“Selviytyjien” määrä todistaa: holokaustia ei tapahtunut!

Artikkeli on käännetty Nicholas Kollerstromin teoksesta Breaking the Spell. Kollerstrom on tiedehistorioitsija, joka erotettiin virastaan Lontoon yliopistossa, kun hän alkoi kirjoittaa artikkeleita kemiallisista tutkimuksista, jotka osoittavat väitteet juutalaisten murhista ”kaasukammioissa” valheellisiksi.

Tutkijapiireissä on sinänsä sallittua epäillä, että yhteensä 6 000 000 juutalaista murhattiin toisen maailmansodan aikana. Mikäli arvio laskee kuitenkin reilusti alle neljän miljoonan, aletaan tutkijaa syyttää ”holokaustinkiistäjäksi” ja hänet suljetaan yhteisön ulkopuolelle.

2000-luvun vaihteessa maailmassa eli israelilaisarvioiden mukaan edelleen yli miljoona ”holokaustiselviytyjää”, vaikka väitetystä kansanmurhasta oli kulunut jo 60 vuotta. ”Selviytyjät” saavat edelleen avokätisiä korvaussummia saksalaisilta veronmaksajilta.

Mikäli vertaamme miljoonaa elossa olevaa ”selviytyjää” eliniänodotelaskelmiin, päädymme lopputulokseen, että välittömästi sodan jälkeen maailmassa oli noin viisi miljoonaa ”selviytyjää”. Kuinka monta juutalaista sitten kuoli sodan aikana?

John D. McCallumin Crime Doctor –teoksen mukaan Euroopassa asui edelleen noin viisi miljoonaa juutalaista sodan päättyessä. Luku ei sisällä euroopanjuutalaisia, jotka muuttivat esimerkiksi Palestiinaan ja Yhdysvaltoihin välittömästi ennen sotaa ja sodan aikana.

Holokaustikorvauksia vaativien juutalaisten huikea määrä aiheuttaa päänsärkyä valtavirtaisen historiantulkinnan kannattajille. Tämä on melkein yhtä noloa kuin 1900-luvun alun arkistoista löydetyt kymmenet ja taas kymmenet toista maailmansotaa edeltäneet lehtiartikkelit, joissa juutalaiset varoittivat maailmaa 6 000 000 heimoveljensä joukkotuhonnasta.

Saksalaisten hallitsemilla alueilla yhteensä vain 3 miljoonaa juutalaista

Richard Verrallin ja Walter Sanningin tutkimusten mukaan noin 3 000 000 juutalaista eli saksalaisten hallinnoimilla alueilla toisen maailmansodan aikana. Kun sota alkoi, juutalaisia asui Puolassa 1 100 000, Romaniassa 725 000, Unkarissa 380 000, Saksassa 360 000, Ranskassa 320 000, Hollannissa 140 000, Jugoslaviassa 55 000, Italiassa 50 000 ja Hollannissa 40 000. Tämä tekee yhteensä 3,1 miljoonaa. Venäjänjuutalaisia ei tarvitse laskea mukaan, koska Saksa ei maksanut Venäjän ”holokaustiselviytyjille” korvausrahoja ennen Neuvostoliiton kaatumista.

Saksan hallitus maksaa korvauksia kaikille, jotka voivat esittää jonkinlaisen asiakirjatodistuksen siitä, että he ovat “holokaustiselviytyjiä”. Myös muutamat ei-juutalaiset ovat saaneet korvausrahoja, mutta käytännössä kaikki rahat ohjataan henkilöille, jotka Israelin valtio on määritellyt juutalaisiksi. ”Selviytyjät” jaotellaan virallisesti kolmeen kategoriaan:

1. Saksan työleireillä jossain vaiheessa toista maailmansotaa olleet.
2. Saksan alueilta karanneet tai häädetyt.
3. Elämäänsä kansallissosialistisessa Saksassa enemmän tai vähemmän normaalisti jatkaneet juutalaiset.

Israelilaisarvioiden mukaan 1 092 000 ”selviytyjää” oli elossa vuonna 2001 ja 213 000 heistä kuului ensimmäiseen kategoriaan.

Saksassa yhä useampi on nykyään tyytymätön siihen, että heidät voidaan sodan voittajavaltioiden pakottamien lakien nojalla vangita kriittisestä historiantutkimuksesta. 2009 Kevin Käther totesikin oikeuden edessä: ”Kun tutkin aihetta, selvisi minulle, että valtiovarainministeriön mukaan 5 360 710 ’holokaustiselviytyjiksi’ itseään kutsuvaa on vaatinut korvausmaksuja.”

Käther kysyi tuomioistuimelta: “Eikö valtiovarainministeriö syyllistynyt ‘holokaustin’ virallisen version kiistämiseen maksamalla korvausrahoja 5 360 710 selviytyjälle?” Lisäksi Käther lainasi juutalaisen politiikantutkija Norman Finkelsteinin äitiä, joka on kysynyt: “Jos kaikki itseään ‘Auschwitz-selviytyjiksi’ väittäneet puhuvat totta, ketkä Hitler sitten tappoi?”

Käther ei tehnyt eroa korvausrahoja vaatineiden ja myöntävän korvauspäätöksen saaneiden välillä. Korvauksia saaneiden joukko oli toki hieman pienempi. On arvioitu, että valtiovarainministeriö on maksanut kuitenkin vähintään 4 000 000:lle korvausrahoja.

Video: ”Holokaustin” epäilystä usein tuomittu Ursula Haverbeck viimeisimmän oikeudenkäyntinsä jälkeen.

Juutalaiset jatkoivat poliittisissa johtotehtävissä heti sodan jälkeen

Saksa on maksanut yli sata miljardia markkaa korvauksia (1, 2), joten jokainen myönteisen korvauspäätöksen saanut on netonnut keskimäärin 20 000 markkaa.

Korvausvaatimusten määrä on ylittänyt Saksan hallinnoimilla alueilla toisen maailmansodan aikana asuneiden juutalaisten määrän! Itse asiassa raja ylitettiin jo 1960-luvulla, kuten tuomari Wilhelm Stäglich on osoittanut kirjassaan Der Auschwitz Mythos. Julkinen tilastotieteellinen keskustelu “holokaustikorvauksista” täytyisi aloittaa Saksassa välittömästi!

Revisionistien sanonta kuuluukin: ”Holokausti oli toisen maailmansodan traagisin tapahtuma. Saksalaisten hallitsemilla alueilla asui neljä miljoonaa juutalaista, joista kuusi miljoonaa murhattiin. Sodan jälkeen heitä oli jäljellä enää viisi miljoonaa.”

Esimerkiksi Puolan ja Unkarin hallituksissa työskenteli yhä sodan jälkeen suuri määrä juutalaisia, joista monet olivat johtavissa asemissa. Miksei heitä oltu ”kaasutettu” leireillä?

Unkarin menneisyyteen erikoistunut Columbian yliopiston historian professori Istvan Deak on kirjoittanut maan sodanjälkeisestä historiasta teoksessaan Hungary: The New Twist: ”Suurin osa poliisin kuulustelijoista, lähes kaikki Unkarin stalinistijohtajista ja suurin osa kommunistiuhreista olivat juutalaisia […] Suurin osa Unkarin kommunisteista oli juutalaisia.”

Sodan jälkeen Unkari kärsi juutalaistaustaisen kommunistijohtaja Mátyás Rákosin hirmuvallasta. 1950-luvun alussa oli aika, jolloin Unkarin kommunistipuolueen keskuskomiteaan kuului vain yksi ei-juutalainen! Sysimustan aikalaisvitsin mukaan komiteaan tarvittiin yksi unkarilainen, jotta kuolemantuomioita pystyttiin langettamaan myös sapattina!

Holokaustikorvauksia vaativien juutalaisten määrä riittää jo itsessään romuttamaan myytin 6 000 000 murhatusta. On kiistatonta, että korvauksia vaatineiden määrä on suurempi kuin saksalaisten hallinnoimilla alueilla sodan aikana eläneiden juutalaisten määrä, vaikka jopa valtavirtahistorioitsijat kiistelevät edelleen väestötilastoista. Kuten Robert Faurisson on todennut, ovat ”selviytyjät” eläviä todisteita siitä, ettei ”holokaustia” tapahtunut.

Lue myös:

Alfred Rosenbergin päiväkirjassa ei mainintoja ”holokaustista”
Kristalliyö – saksalaisvastaista propagandaa 1, 2
Helsingin Sanomat valehteli Hitlerin Saksan äitiysohjelmasta
Kokoelma naurettavimpia holokaustivalheita
Auschwitzin kaasukammioissa ei murhattu ketään 1, 2
Viranomaiset tehtailleet väärennettyjä silminnäkijälausuntoja ”holokaustista”
Video: Todellinen Auschwitz oli täysin erilainen kuin luulit!
3D-malli paljastaa Auschwitzin kaasukammiohuijauksen
Auschwitz-päällikön ”tunnustus” on väärennös
”Holokausti kulkee geeneissä” – korvausmaksuja vielä sukupolvien ajan?
Kiista ”holokaustin” todenperäisyydestä
Video: 86-vuotias rouva kumoaa holokaustimyytin Saksan televisiossa
Holokausti on huijaus
Kriittistä holokaustitutkimusta
Kriittistä holokaustitutkimusta: ihmisrasvan kerääminen polttokuopista
Kriittistä holokaustitutkimusta: Mengelen kokeet Auschwitzissa
Eliitin Auschwitz-juhla lähestyy
Video: holokaustikriittisyys auttoi juutalaista löytämään ”murhatut” sukulaiset
Ilse Koch ei ollut ihmishirviö
”Holokausti” ja Euroopan politiikka – kaksi tärkeää videota
Ukrainan kansanmurhan muistelu loukkaa juutalaisjärjestöä
Sylvia Stolz – ”holokaustin” nojalla vangittu asianajaja
Saksalaisnaiselle ehdoton vankilatuomio ”holokaustin” kyseenalaistamisesta