Joulukuussa uutisoimme, että 86-vuotias saksalaisrouva Ursula Haverbeck [1] haastoi Saksan juutalaisyhteisön oikeuteen valehtelusta. Haverbeckin mukaan Saksan juutalaisyhteisö on syyllistynyt perättömiin lausumiin vainotessaan holokaustia kriittisesti tutkivia kansalaisia.
Saksassa syytetään vuosittain noin 2 000 kansalaista ”holokaustin kiistämisestä”. ”Holokaustin [2]” objektiivisesta tutkimisesta voi saada maassa vuosien vankeustuomion, mikäli tutkimustulokset eivät miellytä Saksan valtiojohtoa ja sionisteja.
Joulukuun jälkeen Haverbeck on kampanjoinut holokaustin objektiivisen tutkimisen puolesta puhumalla konferensseissa ja suuren suosion saavuttaneilla videoilla. Kampanja on tuottanut tulosta, sillä hiljattain hänet kutsuttiin puhumaan aiheesta Saksan televisioon!
Videolla englanninkielinen tekstitys.
Panoraman uutisraportti. Tekstitystä ei saatavilla.
Saksan Das Erste –televisiokanava lähetti huhtikuussa raportin saksalaisista, jotka eivät usko viralliseen tarinaan ”holokaustista”. Lisäksi kanava lähetti Ursula Haverbeckin pitkän holokaustiaiheisen haastattelun, joka on nyt käännetty myös englanniksi. Haverbeck aloittaa haastattelun muistuttamalla Robert Faurissonin [3] käänteentekevistä kaasukammiotutkimuksista. Faurisson selvitti, ettei juutalaisia murhattu lainkaan keskitys- ja työleirien kaasukammioissa.
Faurissonin jälkeen myös esimerkiksi Fred Leuchter ja Germar Rudolf ovat todistaneet, ettei keskitysleireillä ollut kaasukammioita, joissa Zyklon B –tuholaismyrkyllä oltaisiin murhattu ihmisiä. Sen sijaan tuholaismyrkkyä käytettiin vaatteiden puhdistamiseen kulkutautien torjumiseksi. Kammioilla siis pelastettiin juutalaisia – ei murhattu! Haverbeck kysyy, mitä ”holokaustista” jää jäljelle, kun kaasukammiot otetaan pois yhtälöstä. Televisiossa puhuneen Haverbeckin mukaan saksalaiset toki halusivat juutalaiset pois maasta, mutta väestönsiirto ei merkinnyt kansanmurhaa.
Viranomaiset eivät tiedä, missä juutalaiset ”murhattiin”
[4]Haverbeck kertoo haastattelussa, että hän on jo viiden vuoden ajan pyytänyt viranomaisilta yksityiskohtaista selvitystä, missä ja miten ”kuusi miljoonaa juutalaista” murhattiin. Hän ei ole kuitenkaan saanut vastausta, sillä jopa valtavirtaiset holokaustitutkijat riitelevät aiheesta. Murhia ei ole voitu todistaa eikä kaasulla tapettuja ruumiita ole löydetty, mutta ”kuusi miljoonaa” on edelleen pyhä numero, jonka kyseenalaistamisesta joutuu Saksassa vankilaan.
Haverbeckin mukaan on sinänsä täysin loogista, että Saksassa valtaapitävät eivät halua, että ”holokaustista” käydään kriittistä keskustelua julkisuudessa. Koko Saksan sodanjälkeinen identiteetti ja poliittinen järjestelmä ovat rakennettu holokaustimyytin kivijalalle. Jos holokaustin valheellisuus tulisi julki, merkitsisi se yhteiskunnallista mullistusta – ehkä jopa saksalaisen nationalismin uutta tulemista. Samasta syystä Saksassa ei julkisesti tahdota muistella sodan jälkeen tapahtunutta miljoonien saksalaisten kuolemiin johtaneita väestönsiirtoja. Saksalainen nykykulttuuri on masokistinen: saksalaiset syyttävät itseään rikoksista, joita ei edes tapahtunut, ja samalla saksalaiset vähättelevät itseensä kohdistuneita vääryyksiä [5].
Auschwitz oli työleiri
Haastattelussa keskustellaan politiikan lisäksi holokaustin teknisestä mahdottomuudesta sekä sotahistoriasta. Haverbeckin mukaan esimerkiksi Auschwitz oli työleiri. Hän kuitenkin muistuttaa, että sodan aikana myös saksalaiset tekivät ”pakkotyötä” toisinaan huonoissa olosuhteissa ja vähällä ravinnolla. Puute oli sodan aikana yleistä ja koko kansa mobilisoitiin töihin. Haverbeck ihmetteleekin, miksi juuri juutalaisten pakkotyöstä ja ravinnonpuutteesta on sodan jälkeen tehty niin suuri numero.
Haverbeck puhuu myös Saksan puolustusvoimissa vallinneesta tiukasta kurista. Toisin kuin esimerkiksi amerikkalais- ja neuvostosotilaita, saksalaisia oltiin kielletty ankarasti raiskaamasta vihollisvaltioiden kansalaisia. Vaikka Saksa tarvitsi jokaisen sotilaansa, langetettiin raiskauksiin syyllistyneille automaattisesti kuolemantuomio. Saksalaiset kohtelivat vihollisiaan ja vankejaan paremmin kuin yksikään valtio, mutta koska he hävisivät sodan, vieritettiin kaikkien sotarikosten syyllisyys heidän niskoilleen. Hitleriä syytetään jopa toisen maailmansodan syttymisestä (1 [6], 2 [7])!
Revisionismi pelottaa Israelin hallitusta
Haverbeckin mukaan ”holokausti” oli liittoutuneiden sotapropagandaa, jolla toisen maailmansodan voittajavaltiot saivat piilotettua omat ihmisoikeusrikoksensa julkisuudesta. Lisäksi holokaustipropagandaa [8] levittivät jo sodan aikaan lukemattomat sionistijärjestöt, joiden tavoitteena oli miehittää Palestiina ja puhdistaa se ei-juutalaisista. Toisen maailmansodan jälkeen Israel [9] perustettiinkin ”holokaustin” vuoksi [10].
[11]
Koska holokausti on Israelin ”oikeutusta” ylläpitävä myytti, on historiallisen revisionismin suosion kasvu saanut sionistivaltion poliitikot varpailleen. The Jerusalem Post [12] uutisoi torstaina, että Israelin hallitus vaatii lisää Internet-sensuuria [13] ”antisemitismin” kitkemiseksi. The Jerusalem Postin mukaan erityisen vaarallisena valtiojohto pitää ”holokaustin kiistäviä” verkkosivuja. Juutalaispoliitikkojen mukaan Internet täytyy ”puhdistaa holokaustia epäilevistä verkkosivuista”.
Israel vaatii, että ”Internetin sananvapautta” on suojeltava sionismin ehdoilla. Juutalaisvaltio kannusti muita valtioita kehittämään tekniikkaa ja lakeja, joilla sionisteja ärsyttävät verkkosivut saadaan tuhottua ja niiden ylläpitäjät tuomittua mahdollisimman tehokkaasti. Sensuuria on toisin sanoen kovennettava. ”Holokaustin” objetkiivinen tutkiminen on kiellettävä kaikkialla maailmassa ankarien rangaistusten uhalla.
Lue lisää:
Ursula Haverbeck, ”holokausti” ja oikeudenkäynnit [14]
Ursula Haverbeck kutsuu sisäministerin kriittiseen holokaustikonferenssiin [15]
”Holokausti” ja Euroopan politiikka – kaksi tärkeää videota [16]
GASR-raportti: Järjestäytyneiden juutalaisten yhteisö vastustaa sananvapautta [17]