(12 arviota, keskiarvo: 5,00 / 5 tähteä 5)
Ladataan... 2020 Näyttökerrat 4 Kommenttia
Sionistit hyökkäävät Libanonia vastaan pankkien kautta
(12 arviota, keskiarvo: 5,00 / 5 tähteä 5)Ladataan...Yhdysvaltojen sionistinen* johto pyrkii ajamaan Israelin etua häiritsemällä vastarintajärjestö Hizbollahin toimintaa kansainvälisen pankkijärjestelmän kautta.
Libanonilainen Hizbollah perustettiin 1980-luvulla taistelemaan sionistien miehitystä vastaan. Sissisota Israelia vastaan kantoi hedelmää vuonna 2000, jolloin juutalaisjoukot pakotettiin vetäytymään Libanonista. Hizbollah onkin arabimaailman lähihistorian menestyksekkäin vastarintajärjestö.
Nöyryyttävän vetäytymisensä jälkeen Israel on jatkanut Libanonin uhkailemista, libanonilaisten salamurhia sekä maan miehittämisyrityksiä. Israel tukee myös Hizbollahia vastaan taistelevia ääri-islamistiryhmiä, kuten ISIS:iä ja al-Qaidaa. Tukenaan Israelilla on Yhdysvallat, jonka ulkopolitiikka palvelee puhtaasti sionistien etua.
Koska aseellinen väkivalta ei ole onnistunut kukistamaan Hizbollahia, ovat Yhdysvallat ja Israel päättäneet tukeutua nyt poliittisista aseistaan tappavimpaan – kansainvälisiin finanssimarkkinoihin. Yhdysvallat on vaatinut libanonilaisia pankkeja sabotoimaan Hizbollahin toimintaa ja jäädyttämään vastarintamiesten tilit.
Libanonissa parlamentti on jakautunut Hizbollahin kannattajiin sekä Israelia hännysteleviin finanssikapitalisteihin. Israel-vastainen Vastarinnalle lojaalit –blokki antoi torstaina julkilausuman, jonka mukaan pankkiboikotti tulee epäonnistumaan.
Samalla blokki muistutti, että Libanonin keskuspankin tehtävä ei ole palvella Yhdysvaltoja vaan varmistaa Libanonin itsenäisyys ja talouden tasapaino.
Hizbollah antoi myös julkilausuman, jossa se varoitti niitä libanonilaispankkeja, jotka päättivät alistua paineen alla ja liittoutua sionistien kanssa isänmaata vastaan. Viesti oli suunnattu erityisesti keskuspankille, jonka johto ei nauti järin suurta luottamusta.
Keskuspankki: ”Emme saa eristäytyä kansainvälisestä pankkiverkostosta”
Kuukausi sitten keskuspankki antoi liikepankeille käskyn totella Yhdysvaltojen määräyksiä lammasmaisesti.
Keskuspankin mukaan on parempi pettää isänmaa kuin ”joutua eristetyksi kansainvälisestä pankkiverkostosta”. Keskuspankin mukaan Yhdysvallat voi helposti horjuttaa luottomarkkinoita maissa, jotka eivät suostu noudattamaan sen määräyksiä.
Hizbollahin mukaan petolliset pankkiirit syyllistyvät yhtä vakavaan rikokseen kuin ne, jotka yrittävät tuhota Libanonin sotilaallisesti. Järjestö on todennut, että Yhdysvallat pitää pankkisektoria yhtenä tehokkaimmista tavoista manipuloida Libanonin sisäpolitiikkaa.
Al-Manar-uutispalvelun mukaan monet Libanonin rahoituslaitoksista ovatkin päättäneet olla noudattamatta Yhdysvaltojen käskyjä. Tilanne on silti äärimmäisen jännitteinen tällä hetkellä.
Al-Manarin mukaan sanktioiden kohteeksi joutuneiden Hizbollah-jäsenten perheet ja tukijat ovat raivoissaan. Monet ovat vaatineet ankaria rangaistuksia petollisille pankkiireille. Hizbollah ei ole kuitenkaan virallisesti vielä ilmoittanut, millaisia rangaistukset voisivat käytännössä olla.
Pommi-isku pankkia vastaan
Maanantaina uutisoitiin, että Beirutissa tehtiin voimakas pommi-isku Blom-pankin pääkonttoria vastaan. Blom on yksi pankeista, jotka päättivät alistua sionisteille ja sulkea vastarintamiesten tilejä.
Pommi-iskussa ei kuollut ketään eikä toteutus viittaa siviilimurhia tekeviin ISIS:iin tai al-Qaidaan. Hizbollah ei kuitenkaan kommentoinut iskua tuoreeltaan.
Kuten olemme artikkeleissa ”Keskuspankki: yksityinen vai julkinen loinen?”, ”Terrorismin ja pakolaistulvan todelliset syylliset” sekä ”Yhdysvaltojen keskuspankin seuraava johtaja Israelin kaksoiskansalainen?” osoittaneet, käyttävät Yhdysvallat ja Israel kansainvälistä pankkijärjestelmää järjestelmällisesti rikollisen ulkopolitiikkansa työkaluna.
Hizbollahiin kohdistuva hyökkäys on tästä erinomainen tapausesimerkki: kapitalismin nimiin kyynisesti vannova Yhdysvallat ei välitä pätkääkään ”vapaista markkinoista”, vaan länsimainen talousjärjestelmä on pelkkä Israelin ylivaltaa pönkittävä työkalu.
*Sana ”sionisti” ei ole sanan ”juutalainen” kiertoilmaus. Sionismilla tarkoitetaan poliittista ideologiaa, jonka mukaan Palestiinan alue kuuluu juutalaisille.
Lue myös:
Lobbaajat: vapaakauppasopimus ylläpitää Amerikan poliittista ylivaltaa
Israel sekaannuksessa Hizbollahin koston jälkeen – juutalaiset tappoivat rauhanturvaajan
Israel – terrorismin ja salamurhien suurvalta
Hizbollah tuomitsee Pariisin iskut – arvostettu juutalaissionisti syyttää murhista Eurooppaa!
Sionismilla kyllä todellisuudessa tarkoitetaan ideologiaa, jonka mukaan paitsi Israel kuuluu juutalaisille, myös koko maailma sen lisäksi.
Oikeassa olet Raakkeli.
Talmudin mukaan me goyimit (hepr. elukat) olemme pelkkiä lampaita ainoiden ihmisten (hepr. adam) eli juutalaisten paimennuksessa; juutalaiset eivät saa mennä naimisiin meidän goyimien kanssa, koska se on eläimiin sekaantumista
(vaikka Talmudissa kerrotaan että paratiisissa Adam paritteli kaikkien elukoiden eli goyimien kanssa – siis ennen Talmudin kokoonkeittämistä Elamin Susassa jonne babylonilaiset karkottivat juudealaiset 586 eaa).
Talmudin mukaan meidän goyimien rahat, omaisuus, lapset, terveys ja henki ja kaikki muukin kuuluvat juutalaisten ehdottomaan käskyvaltaan; oikeuslaitoksen tulee palvella vain juutalaisten oikeuksia ja etuja, ja oikeuden edessä goyimit ovat aina väärässä juutalaista vastaan; juutalaisen velvollisuus on valehdella goyimille aina, kaikkialla ja kaikissa tilanteissa paitsi jos totuuden kertominen palvelee vain ja ainoastaan juutalaisen oikeuksia ja etua. Meillä goyimeilla ei ole mitään oikeuksia koska olemme elukoita, ja siksi juutalaiset saavat rajoituksetta orjuuttaa, käyttää hyväksi, piestä ja tappaa meitä goyimeita.
Kristityille tiedoksi: Jeesus ei ole juutalaisten epäjumalan Poika!
Juutalaisten epäjumala on Intian Vedoista tuttu hindujen epäjumala Seyon-Suen-Sion-Seth, jonka juutalaisten esi-isät dravidialaiset toivat Elamiin. Israelin kantaisä Abraham muutti Elamin Urista Palestiinaan n. 1 680 eaa. Faarao Merneptah hävitti Elamilaisen Israelin siemenen eli mieslinjat sukupuuttoon 1 207 eaa.
Kanaanilaiset ottivat henkiinjätetyt Israelin tytöt jalkavaimoikseen ja nämä synnyttivät kanaanilaisen Israelin vuosina 1207 – 1050. Kanaanilaiset tunsivat Seyon-Sionin nimellä Jahve eli YHVH.
Jeesus itse nimesi ristillä Isänsä: ”El’i El’i lama sa bagh tha ni” (Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit”): El on sekä nomini (Jumala) että substantiivi (jumala). Kristityt eivät ole koskaan tajunneet tuon substantiivin ja nominin eron teologista merkitystä. Syynä on se että alkuseurakunnan juutalaiset Kirkkoisät ovat ujuttivat kristilliseen teologiaan käsityksen ”ainoasta Jumalasta” juutalaisena. Siksi kristityt eivät koskaan ole nähneet juutalaisten monoteismijargonin läpi totuutta, että Jeesuksen Isä-Jumala ei ole juutalaisten epäjumala Jahve-YHVH — vaan kanaanilaisten El. Tämä Dagan-El (Dagon) on sama jumala, jonka temppelin Samson tuhosi.
Dagon-Dagan El:iä kutsuttiin Isäksi koska El oli kaikkien jumalten Isä kanaanilaisessa ja foinikialaisessa mytologiassa, myös kanaanilaisten israelilaisten monoteistisesti palvoman Jahve-Jehovan Isä.
Koska kristittyjen Jumala El ei ole juutalaisten epäjumala YHVH, eikä Jeesus siten ole juutalaisten epäjumalan Poika, siten kristittyjen ei missään nimessä tule pienimmässäkään määrin hännystellä saati tukea juutalaisia missään asiassa.
Jahve-Jehovaa (YHVH) palvovat juutalaisia tukevat sionistikristityt ovat aidon Kristinuskon luopioita.
Sionistikristityt ovat juutalaisten hännystelijöitä
´
mv:n kommenttiin 20.6.2016 at 18.54, osa 1
Jeesus ei ole foinikialaiseen (= kanaanilaiseen) ja filistealaiseen mytologiaan kuuluvan epäjumalan El (tai Dagan-El tai Dagon) poika eikä Aabrahamin jumala ollut hindujen epäjumala Seyon-Suen-Sion-Seth, jonka kanaanilaiset olisivat tunteneet nimellä Jahve. Raamattu ei ole mytologiaa (ihmisten sepittämää jumaltarustoa) vaan totta, elävän Jumalan kirja.
Jeesuksen hepreankielisessä lauseessa ”Eli, eli, lama sabaktani” (Matt. 27:46; Mark. 15:34; VT:ssä jakeessa Ps. 22:2) sana ”eli” koostuu sanasta ”el” (jumala) ja possessiivisuffiksista –i (”minun”). ”eli” on siis suomeksi ”minun jumalani”. Sana ”el” voi Geseniuksen heprean sanakirjan mukaan merkitä Raamatussa sekä jumalaa yleisesti että tosi Jumalaa. Kuitenkin se yleensä on yleisnimenä (appellatiivisena) tai osana yhdyssanaa. Sen vuoksi Raamattu liittää sanaan ”el” lisämääreitä, jos tarkoitus on ilmaista tiettyä jumalaa (esim. Israelin Jumalaa). Siksi Jeesus ei sano ”el” (jumala) vaan ”eli” (minun jumalani), jossa tuo ”minun” on lisämääre – Jeesuksen lauseessa sana ”el” on siis yleisnimenä, johon liittyy lisämääre, jolloin tarkoitus täsmentyy tosi Jumalaksi. Yleisimmin Vanha testamentti käyttää Jumalasta nimiä ”Jahve” tai ”elohim”.
Nimimerkki kuitenkin esittää, että sana ”El” Jeesuksen lauseessa on erisnimi, foinikialais-filistealaisen mytologian erään jumalan nimi. Jos sana on erisnimi, silloin lisäys ”minun” sopii siihen huonosti. Jeesus olisi huutanut: ”El, El”. Vertauskohtana voidaan käyttää kreikkalaisten muinaisen jumalan Zeuksen nimeä. Jos tätä jumalaa huudettaessa sanottaisiin ”Zeukseni, Zeukseni”, se kuulostaisi eriskummalliselta ja loukkaavan tuttavalliselta.
Nimimerkin esiin nostama jumala (siis epäjumala) El mainitaan Raamatun ulkopuolisissa lähteissä usein epäjumala Dagonin (tai Daagonin) yhteydessä (lueskelin Wikipediasta artikkeleista ”Dagon” ja ”El”). Ugaritilaisessa (foinikialainen eli kanaanilainen kaupunki) pantheonissa (jumalten temppelissä) n. 1300 e. Kr. El oli toisena isä-jumalan jälkeen, kolmantena oli Dagon. Joskus kuitenkin Ugaritissa El ja Dagon tarkoittivat samaa. Joskus myös El oli itse isä-jumala. El-jumalalla oli vaimo ja lapsia. Philon kertomuksen Sanchuniathon mukaan El oli Dagonin veli, taivaan ja maan poika.
Jeesusko tällaisen jumalan poika?
Mutta nimimerkki antaa El-jumalalle myös nimet Dagan-El ja Dagon. Ja Dagonhan (muodossa Daagon) esiintyy myös Raamatussa! Mitä Dagonista löytyy?
Raamatun jakeet Tuom. 16:23-30 kertovat, että filistealaisilla oli jumalansa Dagonin temppeli Gazassa. 1. Sam. 5. luku kertoo, että filistealaiset ryöstivät Jumalan arkin ja veivät sen Dagonin temppeliin Asdodissa, Dagonin kuvan viereen. 1. Aikak. 10:10 kertoo, että filistealaiset veivät taistelussa itsensä surmanneen Saulin aseet ja pääkallon Dagonin temppeliin. Dagonin kultti oli tunkeutunut myös Kanaanin alueelle, koska jakeiden Joos. 15:41 ja 19:27 mukaan siellä oli Beet-Daagon niminen kaupunki. Aapeli Saarisalon Raamatun sanakirjan mukaan Dagon näyttää olevan peräisin Babyloniasta.
Wikipedian artikkeli Dagonista kertoo, että nimi Dagon tarkoittaa ”viljaa”. Kyseessä on hedelmällisyyden ja kalastuksen jumala, joka on peräisin Assyrian ja Babylonian alueelta. Myöhemmin Dagon-kultti levisi myös filistealaisten ja kanaanilaisten alueille, kuten todettu.
Jeesusko Jumalan arkin ryöstäjien ja israelilaisten (= VT:n ajan ”kristittyjen”, jotka uskoivat lupauksen Jeesuksesta, 1. Moos. 3:15) vihollisten jumalan poika?
Tässä on hyvä huomata, mitä Raamattu sanoo Gazassa sijainneen Dagonin temppelin tuhoajasta, nasiiri Simsonista (nimimerkki käyttää muotoa Samson). Kun Simson tuhosi Dagonin (Jeesuksen väitetyn isän) temppelin, niin oliko hän Jeesuksen ja elävän Jumalan vihollinen? Simson oli Israelin tuomari, jolla Uuden testamentin (Hebr.11:32-34) mukaan oli suuren voimansa lähteenä usko (siis kristillinen usko luvattuun Jeesukseen). Simson oli siis kristitty (ei tällä nimellä, mutta asiallisesti). Olisiko kristitty Kristuksen vihollinen? Simsonista kertovien Tuomarien kirjan lukujen 13-16 mukaan Simson oli ”Jumalan nasiiri äitinsä kohdusta asti”, ja hän oli ”aloittava Israelin vapauttamisen filistealaisten käsistä”. Simsonin äiti oli ollut hedelmätön, mutta Jumala ilmoitti, että hän on saava Simsonin. Jae Tuom. 13:24 sanoo, että Herra siunasi Simsonia. Seuraava jae ilmoittaa, että Herran henki (Pyhä Henki) alkoi vaikuttaa Simsonissa. Simson repikin Herran hengen voimassa omin käsin vastaan tulleen leijonan. Aasin leukaluulla hän löi kuoliaaksi tuhat vihollisen miestä, jälleen Herran hengen voimassa. Omin käsin hän myös tuhosi Daagonin temppelin, kun hän painautui temppelin keskipylväitä vastaan niin että rakennus luhistui ja suuri määrä vihollisia tuhoutui (myös Simson itse).
Simson oli siis suuri elävän Jumalan mies, ja Dagonin (eli Elin) täytyi olla epäjumala. Epäjumala ei voi olla Jeesuksen tai kristittyjen isä.
Entä Aabraham, oliko Aabrahamin jumala hindujen epäjumala Seyon-Suen-Sion-Seth, jonka kanaanilaiset tunsivat nimellä Jahve? Tarkoittaako Jahve Vanhassa testamentissa hindulaista epäjumalaa? Ovatko Vanhan testamentin profeetat Jumalan sanan julistajia vai epäjumalan pappeja?
Jahve tarkoittaa Vanhassa testamentissa Herraa, ja Herran (siis väitetyn hindulaisen epäjumalan) suhteesta Aabrahamiin (aiemmin Abram) voidaan todeta seuraavaa: Herra (siis Jahve) puhui Abramille (1. Moos. 12:1), Abram totteli saamaansa Herran sanaa (jae 4), Herra ilmestyi Abramille (jae 7), Abram puhui Herralle (1. Moos. 15:2), Abram uskoi Herraan ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi (jae 6), Herra ilmoitti valalla vannoen luvanneensa luvatun maan Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille (5. Moos. 34:4), Herra valitsi Abramin, havaitsi hänen sydämensä uskolliseksi häntä kohtaan ja teki hänen kanssaan liiton (Neh. 9:7-8).
Jahve siis todella oli Aabrahamin Jumala. Oliko Jahve epäjumala? Koska myös Uusi testamentti puhuu Aabrahamista, on syytä katsoa sinnekin. Ensiksi Matt. 22:31-32, jossa Jeesus itse sanoo:
”Mutta mitä kuolleitten ylösnousemukseen tulee, ettekö ole lukeneet, mitä Jumala (theos) on puhunut teille, sanoen: ’Minä olen Aabrahamin Jumala (theos) ja Iisakin Jumala (theos) ja Jaakobin Jumala (theos)’? Ei hän ole kuolleitten Jumala (theos), vaan elävien.”
Paikka, josta Jeesus tuon Jumalan lauseen otti, on 2. Moos. 3:4-6:
”Kun Herra (Jahve) näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala (Elohim), hänelle pensaasta ja sanoi: ’Mooses, Mooses!’ Hän vastasi: ’Tässä olen’. Hän sanoi: ’Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.’ Ja hän sanoi vielä: ’Minä olen sinun isäsi Jumala (Elohim), Aabrahamin Jumala (Elohim), Iisakin Jumala (Elohim) ja Jaakobin Jumala (Elohim)’. Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa (Elohim).”
VT (Vanha testamentti) ilmoittaa puhujaksi Jahven ja ilmoittaa hänet myös Jumalaksi (Elohim). Jahve ilmoittaa olevansa Aabrahamin Jumala. UT:ssa Jeesus ilmoittaa puhuja Jahven olevan itse Jumala (theos). Tämän UT:n kohdan mukaan Jahve on kristinuskon Jumala ja myös Aabrahamin Jumala. Tällainen Jumala ei ole mikään hindujen epäjumala. Jakeessa Ap. t. 3:13 Pietari ilmoittaa Aabrahamin Jumalan (theos) kirkastaneen Poikansa Jeesuksen. Tosi Jumala (theos) on Jeesuksen isä. Vielä Ap. t. 3:25 sanoo, että Jumala (theos) teki liiton Aabrahamin kanssa.
Joh. 8:56 ilmoittaa Aabrahamin olleen kristitty: ”Aabraham, teidän isänne, riemuitsi siitä, että hän oli näkevä minun (so. Jeesuksen) päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi.” Room. 4:3 siteeraa yllä mainittua jaetta 1. Moos. 15:6: ”Ja Aabraham uskoi Jahveen (Herraan) ja Jahve luki sen hänelle vanhurskaudeksi” seuraavin sanoin: ”Sillä mitä Raamattu sanoo? ’Aabraham uskoi Jumalaa (theos), ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’.” Jahve on siis Aabrahamin ja kristittyjen Jumala. Ympärileikkaamattomana saamansa kristillisen uskonsa sinetiksi Aabraham sai ympärileikkauksen, jotta hänestä tulisi kaikkien uskovien (kristittyjen) isä, niin ympärileikkaamattomien kuin ympärileikattujen: ”Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin; ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna” (Room. 4:11-12). Aabraham on kristittyjen isä. Ap. t. 7:2 siteeraa yllä mainittua jaetta 1. Moos 12:1: ”Ja Jahve (Herra) sanoi Abramille” seuraavin sanoin: ”Kirkkauden Jumala ilmestyi meidän isällemme Aabrahamille”. Jahve on kirkkauden Jumala. Vielä jakeessa Luuk. 19:9 Jeesus ilmoittaa, että Sakkeus pelastui, koska hän oli Aabrahamin poika, uskovainen siis.
Galatalaiskirje myös toteaa: ”Tietäkää siis, että ne, jotka uskoon perustautuvat, ovat Aabrahamin lapsia. – – että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen. – – Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: ’Ja siemenille’, ikään kuin monesta, vaan ikään kuin yhdestä: ’Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus. – – Mutta Aabrahamille Jumala on sen (perinnön) lahjoittanut lupauksen kautta. – – Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan” (Gal. 3:7, 14, 16, 18, 29). Kristityt ovat Aabrahamin lapsia, Jeesuksen omia.
Jakeessa Luuk. 13:28 Jeesus ilmoittaa Aabrahamin ja Iisakin Ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa. Koko Vanha testamentti (profeetat) on siis elävästä Jumalasta. VT:ssä mainittu Jahve (Herra) on elävä Jumala. Aabrahamin isä on elävä Jumala.
Onkin niin, että Jahve merkitsee VT:ssa aina elävää, oikeaa Jumalaa. Tätä nimitystä ei käytetä vain Isästä vaan myös Pojasta ja Pyhästä Hengestä:
Pojasta: ”Silloin Herran (Jahven) enkeli ilmestyi hänelle (Moosekselle) tulen liekissä keskellä orjantappurapensasta; ja hän näki, että pensas paloi ilmitulessa, mutta pensas ei kuitenkaan kulunut. Niin Mooses sanoi: ’Minä käyn tuonne ja katson tätä suurta näkyä, miksi ei pensas pala poroksi’. Kun Herra (Jahve) näki hänen tulevan katsomaan, huusi hän, Jumala (Elohim), hänelle pensaasta ja sanoi: ’Mooses, Mooses!’ Hän vastasi: ’Tässä olen’. Hän sanoi: ’Älä tule tänne! Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä maa.’ Ja hän sanoi vielä: ’Minä olen sinun isäsi Jumala (Elohim), Aabrahamin Jumala (Elohim) , Iisakin Jumala (Elohim) ja Jaakobin Jumala (Elohim)’. Ja Mooses peitti kasvonsa, sillä hän pelkäsi katsoa Jumalaa (Elohim)” (2. Moos. 3:2-6; osin siteerattu jo yllä). Tässä Herran enkeli (Kristus) ilmoitetaan Jumalaksi.
Pyhästä Hengestä: ”Herran (Jahven) Henki on puhunut minulle (Daavidille), ja hänen sanansa on minun kielelläni; Israelin Jumala (Elohim) on sanonut, Israelin kallio on puhunut minulle” (2. Sam. 23:2-3; myös 1. Piet. 1:10-12 sanoo, että VT:n profeetoissa vaikutti Kristuksen Henki). Itse asiassa tässä ilmoitetaan myös Poika (”Israelin kallio”) Jumalaksi, sillä jakeessa 2. Moos. 17:6 Mooseksen käskettiin lyödä sauvalla kallioon, josta sitten alkoi vuotaa vettä, ja UT:ssa 1. Kor. 10:1-4 ilmoittaa: ”Sillä minä (Paavali) en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus.” Kristus johti israelilaisia (sen ajan ”kristittyjä”, pelastuivat uskossa luvattuun Jeesukseen, 1. Moos. 3:15), kun he vaelsivat Egyptistä Luvattuun maahan. Exodus oli Kristuksen projekti.
Vanha testamentti siis vahvistaa Raamatun kolminaisuusopin: on vain yksi ainoa Jumala, yksi jumalallinen olemus, jossa on kolme itsenäistä persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kullakin persoonalla on jumalallinen olemus täydellisesti, ja kaikki ovat täysiä Jumalia (kuitenkin on vain yksi Jumala). Ihmisjärki ei kykene ymmärtämään tätä salaisuutta, ja se on vain uskottava Jumalan sanasta.
mv:n kommenttiin 20.6.2016 at 18.54, osa 2
Koska nimimerkki jakaa ”Israelin” (”juutalaisten”) historian väittämänsä faarao Merneptahin hävitystyön perusteella elamilaiseen Israeliin (ennen vuotta 1207 e. Kr.) ja kanaanilaiseen Israeliin (vuoden 1207 e. Kr. jälkeen), niin mainitsen tässä vielä Daavidin jälkimmäiseltä ajalta (Aabraham oli edelliseltä ajalta). Uudessa testamentissa Matt. 22:41-45 toteaa:
”Ja fariseusten ollessa koolla Jeesus kysyi heiltä sanoen: ’Mitä arvelette Kristuksesta? Kenen poika hän on?’ He sanoivat hänelle: ’Daavidin’. Hän sanoi heille: ’Kuinka sitten Daavid Hengessä kutsuu häntä Herraksi, sanoen: Herra sanoi minun Herralleni: Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi alle. Jos siis Daavid kutsuu häntä Herraksi, kuinka hän on hänen poikansa?’”
Jeesus viittaa raamatunkohtaan Ps. 110:1. Daavidin herra on Kristus. Daavid on siis kristitty, jossa uskon myötä asuu Pyhä Henki, Jumala. Uudessa testamentissa myös Ap. t. 1:16 toteaa, että Pyhä Henki puhui Daavidin suun kautta. Ap. t. 2:31 ilmoittaa, että Daavid ”edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta” (viitataan jakeeseen Ps. 16:10). Jakeessa Ap. t. 13:22 Jumala sanoo, että Daavid on hänen sydämensä mukainen mies, joka kaikessa tekee hänen tahtonsa.
Mitä siihen tulee, että nimimerkki ilmoittaa Jeesuksella olevan isä, vaikka hän, Jumalan Poika, on itse Jumala, niin ensiksikin on todettava, että kolminaisuudessa (Isä, Poika ja Pyhä Henki) ei ole alistussuhteita. Isästä voidaan sanoa, että ei ole muuta Jumalaa kuin Isä. Pojasta voidaan sanoa, ettei ole muuta Jumalaa kuin Poika. Pyhästä Hengestä voidaan sanoa, ettei ole muuta Jumalaa kuin Pyhä Henki. Kaikilla persoonilla on jumalallinen olemus täydellisesti, ja on vain yksi Jumala. Toiseksi on ymmärrettävä, että Jeesuksella oli (ja yhä on) kaksi luontoa: inhimillinen luonto ja jumalallinen luonto, eivätkä ne ole sekoittuneet toisiinsa. Kristus on aina ollut olemassa, ja hän tuli lihaan Jeesuksessa. Voidakseen suorittaa lunastustehtävänsä Jeesus ”tyhjensi itsensä” (Fil. 2:7) inhimillisen luontonsa puolesta. Tällöin Jeesus oli alennuksen tilassa, että hän voisi kärsimyksellään ja sijaiskuolemallaan lunastaa meidät synnistä, perkeleestä, helvetistä ja kuolemasta ja hankkia meille iankaikkisen elämän Jumalan yhteydessä. Kun siis Jeesus esimerkiksi sanoo: ”sillä Isä on minua suurempi” (Joh. 14:28), niin hän puhuu inhimillisen luontonsa puolesta (alennuksen tilastaan). Jumalallisen luontonsa puolesta Jeesus Kristus ei ole Isää vähäisempi. Tuon raamatunkohdan kontekstista käy ilmi, että alennustila loppuu Jeesuksen mennessään Isän tykö ja että Jeesus palaa jälleen kirkkaudessaan.
Niin, on ymmärrettävä, että Jeesus Kristus itse on Jumala ja ettei ole muuta Jumalaa kuin hän. Jumalan Poika on Herra ja Jumala (Joh. 20:28), Totinen Jumala (1. Joh. 5:20), Suuri Jumala (Tiit. 2:13), Jumala yli kaiken (Room. 9:5), Jumalan Poika (Gal. 4:4), Immanuel eli ”Jumala meidän kanssamme” (Jes. 7:14), Väkevä Jumala (Jes. 9:5), Jumala (Joh. 1:1, 14), yhtä Isän kanssa (Joh. 10:30).
Yllä esitettyyn kysymykseen, ovatko VT:n profeetat Jumalan sanan julistajia vai epäjumalan pappeja, vastattiin jo osittain raamatunkohtien Luuk. 13:28 (kaikki VT:n profeetat ovat Jumalan valtakunnassa) ja 1. Piet. 1:10-12 (profeetoissa vaikutti Kristuksen Henki) avulla. Vahvistukseksi sille, että Vanha testamentti on Jumalan sanaa, seuraavassa vielä muutama raamatunkohta. Hebr. 1:1 toteaa, että Jumala puhui profeettojen kautta. 5. Moos. 4:1-2 toteaa, että Mooseksen Israelille antamat käskyt ja säädökset ovat Herran Jumalan käskyjä. Ps. 147:19 toteaa, että Herra ilmoittaa sanansa Jaakobille, käskynsä ja oikeutensa Israelille. Luuk. 1:70 toteaa, että Herra, Israelin Jumala, on puhunut hamasta ikiajoista pyhäin profeettainsa suun kautta. Jakeet Matt. 1:22-23 vahvistavat, että VT:n jae Jes. 7:14 (neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, jolle annetaan nimi Immanuel) on Herran antama profeetan kautta. Ap. t. 4:25-26 ilmoittaa, että Ps. 2:1-2 on Pyhän Hengen Daavidin suun kautta puhuma. Samoin Ap. t. 28:25-26 vahvistaa, että Jes. 6:9 on Pyhän Hengen puhuma Jesajan suun kautta. Jeesus ilmoittaa, että Vanha testamentti ei voi raueta tyhjiin (Joh. 10:35). Vanha testamentti on Jumalan kirjoittama.
Vielä on syytä lausua muutama sana nimimerkin väitteestä: ”Faarao Merneptah hävitti Elamilaisen Israelin siemenen eli mieslinjat sukupuuttoon 1 207 eaa. Kanaanilaiset ottivat henkiinjätetyt Israelin tytöt jalkavaimoikseen ja nämä synnyttivät kanaanilaisen Israelin vuosina 1207 – 1050.”
Nimimerkki siis esittää, että olisi tapahtunut eelamilaisen Israelin miespuolisten jäsenten kansanmurha v. 1207 e.Kr (ennen Kristusta). Ainoa lähde, jonka perusteella tällainen väite voidaan esittää, on v. 1896 Egyptistä löydetty Merneptahin (tai Merenptahin) steela (kivilaatta), joka on kaiverrettu Merneptahin 5. hallitusvuotena 1207 e.Kr.(tai 1208 e:Kr.). Kivilaatasta on melko perusteellinen artikkeli ”Merneptah Stele” englanninkielisessä Wikipediassa, ja kivilaatan teksti on sen mukaan seuraava (tulkittu hieroglyfikirjoituksesta):
The princes are prostrate, saying, ”Peace!”
Not one is raising his head among the Nine Bows.
Now that Tehenu (Libya) has come to ruin,
Hatti is pacified;
The Canaan has been plundered into every sort of woe:
Ashkelon has been overcome;
Gezer has been captured;
Yano’am is made non-existent.
Israel is laid waste and his seed is not;
Hurru is become a widow because of Egypt.
Väitetty Israelia koskeva kohta on rivi “Israel is laid waste and his seed is not” (suomenkielisen Wikipedia-artikkelin mukaan “Israel on ajettu erämaahan/tuhottu, sen viljaa ei enää ole”). Ei ole lainkaan varmaa, että hieroglyfissä lukee “Israel”, sillä siinä lukee “jsrjr” (tai “ysriar”). Tämä on vain tulkittu “Israeliksi.” Vaihtoehtoisia käännöksiä ovat esimerkiksi “Jezreel” (kaupunki Kaanaassa) ja sana, joka viittaa “niihin, joilla on korvakiehkurat”, tarkoittaen libyalaisten kuvauksen jatkoa.
Kirjoitus on faarao Amenhotep III:n pystyttämän kivilaatan takapuolella, ja sen pinta on karkeaa ja kaiverrus huonolaatuista, mikä tekee tekstin lukemisen ja tulkitsemisen vaativaksi (“the readings in many places require careful examination”). Wikipedian artikkelissa on erillinen kuva tuosta “Israel-rivistä”.
Nimimerkin tulkintaa vastaan, että tuhoaminen tarkoittaisi ihmisten surmaamista, puhuu se, että artikkelin mukaan ilmaus “tuhottu, vailla siementä (tai viljaa)” oli toistuva, kaavamainen fraasi kukistetuista kansoista. Se tarkoitti, että kyseisen kansan viljavarastot oli tuhottu, mistä seuraisi nälänhätä seuraavana vuotena, jolloin ko. kansa ei enää muodosta sotilaallista uhkaa Egyptille. Artikkeli viittaa Carol Redmountin kirjoitukseen “Bitter lives: Israel in and out of Egypt”, kirjassa Coogan, Michael D: “The Oxford History of the Biblical World”. Oxford University Press, 2001 [1998].
Artikkeli toteaa vielä, ettei ole selvää, keitä tällä “Israelilla” tarkoitettiin tai missä paikassa he olivat. Artikkeli viittaa Thomas L. Thompsonin kirjaan “Early History of the Israelite People”, jossa todetaan, että viittauksista Merneptahin kivipaateen ei ole mitään hyötyä ja että on mielivaltaista aloittaa raamatullinen Israel ei-raamatullisesta Merneptahista. Raamatun tekstien rinnalla kivilaatan tekstilla ei juuri mitään merkitystä.
Raamatussa ei tunneta mitään Israelin mieslinjojen hävittämistä sukupuuttoon 1 207 e.Kr.
Koska nimimerkin väite Merneptahin suorittamasta israelilaisten joukkomurhasta on kestämättömällä pohjalla, hänen esityksensä ”kanaanilaisen Israelin” synnystä vuosina 1207 – 1050 voidaan unohtaa.
Vielä huomautus ajankohdasta. Nimimerkki kirjoittaa, että Aabraham muutti Palestiinaan v. 1680 e.Kr. Andrew E. Steinmannin kirja ”From Abraham to Paul” osoittaa sivuilla 71-72, että Raamatusta laskettuna Aabraham eli vuosina 2166-1991 e.Kr. Kaldean Uurista Aabraham siirtyi ensin Harraniin, josta hän siirtyi Kanaanin maahan (Palestiinaan) v. 2091 e.Kr. Samoin esittää Jack Finegan kirjassaan ”Handbook of Biblical Chronology”, s. 201-202.
Nimimerkin esittämään vuoteen 1680 e.Kr. on päädytty niin, että exoduksen (Egyptistä lähtemisen) ajankohdaksi on Merneptahin kivitaulun (vuodelta 1208 tai 1207 e.Kr.) perusteella päätelty vuosi 1250 e.Kr. (exodus kesti 40 vuotta, jolloin israelilaiset olisivat olleet Palestiinassa v. 1210 e.Kr.) ja Israelin oleskeluajan pituudeksi on erään Septuagintassa olevan lisäyksen ja Demetriuksen siitä tekemän päätelmän perusteella päätelty 215 vuotta. Raamatun mukaanhan exodus alkoi v. 1446 e.Kr. ja israelilaiset olivat Egyptissä 430 vuotta. Koska vuosien 1446 ja 1250 ero on 196 vuotta ja vuosien 430 ja 215 ero 215 vuotta, päädytään 411 (196 + 215) vuotta myöhempään ajankohtaan Aabrahamin Kanaanin maahan saapumisen kohdalla, vuoteen 1680 e.Kr. (2091 – 411 = 1680).
Mainittu Septuagintan lisäys on jakeessa 2. Moos. 12:40: ”Mutta aika, jonka israelilaiset olivat asuneet Egyptissä, oli neljäsataa kolmekymmentä vuotta.” Septuaginta lisää sanan ”Egyptissä jälkeen” sanat ” ja Kanaanin maassa”. Demetrius, joka käytti Septuagintaa, päätteli, että Kanaanin maassa oltiin 215 vuotta ja Egyptissä 215 vuotta.
Raamattu siis ilmoittaa, että israelilaiset olivat Egyptissä 430 vuotta. Exoduksen alkamisen ajankohdaksi Raamattu osoittaa vuoden 1446 e.Kr. jakeessa 1. Kun. 6:1:
”Neljäntenäsadantena kahdeksantenakymmenentenä vuotena siitä, kun israelilaiset olivat lähteneet Egyptin maasta, neljäntenä vuotena siitä, kun Salomo oli tullut Israelin kuninkaaksi, alkoi hän siiv-kuussa, joka on toinen kuukausi, rakentaa temppeliä Herralle.”
Koska mainittu Salomonin neljäs hallintavuosi oli vuosi 967 e.Kr. (Finegan, s. 201), exodus oli v. 1446 e.Kr. (967 + 479, 480. vuosihan ei ollut vielä kulunut). Myös riemuvuosisyklit osoittavat vuodeksi 1446 e.Kr.
Nimimerkin päätelmä Aabrahamin Kanaaniin saapumisen ajankohdasta perustuu Raamatun ulkopuolisiin arveluihin ja päätelmiin, eikä niitä tule nostaa ohi Jumalan sanan, joka on totuus (Joh. 17:17).