Himmler ja Goebbels eivät koskaan puhuneet juutalaisten ”kansanmurhasta”

MV-lehti on julkaissut haasteen holokaustiuskoville: mikäli joku kykenee todistamaan juutalaisten joukkomurhan tapahtuneen, voittaa hän 10 000 euroa.

Magneettimedia julkaisee haasteen kunniaksi Toinen Näkemys –blogin artikkelin, jossa kumotaan salaliittoteoria siitä, että Saksan SS-johtaja Heinrich Himmler ja propagandaministeri Joseph Goebbels olisivat olleet suunnittelemassa ja toteuttamassa juutalaisten joukkomurhaa.

Joseph Goebbels

Usein vedotaan Goebbelsin päiväkirjan merkintään 27.3.1942: “Lublinista alkaen juutalaisia kuljetetaan nyt kenraalikuvernementista itään. Tämä on jotain barbaarista ja sitä ei kannata kuvailla tässä enempää. Juutalaisista ei jää juuri jälkiä. Arviolta 60 % likvidoidaan ja vain 40 % on mahdollista panna töihin”.

Itse kappaleessa on kuitenkin ongelma, kun sitä vertaa Saksan tosiasialliseen politiikkaan. Jo siitä voi päätellä, että mainitut 60 % olivat esimerkiksi työkyvyttömiä, minkä vuoksi heidät siirrettiin itään. Tämä selviää esimerkiksi päiväkirjamerkinnästä 20 päivää aiemmin: “Juutalaiskysymys on ratkaistava laajemman eurooppalaisnäkökulman raameissa. Euroopassa on yhä 11 miljoonaa juutalaista. Heidät täytyy keskittää itään. Lopulta sodan jälkeen heidät voidaan lähettää Madagaskarille tai sen tapaiselle saarelle. Euroopassa ei saada aikaan rauhaa, ennen kuin juutalaiset on kokonaan poistettu eurooppalaisilta alueilta.”

Esimerkiksi Carlo Mattogno on Germar Rudolfin kanssa 2005 julkaisemassaan Auschwitz Lies –kirjassa (s. 259-261) osoittanut, että tuohon aikaan (Wannseen konferenssin jälkeen) lukuisten dokumenttien mukaan uudelleenasutus oli alkanut kenraalikuvernementissa ja kyseessä oli kaikkea muuta kuin tuhoamisoperaatio.

Kun ensimmäiset uudelleenasutettavien juutalaisten lähetykset olivat saapuneet määränpäihinsä, vastaanottavia viranomaisia oli varoitettava: “Pyydän teitä katsomaan tarkasti, että juutalaiset ovat vastaanotetut ja oikealla tavalla siirretyt lopulliseen sijoituspaikkaansa, minne tahansa heidät lähetättekään; heidän ei tule, kuten on ilmi tullut muissa tapauksissa, saapua lopulliseen määränpäähänsä ilman mitään lisävalvontaa ja siten levitä ympäri maaseutua.”

Toinen dokumentti: ”Kun he ovat saapuneet uusille asutusalueilleen, juutalaiset on sijoitettava lääkinnälliseen tarkkailuun 3 viikoksi. Jokainen epäilty pilkkukuumetapaus on raportoitava vastaavalle piirilääkärille välittömästi ja ehdottomasti.”

Viisi päivää ennen Goebbelsin merkintöjä: “22.3.1942 evakuoitiin 57 juutalaista perhettä, yhteensä 221 henkilöä Bilgoraystä Tarnogrodiin. Jokainen perhe sai ajoneuvon huonekaluilleen ja sängyilleen. Ohjeet ja tarkkailu siirretään poliisille ja erikoispalvelukomendantille. Toiminta sujui suunnitelman mukaisesti ja ilman häiriöitä. Evakuoidut henkilöt olivat Tarngrodissa samana päivänä.”

Länsimaisten standardien mukaan pakotetut väestönsiirrot ovat aina barbaarista. Sitä oli myös miljoonien saksalaisten karkotus toisen maailmansodan lopussa. Goebbels ei ollut kansanmurhaväitteiden turruttama (ne alkoivat toden teolla vasta sodan jälkeen), joten kokonaisten perheiden pakkosiirto lännestä köyhään itään oli hänestä barbaarista. Juutalaisista ei ollut tarkoitus jäädä juurikaan jälkiä, joten heidän taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen vaikutuksen lakkaaminen muualta Euroopasta oli Goebbelsille tosiasia. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt kansanmurhaa.

Thomas Dalton on analysoinut Goebbelsin päiväkirjamerkintöjä 2010 ilmestyneessä tutkimuksessaan. Hän siteeraa jokaista päiväkirjan 123:aa viittausta juutalaisiin. Hän löysi kuitenkin vain viittauksia karkotukseen ja pakkosiirtoihin – ei fyysiseen tuhoamiseen. Dalton:

“Goebbelsin päiväkirjat ja Hitlerin ’pöytäpuheiden’ (Hitler’s Table Talk) viittaukset eivät ole kovin tunnettuja. Edes niin sanotut asiantuntijat eivät juurikaan siteeraa niitä. Luulen tietäväni syyn. Ne eivät tarjoa juuri tukea valtavirtaiselle näkemykselle.

Sen sijaan Hitlerin pöytäpuheet ja Goebbelsin päiväkirjamerkinnät tuovat esiin monia ongelmallisia asioita, jotka on selvitettävä. Juuri kansanmurhateorian kannattajat ovat nimittäin väittäneet Goebbelsin systemaattisesti valehdelleen tai väärentäneen yksityisiä päiväkirjamerkintöjään vuosikausien ajan, koska tulevaisuus oli epävarma. Tämä ei yksinkertaisesti ole uskottavaa. Ei ole uskottavaa väittää, etteikö hän olisi tiennyt massamurhista, jos niitä olisi suoritettu. Mitä luultavimmin päiväkirjat tukevat kirjaimellisesti luettuna revisionistien näkemyksiä.”

Goebbels käyttää tekstissään sanaa ”likvidoida”, mutta hän ei voi tarkoittaa sillä todellista likvidointia eli murhaamista. Se kuulostaa kieltämättä pahalta, ja siksi varsinkin tuota kohtaa lainataan julkisuudessa usein, vaikka se on itsessään jo ristiriitainen. Myös sanoja ”ausrotten” ja ”vernichten” viljeltiin saksalaisjohtajien puheissa selvästi synonyyminä juutalaisuuden kitkemiselle Euroopasta ja heidän vaikutusvaltansa lopettamiselle ja pakkosiirroille.

Monet epäilevät, että Goebbelsin päiväkirjat ovat joko väärennös tai sitten niitä peukaloitiin sodan jälkeen. Useissa osissa lauserakenteet vaikuttavat siltä kuin kirjoittaja ei olisi puhunut saksaa äidinkielenään. Kirjoituksissa esiintyi ulkomaalaisperäisiä ilmauksia ja esimerkiksi taivutusvirheitä.

Heinrich Himmler

Ei ole yllättävää, että sodan jälkeen on “löytynyt” monta Heinrich Himmlerin pitämiksi väitettyä ”salaista” puhetta. Niistä löytyy tietysti kaikki se, mistä Saksaa syytettiin. 4.10.1943 hän ”paljasti” Posenissa ”juutalaisten joukkotuhonnan” koko ylimmälle SS-johdolle. 6.10.1943 gauleitereille. 16.12.1943 Weimarissa merivoimien komentajille. Muutamille kenraaleille 5.5.1944 Sonthofenissa. Muille kenraaleille 24.5.1944 samassa paikassa. Ja vielä muutamille muille kenraaleille samassa paikassa 21.6.1944.

Himmlerin väitettiin puhuneen äärimmäisen luottamuksellisista ”valtakunnansalaisuuksista”, jotka kuulijoiden täytyi viedä mukanaan hautaan. Jostain syystä hän antoi kuitenkin kirjata kaikki ”huippusalaiset” puheensa ja arkistoida ne, jotta jälkipolvet tappiollisen sodan jälkeen saisivat ne varmasti selville. Vastaavia ”valtakunnansalaisuuksia” paljastivat puheissaan myös Goebbels (salainen puhe Saksan lehdistölle 5.4.1940) ja Ribbentrop (salainen puhe valtakunnan ulkoministeriön johtajille 1.7.1940). Molemmissa tapauksissa puheet ”luokiteltiin huippusalaisiksi”, ja kuitenkin ne arkistoitiin sodan voittajien iloksi. Ei kovin uskottavaa.

Yhteistä väärennöksille on se, että kukaan väitetyn yleisön joukosta ei ole koskaan ilmoittanut kuulleensa tällaisista puheista tai reagoinut niihin mitenkään. Ei kysymyksiä, ei moraalista raivoa, selityksiä, muisteluita sotavankeudessa. Keneltäkään sodan jälkeen välittömästi pidätetyltä ei edes kysytty näistä puheista.

Vaikka amerikkalaiset olivat saaneet koko Himmlerin henkilökohtaisen arkiston haltuunsa alkukesästä 1945, vain puhe 4.10.1943 on esitetty Nürnbergin pääsotarikosoikeudenkäynnissä ja kirjattu sen asiakirjoihin. Muista puheista esitettiin 1946 enintään pätkiä koskien juutalaisaihetta; osa löydettiin vasta paljon myöhemmin: esimerkiksi puhe 6.10.1943 vasta vuonna 1953, kun useimmat gauleiterit olivat jo kuolleet tai teloitettu. Tyypillisesti löytäjän nimeä ei ole kerrottu eikä sitä, miten puhe löytyi ja miksi se löydettiin niin myöhään.

Kukaan ei tiedä, ketkä kaikki ovat olleet kuulemassa puhetta 6.10.1943. Tuomari Wilhelm Stäglich kysyi puheesta kahdelta elossa olevalta gauleiteriltä. Jordan että Wahl eivät muistaneet, että Himmler olisi koskaan puhunut suoraan tai kiertoilmauksin juutalaisten kansanmurhasta. Kumpikaan ei muistanut olleensa juuri tuota puhetta kuulemassa. Gauleiter Wahl oletti olleensa ehkä sairas ja siten poissa puheen yleisön joukosta. Hän kuitenkin sanoi, ettei koskaan ollut 17 vuoden aikana kuullut tai nähnyt mitään moraalisesti arveluttavaa.

Puhe 4.10.1944 oli ”erittäin salainen”, mutta jo 18.10.1944 se julkaistiin sanatarkasti New York Harald Tribune -nimisessä lehdessä. Sodan jälkeen “löytynyt” versio oli sisällöltään täsmälleen sama, mikä osoittaa joko tiedustelun etevyyttä ja nopeaa julkaisupäätöstä propagandamielessä tai sitten sitä, että koko puhe on amerikkalaista propagandaa.

Väärennösten valheet ovat todellakin kuvottavia. ”Posen-puheessa” esimerkiksi väitetään, että NSDAP:n puolueohjelmaan olisi kirjattu juutalaisten hävittäminen, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Nürnbergin näytösoikeudenkäynnissä ei tietenkään kerrottu, kuka oli alun perin löytänyt ”puheen” ja mistä. Ei myöskään selvinnyt, ketkä kaikki olivat olleet yleisön joukossa ja miten he olivat reagoineet.

2.6.1948 Wilhelmstrasse-oikeudenkäynnin ristikuulustelussa puheesta kysyttiin SS-Obergruppenführer Gottlob Bergeriltä (Himmlerin esikuntapäällikkö). Hän ei tiennyt, mitään juutalaisten ”likvidoimisesta”. Bergeriltä kysyttiin väärennetyn puheen kohdasta, jossa Himmler väitetysti totesi, että 10 000 venäläisnaista joutaisi kuolla panssarikaivantoa kaivaessaan. Berger totesi, ettei ollut kuullut mitään tähän viittaavaa.

Syyttäjä esitti seuraavaksi puheen kohdan äänilevyltä. Syytetty sanoi, että ääni ei ollut Himmlerin, vaan kuulosti Hitlerin ja Himmlerin äänten risteytykseltä. Hän ei tosin koskaan ollut kuullut Himmlerin puhetta äänilevyltä tai nauhalta. Toisen kohdan osalta Berger sanoi, että ääni saattoi olla Himmlerin.

Syyttäjä kertoi äänilevyjä olleen 40-50 ja väitti niiden löytyneen yhtä aikaa Rosenberg-aineiston kanssa; ne siis olisivat olleet venäläisten Riikasta löytämiä. Mutta Rosenberg-asiakirjat löydettiin jo 1945. Jos levyt olisivat löytyneet silloin, ne olisi toki esitetty heti Nürnbergin oikeudenkäynnin alussa eikä vasta sen päättymisen jälkeen.

Äänilevyt tulivat julki siis vasta kolme vuotta väitetyn löydön jälkeen. Kukaan ei kysynyt tarkemmin löytäjästä, löytöpaikasta tai löytöajasta. “Viestintätoimisto” laati 40-50 levystä koosteen, jossa oli raskauttavimmat puheiden kohdat. Tuomaria ei levy ilmeisesti kiinnostanut ja ristikuulustelu lopetettiin yllättäen melkein alkuunsa.

Himmlerin adjutantti SS-Obergruppenführer Karl Wolff sanoi saman oikeudenkäynnin aikana olleensa puheen aikana Italiassa eikä ollut sen sisällöstä kuullut myöskään. Hän kertoi, että kaikki kauhutarinat keskitysleireiltä olivat täysin ennenkuulumattomia, kun hän alkoi lukea lehdistä niistä ensin venäläisten ilmoituksista Lublinista ja myöhemmin Sveitsissä muista lähteistä.

Myös 6.10.1943 piirijohtajille pidetty puhe on mitä todennäköisimmin väärennös. Udo Walendy on esimerkiksi todennut, kuinka epärealistisia kuvaukset Varsovan ghetosta ovat. Monet juutalaiset komennuskunnat kävivät gheton ulkopuolella, eikä alue ollut täysin eristetty. Elämä ghetossa ei merkinnyt kansanmurhaa, vaan se oli oma pienoisyhteiskuntansa. Varsovan gheton kapina osoittaa, kuinka vaarallisen vapaasti ghetto sai toimia. Sen kukistaminen kesti 4 viikkoa ja vaati raskaiden aseiden käyttöä.

Germar Rudolf toteaa, että välttämättä 4.10.1943 puhe ei ole ainakaan kokonaan väärennetty, sillä siinä on paljon viittauksia todelliseen väestönsiirtoprosessiin. Puheessa viitataan sellaisiin saksalaisiin, joiden mielestä juutalaisten karkottaminen on paha asia. Himmlerin mukaan mielensäpahoittajat ovat eläneet pumpulissa; he eivät olet nähneet sodan kauhuja ja satoja, ehkä tuhansia ruumiita.

Toisin kuin holokaustiuskovaiset väittävät, Himmler ei puhu juutalaisten ruumiista vaan sotien uhreista. Kansallissosialistien mukaan juutalaiset bolshevikit ja pankkiirit olivat vastuussa Euroopan sodista. Himmlerin mukaan jo liian moni saksalainen oli kuollut juutalaisten sotien vuoksi*, minkä takia väestönsiirto oli hänestä eettisesti perusteltu hanke.

Myös Hitler toteaa pöytäpuheessaan 25.10.1941, että juutalaiset olivat hänen mielestään maailmansotien syypäitä. Siksi “rikollinen rotu” olisi “siirrettävä soille“. Se voisi merkitä Valko-Venäjän suoalueita, kuten useimmat revisionistit uskovat, sillä pienessä piirissä ei olisi ehkä tarvinnut käyttää mitään peiteilmaisuja.

Germar Rudolfin mukaan Himmlerin ”äänilevyt” ovat erittäin ongelmallisia. On epäuskottavaa, että Himmler olisi taltioinut puheitaan, joissa puhuttiin muun muassa sotasalaisuuksista. On myös teknisiä kysymyksiä, joihin ei ole saatu vastauksia. Kyseessä olivat erittäin primitiiviset sellakkalevyt eli niin sanotut savikiekot, joiden äänenlaatu oli surkea. Levyllä puhuvan miehen henkilöllisyyttä ei ole koskaan pyritty vahvistamaan. Saksalainen elektroniikkayritys oli jo 1939/40 kehittänyt massatuotantoon nauhalevytysprosessin ja tekniikka levisi räjähdysmäisesti Saksassa sen jälkeen. Vuodenvaihteen 1940/41 jälkeen kaikki huomattavat puheet Saksassa oli äänitetty magneettinauhoille, jos ne yleensä oli taltioitu. Himmlerin äänen sisältävää nauhaa ei kuitenkaan ole löydetty. Alkuperä on siten hyvin hämärä.

David Irvingin mukaan puheen käsikirjoituksen kaksi sivua on kirjoitettu erilaisella kirjoituskoneella kuin muut osat – ja juuri nuo sivut sisältävät raskauttavat kohdat puheesta! Ne on myös numeroitu käsin, kun taas muut sivunumerot on kirjoitettu koneella.

Vaikka puheen sisältö on siis hyvin epäilyttävä, niin Mattognon mukaan sen voi periaatteessa asettaa historialliseen kontekstiin. Bad Tölzissä Himmler julisti 23.11.1942: “Juutalaiskysymys Euroopassa on muuttunut täydellisesti. Johtaja julisti kerran valtiopäivillä: ’Jos juutalaisuus laukaisee kansainvälisen sodan, esimerkiksi arjalaisten tuhoamiseksi, juutalaiset kukistetaan eikä arjalaisia.’ Juutalaiset on asutettu uudelleen Saksan ulkopuolelle, he asuvat siellä, idässä, he työskentelevät tietyömailla, rautateillä… Tämä on jatkuva prosessi, jota johdetaan ilman julmuutta.”

Rudolf esittää, että saksalaisjohtajien puheita ja merkintöjä on tarkasteltava rinnakkain kaikkien puheiden ja dokumenttien kanssa. Mielestäni Himmlerin 6.10.1943 puhe on selvä väärennös. Treblinkaa puretiin, ja saksalaisten hallitsemilla alueilla asui edelleen suuri määrä juutalaisia. Silti Himmler väitti lokakuussa, että juutalaiskysymys tultaisiin ratkaisemaan vuoden loppuun mennessä!

Esimerkiksi Ranskasta oli karkotettu vain 75 000 juutalaista ja heistä lähes kaikki olivat Ranskaan hiljattain tulleita pakolaisia. Siten Ranskan juutalaispopulaatio säilyi lähes koskemattomana sodan loppuun asti. Aiottiinko sittenkin ”surmata” vain osa juutalaisista? Ehkä puhe kahden kuukauden määräajasta oli vain löysä heitto? Holokaustiuskovaiset eivät ole vastanneet näihin kysymyksiin.

*Magneettimedian toimitus ei välttämättä allekirjoita kaikkia saksalaisjohtajien kannanottoja vaan julkaisee ne puhtaasti historiallisessa kontekstissa.

 

Lue lisää:

Udo Walendy: Historische Tatsachen 45: Lügen um Heinrich Himmler, I Teil, s. 21-34.

Germar Rudolf: Lectures on the Holocaust, s. 285-292.

Holokausti on maailmanpoliittinen ase
“Selviytyjien” määrä todistaa: holokaustia ei tapahtunut!
Alfred Rosenbergin päiväkirjassa ei mainintoja ”holokaustista”
Kristalliyö – saksalaisvastaista propagandaa 1, 2
Helsingin Sanomat valehteli Hitlerin Saksan äitiysohjelmasta
Kokoelma naurettavimpia holokaustivalheita
Auschwitzin kaasukammioissa ei murhattu ketään 1, 2
Viranomaiset tehtailleet väärennettyjä silminnäkijälausuntoja ”holokaustista”
Video: Todellinen Auschwitz oli täysin erilainen kuin luulit!
3D-malli paljastaa Auschwitzin kaasukammiohuijauksen
Auschwitz-päällikön ”tunnustus” on väärennös
”Holokausti kulkee geeneissä” – korvausmaksuja vielä sukupolvien ajan?
Kiista ”holokaustin” todenperäisyydestä
Video: 86-vuotias rouva kumoaa holokaustimyytin Saksan televisiossa
Holokausti on huijaus
Kriittistä holokaustitutkimusta
Kriittistä holokaustitutkimusta: ihmisrasvan kerääminen polttokuopista
Kriittistä holokaustitutkimusta: Mengelen kokeet Auschwitzissa
Eliitin Auschwitz-juhla lähestyy
Video: holokaustikriittisyys auttoi juutalaista löytämään ”murhatut” sukulaiset
Ilse Koch ei ollut ihmishirviö
”Holokausti” ja Euroopan politiikka – kaksi tärkeää videota
Ukrainan kansanmurhan muistelu loukkaa juutalaisjärjestöä
Sylvia Stolz – ”holokaustin” nojalla vangittu asianajaja
Saksalaisnaiselle ehdoton vankilatuomio ”holokaustin” kyseenalaistamisesta