Mazel tov, Putinin agentit: nyt vietetään sananvapausviikkoa!

Suomessa vietetään nyt sananvapausviikkoa, eikä se olisi voinut osua parempaan saumaan.

Esimerkiksi Yleisradio on luvannut tuulettaa tabuja ja juhlistaa sananvapausviikkoa räväkällä otteella. Käytännössä tämä merkitsee mediatilaa muun muassa monikulttuurisuusfanaatikko Ville Rannalle sekä pedofiliasta syytetylle juutalaiselle näyttelijä-ohjaaja Woody Allenille.

Piinkovana sionistina tunnettu Allen tuulettaa yhteiskunnan tunkkaisia rakenteita Ylen lähettämässä Musta lista –elokuvassa, jossa puolustellaan Yhdysvalloissa kylmän sodan aikana asuneita marxisteja. Kuinka raikasta ja ajankohtaista! Juutalaisen Allenin tähdittämän kommunistielokuvan on ohjannut juutalainen Martin Ritt ja käsikirjoittanut juutalainen Walter Bernstein. (Yllätyitkö?)

Vain yksi kysymys: Miten aihe liittyy Suomen sananvapaustilanteeseen vuonna 2015?

Hetken kysymystä pohdittuani saatoin keksiä vastauksen. Ehkä Yleisradiossa on tehty vallankumous, ja teemaviikon pölhö ohjelmakattaus onkin pirullisen ilkikurista irvailua entisten isäntien neuvostotyylistä paatosta kohtaan? Mikä nimittäin olisi parempi tapa sabotoida sananvapausviikko kuin liputtaa valtion tv-kanavalla kommunismin ja monikulttuurisuuden puolesta? Eihän edes Yleisradio voi pitää yleisöään näin yksinkertaisena? Tämän on pakko olla satiiria!

Taisin sortua toiveajatteluun. Pasilan käytävillä risteilevät samat naamat kuin aina, ja ehkä jotkut todella pitävät Rantaa ja Allenia urheina sotilaina taistelussa eliitin arvohegemoniaa vastaan.

Rittin, Bernsteinin ja Allenin elokuva olisi kuitenkin voinut tarjota hyvän aasinsillan nykyajan Suomeen. Kylmän sodan aikana suhtautuminen Neuvostoliittoon polarisoi median ja viihdeteollisuuden: ”Olet joko meidän puolellamme tai meitä vastaan!”

Samalla kun Yle myhäilee hyväksyvästi mccarthylaisille kommunistivainoille irvaileville juutalaisille, on kylmää sotaa erehdyttävästi muistuttava polarisoitunut kielenkäyttö tehnyt vakuuttavan paluun suomalaiseen lehdistöön. Neuvostoliitto on kaatunut, mutta raunioista on noussut uusi uhka, joka henkilöityy Vladimir Putiniin. Median viesti kansalle on ankara: ”Mikäli Nato, TTIP, homoadoptiot ja maahanmuutto eivät miellytä, olet maanpetturi! Tervemenoa itärajan taa!”

 

Venäjän agentteja tietämättään

Mistä on kyse? Toisinajattelijoiden leimaaminen venäläisiksi agenteiksi on ollut suomalaismediassa melkoisessa nosteessa jo toista vuotta. Putinin ympärille pystytetty salaliittoteoria sai kuitenkin perustuskivensä vasta nyt, kun sotatieteiden tohtori Saara Jantunen julkaisi kirjansa Infosota, joka vakiinnuttanee asemansa valtamedian ulko- ja turvallisuuspoliittisena katekismuksena.

Jantunen on päässyt mainostamaan kirjaansa laajasti tiedotusvälineissä. Viime perjantaina hän markkinoi teostaan Ylen Ykkösaamu-ohjelmassa. Ylen ja Jantusen mukaan muun muassa Magneettimediaa ”käytetään Venäjän informaatiosodankäynnin kanavana”. Jantusen mukaan venäläiset propagandasivustot tunnistaa ennen kaikkea ”EU- ja Nato-kritiikistä”. Koska suurin osa suomalaisista ei tahdo edelleenkään liittyä Natoon, voidaan ilmeisesti siis todeta, että rakas kotimaamme suorastaan kuhisee Putinin agentteja.

Kolmas Venäjä-propagandan tunnusmerkki on Jantusen mukaan ajatus siitä, että Yhdysvallat on syyllinen moniin Lähi-idän nykyisiin ongelmiin. Erityisen raskauttavaa on syyttää amerikkalaisia sotia nykyisestä pakolaiskriisistä. Irakin sodan seurauksista tiedottaminen ei siis ole objektiivista uutisointia vaan putinistinen maanpetos. Jos sota olisikin alkanut vasta nyt eikä 2003, kutsuttaisiin amerikkalaiskriittisiä rauhanmarssejakin todennäköisesti Venäjän ”trolliarmeijan” sotilasparaateiksi.

 

Salaliittoteoria vaihtoehtomedioja hallitsevasta etnisestä vähemmistöstä

Ylen ja Jantusen mukaan Yhdysvaltojen sotapolitiikan kritisoimisen tavoitteena on hajottaa suomalaisten (!) yhtenäisyyttä sekä ”vaikeuttaa ja hidastaa päätöksentekoa”.

On mielenkiintoista, että Jantunen mainitsee julkaisumme, sillä monet Venäjä-aiheisista artikkeleistamme eivät ole järin mairittelevia nykyisen hallituksen kannalta (1, 2, 3, 4). Hieman myöhemmin Ylen lähetyksessä Jantunen lopulta perusteleekin syytöstään; hänen mukaansa julkaisut voivat olla Venäjä-propagandaa vaikka ne eivät olisi edes Putin-myönteisiä. ”Länsivastaisuus” riittää: ”Kun vastustaa Yhdysvaltojen tämmöstä hyvin hegemonista asemaa.”

Liberaalit ovatkin löytäneet täydellisen pakettiratkaisun, jolla kaikki opposition kritiikki voidaan tyrmätä yhdellä sanalla: Venäjä! Vastustipa oikeistoliberaalia amerikkalaisvetoista vapaakauppaa tai arvoliberaalia maahanmuuttopolitiikkaa, on kyseessä pelkkä venäläinen propaganda, joka tähtää Suomen tuhoon.

Venäläiset ovat valtamedian mukaan rakentaneet kansainvälisen etnisen salaliiton, jonka ytimessä ovat venäläisomisteiset vaihtoehtomediat. Vaikka osa vaihtoehtomedioista voi kritisoida Natoa vasemmistolaisista ja osa kansallismielisistä lähtökohdista, ovat ne todellisuudessa osa samaa – Helsingin Sanomia lainatakseni – ”nerokasta” venäläistä juonta.

Kansainvälisyysaatteen ja liberalismin kriisi ovat pakottaneet itkunsekaiset suomalaistoimittajat sulkeutumaan sarjakuvamaiseen fantasiamaailmaan, jossa Kapteeni Amerikan uutta paluuta odotetaan maailmanlopun tunnelmissa. Tämä saa koko ajan koomisempia piirteitä: kaksi viikkoa sitten Yleisradio esimerkiksi julkaisi artikkelin, jossa ”amerikkalais- ja israelilaisvihaa” kutsuttiin ”raukkamaisuudeksi”.

 

Ylimieliset toimittajat ampuvat itseään jalkaan

Vaihtoehtomedian kannalta valtamedian entistä mustavalkoisempi poliittinen julistus on tietysti herkullinen tilaisuus. Helsingin Sanomien romahdus jatkuu, ja jopa (vasemmistolaisen) kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäen kaltaiset asiantuntijat ovat saaneet tarpeekseen. Valtamedia hankkii nyt vihollisia joka suunnasta ja saartaa itsensä poliittisesti. Liittolaiset käyvät vähiin.

Venäjä on uusi musta. Sitä ennen suomalainen valtamedia perusteli usein sensuuriaan ”objektiivisuus-” tai ”tasapuolisuusharhan” argumentilla. Suurten viestimien koodikielessä tasapuolisuusharha tarkoittaa sitä, että olisi vahingollista antaa palstatilaa virallisia totuuksia haastaville näkemyksille. Klassisia esimerkkejä ovat esimerkiksi kiistat ilmastonmuutoksesta ja rokotteiden vaaroista. Pakolaiskriisin kärjistyttyä tasapuolisuusharhasta ollaan alettu puhua myös maahanmuuton yhteydessä.

Maahanmuuttovastaisia ihmisiä ja kansanliikkeitä ei tahdota päästää ääneen, koska heidän argumenttinsa murtavat virallisen totuuden monikulttuurisuuden auvosta ja laittoman siirtolaisuuden ”hyödyistä”. Ääriesimerkki tästä oli tietysti rotuaiheisia vihatotuuksia laukoneen emeritusprofessori Tatu Vanhasen julkinen lynkkaus.

Kun valtamedia puhuu sensuurin puolesta, voi se siis vedota erilaisiin tekosyihin. ”Väärät mielipiteet” voidaan leimata Venäjä-propagandaksi, jolloin niiden sensuroiminen on suorastaan isänmaallinen velvollisuus. Maahanmuuttovastaiset argumentit voidaan lakaista maton alle, koska olisi moraalitonta arvioida niitä tasapuolisesti poliittisesti korrektien argumenttien kanssa.

Samasta syystä valtamedia uutisoi täysin eri tavalla mielenosoituksista, joita Suomessa ja Euroopassa on järjestetty laittoman siirtolaisuuden puolesta ja sitä vastaan. Nuorison suosima YleX on jopa aloittanut kampanjan vastaiskuna Rajat kiinni! -mielenosoituksille. Lahden KKK-mies oli vuosikymmenen skandaali, mutta ilman vaihtoehtomedioja harva tietäisi, että rasisminvastustajat ovat tämän syksyn mielenosoituksissa Suomessa pahoinpidelleet yhteensä ainakin kolme naista sekä aivovammaisen miehen, koska nämä vaativat tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa (1, 2).

Valtamedia perustelee vasemmistoväkivallan piilottelua sillä, että pahoinpitelyt tehtiin hyvän aatteen nimissä. Olisi moraalitonta uutisoida KKK-miehestä ja naisia hakkaavista kommunisteista tasapuolisesti samojen standardien mukaan.

Video: Kohdassa 3:06 äärivasemmistolainen ”mies” lyö maahanmuuttokriittistä naista naamaan. Helsingin Sanomat ei pahoinpitelystä uutisoinut.

 

Mustalla listalla

Magneettimedia ja muut itsenäiset viestimet ovat tasapuolisuutta vaativia piikkejä vanhojen tiedotusvälineiden mätänevässä lihassa. Tämän vuoksi Yleisradio jankkasi yhteensä puoli vuotta Keskisuomalaisen johdolle, jotta yritys vannoisi julkisesti, ettei enää koskaan julkaisisi paperilehteämme (1, 2). Lännen Media puolestaan painatti viime viikolla useaan eri sanomalehteen kansalaisille mustan listan julkaisuista, joita ei tulisi lukea. Oli kunnia päästä listalle.

Lännen Media totesi artikkelissaan suorasukaisesti, että mikäli valtamedia ei uutisoi jostain aiheesta, ei asiaa ole edes tapahtunut. Videot rasisminvastustajien väkivallasta ylittivät paikallislehtien uutiskynnyksen vasta sen jälkeen, kun vaihtoehtomediat olivat julkaisseet ne kymmenilletuhansille suomalaisille. Esimerkiksi Helsingin Sanomat ei ole suostunut uutisoimaan niistä edelleenkään. Lännen Median logiikan mukaan rasisminvastustajat eivät siis ole pahoinpidelleet ketään tänä syksynä. Joka muuta väittää, on Putinin agentti!

Toinen esimerkki. Saksassa puukotettiin hiljattain laitonta siirtolaisuutta kannattanutta pormestariehdokasta. Helsingin Sanomat julkaisi tapauksesta viikonlopun aikana vähintään kolme uutista (1, 2, 3). Kaksi vuotta sitten äärivasemmistolaiset hyökkäsivät maahanmuuttokriittisen Alternativ für Deutschlandin tilaisuuteen Saksassa, kävivät puheenjohtaja Bernd Lucken kimppuun, puukottivat puolueen kannattajaa ja antoivat kyynelkaasua kymmenille. Helsingin Sanomat ei kirjoittanut hyökkäyksestä sanaakaan. Eivät sen puoleen muutkaan suomalaismediat.

 

Viharikoslainsäädännöllä suojellaan eliitin arvovaltaa

Termit ”vihapuhe” ja ”viharikos” olivat kauan amerikkalaisten yksinoikeus. Suomeen ne alkoivat rantautua kymmenisen vuotta sitten. Yhdysvalloissa niiden taustalla olivat juutalaiset lobbausjärjestöt, joista suurin on äärisionistinen Anti-Defamation League. Tämä ei ole yllättävää, sillä muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin juutalainen Frank Soskice kehitti Englannissa ensimmäiset lait ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Nykyään myös Suomessa kaikki kansallismielinen argumentointi on ”vihapuhetta” ja ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” on virallisesti järjestäytyneen rikollisuuden muoto. Nämä ovat sananvapauskysymyksiä, joihin Yleisradio ei taatusti tule tällä viikolla ottamaan kantaa.

Sananvapausviikolla onkin paikallaan muistella niitä eurooppalaisia, jotka ovat todella menettäneet omaisuutensa, perheensä ja vapautensa vain siksi, että he ovat tutkineet objektiivisesti monikulttuurisuususkonnon kulmakiveä: ”holokaustia”.

Saksassa kaksi tunnettua mielipidevankia on päässyt hiljattain vapauteen: Horst Mahler ja Gerhard Ittner. Heidän ”rikoksensa” oli sama: virallisen holokaustitarinan epäily. Ittnerin tuomio kesti kolme vuotta. Mahlerin tuomio on yhteensä 12 vuotta ja hänet päästettiin ehdonalaiseen vain kriittisen terveydentilansa vuoksi. Tällä hetkellä ”ennätys” on kuitenkin Wolfgang Fröhlichin 14 vuoden tuomio. Saksassa joutuu vuosittain tuhansia ihmisiä oikeuden eteen ”holokaustin” epäilyn vuoksi. Tästä ei Yleisradio suomalaisille kerro.

Ittner, Fröhlich ja Mahler ovat juuri sitä, mitä valtamedia inhoaa eniten: he ovat isänmaallisia miehiä, jotka tasapainottavat valtamedian valheita rauhallisesti argumentoiden. Suuret saksalaiset sanomalehdet Die Welt ja Frankfurter Allgemeine Zeitung kertoivat harvinaisen rehellisesti 1994 paljon julkisuutta saaneen holokaustinkiistämisoikeudenkäynnin yhteydessä, miksi on tärkeä hiljentää ja vangita toisinajattelijat:

”Jos [holokaustin epäilystä syytetyn Günther] Deckertin kanta holokaustiin olisi oikea, Saksan liittotasavalta perustuisi valheeseen. Jokainen presidentin puhe, jokainen vaikenemisen minuutti, jokainen historiankirja olisi valhe. Niinpä kun hän kiistää juutalaisten kansanmurhan, hän kiistää Saksan liittotasavallan legitimiteetin.”

”Joka kiistää kansallissosialististen tuhoamisleirien olemassaolon, hän hylkää sen perustan, jolle Saksan liittotasavalta on rakennettu.”

Suomessa käräjäoikeus perusteli Magneettimedian ajatusrikostuomiota samanlaisin argumentein – julkaisumme kävi yksinkertaisesti liian kiusallisella tavalla kiinni ”pyhinä” pidettyihin ”yleisesti hyväksyttyihin” arvoihin: ”Kirjoituksessa esitetyt lausumat ja mielipiteet ovat laatunsa, laajuutensa ja vakavuutensa puolesta sellaisia, ettei niiden todenperäisyyden arviointi ole tarkoituksenmukaista.”

Me emme käy informaatiosotaa minkään vieraan vallan puolesta vaan suomalaisuutta vihaavan valtamedian aiheuttamaa kollektiivista lobotomiaa vastaan. Hyvää sananvapausviikkoa kaikille vangituille revisionisteille ja iso ”Mazel tov!” Yleisradiolle, Helsingin Sanomille ja muille monikulttuurisille infosotureille!

 

Arvi Pihkala

 

Lue myös:

Valtamedian ”uusi” strategia: sensuuria ja entistä törkeämpää valehtelua
Vasemmistoaatteen valta suomalaismediassa