Halla-aho – Putinin salaliiton uhri?

Nykyään politiikkaa on mahdoton puhua ilman Putin-kortin pelaamista. Tämä hyödyttää vain niitä, jotka itse nauttivat nyt Suomessa poliittisesta valta-asemasta – esimerkiksi valtamediaa ja perussuomalaisia.

Riippumattomat mediat pakottivat Jussi Halla-ahon ottamaan tällä viikolla viimein kantaa Saudi-Arabia-kysymykseen. Islamkriitikkona äänensä kalastanut ”Mestari” joutui myöntämään, että hän tukee EU-parlamentista käsin maailman vaarallisinta ääri-islamistivaltiota.

Keskustelu on käynyt kuumana. Monet ovat edelleen hämillään, mutta useat Halla-ahon seuraajat ovat päättäneet, että vaikeassa tilanteessa hyökkäys on paras puolustus. Halla-ahon seuraajien verkkopalstoilla uutisointi on leimattu jo muun muassa Johan Bäckmanin ja Venäjän tiedustelupalvelun informaatio-operaatioksi.

Keskustelu on herättänyt nyt myös valtavirtaisen mediaeliitin mielenkiinnon, koska perussuomalaiset ovat yrittäneet pitää ”maahanmuuttokriittisyyden” monopolin tiukasti sionistien ja uusliberaalien globaalikapitalistien käsissä. Itsenäisten mediojen suosion kasvaessa monopoliaseman säilyttäminen on kuitenkin entistä haastavampaa. Tämä ei miellytä eliittiä, jolle perussuomalaisten perusmaanpetoksellinen reaalipolitiikka on ollut kuin mannaa taivaasta.

Sekä Halla-ahon tukijoukot että tilannetta sivusta seuranneet liberaalivaikuttajat ovat päättäneet leimata koko Saudi-Arabia-keskustelun venäläiseksi harhautukseksi. Samalla on avattu vanhat arvet ja puolusteltu ”Mestarin” EU- ja TTIP-kantoja.

Halla-ahon kannattajien Hommaforumilla admin-käyttäjä on jo verrannut Halla-ahon kritisoimista Jessikka Aron huumausainerikospaljastuksiin, joka sekin oli tietysti FSB:n juoni. Olisiko joku uskonut vielä pari vuotta sitten, että ”maahanmuuttokriitikot” alkaisivat pitää julkiliberaalin Yle-toimittajan puolia?

Eliitti ja perussuomalaiset ovat siis löytäneet yhteisen sävelen, josta on hyötyä molemmille osapuolille. Kummatkin pyrkivät leimaamaan EU-alisteisen hallituksen kritisoijat epäisänmaallisiksi ”putinisteiksi”.

Strategia on marginalisoida Suomen aidosti kansallismieliset liikkeet ja julkaisut. Taktiikka on epäpolitisoida kysymykset itsenäisestä lainsäädännöstä (EU), taloudellisesta omavaraisuudesta (TTIP) ja sotilaallisesta itsemääräämisoikeudesta (Nato). Ydinväite on, että uskottavaa vaihtoehtoa hallituksen politiikalle ei ole.

”Globalismille ei ole vaihtoehtoja”

Perussuomalaisten ja mediaeliitin implisiittinen viesti on, ettei monikansalliselle ja monikulttuuriselle pankkityrannialle ole yksinkertaisesti vaihtoehtoja. Kaikki eriävät näkemykset ovat osa putinistista salaliittoa, jonka on tarkoitus rikkoa joko Suomen yhtenäisyys tai (perussuomalaisten määrittelemä) ”maahanmuuttokriittinen liike”.

Halla-ahon kannattajien mukaan Saudi-Arabia-kohussa ei ollut kyse Saudi-Arabiasta vaan Natosta. Tämä on osittain tietysti totta: Saudi-Arabia vain osa maailmanpoliittista kokonaiskuvaa, jossa Israel ja Yhdysvallat ovat jo vuosikymmenten ajan saaneet hyväksikäyttää ja murhata itsenäisyyttä tavoittelevia kansoja. Lännen kanssa liittoutunut islamistidiktatuuri Saudi-Arabia on puolestaan symboli, joka osoittaa, kuinka kaksinaamaisia eurooppalais- ja amerikkalaispäättäjien puheet ”demokratiasta” ja ”ihmisoikeuksista” ovat.

Halla-aho joutui myrskyn silmään, koska hän on ajanut järjestelmällisesti Israelin, Yhdysvaltojen ja suurten pankkien kansainvälistä ylivalta-asemaa. ”Kansallismielisenä” itseään markkinoiva populisti on liittoutunut kansallismielisyyden verivihollisten kanssa. Ääri-islamistista terrorismia maailmalla levittävä Saudi-Arabia oli vain korsi, joka katkaisi lopulta kamelin selän.

On siis aivan totta, että esimerkiksi Magneettimedia on kirjoittanut paljon Halla-ahosta muun muassa siksi, että tämä on tunnustuksellinen Naton kannattaja. Halla-ahon tukijoukot puolestaan väittävät, että Naton viholliset ovat Putinin agentteja ja siksi epäisänmaallisia. Väite on naurettava, kuten osoitimme parin viikon takaisessa artikkelissamme.

Naton vastustamisessa ei ole mitään epäisänmaallista. Itse asiassa Naton vastustaminen on jokaisen kansallismielisen velvollisuus, sillä sotilasliiton virallisilla verkkosivuilla lukee:

”Usein sanotaan, että Nato perustettiin vastauksena Neuvostoliiton uhalle. Tämä on totta vain osaksi. Todellisuudessa Naton luominen oli osa paljon laajempaa hanketta, jolla oli kolme tavoitetta:

1. Neuvostoliiton leviämisen estäminen

2. Kansallismielisen militarismin uudelleenheräämisen estäminen tuomalla suuri määrä amerikkalaissotilaita Eurooppaan

3. Tukea Euroopan poliittista yhdistymistä [siis liittovaltiohanketta. Suom. huom.]

Sotilasliiton alkuperäisiä tavoitteita ei välttämättä lausuttu ääneen, mutta kaksi niistä pitävät edelleen, Neuvostoliiton kaaduttuakin. Naton tehtävä on estää militantin nationalismin nousu, levittää demokratiaa ja ajaa Eurooppaa kohti poliittista yhdistymistä.”

Nato on siis Suomen itsenäisyyden suurimpien uhkien, kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden ja EU:n, aseistettu siipi. Nato on julistanut tavoitteikseen nationalismin tuhoamisen ja eurooppalaisen liittovaltion luomisen.

Eliitti (perussuomalaiset mukaan lukien) pyrkivät mielellään ruokkimaan myyttiä, että nationalistien Nato-vastaisuus olisi jonkinlainen uusi villitys, joka kehitettiin Ukraina-kriisin puhjettua Venäjän infosotalaboratorioissa. Tämä on likainen valhe.

Euroopassa kansallismieliset ovat vastustaneet Yhdysvaltojen johtamaa sotilasliittoa erittäin johdonmukaisesti jo vuosikymmenten ajan. Naton alettua 1990-luvulla moukaroida nationalistista Serbiaa pommeillaan amerikanjuutalaisen Madeleine Albrightin johdolla kävi viimeistään selväksi, että sotilasliitto janosi isänmaallisten eurooppalaisten verta.

”EU:lle ei ole vaihtoehtoja”

Ukrainan tapahtumat eivät ole muuttaneet Naton suhtautumista eurooppalaiseen kansallismielisyyteen. Kaikille pitäisi siis olla selvää, että Nato on itsenäisyysmielisille kohtalonkysymys, johon Venäjän ulkopolitiikka ei vaikuta.

Eliitti ei kuitenkaan tule myöntämään, että vastakkainasettelu ei ole ”länsi vastaan Venäjä” vaan ”globalistit vastaan kansallismieliset”. Siksi esimerkiksi eliitin hovihistorioitsija Oula Silvennoinen kirjoittaa toissapäivänä julkaistussa suomalaista ”äärioikeistoa” käsittelevässä artikkelissa, että ”ei voi olla yhteensattumaa”, että Magneettimedian kaltaiset julkaisut vastustavat EU:ta, Yhdysvaltoja ja Natoa. Silvennoisen mukaan jäljet johtavat Kremliin.

Silvennoinen nimeää artikkelin lopussa Magneettimedian ja väittää, etteivät itsenäiset tiedotusvälineet koskaan kritisoi Venäjää. Silvennoinen on toisin sanoen ammattivalehtelija, jonka työtä on selittää musta valkoiseksi (1, 2, 3, 4, 5, 6).

Silvennoista ja perussuomalaisia yhdistää se, ettei kumpikaan tahdo myöntää, että kansallismielinen reaalipolitiikka vaatii sitä, että itsemääräämisoikeus palautetaan esimerkiksi EU:lta ja Natolta takaisin kansalle.

Ennustan, että Venäjä-kortin käyttäminen tulee yleistymään entisestään perussuomalaisten viestinnässä, sillä puolueen on entistä vaikeampi perustella toimintaansa kannattajille järkiperäisesti. Vain muutama päivä sitten puolueen kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala ilmoitti nähneensä viimeinkin valon ja alkaneensa täysiveriseksi EU:n ja eurovaluutan kannattajaksi. Kritisoijille Saarakkala väläyttää tietenkin Venäjä-korttia.

Saarakkalan mukaan Suomen tilanne on juuri nyt vaikea, mutta kaikki ongelmat kyllä ratkaistaan, kunhan Suomi jatkaa monikansallisten pankkien vaatimia julkisia leikkauksia ja pysyy mukana Euroopan unionissa.

Saarakkalaa ja muuta puolue-eliittiä ei tunnu lainkaan haittaavan se, että helmikuussa François Hollande uhkasi, että EU tulee ”rankaisemaan” maita, joissa kansa äänestää ”äärioikeiston” hallitukseen. Ai niin, onhan Timo Soini itsekin vaatinut EU-rangaistuksia maille, jotka eivät ota tarpeeksi tunkeutujia veronmaksajien elätettäväksi.

”Pakkomonikulttuurisuudelle ei ole vaihtoehtoja”

Kun Terhi Kiemunki erotettiin tehtävistään maahanmuuttovastaisten lausuntojensa vuoksi, iloitsi perussuomalaiseliittiin kuuluva kansanedustaja Martti Mölsä päätöksestä julkisesti. Mölsä toivoi ”erottamisen siistivän puolueen maahanmuuttopuheita”.

Muutama päivä sitten johtavia perussuomalaisia osallistui Rasismi 2016 –tapahtumaan, jossa sionistit vaativat Magneettimedian ja MV-lehden tuhoa ja kulttuurimarxistit vaativat lisää monikulttuurisuusaivopesua nuorille. Maanantaina selvisi lisäksi, että puolueen Kalajoen alueen sihteeri on Monikulttuurinen Pohjanmaa –järjestön vetäjä.

Viimeistään hallitukseen päästyään perussuomalaiset ovat siis asemoineet itsensä voimakkaasti pakkomonikulttuurisuutta kannattavien EU-federalistien leiriin. Kaikki puolueen viralliset linjaukset sotivat Suomen itsemääräämisoikeutta vastaan ja siirtävät poliittista valtaa EU:lle ja pankeille.

Tämä ei tietenkään yllätä niitä, jotka ovat seuranneet puoluetta läheltä. Suomessa kansallismieliset ovat kritisoineet esimerkiksi Halla-ahoa samasta näkökulmasta jo viimeiset 10 vuotta, ja vasta viimeisen parin vuoden aikana puolue ja valtamedia ovat alkaneet leimata kritiikin ”putinismiksi”.

On luontevaa, että kauan marginaalissa pysynyt kritiikki on noussut pinnalle nyt perussuomalaisten hallitusfarssin ja Suomen siirtolaiskriisin myötä. Puolue on osoittanut viimeisen vuoden aikana, että pelkällä suunpieksennällä Suomea ei todellakaan panna kuntoon. Kun vaalilupaukset ja käytännön politiikka ovat päinvastaisia, ei jäljelle jää muuta kuin Venäjä-kortti.

 

Arvi Pihkala