Kansainvälinen järjestelypankki – maailmantalouden tyranni
Vuosisatojen ajan on kerrottu tarinoita erilaisista ryhmistä, jotka ”hallitsevat maailmaa”. Osa tarinoista on täysin tuulesta temmattuja, toiset eivät. Mikään yhteenliittymä ei kuitenkaan vastaa yhtä täydellisesti tätä stereotypiaa kuin Kansainvälinen järjestelypankki eli BIS.
BIS hallitsee seitsemän miljardin ihmisen elämää ja tulevaisuutta. BIS on julkinen salaisuus; sen työskentelystä ja taustoista on vaikea saada juurikaan tietoa.
Tämä on Kansainvälisen järjestelypankin tarina.
Maailman vaikutusvaltaisimpaan hyvä veli –kerhoon kuuluu vain 18 jäsentä. He kokoontuvat kerran kuussa sunnuntai-iltaisin lieriötä muistuttavaan torniin, jonka tummennetuista ikkunoista näkee Baselin rautatieaseman. Kokous kestää reilun tunnin. Jotkut jäsenistä ovat tuoneet mukanaan avustajia, mutta nämä osallistuvat harvoin luottamuksellisiin keskusteluihin. Kun kokous päättyy, avustajat lähtevät ja kerhon jäsenet suunnistavat 18. kerroksen ravintolatiloihin. Ruokailu jatkuu toisinaan jopa puoliyöhön asti. Viinilasillisen äärellä käydään illan todelliset neuvottelut. Kaikki tietävät, ettei päätöksistä puhuta ulkopuolisille.
Kadunmies tuskin tunnistaisi ketään illanviettoon osallistuneista pankkiireista, vaikka nämä kuuluvat maailman vaikutusvaltaisimpiin ihmisiin. He ovat keskuspankkiireita. He saapuivat Baseliin osallistuakseen Kansainvälisen järjestelypankin konsultatiivisen talouskomitean (Economic Consultative Committee, ECC) kokoukseen. BIS on keskuspankkien pankki. 2013 sen jäsenet olivat Yhdysvaltojen keskuspankin Ben Bernanke, Englannin Sir Mervyn King, EKP:n Mario Draghi, Kiinan Zhou Xiaochuan sekä heidän kollegansa Saksasta, Ranskasta, Italiasta, Ruotsista, Kanadasta, Intiasta ja Brasiliasta. Espanjan keskuspankin entinen johtaja ja nykyinen BIS-johtaja Jamie Caruana liittyy seuraan.
Hierarkkinen kerho
Alkuvuodesta 2013 King, jonka oli määrä luopua Englannin keskuspankin johtoasemasta kesäkuussa, johti ECC-kokousta. ECC (joka tunnettiin aiemmin G10:n johtajien kokouksena) on vaikutusvaltaisin BIS-kokous ja sen osallistujat valikoidaan tiukalla seulalla. ECC tekee suosituksia kolmen eri BIS-komitean toimintaan ja jäsenistöön liittyen. Komiteoissa päätetään kansainvälisestä rahoitusjärjestelmästä, maksujärjestelmistä ja kansainvälisestä kaupasta. Komitea valmistelee myös BIS:n järjestämiä kansainvälisiä talouskokouksia ja niiden sisältöä.
Kansainvälinen talouskokous alkaa 9.30 maanantaiaamuna ja kestää kolme tuntia. King johtaa tapahtumaa, johon osallistuvat kolmenkymmenen taloudellisesti tärkeimmän valtion keskuspankkien johtajat. Sunnuntai-illan tapaamiseen osallistuneen 18 eliittijäsenen lisäksi maanantaina on paikalla edustajat muun muassa Indonesiasta, Puolasta, Etelä-Afrikasta, Espanjasta ja Turkista. 15 pienemmän valtion keskuspankkijohtajat saavat seurata kokousta sivusta, mutta eivät yleensä osallistua keskusteluun. Heidän joukossaan ovat esimerkiksi Unkarin, Israelin ja Uuden-Seelannin edustajat. Järjestelypankkiin kuuluu myös suuri joukko pienempiä kansantalouksia, kuten Makedonia ja Slovakia, mutta niitä ei kutsuta kokoukseen. Näiden maiden keskuspankkiirien täytyy onkia tiedonmurusia kahvi- ja ruokatauoilla.
Kokouksen jälkeen kaikki 60 BIS-jäsenmaan pankkiirit siirtyvät 18. kerroksen ravintolaan. Arkkitehtuuri on ensiluokkaista ja ikkunoista avautuu näkymä kolmeen eri maahan: Sveitsiin, Ranskaan ja Saksaan. Kahdelta iltapäivällä keskuspankkiirit ja heidän avustajansa jatkavat kokoustamista. Ohjelma päättyy viideltä.
”Näistä asioista ei voi puhua julkisesti”
Kingin johtamistyyli kokouksessa eroaa merkittävästi hänen edeltäjästään Jean-Claude Trichetistä, joka on toiminut myös EKP:n johtajana. Eräs entinen keskuspankkiiri on todennut, että Trichet luotti virallisuuteen ja hierarkiaan; hän pyysi pankkiireita puhumaan arvojärjestyksessä, ensin Yhdysvallat, sitten Englanti ja Saksa ja vasta näiden jälkeen pienemmät pankit. King on vähemmän hierarkkinen: keskustelut ovat avoimia ja kaikki saavat puhua.
Kokouksissa on päätetty kuinka valtioiden on täytynyt reagoida kansainväliseen rahoituskriisiin. ”BIS on ollut erittäin tärkeä keskuspankkiirien kohtaamispaikka kriisin aikana ja sen rooli on kasvanut maailmalla,” King on todennut. ”Kohtaamme nyt ennennäkemättömän haasteen. Meidän on täytynyt selvittää kansainvälinen tilanne. Meidän on täytynyt päättää, millaisiin mekanismeihin turvaudumme, kun korot ovat lähes nollassa. On myös oltava tarkka julkisuudesta. On tärkeää, että keskuspankkiirit kokoustavat yhdessä ja puhuvat näistä asioista keskenään.”
Kingin mukaan on tärkeää, että kokoukset ovat salaisia. ”Johtajan työ on usein yksinäistä. On tärkeää tavata muita keskuspankkiireita ja pyytää heiltä neuvoa,” King jatkoi. ”On voitava puhua epävirallisesti ja avoimesti. Nämä ovat äärimmäisen tärkeitä aiheita. Niistä ei voi puhua julkisesti. Salaisissa kokouksissa voimme olla omia itsejämme, kysyä kysymyksiä ja hyötyä yhteistyöstä.”
BIS:n johtajisto pyrkii varmistamaan, että ilmapiiri pysyy toverillisena kokousten ajan. Pankki järjestää limusiinikyydin Zürichin lentokentältä Baseliin. Eri kokoisten kansantalouksien edustajille järjestetään omia ruokahetkiä, jotta kukaan ei tuntisi oloaan ulkopuoliseksi. ”Keskuspankkiirit tuntevat olonsa kotoisammaksi muiden keskuspankkiirien keskuudessa kuin kotimaansa hallituksen luona,” muistelee Yhdysvaltojen keskuspankin entinen johtaja Paul Volcker. Kaiken avain on erittäin korkeatasoinen ruoka ja viini, totesi Peter Akos Bod, Unkarin keskuspankin entinen johtaja. ”Tavanomaisimmat keskusteluaiheet olivat viinin laatu ja valtiovarainministereiden typeryys. Jos ei ole viiniasiantuntija, joutuu helposti joukon ulkopuolelle.”
Poliisi ei tervetullut
Sveitsin viranomaisilla ei ole lain mukaan asiaa BIS:n tiloihin. BIS:n perustaminen oli kansainvälinen päätös, ja pankin itsenäisyyttä vahvistettiin 1987 Sveitsissä säädetyllä lailla. Pankkia suojelevat samanlaiset säännöt kuin YK:n, IMF:n ja suurlähetystöjen tilojen koskemattomuutta suojaavat lait. Sveitsin viranomaiset tarvitsevat luvan BIS:n johtajilta, mikäli he haluavat päästä tutkimaan pankkia.
BIS suojaa tietoliikenteensä viranomaisilta. Se lähettää ja vastaanottaa postia suurlähetystöjen tavoin paketeissa, joita virkavalta ei saa avata. Johtajat nauttivat diplomaattien oikeuksista, joten poliisilla on erittäin suuri kynnys puuttua heidän toimintaansa. Kukaan ei vaadi läpinäkyvyyttä, vaikka BIS päättää koko maailman taloudellisesta tulevaisuudesta. Pankin ei tarvitse maksaa veroja Sveitsin valtiolle eikä työntekijöiden tarvitse maksaa tuloveroa huomattavan korkeista palkoistaan. Pankin varoja ei lain mukaan voida takavarikoida.
”Basel on rauhallinen ja poliittisesti täysin neutraali kaupunki. Tästä syystä se on täydellinen näyttämö hiljaisille ja epäpoliittisille kokouksillemme,” kirjoitti amerikkalainen virkailija 1935. ”Kokousten säännöllisyys ja säntillisyys ovat taanneet sen, ettei lehdistö kiinnitä niihin juurikaan huomiota.” Mikään ei ole muuttunut vuosikymmenten saatossa. Amerikkalainen keskuspankkiiri Charles Coombs oli mukana johtajien kokouksissa 1960–1975. Pankkiirit luottivat hänen mukaansa toisiinsa täydellisesti. ”Olivatpa kyseessä kuinka suuret rahamäärät tahansa, sopimuksia ei tarvinnut kirjoittaa paperille. Kaikki luottivat toistensa sanaan.”
Mitä tämä tarkoittaa meidän kannaltamme? Pankkiirithan ovat pitäneet salaisia kokouksia aina rahan keksimisestä lähtien. Keskuspankkiirit pitävät itseään mielellään rahatalouden ylipappeina, eliittinä.
Keskuspankkiirit poliitikkoja vaikutusvaltaisempia
Baselissa kokoustavat johtajat ovat kuitenkin julkisia virkamiehiä. Heidän palkkansa, lentolippunsa, hotellihuoneensa ja huimat eläkkeensä maksetaan veronmaksajien rahoilla. Keskuspankkien varat ovat julkista rahaa – kansojen varallisuutta. Toisin kuin pankkiirit itse väittävät, kaikki, mistä BIS:n kokouksissa puhutaan ja päätetään, on erittäin poliittista. Keskuspankkiirien yksityisyyttä suojellaan viimeiseen asti, vaikka he päättävät koko maailman tulevaisuudesta. He lainaavat rahaa kansantalouksille. He päättävät korkotasosta ja näin vaikuttavat suoraan siihen, kuinka arvokkaita säästömme ja sijoituksemme ovat. He päättävät leikkauksista ja elvytyksestä. He päättävät elämästämme.
BIS on aina ollut salaileva. 1.11.1961 siellä järjestettiin London Gold Pool –kokous, jossa keskuspankit päättivät kultavarantojen yhteiskäytöstä. Kahdeksan valtiota lupasi manipuloida kultakauppaa varmistaakseen, että kullan hinta pysyisi noin 35 dollarissa 28 grammaa kohden. Valtiot tahtoivat näin ylläpitää kansainvälistä Bretton Woodsin järjestelmää, jonka tavoitteena oli valuuttakurssien kiinteys. London Gold Poolin sopimukset ovat historiaa, mutta niiden perintöä pitää yllä BIS:n markkinakomitea, joka kokoontuu kahden kuukauden välein. Markkinakomiteassa keskustellaan rahoitusmarkkinoiden kehityksestä. Tapahtumaan osallistuvat 21 keskuspankin edustajat. Komitea julkaisee toisinaan kannanottoja, mutta keskusteluiden varsinainen sisältö ja komitean tavoitteet pidetään salassa.
BIS:n kansainvälisiin talouskokouksiin osallistuvat maat muodostavat pankin mukaan 4/5 maailman bruttokansantuotteesta, eli lähes kaiken maailman varallisuudesta. The Economist –sanomalehden mukaan keskuspankkiirit ovat jo poliitikkoja paljon vaikutusvaltaisempia. ”He päättävät koko maailman taloudellisesta kohtalosta,” lehti kirjoitti. Kuinka näin pääsi käymään? BIS on ollut tärkeä työkalu maailman varallisuuden ja poliittisen vallan keskittämisessä. Se perustettiin keskuspankkiirien edunvalvojaksi ja ohjaamaan kansainvälistä taloutta. BIS on synnyttänyt sukupolven toistensa etuja ajavia maailmankansalaispankkiireita, jotka lipuvat uransa aikana BIS:n, IMF:n, keskuspankkien ja liikepankkien kovapalkkaisesta johtotehtävästä toiseen. He ovat solidaarisia vain muita pankkiireita – eivät omaa kotimaataan – kohtaan.
Per Jacobsson – pimeyden ytimessä
Pankin perusti Per Jacobsson, ruotsalainen ekonomi, joka työskenteli BIS:n talousneuvojana 1931–1956. Tylsä virkanimike peitti alleen Jacobssonin todellisen voiman. Hän oli äärimmäisen vaikutusvaltainen, maineikas ja hyvin verkostoitunut. Hän kirjoitti BIS:n ensimmäiset vuosiraportit, joita opiskellaan edelleen valtiovarainministeriöissä ympäri maailmaa. Hän oli ensimmäisiä Euroopan liittovaltion kannattajia [kuten samaan aikaan elänyt pahamaineinen Richard Nikolaus von Coudenhove-Kalergi. Suom. huom.]. Jacobsson vastusti kiivaasti inflaatiota, elvyttämistä ja valtion roolia. Hän jätti BIS:n 1956 ja otti IMF:n haltuunsa. Jacobssonin perintö elää voimakkaana: tiedotusvälineet toitottavat edelleen jatkuvasti hänen teesejään taloudellisesta liberalismista, hinnoittelusta ja nationalismin pahuudesta.
BIS:n puolustelijat väittävät, ettei pankin toiminta ole salaista. Arkistot ovat julkisia ja tutkijat pääsevät käsiksi lähes kaikkiin yli 30 vuotta vanhoihin asiakirjoihin. Arkiston työntekijät todellakin ovat sydämellisiä ja auttavaisia. Pankki julkaisee sivuillaan kaikki vuosiraporttinsa ja paljon erilaisia tutkimuksia. BIS julkaisee yksityiskohtaisia tiedotteita esimerkiksi johdannais- ja arvopaperimarkkinoiden kehityksestä. Nämä ovat kuitenkin lähinnä tiivistelmiä tiedosta, joka on muutenkin julkista. Sen sijaan yksityiskohdat BIS:n omasta toiminnasta ja palveluista, maailman keskuspankeista sekä kansainvälisistä elimistä ovat visusti salattuja. Esimerkiksi kansainväliset talouskokoukset ja markkinakomitean kokoukset käydään suljettujen ovien takana. Ainoastaan pankkiirit saavat yksityishenkilöinä avata BIS-pankkitilin. Pankin salaileva luonne, viranomaisvalvonnan puute ja kasvava kansainvälinen valta herättävät vakavia kysymyksiä. Pankki on riistänyt valtiolta itsenäisyyden.
Harva ymmärtää, että BIS on maailman tärkein pankki. Se on Maailmanpankkia ja Kansainvälistä valuuttarahastoa vanhempi. BIS on läpi vuosikymmenten ollut rahan, vallan ja kansainvälisen korruption keskus.
Perustettiin Saksan velkojaksi
BIS perustettiin 1930. Se oli aluksi osa niin sanottua Youngin suunnitelmaa, joka järjesteli ensimmäisen maailmansodan hävinneen Saksan sotakorvausmaksuja. Pankin tärkeimpiä nimiä olivat Englannin keskuspankin johtaja Montagu Norman sekä Saksan keskuspankin johtaja Hjalmar Schacht [Schacht pyrkikin kaikin voimin estämään Hitlerin rahauudistuksen, joka irrotti Saksan kansainvälisten pankkien valtapiiristä ja korko-orjuudesta. Suom. huom.].
BIS:n perustivat Britannian, Ranskan, Saksan, Italian ja Belgian keskuspankit sekä Japanin pankkien yhteenliittymä. Myös Yhdysvalloille tarjottiin osuutta, mutta se kieltäytyi peläten, että BIS heikentäisi kansallista itsenäisyyttä. Amerikan keskuspankin sijaan Kansainväliseen järjestelypankkiin liittyi amerikkalaisten liikepankkien liitto: J. P. Morgan, First National Bank of New York sekä First National Bank of Chicago.
Talouden globalisaatio on tärkein tavoite
BIS:n todellinen tarkoitus kirjattiin sen sääntöihin: ”Edistää keskuspankkien kansainvälistä yhteistyötä ja tarjota alusta kasvaville kansainvälisille rahoitusmarkkinoille.” BIS:n myötä keskuspankkiirien ikivanhat unelmat tulivat viimein todeksi – heillä oli viimein oma yhteinen pankki, joka oli vaikutusvaltainen, itsenäinen ja vapaa poliittisesta sääntelystä. Mikä parasta, BIS rahoitti itse oman toimintansa, joten sen tulevaisuus oli turvattu. BIS:n asiakkaita olivat sen perustajat ja osakkeenomistajat – keskuspankit.
Nykyään BIS:n tehtävä on sen omien sanojensa mukaan ”palvella keskuspankkien vakautta, vaalia niiden kansainvälistä yhteistyötä ja toimia keskuspankkien pankkina”. BIS ylläpitää myös infrastruktuuria, joka mahdollistaa keskuspankkien ja niiden kauppakumppaneiden mahdollisimman tehokkaan yhteistyön. Sillä on kauppahuoneet Baselissa sekä Hong Kongin virastossa. BIS ostaa ja myy kultaa sekä ulkomaanvaluuttaa asiakkailleen. Se tarjoaa myös varainhoitopalveluita ja tarvittaessa luottoa keskuspankeille.
BIS on ainutlaatuinen instituutio: se on kansainvälinen järjestö, äärimmäisen tuottoisa pankki sekä tutkimuslaitos, jonka itsenäisyyttä suojelevat kansainväliset sopimukset. BIS on vastuussa toiminnastaan keskuspankeille, mutta toisaalta se ohjaa keskuspankkien toimintaa. BIS:n mukaan keskuspankkien tärkein tehtävä on kontrolloida luotonantoa, valuuttakurssien vakautta ja liikkeellä olevan rahan määrää. Kaiken toiminnan tavoitteena on edistää talouden globalisaatiota ja monikansallisia rahoitusmarkkinoita, jotka ovat erittäin herkkiä pienillekin häiriöille.
BIS valvoo myös liikepankkeja, vaikka se ei voi vaikuttaa suoraan niiden toimintaan. BIS:n Baselin pankkivalvontakomitea säätelee liikepankkien pääoma- ja likviditeettivaatimuksia. Se on määritellyt, että liikepankeilla on oltava pääomaa vähintään 8 % riskipainotettujen erien yhteismäärästä, kun se antaa luottoa.
Komitea ei pysty pakottamaan pankkeja suoraan, mutta sillä on äärimmäisen suuri arvovalta. Peter Akos Bodin mukaan BIS:n vaatimuksesta kahdeksan prosentin sääntö on omaksuttu osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Talouskurin takana
BIS:n aikakaudella valtioita on kohdannut taantumia paljon vakavampi ongelma: täysin epäterveiden taloudellisten rakenteiden synty. Pankkiirien pohjaton ahneus uhkaa kansantalouksia.
Valtioita on ajautumassa konkurssiin. Saksan ja Euroopan keskuspankit – BIS:n vaikutusvaltaisimmat jäsenet – lietsovat talouskurikiimaa, joka on jo ajamassa Kreikan kohti perikatoa. Pankkiirit ovat käyttäneet Kreikkaa hallitsevan eliitin saamattomuutta ja ahneutta hyväkseen tässä. Muut valtiot saattavat seurata perässä. Euron tulevaisuus on uhattuna. Eliitin turvasatama on BIS, Sveitsin frangit ja kulta.
Euroopan unionin takana
BIS sijaitsee sairaan kansainvälisen talousjärjestelmän huipulla, mutta se väittää, ettei sillä ole mitään tekemistä kansainvälisen rahoituskriisin kanssa. Todellisuudessa BIS on vastuussa esimerkiksi eurokriisistä. Se on vuosikymmenten ajan pyrkinyt keskittämään Euroopan taloutta ja oli mukana perustamassa Euroopan keskuspankkia. Kun kansalliset valuutat päätettiin vaihtaa euroon, oli BIS hankkeessa tiiviisti mukana.
1950-luvulla BIS hallitsi Euroopan maksu-unionia, joka kansainvälisti alueen maksujärjestelmän. BIS kontrolloi myös Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden keskuspankkien johtokomiteaa, joka perustettiin 1964. 1970-luvulla BIS johti niin sanottua valuuttakäärmemekanismia, jonka tavoitteena oli yhdenmukaistaa Euroopan valtioiden rahapolitiikkaa. 1980-luvulla pankki johti Delorsin komiteaa, jonka raportti 1988 loi pohjan Euroopan talous- ja rahaliitolle sekä eurolle. BIS oli mukana luomassa Euroopan rahapoliittista instituuttia (EMI), joka oli EKP:n esiaste. EMI:n johtaja oli Alexandre Lamfalussy, joka tunnetaan ”euron isänä”. Ennen liittymistään EMI:in 1994 Lamfalussy oli työskennellyt BIS:ssä 17 vuotta sekä neuvonantajan että johtajan tehtävissä.
BIS on osoittanut olevansa vahvaa tekoa. Se on selvinnyt kansainvälisistä lamoista, sotakorvausmaksujen laiminlyönnistä (vaikka pankki perustettiin sotakorvausmaksuja varten), toisesta maailmansodasta, Bretton Woodsin järjestelmästä, kylmästä sodasta, IMF:n ja Maailmanpankin synnystä sekä kommunismin kaatumisesta.
BIS on tehnyt itsestään kansainvälisen rahatalouden vankimman tukipylvään. Kansainvälisten talouskokouksien ja Baselin pankkivalvontakomitean lisäksi BIS vastaa monista muista tärkeistä instituutioista, kuten kansainvälisen finanssijärjestelmän komiteasta, maksu- ja järjestelyjärjestelmän komiteasta sekä Irving Fisher –komiteasta, jonka alaa ovat keskuspankkitilastot. Pankkiin kuuluu myös kolme itsenäistä järjestöä: kaksi vakuutusalan toimijaa sekä finanssivakauden valvoja FSB. FSB kontrolloi kansallisia rahoitusalan viranomaisia sekä sääntelytoimenpiteitä. Monien mielestä FSB:stä on tulossa neljäs kansainvälinen finanssisuurvalta BIS:n, IMF:n ja liikepankkien rinnalle.
BIS on nyt maailman 30. suurin kultavarantojen omistaja; pankilla on hallussaan 119 tonnia kultaa (mikä on enemmän kuin esimerkiksi Brasilian ja Kanadan valtioilla!). BIS-jäsenyys on etuoikeus, ei itsestäänselvyys. Keskuspankkien täytyy todistaa BIS:n johdolle työskentelevänsä määrätietoisesti taloudellisen globalisaation puolesta. Kiina, Intia, Venäjä ja Saudi-Arabia pääsivät mukaan vasta 1996.
BIS on onnistunut välttelemään julkisuutta menestyksekkäästi. Esimerkiksi Occupy Wall Street –liike ja erilaiset globalisaation vastustajat ovat sivuuttaneet pankin lähes täysin. BIS:n edustalla ei näe mielenosoittajia. Keskuspankkiirit saavat kävellä kokouksiinsa rauhassa. Kansainvälinen talous nilkuttaa kriisistä toiseen. Tutkivat journalistit, kansalaisaktivistit ja bloggarit kirjoittavat jatkuvasti pankkien ja suursijoittajien jokaisesta liikkeestä. Onkin kummallista, että BIS saa jatkaa toimintaansa ilman häiriöitä ja kriittistä tutkimista.
Lue myös:
Muutama pankki omistaa kaiken
Haastaako Islanti yksityisten pankkien ylivallan?
Miten Hitler uhmasi pankkiireita
Miksi määrällinen elvyttäminen ei toimi
Englannin keskuspankin vaiettu historia 1, 2
Juutalaiset ja rahanlainaus 1, 2, 3
Islanti: rikosilmoituksia rahaa väärentävistä yksityisistä pankeista
Talousdemokratia kiinnostaa eurooppalaisia
Markku Uusipaavalniemi: rahan valta pankeilta valtiolle
Tuo ehdotelma on aika mielenkiintoinen, mutta ei uusi.
http://blog.kauppalehti.fi/jarki-vai-tunteet/viime-hetken-pelastus-kreikan-huoliin
”Kreikan valtio voisi maksaa kansalaisilleen uudella valuutalla jonka se myöhemmin hyväksyisi verojen maksamiseen.”
Tosin Kreikan johto on BIS:n ja sen lakeijoiden hallussa. Lähes kaikki muutkin valtiot ovat.