansan vapauttaja, joka asettui vastustamaan sionistien ja juutalaisuuden germaaniseen rotuun kohdistamaa tuhovimmaa. Hitler voitti luokkataistelun kansalaisyhteiskunnan ajatuksellaan, vapautti Saksan toivottomuudesta ja palautti sille jälleen itseluottamuksen sekä uskon valoisaan tulevaisuuteen.”

15.4.2008 Haverbeck tuomittiin 1 500 euron sakkoihin Bad Oeynhausenissa, koska hän oli lehdessään todennut, että Auschwitzin keskitysleirissä juutalaisten kaasutus olisi teknisistä syistä ollut täysin mahdotonta.

Vuoden 2007 oikeudenkäynnissä Ursula Haverbeck sanoi: ”Elämme pelossa, emme demokratiassa. Eliitti pelkää kansaa, minkä vuoksi se on säätänyt mielipidelakeja pelotellakseen kansaa. Siksi yhä harvempi uskaltaa kertoa todellisista mielipiteistään.” Saman oikeudenkäynnin loppupuheenvuorossaan hän sanoi:

”Hyvät naiset ja herrat tässä 39. rikosoikeuden suuressa salissa! Kun katson teitä, voin todeta, ettei kukaan teistä ole yli 60-vuotias. Toisin kuin minä, kukaan teistä ei siis ole kokenut Kolmatta valtakuntaa, maailmansotaa, terroripommituksia, karkotuksia, hirvittävän hävityksen aikaa tai niitä seurannutta uudelleenrakentamisen sekä uudelleen viljelemisen aikaa. Olette syntyneet vasta kaiken tämän jälkeen. Modernin massamedian vuoksi olette sukupolvi, joka on alistettu historiallisen tehokkaalle valheellisen propagandan kampanjalle. Kuitenkin te pyritte arvioimaan historian ilmiöitä. Mistä te saatte perusteet arvioillenne? Mitä tiedätte käyttämistänne lähteistä? Ja nyt teidän tulee päättää minun tuomiostani. Sitä te ette kuitenkaan kykene tekemään. Poliittisesti räjähdysaltis artikkelini ei kuulu tuomioistuimen käsiteltäväksi. Siitä ei sovi antaa sen enempää vapauttavaa kuin tuomitsevaakaan päätöstä. Pyydän sen vuoksi, että oikeudenkäynti minua vastaan lopetetaan.”

Nyt Saksan juutalaisyhteisö on jälleen riepottamassa rohkeaa vanhusta tämän rehellisyyden, isänmaallisuuden, ryhdikkyyden ja pelottomuuden tähden.

Ursula Haverbeck tuomittiin 30.6.2009 2 700 euron sakkoihin kunnianloukkauksesta. Summaan on sisällytetty huhtikuulta 2008 peräisin oleva sakko. Tuomioistuimen mukaan Haverbeck ei kuitenkaan syyllistynyt uhkaukseen tai kiihottamiseen kansanryhmää vastaan.

Edellä mainittujen sitaattien lisäksi Haverbeck kehotti Knoblochia olemaan sekaantumatta Saksan sisäisiin asioihin. Knobloch voisi Haverbeckin mukaan aivan hyvin siirtyä kotimaahansa ”Sisä-Aasiaan”, jos Saksa ei miellytä. Tulee muistaa, että Haverbeckin kirje oli reaktio siihen, että juutalainen Knobloch sekä Saksan järjestäytynyt juutalaisyhteisö ajoivat äänekkäästi Haverbeckin koulun (Collegium Humanum) lakkauttamista! Koulu oli luokiteltu yleishyödylliseksi kouluksi ja se oli Ursula Haverbeckin elämäntyö.

Juutalaiset lobbaajat karkottivat Ursula Haverbeckin lukemattomien muiden saksalaisten tavoin hänen itäiseltä asuinalueeltaan sodan jälkeen. Saksan juutalaisyhteisö järjesti hänelle tuomioistuimessa yhteensä 14 100 euron sakot (5 400 + 6 000 + 2 700) ja tuhosi hänen koulunsa sekä samalla elämäntyönsä. Ursula Haverbeck on kuitenkin koko ajan ollut rehellinen, isänmaallinen, ryhdikäs, peloton, vastuuntuntoinen ja ihailtavan kestävä. Ikävä kyllä nyky-Euroopan johtajat tahtovat rangaista kansalaisia juuri näistä luonteenpiirteistä.

 

Aiheesta lisää:

Holokausti on huijaus
Holokausti on maailmanpoliittinen ase
Kriittistä holokaustitutkimusta
Poliisin erikoisyksikkö tunkeutui holokaustirevisionistin asuntoon Ranskassa
Sylvia Stolz – ”holokaustin” nojalla vangittu asianajaja
Video: Majdanekin kaasukammiohuijaus
Ranskan veronmaksajilta kymmeniä miljoonia dollareita Amerikan juutalaisille
Punaisen Ristin viralliset asiakirjat paljastavat ”holokaustin” huijaukseksi
Dokumentti holokaustin ristiriidoista
Juutalaista pedofiilia ei haluta vangita ”holokaustin” vuoksi
Dokumentti Treblinkan holokaustihuijauksesta
Juutalaisten holokaustin myytti 6 miljoonasta uhrista
Night Will Fall (2014) – uusi holokaustipropagandafilmi