Kenen puolesta CIA vakoilee meitä?

Tällä viikolla maailmaa on kuohuttanut WikiLeaksin tietovuoto, joka vahvisti viimein epäilykset, että Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelu vakoilee entistä tehokkaammin tavallisia eurooppalaisia kansalaisia. Mutta miksi CIA tekee niin? Ketä vakoojat palvelevat?

Esimerkiksi Panama-papereihin verrattuna valtamedian uutisointi CIA-vuodoista on ollut naurettavan vähäistä. Juutalaisomisteinen Helsingin Sanomat esimerkiksi sivuutti koko tapauksen pikku-uutisella. ”Tietysti teitä vakoillaan, idiootit! Täällä ei ole mitään nähtävää!” vaikuttaa olevan valtamedian virallinen linja.

Valtamedian suhde tietovuotoihin on kaksinaamainen mutta omalla tavallaan erittäin johdonmukainen. Vaikka CIA-skandaalia ei voitu lakaista kokonaan maton alle, tulee uutisointi pysymään mahdollisimman huomaamattomana.

Hiljattain Suomen media sensuroi käytännössä kokonaan juutalaiseen George Sorosiin liittyneet vuodot, vaikka Soros on valtavirtaistenkin lähteiden mukaan vuodesta toiseen Amerikan merkittävimpiä vaalirahoittajia. Kun uutinen ei ole globalistien mieleen, sensuurikirves iskee.

Mistä CIA-kohussa on sitten tarkalleen ottaen kyse? WikiLeaks on saanut haltuunsa valtavan määrän tiedostoja, jotka osoittavat, että CIA pyrkii vakoilemaan tavallisia eurooppalaisia esimerkiksi levittämällä vakoiluviruksia meidän puhelimiimme ja jopa televisioihimme.

Vain hieman aiemmin WikiLeaks ehti paljastaa, että CIA pyrki manipuloimaan Ranskan presidentinvaaleja 2012, vaikka omassa propagandassaan CIA on syyttänyt nimenomaan Amerikan vihollisia äänestysten peukaloimisesta.

”Vuoden 2016 lopussa CIA:n hakkeriryhmällä, joka on virallisesti osa sen kybertiedustelukeskusta, oli yli 5 000 rekisteröitynyttä jäsentä. Lisäksi se oli kehittänyt yli 1 000 hakkerointijärjestelmää, trojalaista, virusta ja ’aseena’ käytettävää haittaohjelmaa.”

Itsenäinen media Red Ice tutki WikiLeaksin paljastamia tiedostoja, joista selvisi esimerkiksi, että Amerikan konsulaatti Saksan Frankfurtissa on toiminut CIA:n salaisena hakkerikeskuksena.

CIA on myös kerännyt muiden hakkereiden rakentamia haittaohjelmia käyttääkseen niitä hyväksi väärän lipun operaatioissaan. Toisin sanoen Amerikka on syyttänyt muita valtioita omista rikoksistaan.

Kuka tarvitsee kansainvälistä vakoilujärjestelmää?

Kuten muun muassa Financial Times (FT) uutisoi, CIA:n hämärimpiin keksintöihin lukeutuu Weeping Angel –haittaohjelma, jonka avulla älytelevisiot voidaan muuttaa vakoilulaitteiksi. Sionistit voivat olla siis jo kirjaimellisesti olohuoneessasi.

Vastaavia viruksia on tehtailtu myös esimerkiksi tietokoneiden, autojen ja puhelinten salaiseen valvontaan.

FT haastatteli tietoturvajärjestö Electronic Frontier Foundationin edustajaa Peter Eckersleytä, joka totesi: ”NSA-vuotojen jälkeen olemme epäilleet, että Yhdysvallat ja muut valtiot pyrkivät rakentamaan haittaohjelma-arsenaalia. [WikiLeaks-vuoto] vahvistaa tämän.”

CIA-vuotoa tullaan vähättelemään vetoamalla median valheellisesti paisuttelemaan Venäjän ”sotilasuhkaan”. Tarinan mukaan CIA vakoilee meitä siksi, että se tahtoo suojella meitä. Mikäli emme päästä Israelin alistamia amerikkalaisvakoojia olohuoneisiimme, Putin tulee ja tappaa meidät kaikki.

Putin-narratiivi on erityisen typerä siksi, että Yhdysvaltojen tavoin Venäjä on riippuvainen täysin samoista ylikansallisista rahoittajista – muun muassa juutalaisesta rikollispankista, Goldman Sachsista. Asetelma on pysynyt jo vuosisatoja samana: suuret Euroopassa ja Yhdysvalloissa perustetut pankit rahoittavat geopoliittisten kiistojen molempia osapuolia sitoakseen valtiot yksityiseen ja julkiseen velkaorjuuteen.

Kuten tulemme seuraavaksi osoittamaan, koko CIA perustettiin nimenomaan ruokkimaan pankkireille hyödyllisiä geopoliittisia kiistoja sekä tuhoamaan valtiot, joiden talouspoliittiset ohjelmat ovat vaarantaneet jättipankkien aseman.

Mikäli CIA:n todellinen tehtävä olisi Yhdysvaltojen suojeleminen sotilaallisilta uhilta, ei se keskittyisi vakoilemaan eurooppalaisia olohuoneita.

CIA rakentaa kansainvälistä poliisi- ja valvontayhteiskuntaa siksi, että se voisi tunnistaa mahdollisimman nopeasti eurooppalaisnationalistien kaltaiset toisinajattelijat, joiden poliittiset tavoitteet uhkaavat nationalismia vihaavaa pankkikartellia (1, 2, 3, 4).

CIA ei alun alkaenkaan ollut Yhdysvaltojen puolustusvoimien vaan Wall Streetin pankkiirien luomus. Ilman tämän ymmärtämistä tiedustelupalvelun nykyisessä toimintalogiikassa ei olisi päätä eikä häntää.

Ylivertaisten resurssiensa vuoksi CIA on Venäjää vielä monin verroin suurempi uhka Euroopalle, eikä Eurooppa voi olla vapaa, ennen kuin koronkiskojien rikollinen tiedustelupalvelu häädetään täältä pois kokonaan.

Pankkiirien tiedustelupalvelu

CIA:n todellinen syntytarina on julkista tietoa, vaikka valtamedia onkin onnistunut hautaamaan sen syvälle ”turvallisuuspoliittisen” propagandaryöpyn alle. Järjestö perustettiin vasta toisen maailmansodan jälkeen – vuonna 1947.

CIA:n historiaa laajasti tutkinut professori Peter Dale Scott muistuttaa, että vaikka aloitteen tiedustelupalvelun perustamisesta teki kenraali Hoyt Vandenberg, värvättiin CIA:n alkuperäinen kaarti käytännössä kokonaan pankkiirien mekasta, Wall Streetilta:

”Johtavat valtiovarainministeriön virkamiehet, CIA-viranomaiset sekä Wall Streetin pankkiirit ja lakimiehet ajattelevat samalla tavalla ’pyöröovi-ilmiön’ vuoksi. Pyöröoven pyöriessä samat miehet vuorottelevat yksityisen sekä julkisen sektorin huippuviroissa.”

”1946 keskustiedustelujohtaja, kenraali Vandenberg, rekrytoi Allen Dullesin, republikaanin, joka työskenteli tuohon aikaan lakimiehenä Sullivan & Cromwell –yhtiössä New Yorkissa.

Vandenberg pyysi Dullesia ’tekemään hahmotelman organisaatiosta, josta tuli CIA 1947’. Dulles kokosi ympärilleen kuusi miestä, joista vain yksi ei työskennellyt Wall Streetilla joko investointipankkiirina tai lakimiehenä.

Dulles ja kaksi muuta heistä (William H. Jackson ja Frank Wisner) liittyivät myöhemmin CIA:han, jossa Dulles alkoi laatia suunnitelmia esimerkiksi Arbenzin hallituksen tuhoamiseksi Guatemalassa, mitä hän oli ehdottanut jo aiemmin CFR-kokouksessa New Yorkissa.”

CIA:ta eivät siis rakentaneetkaan veteraanisotilaat vaan Wall Streetin investointipankkiirit ja asianajajat. Artikkelissaan Scott mainitsee myös CFR:n eli Council on Foreign Relationsin, joka sai CIA:n tavoin alkunsa Wall Streetilla. CFR:ää on kutsuttu usein Yhdysvaltojen epäviralliseksi ulkoministeriöksi järkälemäisen vaikutusvaltansa vuoksi.

Kuten olemme aiemmin uutisoineet, CFR syntyi juutalaiseversti Edward Mandel Housen päätöksestä. Jo 1919 Dulles kutsuttiin myös CFR:n perustamiskokoukseen. Osallistujat päättivät rakentaa järjestön, joka virallisen tarinan mukaan ”tutkisi kansainvälisiä suhteita”:

”Näin syntyi Amerikan Council on Foreign Relations sekä Britannian Royal Institute of International Affairs. Niiden tavoitteet ja toimintaperiaatteet olivat samat.

Housella oli hyvät suhteet New Yorkin kansainvälisiin pankkiireihin sekä Euroopan poliittiseen ja rahoitusmaailman eliittiin. New Yorkissa pankkimaailmaa johtivat juutalaiset Warburgit, juutalaiset Schiffit, juutalainen Otto Kahn, juutalainen Henry Morgenthau sekä juutalainen Herbert Lehman. House oli heidän juoksupoikansa.

Kongressimies Louis McFadden totesi puheessaan 10.6.1932, että House on ’finanssivaltakunnan pyhä munkki’. McFadden myös siteerasi Housea, joka oli itse todennut, että Kuhn, Loeb & Co. –pankin johtaja Jacob Schiff oli tämän ’salainen esimies’.

Kuhn, Loeb & Co. oli alusta asti edustettuna CFR:n hallituksessa, johon Kahn ja Warburg kuuluivat.”

Kuhn, Loeb & Co. –pankin 2000-luvun vastine on tietysti niinikään juutalainen Goldman Sachs, joka ujuttaa vuosi vuodelta enemmän väkeään suoraan Valkoiseen taloon manipuloimaan presidenttiä.

CIA sotii pankkien eikä ”kansallisen turvallisuuden” puolesta

Jacobo Arbenz Guzmánin hallituksen kaataminen Guatemalassa 1954 osoitti, etteivät CIA ja CFR olleet lainkaan kiinnostuneita Amerikan ”kansallisesta turvallisuudesta”; sen sijaan niiden tehtävä oli suojella Wall Streetia, jossa ne oli perustettukin.

Olemme kirjoittaneet Guatemalan vallankaappauksesta artikkelissa ”Israel tuki pankkiylivaltaa vastustavien intiaanien joukkomurhia Guatemalassa”. Wall Street –pankkiirien etnisen taustan huomioon ottaen ei ole yllättävää, että CIA on suorittanut pahimmat sotarikoksensa juuri israelilaisen Mossadin rinnalla.

Arbenz ajoi maauudistusta, mikä raivostutti monikansallista megayhtiötä, United Fruit Companya, joka oli tottunut ryöväämään Guatemalan rikkaudet itselleen.

Kun Arbenz astui valtaan, alle kolmen prosentin eliitti omisti 70 prosenttia Guatemalan maista. Epäkohdan korjaamista vaatineelle Arbenzille kävi samalla tavalla kuin Iranin öljyvarojen kansallistamista vaatineelle pääministeri Mohammed Mossadeqille – CIA käynnisti salaisen sotilasvallankaappauksen monikansallisen suurpääoman edun nimissä.

(Mossadeqin syrjäyttämisoperaatiossa CIA tappoi kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä Israel ei pitänyt iranilaisesta nationalistijohtajasta. Sionismia ja pankkiylivaltaa yhtä aikaa!)

Arbenzin maauudistus ei tietenkään uhannut millään tavoin Yhdysvaltojen tai Israelin kansallista turvallisuutta, mutta tästä huolimatta CIA ja Mossadin juutalaissotilaat päättivät tehdä United Fruit Companyn sekä yhtiön taustalla vaikuttaneiden pankkien likaisen työn.

Yhdysvallat alkoi pommittaa Guatemalan pääkaupunkia 1954, ja Arbenz syöstiin vallasta. Tilalle istutettiin verenhimoinen diktaattori, jolle annettiin lupa teurastaa siviilejä mielin määrin, kunhan hän pysyisi uskollisena ulkomaalaisille pankkiireille.

CIA:n ja Israelin tukema uusi hallitus teki pian ennalta-arvattavia talousuudistuksia: maareformi purettiin, ja ulkomaille maksetuista koroista sekä osingoista tehtiin verovapaita. Kriitikot suljettiin salaisiin vankiloihin kidutettavaksi. Koronkiskojat olivat innoissaan.

Scott viittaa artikkelissaan myös aiemmin kongressissa työskennelleeseen Mike Lofgreniin, joka jätti politiikan huomattuaan, että demokraattisesti valittujen poliitikkojen sijaan Yhdysvaltoja johtaakin finanssieliitin hallitsema varjohallitus (Deep State):

”Varjohallitus ei ole sama asia kuin Amerikan hallitus. Se on turvallisuus- ja lainvalvontaviranomaisten hybridi: puolustusministeriö, ulkoministeriö, kotimaan turvallisuusvirasto, CIA ja oikeusministeriö.

Samaan ryhmään kuuluu myös valtiovarainministeriö, koska se päättää rahan käytöstä ja kansainvälisistä pakotteista. Se toimii tiiviissä symbioosissa Wall Streetin kanssa.

Ei ole lainkaan liioiteltua sanoa, että Wall Street voi hyvinkin olla koko varjohallituksen omistaja sekä päästrategi.”

Ei sotaa ilman keskuspankkia

Scottin mukaan yhtäältä NSA:n ja CIA:n sekä toisaalta Wall Streetin laki- ja pankkiyhtiöiden kaltaiset toimijat muodostavat varjohallituksen kahdet kasvot. Pankkiirit hallitsevat maailman johtavaa suurvaltaa tiedustelupalveluiden kautta.

Scott muistuttaa, että CIA:n ensimmäinen salainen operaatio – Italian vaalien manipulointi vuonna 1948 – toteutettiin Wall Streetin vaatimuksesta. Vaalit olivat pankkiireille kriittinen kysymys erityisesti siksi, että juuri Italian fasistit ja Saksan kansallissosialistit olivat tehneet tehokkainta vastarintaa pankkikartelleja vastaan 1900-luvun alussa. Juuri siksi toinen maailmansota syttyikin.

Aiemmin muun muassa Goldman Sachsissa työskennellyt pankkikriittinen tietokirjailija Nomi Prins onkin todennut usein, ettei Yhdysvallat ylipäätään voisi käydä järjettömiä sotiaan ilman ainutlaatuista Fed-keskuspankkijärjestelmäänsä. Fed perustettiin yksityisten pankkien omistamaksi kattojärjestelmäksi, joka kontrolloi dollarivirtoja poliitikkojen ja kansan katseelta piilossa.

Viime vuosisadan arvostetuimpiin taloustieteilijöihin lukeutuva John Kenneth Galbraith totesi kirjassaan Money: Whence it Came, Where it Went, että Fedin isä oli newyorkilainen juutalaispankkiiri Paul Warburg. Kirjassaan All the Presidents’ Bankers Prins puolestaan myöntää, että Fedin isä toimi pahamaineisen juutalaisen Rothschild-pankkisuvun amerikkalaisena edustajana.

Prinsin mukaan Fed on toiminut Amerikan sotien taloudellisena selkänojana. Veriset vuodet esimerkiksi Vietnamissa, Irakissa ja Afganistanissa ovat olleet äärimmäisen kalliita katastrofeja valtiontalouden kannalta. Kun amerikkalainen sotakassa on alkanut huutaa tyhjyyttään eikä lisärahoitusta ole saatu verotuksella tai yksityiseltä sektorilta, on Fed voinut Prinsin mukaan pitää sotakoneen käynnissä luotottamalla (eli luomalla uutta velkarahaa tyhjästä) hallitusta loputtomasti.

Pankkiirien kannalta CIA:n sodat ovat olleet kaksinkertainen siunaus: Sen lisäksi, että omavaraiset valtiot on tuhottu, käyttävät pankkiirit velkarahalla sotivaa Amerikkaa lypsylehmänään. Sota merkitsee velkaa ja velka rikastuttaa pankkeja.

Scott lainaa Allen Dullesin veljeä, John Foster Dullesia, joka ponnisti Wall Streetilta lopulta Amerikan ulkoministeriksi. John Foster Dulles osallistui CFR:n perustamiskokoukseen ja tuki intohimoisesti CIA:n sotaa omavaraisia valtioita vastaan. Scottin mukaan yksi sitaatti tiivisti ulkoministerin filosofian täydellisesti:

”Sanasta ’kartelli’ on tullut julkisessa keskustelussa mörkö, jota vastaan poliitikot jatkuvasti hyökkäävät. Totuus on, että nämä poliitikot ovat äärimmäisen ahdasmielisiä ja nationalistisia!

Maailmanpoliittinen järjestelmä on taantunut ahdasmielisyyden ja nationalismin vuoksi. Siksi maailmanpoliittisia ongelmia realistisesti ratkovien liikemiesten on täytynyt keksiä tapoja, joilla he ovat voineet kiertää typeriä poliittisia raja-aitoja.”

Suojelevatko huumekartellit Amerikan ”kansallista turvallisuutta”?

Törkeimmillään Dullesin ihannoima ”nationalismia vastustavien liikemiesten realismi” on merkinnyt kansainvälisen huumekaupan tukemista CIA:n aseilla sekä huumekartellien rahan pesemistä megapankkien kautta. Kirjoitimme CIA:n huumebisneksestä laajasti artikkelissa ”Sionismi ja kansainvälinen huumekauppa”.

Professori Alfred McCoyn, Valkoisen talon huumausaineneuvonantaja David Muston, Pulitzer-palkitun tutkivan journalistin Gary Webbin, The Associated Pressin tutkivien journalistien Robert Parryn ja Brian Bargerin, National Security Archive –analyytikon Peter Kornbluhin sekä CIA:n päätarkastajan Frederick Hitzin kaltaiset arvovaltaiset lähteet ovat todistaneet, että CIA on vuosikymmenten ajan rahoittanut rikollisia hankkeitaan tukemalla ylikansallisia huumeliigoja.

Globaalia huumebisnestä ei tietenkään pyöritetty ”Amerikan kansallisen turvallisuuden” vaan pankkiylivallan hyväksi.

Nyt amerikkalaista sotilaskalustoa ja CIA:n kybersotilaita rahdataan Euroopan sydämeen lietsomaan uusia sotia sekä taistelemaan nationalististen puolueiden nousua vastaan. Tavoite on sama kuin aina ennenkin: vahvojen, itsenäisten, omavaraisten ja pankeista riippumattomien valtioiden murskaaminen.

CIA ei vakoile meitä ”suojellakseen” meitä vaan tappaakseen meidät toisinajattelijat.

 

Lue myös: Orwellilaisia poliisihankkeita Suomessa: pankkitilien urkintaa, kokoontumiskieltoja ja lainkuuliaisten vakoilua