Juutalaista väkivaltapornoa kuvataan nyt veronmaksajien piikkiin

Britannian yleisradioyhtiö BBC on päättänyt rahoittaa veronmaksajien piikkiin televisiosarjan, joka ylistää toisen maailmansodan jälkeen Englantia terrorisoinutta juutalaista rikollisjärjestöä, 43 Groupia.

Sarjan tarkoituksena on ottaa kantaa ”antisemitismiä” vastaan ja pyrkiä moraalisesti oikeuttamaan juutalainen poliittinen väkivalta. BBC tuottaa sarjan amerikkalaisen NBC-yhtiön kanssa. NBC Entertainmentin johtaja on juutalainen Robert Greenblatt. Sarjan käsikirjoittaja on Erik Jendresen, joka tunnetaan parhaiten Taistelutoverit-sarjasta, jonka hän teki yhdessä juutalaisen äärisionisti Steven Spielbergin kanssa.

43 Groupia käsittelevä televisiosarja onkin osa laajempaa länsimaisen median vuosikymmeniä kestänyttä Israel-propagandakampanjaa. Israelin väkivalta esimerkiksi palestiinalaisia ja libanonilaisia vastaan yritetään oikeuttaa tuottamalla jatkuvasti uusia fiktiivisiä elokuvia ja televisio-ohjelmia ”antisemitismistä”. Kertomuksissa syyllisiä juutalaisten ongelmiin ovat aina kaikki paitsi juutalaiset itse.

Sionistisen Jewish News –julkaisun mukaan Jendresenin uusi sarja ”kertoo tarinan juutalaisista omankädenoikeuden harjoittajista, jotka iskivät Oswald Mosleytä vastaan”. Sarjassa muun muassa kauppias [sic] Morris Beckman kertoo, kuinka hän ja kymmenet muut rintamalta palanneet juutalaiset päättivät toisen maailmansodan jälkeen perustaa laittoman puolisotilaallisen järjestön hyökätäkseen vihaamiaan poliitikkoja vastaan Englannissa.

43 Groupiksi kutsuttu ryhmä aloitti neljän vuoden väkivaltakampanjan, jonka tunnuksiksi nousivat Jewish Newsin mukaan ”nyrkkiraudat, teräskärkimaiharit ja teroitetut vyönsoljet”. Koska aseita eivät käyttäneet valkoiset englantilaiset vaan juutalaiset, on luvassa moraalisen kauhistelun sijaan kevytmielistä väkivaltapornoa, jossa juutalaiset terroristit esitetään sankareina. Yhdysvalloissa juutalaiset Weinsteinin veljekset ovat ohjaaja Quentin Tarantinon kanssa tuottaneet vastaavaa saastaa kuluneina vuosina kolmen elokuvan verran.

Englannissa toimiva juutalainen painostusjärjestö Community Security Trust (CST) on innoissaan verorahoilla tuotetusta väkivaltapropagandasta: ”Tämä on erittäin mielenkiintoinen jakso juutalaisten historiassa. Se tuo lisää väriä ja nyansseja kertomukseemme. Se auttaa kaikkia ymmärtämään juutalaisten integraatiota.” CST:n mukaan poliittinen väkivalta on siis ”värikäs nyanssi”, kun se on juutalaisten harjoittamaa. Mitä jos Itä-Euroopassa käytettäisiin samaa termiä juutalaisvastaisista pogromeista?

Julkisuudenhallintaa ja sionistista terrorismia

Poliittisesti korrekti media ei tietenkään kutsu 43 Groupia juutalaiseksi terroristijärjestöksi. Toisinaan tiedotusvälineet ovat nähneet parhaaksi pimittää järjestön koko juutalaisluonteen, ja väkivaltaa on kutsuttu marxilaisittain epämääräisesti ”työväen taisteluksi fasismia vastaan”. Juutalaisia veitsenheiluttajia on puolestaan kutsuttu ”briteiksi”.

Ilmeisesti Englannin juutalaisilla on kuitenkin nyt niin paljon itseluottamusta, että BBC:n tuoreessa sarjassa puhutaan ylpeästi teräskärkikengillä brittejä potkivista juutalaisista.

Kyse ei välttämättä ole vain kohonneesta itsetunnosta. Sionistinen väkivalta kaipaa kipeästi kasvojenkohotusta maailmanpolitiikan kehityksen vuoksi. Israelin antama tuki ääri-islamisteille on jo niin röyhkeää, että valtamediakin on pakotettu kirjoittamaan siitä. Gazan 2014 kansanmurhan jälkeen Euroopan kaduilla juutalaiset ovat tukahduttaneet väkivaltaisesti Israel-vastaisia mielenosoituksia (1, 2).

Lisäksi kristityt ihmettelevät, miksi juutalainen terrorismi heidän uskonveljiään kohtaan on lisääntynyt räjähdysmäisesti Israelissa. Euroopassa yleistyneen maahanmuuttovastaisuuden pelätään kanavoituvan myös juutalaisia vastaan (mikä ei ole ihme). Israel-vastainen kansainvälinen boikottiliike on voimistunut; YK:n mukaan boikottiliikkeen vuoksi Israeliin tehdyt ulkomaalaiset investoinnit ovat pudonneet jo 46 prosentilla!

Sionistinen liike tarvii siis gojimin tunteisiin vetoavaa julkisuudenhallintakampanjaa. Avuksi ovat rientäneet länsimaiset valtamediat, joista osa rahoittaa rikollista poliittista propagandaansa suoraan veronmaksajien rahoilla. Valtamedia yrittää oikeuttaa Palestiinan etnisen puhdistuksen rakentamalla sankarimyyttiä Euroopan lähihistorian juutalaisöykkäreiden ympärille.

Juutalainen väkivalta brändättiin itsepuolustukseksi ”sortajia” vastaan

43 Groupia sivuttiin jo Magneettimedian joulukuisessa artikkelissa ”Englannin yliopistoissa herättiin: kulttuurimarxistit veivät sananvapautemme!”. Sodan jälkeen juutalaiset ja äärivasemmistolaiset ryhmät varmistivat yhteensä yli 30 vuotta jatkuneella väkivaltakampanjalla, ettei isänmaallisilla briteillä ollut sananvaltaa esimerkiksi korkeakouluissa ja kunnallispolitiikassa. Tätä kutsuttiin No Platform –politiikaksi.

Toisen maailmansodan jälkeen juutalaissotilaiden 43 Group yhdisti voimansa Vallankumouksellisen kommunistipuolueen kanssa hyökätäkseen Sir Oswald Mosleyn oppeja kannattanutta British League of Ex-Servicemen and Women –sotaveteraanijärjestöä vastaan. Juutalaisten tavoitteena oli lakkauttaa kaikki sotaveteraanien julkiset kokoukset pahoinpitelemällä näitä esimerkiksi tiiliskivillä, mattoveitsillä ja rikotuilla lasipulloilla.

43 Group solmi liittolaisuuksia valehtelemalla poliittisista tavoitteistaan. Järjestöllä oli tiiviit yhteydet oikeistolaiseen sionistiseen liikkeeseen Palestiinassa, mutta Britanniassa se esitti olevansa ”sosialistinen”. Tekeytymällä ”työväen” ystäviksi juutalaiskiihkoilijat saivat värvättyä riveihinsä brittiläisiä kommunisteja, jotka osallistuivat hyökkäyksiin isänmaallisia sotaveteraaneja vastaan. Ironia oli riipaisevaa: ”työväenliike” valjastettiin taistelemaan sionistien puolesta Rothschildin superkapitalistisen pankkiirisuvun historiallisessa pääkaupungissa.

Kommunistit liittoutuivat juutalaisten kanssa mielellään tietysti siksi, että Mosleytä kannattanut veteraaniyhdistys vastusti Neuvostoliittoa, josta oli tullut julkisessa keskustelussa Britannian merkittävin uhka toisen maailmansodan jälkeen.

Juutalaiset rikollisjärjestöt kävivät sotaa brittejä vastaan kahdella rintamalla; Englannissa uhreja olivat isänmaalliset antikommunistit. Palestiinassa aseina käytettiin veitsien ja kivien sijaan kivääreitä ja pommeja. Irgunin kaltaiset sionistijärjestöt teurastivat brittejä silmittömissä hyökkäyksissä. 1946 Irgun esimerkiksi räjäytti brittien mandaattihallinnon keskuksena toimineen King David –hotellin, murhaten samalla lähes sata ihmistä. Irgunin johtaja Menachem Begin palkittiin veriteoistaan Nobelin rauhanpalkinnolla sekä Israelin pääministerin toimella.

Sekä Britanniassa että Palestiinassa riehuneet juutalaiset syyttivät arvostelijoitaan ”antisemitismistä” ja perustelivat verenvuodatusta ”holokaustilla”. Palestiinan etninen puhdistus johti siihen, että maailmalla on edelleen 7 miljoonaa arabipakolaista, jotka eivät saa palata koteihinsa, koska heidän syntyperänsä on ”epäpuhdas” eli ei-juutalainen.

Terroristi muisteli lämmöllä uhrinsa tyttären itkua

Jendresenin uusi projekti ei ole toki BBC:n ensimmäinen 43 Group –aiheinen tuotanto. Huhtikuussa 2008 BBC Radio 4 lähetti ohjelman nimeltä ”A Rage in Dalston”, joka käsitteli samaa teemaa.

Radio-ohjelmassa haastateltiin pelkurimaista juutalaisrikollista, joka kerskaili hyökänneensä kerran Mosleyn yhteistyökumppani Raven Thomsonin kimppuun selän takaa linja-autossa. Juutalainen potkaisi pahaa-aavistamattoman Thomsonin ulos liikkuvasta bussista. Juutalainen muisteli BBC:llä, kuinka vakavasti loukkaantunut Thomson vieri ojaan ja kuinka Thomsonin seurassa matkustanut tytär itki kauhusta.

Valtamedia ei tietenkään tuominnut hyökkäystä, joka olisi voinut helposti johtaa uhrin kuolemaan.

Juutalaiset ovat yrittäneet perustella 43 Groupin terroria sillä, että Mosley oli ”antisemitisti”, joka valmisteli ”uutta holokaustia”. Todellisuudessa brittiläiset kansallissosialistit riitaantuivat Mosleyn kanssa juuri siksi, ettei tämä kannattanut jyrkkää juutalaisvastaista linjaa. Toisen maailmansodan aikana tiiviimpää Saksa-yhteistyötä kannattaneet britit erosivat Mosleyn puolueesta, koska tätä pidettiin juutalaisten myötäilijänä. Arnold Leese kutsui Mosleytä ”kosher-fasistiksi”.

Mosleytä kannattanut sotaveteraaniyhdistys oli siis kaikkea muuta kuin juutalaispropagandan kuvaama verenhimoinen maanalainen armeija. Mosleytä kuitenkin vihattiin, koska hän vastusti sionistien kannattamaa ulkopolitiikkaa ja uskoi, että hyvät diplomaattiset suhteet Saksan kanssa palvelivat Britannian intressejä. Kuten todettua, hän oli myös antikommunisti. 43 Groupin silmissä silmitön väkivalta Mosleyn kannattajia vastaan oli siis oikeutettua.

Israelin presidentin tukema järjestö tahtoi murhata 6 000 000 saksalaista

Valtamedian tavoitteena on nyt valkopestä 43 Groupin hirmuteot. Kuten todettua, jo aiemmin sionistisen terroristijärjestö Irgunin johtaja on saanut Nobel-palkinnon. ”Hyväksyttävän” väkivallan rajoja venytetään jatkuvasti eteenpäin. Yhä törkeämmät rikokset tahdotaan oikeuttaa.

Voisiko Steven Spielberg ohjata seuraavaksi sankarielokuvan juutalaisesta Nakam-terroristijärjestöstä, joka aikoi toisen maailmansodan jälkeen murhata 6 000 000 saksalaista myrkyttämällä vesijohtoverkostot? Sepä vasta oli urhea ”antisemitismin” vastainen aloite!

Nakam tunnettiin myös nimellä DIN. Se oli Euroopan juutalaisista kommunistipartisaaneista sekä Palestiinassa raivonneista sionistimurhaajista koottu joukko, joka alkoi toisen maailmansodan jälkeen teurastaa Kolmannessa valtakunnassa työskennelleitä virkamiehiä ja upseereita. Sen synkin tavoite oli kuitenkin miljoonien siviilien kansanmurha.

Nykyään jopa valtavirtaiset juutalaisjulkaisut myöntävät, että Nakamin tavoitteena ei ollut ainoastaan kostaa Hitlerin juutalaispolitiikka (joka merkitsi ennen kaikkea koronkiskonnan ja vallankumouksellisen kommunismin kieltämistä sekä juutalaisten karkottamista) rajatulle joukolle kansallissosialistijohtajia. Jewish Telegraphic Agencyn Douglas Davis myönsi 1998, että 6 000 000 saksalaisen siviilin myrkyttämistä suunnitellella Nakamilla oli takanaan Israelin ensimmäisen presidentin, Chaim Weizmannin, tuki.

Samalla kun Palestiinan juutalaiset miehittäjät rakensivat diplomaattisia suhteita Yhdysvaltoihin ja alkoivat kiristää saksalaisilta sotakorvauksia, valmisteltiin maassa siis myös historian laajamittaisinta terrori-iskua. Hanketta johti Israelissa edelleen kunnioitettu juutalaisrunoilija Abba Kovner. Kovnerin joukko tahtoi myrkyttää esimerkiksi Nürnbergin kaupungin vesijohtoverkoston. Weizmann tutustutti Nakam-terroristit juutalaiseen tiedemieheen, joka valmisti operaatioon sopivan myrkyn.

Nürnberg-operaatio jouduttiin kuitenkin perumaan, sillä terrori-iskusta vihiä saaneet britit pidättivät Kovnerin Eurooppaan suunnanneessa laivassa. Myrkky kaadettiin mereen. Nakam joutui turvautumaan arsenikkiin, jolla juutalaiset tappoivat muutamiasatoja saksalaisia sotavankeja. 6 000 000 saksalaissiviilin joukkotuhonta kuitenkin epäonnistui.

Britit siis estivät toisen maailmansodan todellisen holokaustin – miljoonien saksalaissiviilien teurastamisen biologisella aseella. Juutalaisjärjestöt kostivat tämän pahoinpitelemällä ja murhaamalla tuhansia brittejä seuraavien vuosien aikana Lähi-idässä ja Euroopassa. Ja nyt brittiläiset veronmaksajat joutuvat tahtomattaan rahoittamaan televisiosarjan, jossa väkivaltaiset sionistit esitetään sankareina.

 

Arvi Pihkala

 

Lue myös:

Israel – terrorismin ja salamurhien suurvalta
Juutalaisille vaaditaan erivapautta kantaa aseita Euroopassa
Juutalainen rabbi Ariel: ”Kristityt ja muslimit tapettava!”
Israelin terrori-isku Yhdysvaltoja vastaan