Kreikassa juutalaispankkiirien luoma talouskriisi kärjistyy

Eilen selvisi, että Kreikassa järjestetään uudet presidentinvaalit, sillä hallituksen ehdokas Stavros Dimas ei saanut parlamentilta tarpeeksi laajaa tukea. Myrskyisien vaalien uskotaan kärjistävän eurokriisiä.

Uudet vaalit merkitsevät vaikeuksia Kreikan ”tukiohjelmalle”. Uutinen ennenaikaisesta äänestyksestä raivostutti sijoittajat. Pörssi sukelsi välittömästi ja korot nousivat. Dimas olisi ollut markkinoille ihanteellinen presidentti. Hän lähti opiskelemaan New Yorkin yliopistoon 1960-luvulla ja on työskennellyt sekä Wall Streetilla että maailmanpankissa. Hänellä on loistavat verkostot kansainvälisiin pankkiireihin ja sionistijohtajiin.

Vaalien ennakkosuosikiksi on nimetty valtapuolue Uuden demokratian lisäksi vasemmistolainen Syriza-puolue. Vaikka Syrizan retoriikka on välillä kiivasta, ei ryhmä edusta todellista vaihtoehtoa Kreikan nykyiselle poliittiselle järjestelmälle. Se on jopa ilmoittanut, että se tahtoo Kreikan pysyvän eurovaluutassa – Syriza on muiden vasemmistopuolueiden tavoin eliitille hyödyllinen valeoppositio. Kreikan eroaminen EU:sta antaisi signaalin kaikille Euroopan maille, ettei yksityisten pankkien mielivallalle tarvitse alistua; eurovastaisten liikkeiden kannatus tulisi kasvamaan huomattavasti. Tällaista viestiä Syriza ei Euroopalle tahdo kuitenkaan antaa.

Vasemmiston nousua enemmän kansainvälistä huolta on aiheuttanut Kultainen Aamunkoitto –puolue, jota vastaan Kreikan eliitti on käynyt erittäin likaista sotaa viime vuodet. Pääministeri Antonis Samaras totesi muutamia päiviä sitten, että tällä hetkellä tärkeintä on äänestää niin, että Kultaisen Aamunkoiton valtaanpääsy estetään:

Joulukuun alussa julkisuuteen vuosi ääninauha, jolla Samaras vaati, että syyttäjän tulisi vangita kolme Kultaisen Aamunkoiton poliitikkoa. Samarasin käsky oli tietysti täysin laiton, ja Kultainen Aamunkoitto tekee nyt kaikkensa, jotta pääministeri joutuu vankilaan rikoksestaan. Tapaus osoittaa, että Kreikassa on vain yksi todellinen oppositiopuolue.

Samaras ei aja ainoastaan omaa etuaan hyökkäämällä Kultaista Aamunkoittoa vastaan. 2013 kansainvälinen juutalaisyhteisö painosti Kreikan viranomaisia pidättämään Kultaisen Aamunkoiton demokraattisesti asemaansa valittuja poliitikkoja mielivaltaisin perustein. Vain viisi päivää sen jälkeen, kun World Jewish Congressin johtaja Ronald S. Lauder vaati toimia puoluetta vastaan, Kreikan poliisi iski lukuisten Kultaisen aamunkoiton jäsenten koteihin.

Samaras ja Kreikan eliitti ovat tehneet yhteistyötä kansainvälisen juutalaisyhteisön kanssa myös Kultaisen Aamunkoiton poliitikkojen matkustamisen estämiseksi. Kuten Magneettimedia kirjoitti marraskuussa, Kultaisen Aamunkoiton europarlamentaarikko Giorgos Epitideiosin oli määrä matkustaa Australiaan kertomaan maan kreikkalaisyhteisölle Kultaisen Aamunkoiton politiikasta. Muun muassa Australian juutalaisneuvosto ECAJ, juutalainen vasemmistopoliitikko Michael Danby ja Samarasin henkilökohtainen ystävä, Australian entinen monikulttuurisuusministeri Nicholas Kotsiras ovat kuitenkin painostaneet hallitusta, jotta Kultaista Aamunkoittoa ei päästettäisi maahan.

Kultaisen Aamunkoiton boikotointia perustellaan sillä, että puolue on ”juutalaisvastainen”. Poliitikot ja valtamedia ovat kironneet kreikkalaiset äänestäjät, jotka tahtovat viimein saada isänmaallisen ja kansainväliset rahoitusmarkkinat haastavan hallituksen. Itsenäistymisvaatimukset eivät miellytä finanssieliittiä.

Ovatko Kultaisen Aamunkoiton äänestäjät juutalaisvastaisia? Se riippuu määritelmästä. Mikäli on antisemitististä todeta, että kreikkalaisten taloutta ja turvallisuutta nakertava monikulttuurisuuden ideologia on juutalaisperäinen, voidaan osaa Kultaisen Aamunkoiton äänestäjistä ehkä kutsuakin antisemitisteiksi. Myös Euroopan pankkikriisiä tutkivat saattavat päätyä poliittisesti epäkorrekteihin johtopäätöksiin: Mikäli kreikkalainen perheenisä, joka on menettänyt työpaikkansa ja asuntonsa pankkiireille, alkaa tutkia finanssimaailman johtohahmojen taustoja tarkemmin, voi hänestä hyvinkin tulla kiivas antisemitisti.

Kreikan talouden tuhoutumisen voimakkaimmat arkkitehdit olivat Jean-Claude Trichet (Euroopan keskuspankin johtaja 2003–2011) sekä Josef Ackermann (Deutsche Bankin johtaja 2002–2012). Sekä Trichet että Ackermann ovat toimineet tiiviisti Bilderbergissä ja ovat ryvettyneet lukuisissa talousrikosskandaaleissa. Sattumoisin molemmat heistä ovat myös juutalaisia. Ehkä tämä selittää pankkiirien ryöväämien kreikkalaisten asenteita juutalaisia kohtaan?

Etenkin Ackermannin juutalaista taustaa on pidetty kipeänä asiana Saksassa, joka vielä 1900-luvun alussa kävi raivokasta sotaa kansainvälisiä pankkeja ja korko-orjuutta vastaan. Saksan Tel Avivin suurlähetystö kirjoitti mediatiedotteessaan 2008, että Deutsche Bankin johtaja Ackermann on Saksan finanssisektorin tunnetuimpia juutalaisia (”So haben z.B. der Deutsche Bank Chef Josef Ackermann, einer der herausragendsten Juden auf dem deutschen Finanzsektor…”). Päivitys kuitenkin poistettiin myöhemmin suurlähetystön verkkosivuilta, minkä jälkeen monet sionistit ovat väittäneet Ackermannin olevan ”kristitty”. Suurlähetystön tiedote on kuitenkin edelleen luettavissa Archive.org-arkistopalvelun avulla.

Ackermannia on kutsuttu Euroopan vaarallisimmaksi pankkiiriksi. Jo kauan ennen Kreikan kriisin puhkeamista häntä on pidetty myös yhtenä Euroopan kieroimmista talousrikollisista. Huonosta maineestaan huolimatta Ackermann on säilyttänyt asemansa Euroopan talouspoliittisen eliitin ytimessä sekä juutalaisyhteisön ylpeydenaiheena. Äärisionistinen painostusjärjestö American Jewish Committee (jonka lobbaaman ”antisemitismimääritelmän” perusteella Magneettimedia sai tuomionsa) palkitsi rikollispankkiirin 2007 työstä ”hyvinvoinnin, suvaitsevaisuuden ja kansalaisvelvollisuuksien” eteen. Deutsche Bank kutsui julkilausumassaan American Jewish Committeeta ”Yhdysvaltain yhdeksi vanhimmista ja arvostetuimmista ihmis- ja kansalaisoikeusjärjestöistä”. Pankki valehteli räikeästi, sillä AJC ei ole ”ihmisoikeusjärjestö”, vaan lobbausryhmä, joka kannattaa Israelin oikeistohallitusta ja väkivaltaisuuksia palestiinalaissiviileitä kohtaan. Mutta mitäpä pankit muutenkaan tietäisivät ihmisoikeuksista? Koska Ackermann on henkeen ja vereen sionisti, hän tuskin ymmärsi kuinka ironiselta hänen puheensa AJC:n tapahtumassa todellisuudessa kuulosti:

”Yli sata vuotta American Jewish Committee on tehnyt työtä sorrettujen puolesta. Se on vastustanut syrjintää, vihaa ja suvaitsemattomuutta ja samalla puolustanut ihmisoikeuksia. Arvostan AJC:ta valtavasti, minkä vuoksi tämä kallisarvoinen palkinto on minulle suuri kunnia.”

Kun juutalaiset lobbaajat ja pankkiirit kokoontuvat yhteen ja väittävät koko maailmalle, että siviilien raiskaaminen, syrjiminen ja murhaaminen Israelin nimissä on työtä ”ihmisoikeuksien puolesta vihaa vastaan”, onko ihme, jos juutalaisvastaisuus lisääntyy? Ackermann on saanut palkinnon myös Lontoon Leo Baeck –instituutilta tunnustukseksi ”hänen omistautuneelle työlle juutalaisten kulttuurillisten ja akateemisten instituutioiden hyväksi” eri puolilla Eurooppaa.

EKP:n Jean-Claude Trichet on aivan yhtä omistautunut sionisti – 2011 hän esimerkiksi osallistui konferenssiin, jossa Benjamin Netanjahu julisti turvautuvansa kovempiin otteisiin palestiinalaisia itsenäisyystaistelijoita vastaan. Hän on myös verkostoitunut tiiviisti kansainvälisen juutalaisen finanssiyhteisön kanssa. Kun Trichet oli vielä EKP:n johtaja, uutisoivat lehdet usein hänen läheisistä väleistään Yhdysvaltojen keskuspankin johtajan, juutalaisen Ben Bernanken kanssa. Yhdessä Trichet ja Bernanke junailivat kreikkalaisten veronmaksajien viimeisetkin eurot yksityisille pankkitileille. Kun Trichet nimettiin EKP:n johtajaksi 2003, hän julisti: ”En ole ranskalainen!”. Yhdessä Ranskan juutalaisen presidentti Nicolas Sarkozyn kanssa Trichet on vastustanut ajatusta, että myös pankkien tulisi osallistua talouskriisin hoitoon. Sen sijaan, että Trichet käyttäisi EKP:n rahoja euromaiden elvyttämiseen, on hän törsännyt eurooppalaisten varoja juutalaisiin hankkeisiin. 2011 Trichet esitteli EKP:n uuden pääkonttorin ”holokaustimuistomerkkiä”, jonka hinta kohosi reilusti yli 8 miljoonaan euroon!

Trichetiä pidetään yksityisyyttään arvostavana miehenä, joka ei mielellään anna räväköitä lausumia julkisuudessa. Yleensä hiljainen juutalaispankkiiri menetti kuitenkin malttinsa 2010, kun Saksan keskuspankin johtokuntaan kuulunut Thilo Sarrazin totesi kirjassaan Deutschland schafft sich ab, että juutalaisilla on yhteinen geeniperimä. Sarrazin painostettiin lopulta eroamaan tehtävistään. Juutalainen keskuspankkiiri Trichet jyrisi olevansa ”tyrmistynyt” Sarrazinin lausunnoista. Ilmeisesti vain juutalaiset itse saavat todeta olevansa geneettisesti omalaatuinen kansa. Muut aiheesta puhuvat erotetaan työpaikoiltaan rangaistukseksi poliittisesti epäkorrektien tosiasioiden sanomisesta.

Trichet on hyvän ystävänsä Dominique Strauss-Kahnin tavoin ollut menneisyydessään ”vasemmistolainen”. Juutalainen Strauss-Kahn oli vuoteen 2011 asti kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n johtaja, mutta joutui eroamaan raiskaussyytteiden vuoksi. EKP:n ja IMF:n ranskanjuutalainen sosialisteista äärikapitalisteiksi muuttunut johtokaksikko on osoittanut, kuinka häilyviä käsitteitä ”oikeisto” ja ”vasemmisto” ovat. Rahoittivathan Wall Streetin juutalaiset jo 1900-luvun alulla juutalaisbolsevistista vallankumousta Venäjällä.

Ackermann, Trichet, Strauss-Kahn ja heidän kaltaisensa hallitsevat Euroopan tulevaisuutta. Heitä ei ole äänestetty demokraattisesti asemiinsa, mutta heillä on enemmän valtaa kuin kaikkien Euroopan valtioiden puolueilla yhteensä. He rahoittavat valtioita ja antavat poliitikoille ja viranomaisille käskyjä kriisien ”hoitamiseksi” (eli voittojen yksityistämiseksi ja tappioiden sosialisoimiseksi). Heidän taloudellisen linjansa vuoksi Kreikka on yhä talouskurimuksessa. Heidän vuokseen EU:sta on tulossa liittovaltio. Vainoamalla Sarrazinin kaltaisia toisinajattelijoita he myös pitävät huolen siitä, että pankkien alistama Eurooppa on varmasti ”poliittisesti korrekti” ja jatkossakin monikulttuurinen.

Kun kreikkalainen kansalainen siis lukee Ackermannin, Trichetin ja Strauss-Kahnin kaltaisista verenimijöistä, voiko häntä syyttää ”antisemitistisistä” ajatuksista? Kun juutalaiset lobbausjärjestöt vaativat Kultaisen Aamunkoiton kieltämistä, puolueen jäsenten vangitsemista, pankkien sanelemaa talouskuria sekä rajatonta maahanmuuttoa, eikö kreikkalaisella ole oikeutta olla vihainen? Onko poliittisella korrektiudella lainkaan rajoja?

Arvi Pihkala