Poliittinen painostustoiminta liitetään yleensä ammattiliittoihin, lobbaukseen tai valtamedian suorittamaan toisinajattelijoiden vainoon. Itsenäisten mediojen aikakaudella kansa voi kuitenkin itse painostaa eliittiä.
Magneettimedia julkaisi aiheeseen liittyen vuodenvaihteessa uutiset ”Protestointi toimii: valtamedia painostettiin uutisoimaan PAM-liiton väkivaltaskandaalista [1]” sekä ”Protestointi toimii: maahanmuuttovastaisuus heijastuu nyt viranomaisten ja median toimintaan [2]”. Lisäksi itsenäiset mediat pakottivat [3] Jussi Halla-ahon myöntämään tukevansa europarlamentissa ääri-islamistivaltio Saudi-Arabiaa, vaikka hän ei olisi aluksi tahtonut kommentoida aihetta lainkaan.
Tapaukset ovat esimerkkejä siitä, kuinka aktiiviset kansalaiset voivat repiä ammottavia aukkoja eliitin pystyttämään sensuurin verhoon. PAM-uutinen lähti leviämään, kun itsenäinen media osoitti Suomen suurimman ammattiliiton johtotehtävissä toimineen äärivasemmistolaisen Niko Ravattisen tukevan raakaa poliittista väkivaltaa.
Valtamedia tahtoi suojella Ravattista, koska toimittajien mukaan vasemmistolainen väkivalta on ”hyvää väkivaltaa”. Kansalaisten aktiivisen kampanjoinnin vuoksi valtamedian uutiskynnys lopulta kuitenkin rikottiin, vaikka esimerkiksi Yle ja Helsingin Sanomat pitivät kiinni tiukasta linjastaan, jonka mukaan väkivalta on sallittua, kun sitä tehdään ”monikulttuurisuuden” nimissä. Ravattinen pakotettiin eroamaan PAM:n johdosta.
Ylen PAM-sensuurin kaksinaismoralismi tuli hyvin esille siinä, että aiemmin Yle oli painostanut metalliliittoa [4], koska liittoon kuulunut mies oli ”tykännyt” Facebookissa esimerkiksi Kansallisesta Vastarinnasta. Mies ei ollut kuitenkaan Ravattisen tavoin koskaan puhunut väkivallan (saatikka henkirikosten) puolesta.
Vainoamalla metalliliiton ”ajatusrikollista” ja suojelemalla PAM-liiton avoimesti väkivaltaa glorifioivaa johtohahmoa Yleisradio teki koko Suomelle selväksi valtamedian laatimat pelisäännöt. Nyt itsenäiset mediat ovat kuitenkin päättäneet, että sääntökirja on aika paiskata rovioon.
[5]Media suojelee väkivaltavasemmistoa… jälleen
Tällä viikolla itsenäiset mediat uutisoivat laajasti äärivasemmistolaisen järjestön värväyskiertueesta [6], jolle ovat tarjonneet tilansa muun muassa Lahden Torvi ja Jyväskylän Lutakko.
Kiertue on suunnattu alaikäisille ja sen taustahenkilöt vaativat Suomeen aktiivisempaa vasemmistoväkivallan kulttuuria. He keräävät muun muassa avustusta murhanyrityksistä ja raiskauksesta epäillyille ulkomaalaisille äärivasemmistolaisvangeille.
Vaihtoehtomedia NykySuomi.fi [7]uutisoi, että yksi ravintola Torven omistajista on tunnettu SDP-kaupunginvaltuutettu, Antti Sirvo. Sirvon ravintolaa tiedotettiin etukäteen useaan otteeseen äärivasemmistotapahtuman luonteesta, joten tilaisuuden järjestäminen oli firmalta selkeä arvovalinta: Suomi tarvitsee lisää poliittista verenvuodatusta.
SDP:n lisäksi vasemmistoliitto on sotkeutunut korviaan myöten marxilaiseen rikollisuuteen. Kuten Magneettimedian, Kansallisen Vastarinnan ja MV-lehden julkaisemassa artikkelissa ”Li Anderssonilla tiiviit siteet väkivaltavasemmistoon [8]” osoitettiin, ovat väkivaltaisen Varisverkoston Suomeen tuoneet aktivistit vasemmistoliiton puoluejohtajan henkilökohtaisia ystäviä.
Sosiaalisessa mediassa valtamedian toimittajilta kyseltiin, mikseivät he uutisoi Vasemmistoliiton salatuista yhteyksistä. Vastaus oli, etteivät itsenäisten mediojen julkaisemat kuvakappaukset ole tarpeeksi hyvä peruste haastatella esimerkiksi kohun keskelle joutunutta Dan Koivulaaksoa [9].
Impulsiivisuuteensa usein sortuva Koivulaakso kuitenkin vahingossa käytännössä myönsi [10] Twitterissä kuuluneensa Varisverkoston perustajasisäpiirin Facebook-ryhmään. Edes tämän jälkeen valtamedia ei tahtonut esittää vasemmiston kiiltokuvatyttö Anderssonille ikäviä kysymyksiä. Kun toimittajien tekosyyt loppuivat, lopettivat he aiheen kommentoinnin sosiaalisessa mediassa.
Valtamedian hiljaisuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että itsenäisten mediojen sekä muiden toisinajattelijoiden on pidettävä entistä suurempaa melua.
Miksi perussuomalaisetkin suojelevat väkivaltavasemmistoa?
Maahanmuuttokriittisellä Hommaforumilla [11] perussuomalaisten puoluelehden päätoimittajalta Matias Turkkilalta kysyttiin, voisiko Suomen Uutiset antaa näkyvyyttä Andersson–Varisverkosto-uutiselle.
Turkkila ei vastannut mitään, eikä Suomen Uutisten sivuille ole ilmestynyt aiheesta uutista. Tämä on kummallista, sillä perussuomalaiset ja Turkkila itse ovat olleet vuosien ajan vasemmiston julkisia sylkykuppeja. Vasemmisto on vandalisoinut puolueen tiloja ja uhannut väkivallalla sen jäseniä. Miksi puolue ei tartu tilaisuuteen ja anna kerrankin samalla mitalla takaisin?
”Li Andersson –kohua” on ehätetty jo verkossa verrata ”Olli Immonen –kohuun”, sillä ne molemmat syntyivät Facebookissa. Siinä missä Anderssonin ystävät keräävät tukea murhanyrityksistä epäillyille, Immonen esiintyi yhteiskuvassa radikaalien kansallismielisten seurassa ja kutsui monikulttuurisuutta ”rumaksi kuplaksi”.
Immonen lynkattiin viikkoja jatkuneella mediakampanjalla, kun taas Anderssonia pidetään kuin kukkaa kämmenellä.
Voisiko Suomen Uutisten hiljaisuuden taustalla olla häpeä? Kun media ja vasemmisto lynkkasivat Immosen, ei hän saanut lainkaan tukea puolueeltaan – päinvastoin.
Media vertasi [12] harmittoman Facebook-päivityksen tehnyttä Immosta seksuaalisia ahdisteluviestejä [13] lähettäneeseen Toimi Kankaanniemeen sekä ase- ja huumerikoksiin syyllistyneeseen Tony Halmeeseen. Puolue ei puolustellut Immosta lainkaan edes tässä vaiheessa. Sen sijaan Timo Soini ilmoitti, että Immonen ”harjataan huolella”, minkä jälkeen miehestä ei olla juuri kuultukaan julkisuudessa.
Perussuomalaiset heittivät Immosen liikkuvan junan alle. Sen sijaan vasemmisto on pyrkinyt suojelemaan Anderssonia kaikelta negatiiviselta julkisuudelta. Onko Suomen Uutiset hiljaa siksi, ettei oma käytös vastaavassa tilanteessa kestä lainkaan päivänvaloa?
[14]
Vasemmistouutisointi paljastaa valtamedian kaksinaismoralismin
Jotkut kansallismielisistä ovat pitäneet aiheen käsittelyä turhana. Heidän mukaansa vasemmisto saa vain ”lisää julkisuutta”, mikäli vaihtoehtomedia kirjoittaa näistä.
Totuus kuitenkin on, että vasemmistolla on viimeiset 100 vuotta ollut jonkinlainen asema Suomen poliittisessa elämässä, eivätkä he katoa, vaikka heistä ei itsenäisissä medioissa kirjoitettaisikaan.
Vasemmistosta voi ja tulee tarpeen tullen uutisoida kahdesta syystä.
Vasemmiston rikoksista uutisoiminen ja henkilöllisyyttään salailevien marxistien nimien julkaiseminen asettaa painetta heitä kohtaan. Kuluneiden vuosikymmenten aikana vasemmisto on voinut riehua vapaasti, koska valtamedia ei käytännössä koskaan ole paljastanut väkivaltaa johtavien henkilöllisyyksiä. Viimeisen 3–4 vuoden aikana tilanne on muuttunut täysin, mikä syö rikollisten itseluottamusta. Tällä on taas väkivaltaa ennaltaehkäisevä vaikutus.
Toinen syy uutisoinnille on vielä tärkeämpi: tavoite on osoittaa valtamedian, viranomaisten ja koko yhteiskunnan kaksinaismoralismi. Miksi Niko Ravattista [15] tai Marko Parkkolan pahoinpidellyttä Tommi Karjalaista [16] suojellaan samalla, kun ”Lahden KKK-mies” ja vääristä Facebook-sivuista ”tykkäävä” metallityöläinen joutuvat häpeäpaaluun?
Tai miksi Keskusrikospoliisi [17] suosii tiedotuslinjassaan siirtolaisia enemmän kuin suomalaisia? Miksei sisäministeriö [18] pidä vasemmiston suorittamia väkivaltarikoksia väkivaltana? Miksi Ylen Jessikka Aro [19]ansaitsee parempaa kohtelua kuin ei-julkisissa ammateissa työskentelevät katupartioaktiivit?
Valtamedian ja eliitin kaksinaismoralismista uutisoimalla pyrimme osoittamaan suomalaisille lukijoillemme, että yhteiskunta on mätä ja tarvitsee kokonaisvaltaisen muutoksen.
Lahden lakanamies [20] on ollut jo vuoden ajan uutisotsikoissa, eikä loppua tunnu näkyvän. Saman viikon aikana [21]suomalaisnaisten raiskausyrityksiin Turussa ja Joensuussa syyllistyneet maahantunkeutujat sen sijaan katosivat välittömästi suomalaisten kollektiivisesta tietoisuudesta. Näin meitä manipuloidaan.
[22]
Kansainvälisyysaate ja viha isänmaata kohtaan yhdistävät
Mediakriittinen Yle Watch [23]kirjoitti jo ennen konserttikiertuekohua artikkelin, joka tiivisti hyvin, mistä median, poliittisen eliitin ja äärivasemmiston liitosta on kyse.
Kaikki edellä mainitut rakastavat kansainvälisyysaatetta ja pitävät isänmaallisuutta verisimpänä vihollisenaan. Siksi valtavirrassa kutsutaan maltillisiakin isänmaan ystäviä ”äärioikeistoksi”:
”Ylen verkkosivut on julkaissut tänään artikkelin Suomessa käynnistyy radikalisoituneita auttava Exit-projekti [24], joka kertoo pilottihankeesta, jonka malli on lainattu Ruotsista. Siellä jo 1990-luvulla äärivasemmistolaisten käynnistämä ja sittemmin juutalaisten [25] rahoittama Exit pyrki kesyttämään nuoret kansallissosialistit harmittomiksi sohvaperuna-demareiksi. […]
Suomessa taas huomattava joukko radikaaleja nationalisteja kuten kansallissosialistit on nuhteettomia kansalaisia, joten heidän pois vierottaminen liikkeestä ei olekaan väkivallan ehkäisyä, vaan väkivallattomien aktivistien ohjaamista pois vallitsevan järjestelmän kavahtamasta kilpailevasta ideologiasta.
Näyttää siltä, että erotuksena muslimeista suomalaisten kohdalla Radinetin päätarkoitus ei olekaan ehkäistä väkivaltaista toimintaa, vaan projektissa keskitytään väkivallattomiin kansalaisiin, joilla ilmenee ’ääriajattelua’. Kyse on siis vanhan ajan käännytystyöstä […]
Länsimaita tällä hetkellä hallitsevat talousglobalistit ja punavihreä kulttuurieliitti muodostavat yhdessä hegemonisen vallan, josta käsin määritellään se, mikä on yhteiskunnassa ’normaalia’ ja mikä puolestaan siitä poikkeavaa ääriajattelua. Mikään järjestelmä tai arvomaailma ei itsessään edusta absoluuttista järkevyyttä, vaan sen määrittely on aina riippuvainen kulttuurista, ajasta, paikasta ja ennen kaikkea vallasta. […]
Uuden normaalin huomaa myös siitä, että Exit Radinettiä koskeneessa artikkelissa ei puhuttu mitään äärivasemmiston kuten anarkistien poliittisesta väkivallasta.”
E2-ajatuspajan [26]tutkimuksen mukaan ”vasemmistoliiton kannattajakunnassa on eduskuntapuolueista eniten (42%) valmiutta laittomaan suoraan toimintaan […] Valmiutta itse osallistua suoraan toimintaan on selvästi keskimääräistä enemmän vasemmalla äärilaidalla (58%).”
Vasemmiston ylläpitämä väkivallan pelote sopii ”pääomien, työvoiman ja tuotteiden vapaata liikkuvuutta” pyhimpänä arvonaan pitävälle globalistiselle talousoikeistolle mainiosti.
Marxilainen aggressio ei tule koskaan osumaan Jorma Ollilan [27], keskuspankkiiri Erkki Liikasen tai Peter Sutherlandin [28] kaltaisiin pakkomonikulttuurisuutta lobbaaviin äärikapitalisteihin. Sen sijaan potentiaalisia uhreja ovat EU:ta, leikkauksia ja leväperäistä maahanmuuttopolitiikkaa vastustavat isänmaalliset kansalaiset. Esimerkiksi Kreikassa eliittipankkiirit käyttivät mestarillisesti radikaalivasemmistolaista Syrizaa aseenaan todellista kapinaa vastaan (1 [29], 2 [30]).
[31]
[32]Jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä kansallismieliset eurooppalaiset totesivat, että ylikansallinen pääoma käyttää kommunisteja katutason iskujoukkoinaan. Sama pätee edelleen. Siksi maahanmuuttokriittisten suomalaisten on uutisoitava vasemmiston väkivallasta ja paljastettava rikolliset nimineen ja kasvoineen.
Vasemmisto on käyttänyt hieman vastaavia taktiikoita jo kauan kansallismielisiä vastaan. Kun kansallismieliset järjestävät tapahtumia vuokratuissa tiloissa, vasemmisto ottaa yhteyttä vuokranantajiin ja yrittää pelotella näitä irtisanomaan sopimuksen.
”Rasisminvastainen” Rasmus (jonka johtoon kuuluu muun muassa KRP-johtaja Thomas Elfgren) on mennyt jopa niin pitkälle [33], että sen jäsenet ottavat yhteyttä kansallismielisten työnantajiin yrittäen saada näille potkut ”väärien mielipiteiden” vuoksi. Rasmuksen Tanja Huurtela kirjoitti Uudessa Suomessa:
”Tarkoitus tällä toiminnalla on osoittaa, että ihmiset eivät kerta kaikkiaan suvaitse tiettyjen henkilöiden öykkäröintiä ja vihanlietsontaa pakolaisia ja maahanmuuttajia kohtaan ja että heidän meuhkaamisestaan on oltava myös seuraamuksia.
Mikäli viranomaiset eivät saa näitä häiriköitä kuriin niin ihmiset äänestävät tällöin jaloillaan ja alkavat boikotoida yrityksiä, joissa kyseiset rasistit työskentelevät. Tarkoitus on nostaa sellainen mediajulkisuus, että kyseiset henkilöt kerta kaikkiaan joutuvat jättämään työnsä ja asemansa. Mikäli työnantaja ei reagoi ilmoituksiin, on hän yhtäältä osasyyllinen rikollisen suojelemiseen.”
Pidä ääntä!
Vasemmiston ja kansallismielisten taktiikoiden ero perustuu siihen, että vasemmisto käyttää painostuksessan hyväksi vallitsevia instituutioita, valtamediaa sekä koulujärjestelmän ja vaikutusvaltaisten yritysjohtajien lietsomaa rasismihysteriaa.
Vasemmisto kykenee aloittamaan suuria mediakampanjoita maahanmuuttovastaisia ihmisiä vastaan, koska Yleisradio, Helsingin Sanomat ja suuret pankit [34] vihaavat isänmaallisuutta. Lehdistö (ja usein myös muut suuret yritykset) liittyy painostuskampanjoihin mielellään.
Kansallismielisillä ei vastaavaa etua ole. Meidän äänemme voimakkuus riippuu kokonaan siitä, kuinka tehokkaasti saamme kehitettyä itsenäistä mediatoimintaa, julkista aktivismia sekä näkyvyyttämme sosiaalisessa mediassa.
Magneettimedia uutisoi tällä viikolla [35], että esimerkiksi Yhdysvalloissa valkoisia vihaavilla toimittajilla on aiempaa vähemmän liikkumatilaa siksi, että kansallismieliset haastavat nämä jatkuvasti sosiaalisessa mediassa. Jokainen epäoikeudenmukainen hyökkäys kansaa vastaan aiheuttaa välittömästi näkyvän ja kuuluvan vastareaktion. Kansanviholliset joutuvat työskentelemään jatkuvasti epämukavuusalueellaan. Näin itsetietoiset valkoiset raivaavat itselleen sitä tilaa, jonka eliitti heiltä toisen maailmansodan jälkeen riisti.
Jokainen isänmaallinen suomalainen voi tuottaa sisältöä itsenäisiin medioihin, lähettää palautetta valehteleville valtamedian toimittajille ja tehdä tutkivaa journalismia esimerkiksi paikallisen vastaanottokeskuksen liepeillä. Näin vaikutetaan julkiseen ilmapiiriin ja keskusteluun.
Twitterissä [36] vaikuttaa myös äänekäs kansallismielisten suomalaisten joukko, johon kaikkien Magneettimediaa seuraavien kannattaa liittyä!
Rekisteröinnin voi Twitterissä tehdä anonyymisti TOR-selaimen kautta, mikäli oma yksityisyys huolettaa. Kansainväliset kokemukset osoittavat, että aktiivinen toiminta sosiaalisessa mediassa on tehokas tapa vaikuttaa julkiseen keskusteluun ja lisätä eliittiin kohdistuvaa painetta.
Lue myös:
Valtamedia: pakolaisten ja vasemmiston väkivalta ON parempaa [37]
Poliisi ja valtamedia esittävät: väkivaltaa suvaitsevaisuuden nimissä [38]