Briteissä uusliberaalit opit saivat tulikasteen 1970-luvun lopulla samaan aikaan, kun Thatcher nousi pääministeriksi.
talous - sivu 8/13
Monikulttuurisuus on kuin monipäinen hirviö, jonka sydän on kansainväliset rahoitusmarkkinat.
Hallitus, eduskunta ja oikeastaan koko se järjestelmä joka sen takana on, tulisi hajoittaa.
”Tilanne on niin huono, että pitkäkestoinen työttömyys on itse asiassa ohittanut Suuren laman aikaiset lukemat presidentti Barack Obaman vaalikaudella.”
Monikulttuurinen hapatus ja kansojen sekoittuminen tuhoaa ihmisyyden monimuotoisuuden ja hävittää kaikki kulttuurit kunnes jäljellä on vain kaksi: israel ja tuo maitokahvin värinen massa.
Länsimainen demokratia on sitä, että kansalainen saa valita vapaasti George Sorosin ja Milton Friedmanin väliltä. Äänestipä kansalainen oikeistoa tai vasemmistoa, eliitti voittaa.
Välttämättömyysretoriikka pyrkii häivyttämään politiikan puolueiden päätöksistä. ”Kestävyysvajeesta” ja ”pakolaiskriisistä” on tullut luonnonvoimia, jotka ovat niin voimakkaita, että hallitus vapautuu päätöstensä poliittisesta vastuusta.
Vasemmisto on jumittunut luokkasodan poteroihin eikä suostu uskomaan, ettei valtionvelka ole yrittäjien syytä.
Kyse ei siis ole ”lännen ja islamin” välisestä taistelusta vaan pankkieliitin sodasta itsenäisiä kansoja vastaan.
”Rajavartiolaitoksen apulaispäällikkö julisti, että on ’ammuttava alas heti’ vaatimukset, että laittomat tunkeutujat pysäytettäisiin ulkorajalla. Kaikki on otettava vastaan!”
Sotien taustalla oli Poundin mukaan koronkiskontaan perustuva pankkijärjestelmä, minkä vuoksi hän tuomitsi modernin taloudellisen mallin.
”Pankit ovat tulleet hulluiksi! Juutalaiset Greenspan, Summers, Rubin ja Levitt tahtoivat täysin vapaat kädet.”
Uusliberaalin oikeiston petollisuus piilee juuri siinä, että isänmaallisuus ja yrittäjyys on kaapattu monikansallisen pääoman propaganda-aseeksi.
”Niinistön tekemän järkyttävän teon vahingot nousevat Suomen kansalle tässä vaiheessa mahdollisesti jopa kymmeniin miljardeihin euroihin.”
Fischer on ollut jo kauan Amerikan suurimman Israel-lobbausjärjestö AIPAC:in epävirallinen ehdokas keskuspankin johtajaksi.