Libyan sotaa lobannut sionisti kakutettiin Belgiassa

Äärisionisti Bernard-Henri Lévy sai kakusta viikonloppuna, kun hän oli puhumassa ”filosofiatapatumassa” Belgiassa. Ovimies alkoi välittömästi takoa nyrkillä kahta naista, jotka olivat tempauksen takana.

Lévy on Ranskan tunnetuimpia kulttuuripersoonia ja ”julkkisfilosofeja”. Hän elää symbioosissa valtamedian kanssa ja käyttää näkyvyyttään hyväkseen lobatessaan sotia Israelin inhoamia ja taloudellisesti itsenäisiä valtioita vastaan. Lévyn vastustajat pitävät hänen kutsumistaan ”filosofiksi” häpeällisenä siksi, että viisauden sijaan hän rakastaa rahaa, julkisuutta ja sotaa.

Lévy käy Ranskan kulttuuripiireissä loputonta sotaa ”antisemitismiä” (jota hän näkee kaikkialla ympärillään) vastaan. Hän on myös vuosikymmenten ajan kannattanut Amerikan ja muiden sionistivaltioiden sotia itsenäisiä valtioita kuten Serbiaa vastaan. Kun Lévy vaatii uutta sotaa, vetoaa hän monien muiden juutalaispoliitikkojen tavoin aina ”Hitleriin” ja ”holokaustiin”. Kun jokin valtio nousee vastustamaan Yhdysvaltojen ja Israelin hegemoniaa, kohdistaa Lévy kaiken tarmonsa ”uuteen Hitleriin”, joka on tuhottava.

Ehkäpä suurimpana saavutuksenaan hän itse pitää Libyan tuhoa ja maan johtajan Muammar Gaddafin murhaa. 2011 New York Times kirjoitti, että Lévy piti itseään tärkeimpänä syynä sille, miksi Ranska asettui tukemaan sotaa Libyaa vastaan. ”Filosofi” usutti Naton, Yhdysvallat ja Ranskan sotakannalle järjestämällä Gaddafia vastustaneiden kapinallisten kuulemistilaisuuden. Sodan jälkeen Lévy kertoi, että vaikka hän ei yleisesti ottaen ole pitänyt Ranskan tuolloisen presidentti Nicolas Sarkozyn politiikasta, tuli Gaddafin murhaamisesta heidän yhteinen projektinsa.

Libya ärsytti länsimaita siksi, että sillä oli täysin itsenäinen pankkijärjestelmä, jonka esimerkin pelättiin innoittavan muitakin maita. Libya oli siis Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) merkittävin vihollinen. Maaliskuussa 2011 YK:ssa päätettiin Libyaan hyökkäämisestä. Lévyn lisäksi Sarkozy ja IMF:n tuolloinen ranskalainen johtaja Dominique Strauss-Kahn ovat kaikki juutalaisia ja tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään poliittisista oppieroista huolimatta. Kun Strauss-Kahn joutui samana vuonna raiskausskandaalin keskelle, nousi Lévy näyttävästi heimoveljensä rinnalle ja syytti Strauss-Kahnin uhreja valehtelijoiksi. (Tapaus muistutti häiritsevän paljon Roman Polanskin ja Alan Dershowitzin pedofiliakohuja sekä sitä, kuinka juutalainen yhteisö on niihin julkisuudessa reagoinut.)

Lévy, Sarkozy ja Strauss-Kahn saivat tahtonsa läpi. Libya tuhottiin ja liitettiin osaksi kansainvälistä keskuspankkiverkostoa. Gaddafi teurastettiin mahdollisimman halventavalla tavalla. Maahan syntyi vaarallinen valtatyhjiö, jonka Israelin tukema ISIS-terroristijärjestö on nyt täyttänyt. NY Timesille Lévy kertoi, että onnistuneen hyökkäyksen vuoksi ”ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pystyin olemaan ylpeä kotimaastani [Ranskasta]”.

Olisi uskonut, että Lévyn verenhimo olisi saanut täydellisen tyydytyksen. ”Paremminkin olisi voinut mennä,” hän kuitenkin tuumi. Lévyä nimittäin raivostutti, etteivät kaikki Euroopan maat olleet marssimassa yhtä innokkaasti sotaan kuin Ranska. Der Spiegel –lehden haastattelussa sionisti hyökkäsi erityisen rajusti Saksan ”välinpitämättömyyttä” vastaan. Samalla hän kertoi, mikä häntä itseään motivoi sytyttämään sotia eri puolille maailmaa: ”Kyse on moraalisesta ja hengellisestä ilmapiiristä, jonka keskellä kasvoin. Se kiteytyy juutalaisuudessa. Juutalaisuus merkitsee, että meillä on enemmän velvoitteita kuin oikeuksia.”

Lévy ei ole arabien suosiossa. Tekstitykset hammasratassymbolista.

Seuraavaksi velvollisuudekseen Lévy ilmoitti Bashar al-Assadin hallitseman Syyrian murskaamisen. Libyan tavoin Syyria oli säilyttänyt riippumattomuutensa ja päätti itse luonnonresursseistaan ja rahastaan. New Republic –lehdessä julkaisemansa kolumnin Lévy otsikoikin uskomatonta röyhkeyttä ja itsevarmuutta henkivään tyyliin: ”Gaddafin jälkeen on vuorossa Assad.”

Lévy on ympäröinyt itsensä pankkiireilla ja sionistisilla poliitikoilla. Hän on lukkiutunut itse luomaansa ”filosofiseen” kuplaan, jossa väkivalta Israelin ja Yhdysvaltojen vihollisia vastaan on aina oikeutettua – tai pikemminkin suoranainen velvollisuus. New Republicin kolumnissaan Lévy syytti kansainvälistä yhteisöä liian lepsusta politiikasta Assadia vastaan. Juutalainen ”ihmisoikeusaktivisti” syytti Assadia ”hirmuvaltiaaksi” ja vaati väkivaltaista vallankaappausta Syyriaan. ”Libyasta on tehtävä sääntö, ei poikkeus,” Lévy jyrisi. Me kaikki tunnemme lopputuloksen; sisällissodan myötä Syyriasta on tullut joukkoteurastusten ja kansainvälisen terrorismin pesäke, ja voimistuneen ISIS:n terroristiuhka heijastuu jo Suomeenkin.

Lévy puhuu mielellään ”diktaattoreista” ja ”tyranneista”, jotka on murhattava rauhan ja väkivallattomuuden nimissä. Hän on kuitenkin melkoisen valikoiva syytöksissään. Israelia juutalainen Lévy nimittäin pitää demokratian ja ihmisoikeuksien kehtona. Israelin asevoimia hän kutsuu ”maailman demokraattisimmiksi”, vaikka viime kesänä sionistisotilaat syyllistyivät kansanmurhaan Gazassa tappaen lähes 600 pikkulasta ja 260 naista. Toukokuussa tuli ilmi, että tylsistyessään israelilaissotilaat ammuskelivat satunnaisia arabisiviileitä eikä armeijan johto puuttunut rikoksiin millään tavalla.

Tekipä juutalaisvaltio mitä tahansa palestiinalaisille, jatkaa Lévy Israelin ylistämistä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Haaretzin mukaan Lévy uskoo, että ”israelilaisessa demokratiassa on jotain ainutlaatuisen elinvoimaista”. Lévy jatkaa omaan itserakkaaseen tyyliinsä:

”Juutalainen kansa keksi demokratian! […] Israel edustaa vapauden ja demokratian ihmeellistä saareketta. Se on fasistisen typeryyden vastakohta. […] Sionismi on ainut 1900-luvun aate, joka on säilyttänyt arvokkuutensa.”

Terveessä yhteiskunnassa Lévy oltaisiin leimattu narsistiseksi kylähulluksi. Ikävä kyllä emme elä terveessä maailmassa. Lévystä on tullut IMF:n kaltaisten riistojärjestelmien sekä Naton ja Yhdysvaltojen sotahaukkojen hovifilosofi. Hän rakentaa höttöisiä teorioita, joilla silmitön väkivalta siviileitä vastaan oikeutetaan. Pankkeja on suojeltava ”diktaattoreilta” ja sionisteja ”antisemitismiltä” – kaikkeen tähän tarvitaan pommikoneita ja kylmäveristä väkivaltaa, Lévy julistaa.

Lienemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Bernard-Henri Lévy on kakkunsa ansainnut.

Arvi Pihkala

Lue myös:

Juutalainen väkivalta puhuttaa jälleen Englannissa ja Ranskassa
Ranskan veronmaksajilta kymmeniä miljoonia dollareita Amerikan juutalaisille
Juutalaiset painostivat Ranskan kieltämään Palestiina-mielenosoituksen
Ranskalaismiehelle ehdoton vankeustuomio holokaustin tutkimisesta
Poliisin erikoisyksikkö tunkeutui holokaustirevisionistin asuntoon Ranskassa
Dieudonnélle kymmenientuhansien sakot juutalaisia ärsyttäneestä vitsistä