Uudistunut Finlayson on oire kansallisesta masokismista

”Mä sattumalta törmäsin tähän viimesimpään pääkirjotukseen, joka tuli nyt huhtikuussa… siis semmonen ensimmäinen inhimillinen reaktio oli raivo. Että ei näin VOI kirjoittaa…

Kaikin ihmisyyden mittarein mitattuna tämä on väärin… Kylhän se oli semmonen äärimmäinen rasismi ja äärimmäinen fanaattisuus ja… ja… tavallaan totuuden vääristäminen… ja UUSIEN TOTUUKSIEN kaivaminen… ja sit tämmösen hämäräperäisen tutkimustiedon kautta pyritään todistamaan asioita toisiksi ku mitä ne on…

Et, tota, maailman yksinkertasin… Vois rinnastaa et jos sä näät että kadulla hakataan jotain toista ihmistä niin eksä mee väliin… Tässä oli vähä sama tunnelma että oli pakko tehdä jotain… Viimeinki joku uskaltaa yrityspuolellakin nousta puolustamaan heikompia [eli sionistisia miljardöörilobbaajia ja -poliitikkoja? Toim. huom.]…”

Näin vakuuttavin lausunnoin Finlaysonin toimitusjohtaja Jukka Kurttila perusteli Radio Helsingissä inhoaan Magneettimedian edustamia isänmaallisia arvoja kohtaan. ”Uusien totuuksien kaivaminen” kuvottaa, kun ne eivät vastaa ”avarakatseisuudellaan” ja ”suvaitsevaisuudellaan” rehentelevän Kurttilan ennakkoasenteita.

”Rasismista” syytetyt uuden paperilehtemme artikkelit puolestaan pohjautuvat samalle ”hämäräperäiselle tutkimustiedolle”, jota Helsingin Sanomatkin on referoinut. Ainut ero on siinä, että me emme sensuroi esimerkiksi maahanmuuttoon liittyvien tutkimusten poliittisesti epäkorrekteja tuloksia. Kurttilan lisäksi muun muassa Eva Biaudet ja Liisa Jaakonsaari ovat ottaneet avoimesti kantaa uutta paperilehteä vastaan. Hiljaista vastarintaa ovat tehneet myös suurten sanomalehtien toimittajat, jotka alkoivat välittömästi edistää Kurttilan kulttuurimarxilaista kampanjaa.

 

Kurttila ei edes lukenut kritisoimaansa lehteä

Radio Helsingissä puhunut Kurttila puolusti myös pakkomonikulttuurisuutta muistuttamalla, että esimerkiksi Finlayson ja Fazer ovat maahanmuuttajien perustamia yrityksiä. Kurttila ilmeisesti luuli tyrmäävänsä maahanmuuttoaiheiset artikkelit typerällä olkiukkoargumentillaan. Sen sijaan hän vain todisti, ettei hän edes lukenut lehteä, josta koko itkuvirsi alkoi. Karl Fazer ja James Finlayson olivat valkoisia työperäisiä maahanmuuttajia. Heidän saavutuksillaan ei voi perustella sitä, miksi Suomeen tuodaan esimerkiksi somaleja vastoin kansan demokraattista tahtoa. Paperilehden artikkelissa ”Vaatimus: suomalaistyöntekijät korvattava ulkomaisella halpatyövoimalla” aiheesta kirjoitetaan selkein sanoin:

”Dosentti Kyösti Tarvainen on kertonut esimerkiksi Norjassa tehdystä tutkimuksesta. Selvityksen mukaan kolme eri maahanmuuttajaryhmää eroavat radikaalisti toisistaan heidän taloudellisen vaikutuksensa osalta – länsieurooppalaiset, itäeurooppalaiset ja Euroopan ulkopuolelta tulevat ei-valkoiset.

’Heihin liittyvät keskimääräiset rahalliset tuotot valtiolle maahanmuuttajan koko elämän ajalta ovat:

ei-länsimainen maahanmuuttaja – 500 000 euroa (-4.1 milj. Norjan kruunua)
itäeurooppalainen maahanmuuttaja – 100 000 euroa (-0.8 milj. Norjan kruunua)
länsimainen maahanmuuttaja + 100 000 euroa (+0.8 milj. Norjan kruunua)'”

…Mutta ilmeisesti tämä on sitä paholaismaista ”uutta tietoa”, jolle ei ole sijaa Kurttilan avarakatseisessa ja vapaamielisessä Suomessa.

 

Finlaysonin kyyninen julkisuustemppu

Tavarataloyhtiö J. Kärkkäinen julkaisi eilen lehdistötiedotteen, jossa Kurttilan diivailua kutsuttiin tarkkaan harkituksi mediaspektaakkeliksi:

”Kurttila otti yhteyttä yhtiöömme jo viime keskiviikkona kysyäkseen Magneettimedia-ilmaisjakelulehden julkaisijasta. Kurttilalle kerrottiin, että Magneettimedia ei ole ollut J. Kärkkäinen Oy:n lehti enää noin puoleentoista vuoteen. Kurttilan kanssa oltiin valmiita käymään vuoropuhelua arvokysymyksistä, mutta tämä ei hänelle sopinut. Kurttila ei suostunut keskustelemaan aiheesta kauppakumppanin kanssa vaan kääntyi lehdistön puoleen ilmoittamatta asiasta meille etukäteen. Koska keskusteluyhteyden avaaminen yritysten välille ei ollut Kurttilan tavoitteena, oli Finlaysonin päätös mitä ilmeisemmin tarkkaan harkittu julkisuustemppu.

Mainosalalla uraa luonut Kurttila osti tuttavineen Finlaysonin viime vuonna ja on aktiivisesti muuttanut yhtiön julkisuuskuvaa vieden sitä liberaalimpaan suuntaan. Sen sijaan, että Kurttila olisi lopettanut yhteistyön J. Kärkkäinen Oy:n kanssa asiallisesti avoimen keskustelun päätteeksi, teki hän tapauksesta mediaspektaakkelin, jonka tavoitteena on vahvistaa Finlaysonin uutta Tom of Finland –brändiä lokaamalla entisen kauppakumppanin mainetta perusteettomilla syytöksillä.”

Kurttila ja Finlayson saivat välittömästi tiedotteensa julkistamisen jälkeen valtavasti huomiota. Tiedotetta siteerattiin yksityiskohtaisesti lehdistössä ja Kurttila pääsi mainostamaan yhtiötään ”uutisiksi” naamioituihin mainoksiin. Yleisradion toimittajat ottivat yhteyttä esimerkiksi Fiskarsiin ja Fingerpori-sarjakuvista tunnettuun Pertti Jarlaan ja tivasi, aikovatko nämä vetää tuotteensa pois Kärkkäisen tavarataloista.

Tänään Yle lisäsi vielä vettä myllyyn artikkelillaan ”Mikä saa sinut boikotoimaan kauppaa ja tuotteita?”. Lisäksi Yle painosti lehteä painattaneen Keskisuomalainen-yhtiön toimitusjohtajaa niin kauan, että tämä lopulta lupasi, ettei Magneettimediaa tulla enää painamaan, jos sisältö pysyy samana (1, 2). ”Me olemme median edustajia. Me emme sensuuria hyväksy kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa,” toimitusjohtaja totesi. Yle ja Keskisuomalainen eivät kuitenkaan kertoneet tarkalleen, mitkä uuden Magneettimedian artikkeleista ylittivät rajan. Teimmekö väärin, kun närkästytimme Suomen sionistit ja kulttuurimarxistit?

 

Epäisänmaallisuus yhdistää

Hysteria on saanut lähes samat mittasuhteet kuin Pekka Haaviston taannoinen vaalikampanja. Liberaalit lehdet, kulttuuripersoonat ja yritykset tunnustavat avoimesti väriä. Ainut ero on siinä, että sävy on nyt aggressiivisempi. Nyt ei tsempata ”sydänten presidenttiä” vaan vainotaan väärinajattelijoita. ”Suvaitsevaisuus” on pelkkä kiertoilmaisu pakotetulle monikulttuurisuudelle ja julkiselle irstailulle.

Kurttila on tunnettu taustastaan Bob-mainostoimistossa, minkä vuoksi hän on ollut vuosia vasemmiston suosikkisylkykuppi. Bob on tullut tunnetuksi Kokoomuksen vaalikampanjoista, joista ehkä tunnetuin oli ”Työväen presidentti”. Bob on Kokoomuksen nousun merkittävin moottori ja sitä voi aiheesta syyttää Suomen historian surkeimmista pääministereistä, Alexander Stubbista ja Jyrki Kataisesta.

Julkisuustempullaan Kokoomus-Kurttila kuitenkin voitti viimein myös vasemmiston puolelleen. Ehkä tässä on aiempaa tiiviimmän yhteistyön siemen: vannovathan sekä vasemmisto että Kokoomuksen edustama liberaalioikeisto kansainvälisyyden ja vapaan liikkuvuuden nimiin. Mikäpä olisi epäisänmaallisempaa – ja siten poliittisesti korrektimpaa! – kuin Kokoomuksen häikäilemättömällä vimmalla ajama TTIP-vapaakauppasopimus? Vasemmisto koki jälleen kerran rökäletappion vaaleissa, joten Magneettimedian vastaisessa kampanjassa on ollut vahva marxistisen revanssin sivumaku.

 

Kuinka valtamedia reagoi

Tavarataloyhtiö Kärkkäisen vastine sai hyvin erilaisen vastaanoton kuin Kurttilan vuodatus. Kärkkäisen tiedotteesta uutisoi vain muutama lehti. Magneettimediaan liittyvistä kohuista yleensä erittäin vuolaasti uutisoivat Kaleva, Taloussanomat, Yle ja Etelä-Suomen Sanomat tuskin lainasivat vastineen varsinaista sisältöä. Piristävän poikkeuksen teki ilmaisjakelujulkaisu Oulu-lehti, joka antoi palstatilaa myös Finlaysonin hyökkäyksen kohteelle.

Hölmöimmän pohjanoteerauksen teki varmasti Keskusta-puolueen Suomenmaa-lehti pääkirjoituksessaan ”Hitleriläinen propaganda pitää torjua”. Myöskään Suomenmaan toimituksella ei ole tarkkaa käsitystä siitä, mitä Magneettimediassa on lukenut – he tietävät vain sen, että Magneettimedian tuomitsijoille on nyt luvassa roppakaupalla moraalisia irtopisteitä. Poliittinen korrektius on kuin lobotomia, sillä se riistää ihmisiltä kyvyn itsenäiseen ajatteluun.

Myös Suomenmaa reagoi poliittisesti epäkorrekteihin ärsykkeisiin refleksinomaisesti. Kun Hitleriä ei esitetäkään Chaplin-elokuvista tuttuna suuruudenhulluna karikatyyrinä tai Neuvosto-propagandan nihilistisenä joukkomurhaajana, tarttuvat ”suvaitsevaisuuden” inkvisiittorit (tai pikemminkin kuolaavat Pavlovin koirat) soihtuihinsa ja talikoihinsa. Suomenmaan mukaan esimerkiksi ”Miten Hitler päihitti työttömyyden ja elvytti Saksan talouden” on ”törkyartikkeli”, mutta Keskustan lehti ei koskaan kykene selittämään miksi. Kyse on reflekseistä ja ehdollistumisesta, ei kypsästä itsenäisestä ajattelusta.

 

Mitä rasismi on?

”Ruotsalaiset ovat gojimeista [juutalaisten käyttämä halventava termi ei-juutalaisista. Toim. huom.] huonoimpia. Ruotsalaiset ovat kansa, joka ei ole koskaan kyennyt ihmismäiseen käytökseen, vaan barbaarisuus on ohjelmoitu heidän geeneihinsä. Tämä johtaa siihen, että lähes joka ainoa ruotsalainen on potentiaalinen seksuaalirikollinen eivätkä ruotsalaiset osoita kunnioitusta juutalaisia ja muita kansoja kohtaan.

Ruotsalaiset käyttäytyvät kuin eläimet. Menen niinkin pitkälle, että sanon ruotsalaisten, olivat he sitten etnisiä tai kulttuurillisesti ruotsalaisia, olevan tuholaisia, inhottavia tuhoeläimiä. Kaikki ruotsalaiset olisi parempi hävittää maan kamaralta.”

Näin totesi hiljattain Ruotsissa asuva juutalainen vasemmistoaktiivi David Heden. Ruotsissa voi saada tuomion isonenäisen juutalaiskarikatyyrin piirtämisestä, mutta Heden ei saanut sanktioita raa’asta vihapuheestaan. Magneettimedia sai kymmenientuhansien eurojen tuomion artikkelista, jossa todettiin, että Israel-lobbaajat hallitsevat Yhdysvaltoja. ”Oikeuslaitoksen” ja valtamedian mukaan sionismikritiikki on rikollista törkyä, mutta juutalainen Heden käytti vain sananvapauttaan. Ehkäpä hänen inhoaan valkoista kantaväestöä kohtaan pidetään jopa ”oikeutettuna”. Tämä osoittaa kuinka harhaanjohtava koko ”rasismi” on terminä julkisessa keskustelussa. ”Rasisteja” voivat olla vain ne rotukysymyksistä puhuvat kansalaiset, jotka ovat eri mieltä eliitin kanssa.

Parhaillaan Yhdysvaltojen Baltimoressa on meneillään rotumellakka. Asetelma on aina sama kuin aiemmin: mustat tuhoavat, ryöstävät ja pahoinpitelevät – ja kaikesta syytetään valkoisia. Magneettimediaa vastaan usein hyökännyt Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta päästämällä ääneen mustia puolustelevan uskonnollisen johtajan: ”Me olemme joutuneet sietämään liikaa poliisin väkivaltaa ja rasismia. Näille nuorille pitäisi taputtaa käsiään. He eivät enää alistu, kuten edellinen sukupolvi. He haluavat oikeutta.”

Just a peaceful, knife wielding #BlackLivesMatter member trying to kill a white #Orioles fan in #Baltimore pic.twitter.com/p0SyBgSRxO

— Dr. White (@RealDoctorWhite) 26. huhtikuuta 2015

Kuva: Valkoinen ”rasisti” alistamassa mustaa kansalaisoikeustaistelijaa Baltimoressa.

Yhdysvalloissa tehdään vuosittain noin 770 000 väkivaltaista mustien ja valkoisten välistä rikosta. Mustat ovat syyllisiä 85 prosentissa tapauksista, valkoisten osuus on 15 %. 33.6 % valkoisista raiskauksen uhreista on mustien raiskaamia. 0 % mustista raiskauksen uhreista on valkoisten raiskaamia. “Highlights from 20 Years of Surveying Crime Victims“ -tutkimuksen mukaan 90 % rasistisen rikollisuuden uhreista Yhdysvalloissa on valkoisia. Vuonna 2012 123 mustaa ja 326 valkoista kuoli Yhdysvalloissa poliisin luoteihin. Tämä siitäkin huolimatta, että tilastollisesti mustat syyllistyvät huomattavasti useammin vakaviin rikoksiin kuin valkoiset Amerikassa! (1, 2)

Mitä jos näistä tilastoista suivaantuneet valkoiset aloittaisivat rotumellakan Amerikan mustia vastaan? Kannustaisiko Helsingin Sanomat mellakoivia valkoisia, jotka ”eivät enää alistu” rasistisille mustille väkivaltarikollisille? Ei tietenkään. Liberaalin ja ”rasisminvastaisen” valtamedian mukaan valkoiset ovat aina syypäitä yhteiskunnan ongelmiin ja siksi Magneettimediakin teki väärin vaatiessaan valkoista Suomea. Ajankohtaista aihetta käsiteltiin tarkemmin uusimman paperinumeromme laina-artikkelissa ”Mikseivät valkoiset uskalla ajaa etuaan?”.

 

Kurttila ja ”seksuaalinen vapaus”

Lehdistötiedotteensa lopussa Kurttila puhuu lisäksi ”seksuaalisesta vapaudesta”. Julistus liittynee siihen, että lehdessämme julkaistiin kaksi pedofilian vastaista artikkelia: ”New York Times puolustaa pedofiileja” sekä ”Vasemmiston ja pedofiilien yhteinen synkkä historia”. Artikkeleissa kävimme läpi muutamien vasemmisto- ja juutalaistaustaisten aktivistien ja ryhmien kieroutunutta ja vahvasti politisoitunutta suhdetta sukupuolisuuteen. Syksyllä puolestaan uutisoimme verkossa, että tunnettu ruotsalainen homoaktivisti oli joutunut vankilaan huumeista ja raiskauksista. Valtamedia ei paljoa aiheesta kirjoitellut, sillä sehän olisi voinut ruokkia ikäviä stereotypioita.

Kurttila ei kerro tarkemmin, mitä hän ”seksuaalisella vapaudella” oikein tarkoittaa. Mikäli se merkitsee hänelle perversioita esitteleviä julkisia marsseja, ”homojen oikeuksien” varjolla tapahtuvaa kulttuurin pornoistumista tai sukupuolivähemmistöjen terveysongelmiin liittyvien tutkimusten sensurointia, niin siinä tapauksessa käsityksemme ”vapaudesta” todellakin on erilainen.

Poliittinen korrektius ei saa estää meitä esimerkiksi kertomasta tutkimuksista, joiden mukaan pedofiilien joukossa on suhteettoman paljon homoseksuaaleja. Homot väärinkäyttävät huumeita ja alkoholia tilastollisesti paljon heteroita enemmän. He myös vahingoittavat itseään ja tekevät itsemurhan heteroita huomattavasti useammin. Erilaiset mielenterveysongelmat ovat tutkimusten mukaan paljon yleisempiä homojen joukossa. Ehkä tämä auttaa Kurttilaa ymmärtämään, miksi kaikki eivät koe hänen pakottamaansa Tom of Finland –Suomea omakseen?

 

Boikotoi Finlaysonia!

Kurttilan kannattajat väittävät, ettei valtamedian tukema boikottikampanja ole ajojahti tai edes hyökkäys sananvapautta vastaan. Tämä on sananhelinää. Kuinka liberaalit reagoisivat, jos Kurttila olisikin konservatiivi, joka vaatisi juutalaistuotteiden boikottia ja taloudellisen tuen katkaisemista maahanmuuttoa kannattaville sanomalehdille? Tietysti häntä syytettäisiin sananvapauden viholliseksi. Kurttilan edustama ”suvaitsevaisuus” toimii vain yhteen suuntaan.

Sananvapauden ja suomalaisen Suomen nimissä kehotankin kaikkia boikotoimaan Finlaysonin tuotteita, kunnes yhtiön omistajaporras vaihtuu!

 

E. S.