Suomen juutalaislehti myötäilee Magneettimedian Brexit-analyysiä

Suomen juutalaisyhteisön pää-äänenkannattaja HaKehila julkaisi tuoreessa numerossaan 2/2016 Brexit-analyysin, joka on hämmästyttävän hyvin linjassa Magneettimedian vastaavien tekstien kanssa.

HaKehila-artikkelin takana on Magneettimedian lukijoille tuttu Dan Kantor. Kantor on vaatinut vuosien varrella usein ankaria viranomaistoimia julkaisuamme vastaan – viimeksi HaKehilan edellisessä numerossa.

Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että Kantor on ainakin yhden artikkelinkirjoitustuokion ajaksi löytänyt yhteisen sävelen julkaisumme kanssa. Hänen pääkirjoituksensa ”Brexit – hyvästä vai pahasta juutalaisille?” on lähes lauseesta lauseeseen yhteneväinen artikkeleidemme ”Juutalaiset ja sionistit keskustelevat Brexitin uhista ja mahdollisuuksista” ja ”Brexit: sionistit toivovat orjuutetusta Saksasta Euroopan johtajaa?” kanssa.

Valtamedia ja valtavirtaiset tutkijat väittävät usein, että ajatus siitä, että juutalaiset ajaisivat yhteisiä poliittisia tavoitteita juutalaisten etnisen edun nimissä on ”antisemitistinen stereotypia” tai ”salaliittoteoria”. Kantor teilaa kulttuurimarxistien valheet kuitenkin heti tekstinsä alkumetreillä toteamalla rehellisesti: ”Äänestystuloksen selvittyä monien mieleen tuli klassinen kysymys: Is it good or bad for the Jews?”

Kantor on samaa mieltä Magneettimedian kanssa siitä, että monet kovan linjan sionistit ovat vastustaneet EU:ta siksi, että unioni on tehnyt toisinaan symbolisia lakialoitteita Israelin laitonta miehityspolitiikkaa vastaan.

Magneettimedia ja HaKehila muistuttavat kuitenkin samaan hengenvetoon, että EU on Israelin tärkein kauppakumppani, joten poliitikkojen suunsoitolla ei ole ollut merkittäviä reaalipoliittisia seurauksia.

Lobbaajat jatkavat työtään

Molemmat julkaisut lainasivat Stephen Pollardin Jewish Chronicle –lehteen kirjoittamaa artikkelia ”Brexit: It’s a wonderful day for Britain – and its Jews”. Kantor kirjoitti:

”Hänen [Pollardin] mukaansa päätös vapauttaa Britannian Brysselin ikeestä vetämään omaa linjaansa juutalaisten etujen puolustamisessa, taistelussa ääriliikkeitä vastaan ja Israelin tukemisessa.

Pollard toteaa, että Britannian pääministeri David Cameron on ollut Israelin luotettavin tukija EU:ssa, mutta hän on jäänyt vähemmistöön EU:n yleisen Israelin vastaisen ilmapiirin puristuksessa. Nyt sitä pidäkettä ei enää ole…”

Magneettimedia puolestaan korosti Pollardin lausetta: ”The Friends of Israel –ryhmien toimenkuva ei muutu lainkaan Brexitin myötä. Ne jatkavat toimintaansa kuten ennenkin.”

Pollardin viestin ydin oli se, että EU on ollut harmittomana mutta ärsyttävänä piikkinä Israelin rikollisen politiikan lihassa, eikä Brexitillä ole välttämättä suoria vaikutuksia sionististen lobbausjärjestöjen toimintaan. Sionistien tulisikin nähdä Brexit pikemminkin mahdollisuutena kuin uhkana.

Kantor on tietysti vannoutunut sionistivaltion kannattaja, joten hän tarkastelee Brexitiä erityisesti Israelin maailmanpoliittisen aseman kannalta. Tästä vinkkelistä näkymät voivat olla pessimistisiä:

”EU:ssa pysymistä kannattaneet näkevät asiat kovin eri tavalla. Cameronin poistuminen EU-näyttämöltä vain pahentaa tilannetta Israelin kannalta. […]

Britannian eroamista EU:sta pidetään myös Euroopan juutalaisväestön etujen ajamisen kannalta takaiskuna. Britannian juutalaisyhteisö on ollut EU:ssa hyvin keskeisessä ja vaikutusvaltaisessa asemassa…”

EU menettää siis tärkeän sionistijäsenen ja Britannian juutalainen lobby menettää osan asemastaan Brysselin käytävillä ja kabineteissa.

Tämä taas voisi ”pahimmillaan” merkitä sitä, että esimerkiksi laittomissa siirtokunnissa valmistettuja tuotteita vastaan saataisiin jossain vaiheessa säädettyä aitoja toimivia pakotteita. (Me Magneettimedian toimituksessa emme tosin ole näin toiveikkaita.)

EU:n politiikka on naurettavan hampaatonta

Oma analyysimme Israelin hallituksen ja EU:n ristiriitaisesta suhteesta oli hyvin samanlainen kuin Kantorin, vaikka pidämmekin EU:n nykyistä politiikkaa naurettavan hampaattomana:

”Osa aggressiivisimmista sionisteista ei ole pannut Brexitiä pahakseen. EU:n heikkeneminen on otettu iloiten vastaan muun muassa siksi, että Eurooppa on edistynyt Iranin kanssa käydyissä ydinneuvotteluissa ja vaatinut lisää sääntelyä laittomissa siirtokunnissa valmistettujen tuotteiden markkinointiin.

Sionistit rakentavat palestiinalaisalueille kansainvälisten lakien vastaisia siirtokuntia, joissa rotuerottelu ja rasistinen väkivalta ei-juutalaisia vastaan on arkea. Israelin maailmanpoliittisen ylivallan vuoksi länsimaat eivät ole suostuneet pysäyttämään rikollishanketta. Sen sijaan sionistista terrorismia on ”vastustettu” hampaattomilla julkilausumilla ja Israelin kannalta merkityksettömillä kansainvälisillä lakialoitteilla.

Monet sionistit ovat kuitenkin raivoissaan jo siitä, että EU on ylipäätään tehnyt symbolisia aloitteita juutalaissiirtokuntia vastaan. EU:n uusien lakien mukaan laittomissa siirtokunnissa valmistetut tuotteet täytyy tästä lähtien merkitä näkyvästi, jotta niiden rikollinen alkuperä tulee kuluttajille selväksi (mikäli kuluttajat edes tietävät, mitä siirtokunnat ovat).

Toisin sanoen EU antaa juutalaisten yhtiöiden myydä rikollisesti tuotettuja hyödykkeitä Euroopassa, kunhan tuotteiden yhteyteen on selvästi merkitty niiden siirtokunta-alkuperä. Retorinen kysymys: miksei EU kiellä siirtokuntatuotteiden myymistä tai edes takavarikoi israelilaisyhtiöiltä rikoksella tuotettua taloudellista hyötyä?”

Tärkeintä on nationalismin vastustaminen

Lopuksi Kantor tulee johtopäätökseen, että Brexitin potentiaaliset haitat saattavat olla hyötyjä huomattavasti suuremmat.

Kuten olemme lukemattomissa artikkeleissa kirjoittaneet, pitävät Kantor ja hänen hengenheimolaiset monikulttuurista EU:ta korvaamattomana juutalaisten suojana eurooppalaista nationalismia vastaan.

Vaikka Brexit-kampanjoitsijat eivät olisikaan antisemitistejä, pelkää Kantor, että voimistuessaan eurooppalainen nationalismi tulisi johtamaan jälleen myös juutalaisvastaisuuteen. Siksi on parempi, että Eurooppa pidetään EU:n ja liberaalin monikulttuurisuuden kahleissa:

”Suurimpana uhkana nähdään kuitenkin Euroopassa vallitseva yleisen oikeistopopulistisen ja maahanmuuttovastaisen trendin voimistuminen, mistä Brexitin katsotaan olevan varoittava esimerkki. Brexit-kampanjaan sisältyi aika ajoin selkeitä rasistisia ja muukalaisvihamielisiä piirteitä […]

Juutalaisten tulisi olla erityisen herkkiä poliitikkojen puheille, joissa on selkeitä muukalaisvihamielisiä ja rasistisia piirteitä ja joissa äänestäjiä kalastellaan levittämällä pelkoa etnisistä ja uskonnollisista vähemmistöistä […]

Puhuttaessa EU:sta usein unohdetaan sen tärkeä rooli rauhan rakentamisessa ja vakaiden olojen ylläpitämisessä Euroopassa, jolla on sysimusta lähimenneisyys. EU on ollut yksi tärkeimmistä takeista, ettei Euroopassa koeta enää vastaavaa.

Brexitin pahin mahdollinen seuraus olisikin Euroopan Unionin hajoaminen. Kiihkonationalismin ja eristäytyneisyyden ajan soisi olevan lopullisesti ohi.”

Vaikka Likud-puolueen ajama rasistinen ja palestiinalaisia alistava siirtokuntapolitiikka saattaa voimaantua Brexitin myötä, riippuu länsimaiden juutalaisten ja sitä kautta koko Israelin asema siitä, ovatko eurooppalaiset jatkossakin juurettomia kosmopoliitteja vai nouseeko nationalismi jälleen.

Suosittelemme jakamaan tätä artikkelia kaikille niille, jotka pitävät lännen juutalaisyhteisöjä edelleen ”maahanmuuttokriitikoiden tärkeimpänä liittolaisena” muslimisiirtolaisuutta vastaan!

 

Arvi Pihkala

 

Lue myös:

Helsingin juutalaisseurakunta: Rajat auki pakolaisille!
Juutalaiset ja rasismi, osa 4: Monikulttuurinen aivopesu Suomessa
Miksi kirjoitamme juutalaisista 1, 2
Suomen juutalaisyhteisön julkaisuilta tuki rikollisvaltio Israelille
Juutalaislehti rehvastelee roolistaan oikeusministeriön ”sananvapausohjelmassa”