Valtamedia syyttää kansalaisia omista valheistaan

”Moniarvoinen viestintä ja sananvapaus sallivat erilaiset mielipiteet. Se ei tarkoita, että kuka tahansa voi levittää mitä tahansa kenenkään siihen puuttumatta.”

Yhden totuuden aika ei ole ohitse. Suomalaisten valemediojen nokkamiesten viimeisin tunteenpurkaus oli kuin alkukantainen löyhähdys balsamoitujen kommunistijohtajien kalmistosta: ”Väärinajattelijat huomio! Sana on vapaa – mutta me emme vastaa seurauksista!”

Kun Suomen historian ehkäpä vihatuimpien päätoimittajien joukko päätti yhdistää voimansa ja purkaa kollektiivisen turhautumisensa sanoiksi tiistaina 1.3., luulivat monet ensin, että takakireä manifesti oli julkaistu vahingossa kuukautta etuajassa. Pian selvisi, että kansa oli yliarvioinut mediaeliitin henkisen kapasiteetin. Nämä pitivät asiaansa haudanvakavana.

Lässähtäneen voimannäyttöyrityksen takana oli tapaus Jessikka Aro, josta kirjoitimme viikko sitten. Koska valemedia on vuosien ajan yrittänyt pelotella maahanmuuttokriitikot hiljaisesti julkaisemalla näiden yksityisyydensuojaa rikkovia tietoja nöyryytystarkoituksessa, päätti MV-lehti maksaa potut pottuina ja julkaista Yle-toimittaja Aron huumeoikeudenkäynnin pöytäkirjoja.

MV-lehden julkaisemien pöytäkirjojen mukaan Aro on nuoruudessaan käyttänyt suonensisäisesti amfetamiinia eli piriä päivittäin ainakin vuoden ajan sekä jakanut huumetta ystävilleen. Aron työnantajat eivät kiistäneet pöytäkirjojen autenttisuutta, mutta syyttivät silti aihetta käsitelleitä itsenäisiä medioja ”valemedioiksi”. Ilmeisesti tämän taustalla oli logiikka, jonka mukaan todenpuhujatkin ovat valehtelijoita, mikäli nämä ovat ”väärää mieltä” esimerkiksi maahanmuutosta, Natosta, EU:sta tai juutalaisista.

Aro sen sijaan on oikeamielisyyden ruumiillistuma, minkä vuoksi hän ansaitsee päätoimittajien mielestä (julkisesta ammatistaan huolimatta) paremman yksityisyydensuojan kuin esimerkiksi laillisiin katupartioihin osallistuvat isänmaalliset yksityishenkilöt.

Vaikka Aro tahdottiin säästää enemmältä riepottelulta, viitattiin häneen varsin suorasukaisesti päätoimittajien julistuksessa: ”Tuemme yksittäisiä journalisteja, jotka työnsä vuoksi joutuvat parjauskampanjoiden kohteeksi. Emme salli, että journalisteja vaiennetaan painostamalla.”

Manifesti suorastaan tihkuu äitelää omahyväisyyttä:

”Me hyvää journalistista tapaa noudattavat päätoimittajat […] Aiomme vastaisuudessakin olla demokratian ja sananvapauden tukipilareita, osa toimivaa suomalaista yhteiskuntaa. Eettisesti kestäviin periaatteisiin sitoutuneen ammattimedian tehtävä on vaikeinakin aikoina kirkas.”

Onneksi olkoon. Tuon kirjoittaminen mahtoi tuntua hyvältä! Julkisessa keskustelussa itsesuitsutus kääntyi kuitenkin itseään vastaan: Jos medialla on puhtaat jauhot pussissa, miksi tällaista tarvii julkaista?

Miksi valtamedia ei keskity oikaisemaan itsenäisten mediojen virheellisiä artikkeleita (jos sellaisia on) vaan sivuuttaa asiakysymykset ja keskittyy toitottamaan yhtenä seipäännielleiden oikeamielisten kuorona moraalista närkästystään?

Vihavalhesillisalaatti

Toimittajien tyylilaji on tullut tutuksi kuluneiden kuukausien aikana. Suurten mediatalojen äkäpussit ovat käyneet niin kovilla ylikierroksilla, etteivät he ole edes päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mikä olisi tarpeeksi ilkeä pilkkanimi vastapuolelle.

Ensin tuli melko kesy vastamedia (koska vaihtoehtomedia on Yle-toimittaja Pauli Aalto-Setälän mukaan ”propagandistinen sana”), jota seurasi tiistain ”valemedia” ja lopulta infosoturi Janne Riiheläisen lanseeraama, suorastaan korskea ”vihavalhesivustot”.

Kommentoijat muistuttivat nopeasti, että valemedia, Lügenpresse, on Keski-Euroopassa reilusti yli 100 vuotta sitten kehitetty käsite, jolla on aina viitattu valehteleviin liberaaleihin. 2000-luvulla sitä on sovellettu erityisesti medioihin, jotka pimittävät maahanmuuttajien tekemiä rikoksia, jotta totuus monikulttuurisuudesta ei vuotaisi julkisuuteen ja ruokkisi ”rasismia”. Kritiikin kohteena ollut MV-lehti kommentoikin päätoimittajien julistusta osuvasti (1, 2):

”Tuo ’valhemedia’ termi toi mieleen sen penskana viljellyn lausuman, jonka mukaan ’se joka toista haukkuu on sitä itse’. Se valtamediahan tuon markkinaraon on luonut asenteellisella, valikoivalla ja epäluotettavallakin uutisoinnilla. Olisi tietysti hyvä, jos se vallan vahtikoiran vahtikoira olisi terhakka, kiiltäväkarvainen haukkuja eikä takkuinen räksyttävä rakki. Mutta päätoimittajien kuoron älähdyksestä päätellen, tehtävänsä se tuntuu tekevän tuollaisenakin.”

”Huvittavaa tässä on se, että näiden päätoimittelijoiden valhemediaksi leimaama vaihtoehtomedia uutisoi hyvin pitkälti samoja asioita, kuin valtamediakin. Tosin useinmiten laajemmin taustoittaen ja tarjoten myös perusteltua anlyysia tapahtuneesta, mihin valtamedian kompetenssi ei tunnu riittävän. Ja lisäksi piikkinä lihassa: huomattavasti nopeammin ja pienemmillä resursseilla.”

Vaikka toisinajattelijat taistelevat vapaaehtoisesti tuulimyllyjä vastaan ja ovat tottuneet yksinäisyyteen, on myötäileviä ääniä alkanut kuulua yllättävistä suunnista. Hiljaisuus on rikkoutumassa. Poliisiammattikorkeakoulun tutkijat ottivat esimerkiksi joulukuussa julkisesti kantaa eliitin ja median luomaa hyssyttelykulttuuria vastaan.

Poliisi pelkää jo, että Suomeen syntyy syvä ”demokratian kriisi”, koska vastakkainasettelu kulttuurimarxistisen eliitin ja isänmaallisten suomalaisten välillä on räjähtänyt käsiin useiden kaupunkien kaduilla.

Poliisiammattikorkeakoulun mukaan erityisen kummallista on se, että media on vähätellyt esimerkiksi äärivasemmiston väkivaltaa vain siksi, että vasemmisto on ”hyvien puolella” maahanmuuttokysymyksessä.

Kritiikki kaikuu kuuroille korville

Poliisiammattikorkean varoitukset valuivat tietysti päätoimittajien tietoisuudesta kuin vesi hanhen selästä. Itsekritiikkihän on amatööreille.

Helsingin Sanomat julkaisi ”analyysin” (omien tekstien analysointi on varmasti jännittävää työtä!) päätoimittajien purkauksesta. HS muun muassa kirjoitti:

”Nämä sivustot – kuten MV-lehti, Magneettimedia ja Verkkomedia – ovat uusi ilmiö, ja niistä on käytetty monenlaisia nimityksiä. Niitä on kutsuttu vaihtoehtomediaksi, vastamediaksi, vihasivustoiksi ja disinformaatiosivustoiksi.

Sivustot itse kutsuisivat mielellään itseään vaihtoehtomediaksi tai vastamediaksi, sillä ne asemoivat itsensä valtamedian vastapuoleksi. Ne korostavat kertovansa asioita, joista ’valtamedia’ vaikenee.

Mutta mikä on tämä ’valtamedia’?”

Niin! Mikä on valtamedia? Ehkä jokin salaliittoteoria? Leikki sikseen. Valtamedia on kattokäsite tiedotusvälineille, jotka ovat isänmaattomien pääomamarkkinoiden ja Suomen petturihallituksen omistuksessa.

”Valtamediasta” on tullut syystäkin lähes kirosana lukuisten suomalaisten suussa. Valtamedia ajaa poliittisen ja taloudellisen eliitin etua valehtelemalla yleisölle järjestelmällisesti itselleen rakkaista poliittisista projekteista, kuten pakkomonikulttuurisuudesta ja Euroopan unionista.

Valtamedia on instituutio, joka syyttää itsenäisiä kansalaismedioja valheista, virheistä ja rikoksista, joihin se itse syyllistyy yhä uudelleen ja uudelleen.

Magneettimedia kokosi muutamia tärkeimpiä syytöksiä, joita valtamedia on tehnyt kansalaismedioja vastaan. Syytöksiä tarkemmin tutkimalla selvisi, että niiden avulla suuret viestimet projisoivat oman kuonansa kansalaisiin!

Väite 1: Vaihtoehtomediat eivät oikaise virheellisiä artikkeleitaan

Suuret viestimet väittävät usein, että itsenäiset mediat valehelevat eivätkä suostu kiinni jäätyään oikaisemaan artikkeleitaan. Kun pyydämme toimittajia selventämään, mistä tarkalleen ottaen ”valehtelemme”, he eivät suostu vuoropuheluun – koska he häviäisivät.

Todellisuudessa juuri valtamedia pyrkii lakaisemaan valheensa maton alle silloinkin, kun virheen myöntäminen olisi strategisesti paljon järkevämpää.

Viime elokuussa Yleisradio julkaisi artikkelin, jossa väitettiin suoraan, ettei ”vastaanottokeskuksen perustaminen lisää rikollisuutta”. Maahanmuuttajien rikollisuudesta oli kuitenkin erittäin paljon yksiselitteistä tilastotietoa, minkä vuoksi artikkelin kirjoittanut toimittaja Riikka Valtonen sai lukuisia oikaisupyyntöjä. Hän ei kuitenkaan suostunut oikaisemaan väittämiään, koska hän piti Suomen Punaisen Ristin edustajaa luotettavampana lähteenä kuin Tilastokeskusta.

Muutama viikko Ylen artikkelin julkaisemisen jälkeen muun muassa MTV3 uutisoi, että turvapaikanhakijoita epäillään ympäri Suomea lukemattomista väkivalta-, omaisuus- ja seksuaalirikoksista. Otimme Ylen Valtoseen yhteyttä ja linkitimme hänelle MTV3:n uutisen. Yle ei siltikään suostunut oikaisemaan valhettaan, ja virheellistä tietoa sisältävä artikkeli on edelleen luettavissa heidän nettisivuillaan.

Jos tämä ei ole valehtelua, niin mikä sitten?

Kun sanomalehti Kaleva julkaisi Magneettimediasta virheellistä tietoa sisältävän artikkelin, kieltäytyi lehden päätoimittaja Markku Mantila julkaisemasta laatimaamme oikaisutekstiä, koska sionismikritiikki on hänestä lähtökohtaisesti ”roskaa”. Valtamedia päättää siis poliittisin perustein, mikä on ”valehtelua” ja mikä ei.

Video: Tanskan Yleisradion johtajan mukaan lännen valtamedia valehtelee järjestelmällisesti.

Väite 2: Vaihtoehtomediat lietsovat valheellisia uhkakuvia

Kun kritisoimme hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa, meidän väitetään lietsovan tahallaan virheellisiä uhkakuvia eri ihmisryhmistä. Todellisuudessa kukaan ei ole koskaan osoittanut, että esimerkiksi Magneettimedia olisi paisutellut maahanmuuttajarikollisuuden riskiä.

Kun olemme uutisoineet esimerkiksi monikulttuurisista raiskauksista, vetoamme usein oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuun, jonka mukaan Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneet miehet syyllistyvät raiskausrikoksiin 17 kertaa useammin kuin suomalaiset.

Mikäli lietsomme siis valheellisia uhkakuvia, niin tekee myös oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.

Sen sijaan valtamedia on päästänyt parrasvaloihin demagogeja, jotka syyllistävät suomalaisia rasistisesta väkivallasta edes yrittämättä vedota vertailukelpoiseen tutkimustietoon. Paras esimerkki tästä on juutalainen Shirley ”ruskea tyttö Koko” Hubara, josta on tullut valtamedian vakiokalustoa vain siksi, että hän valittaa jatkuvasti suomalaisista.

Tutkimme heinäkuussa Hubaran julkisia esiintymisiä, joiden yhteydessä hän puhui esimerkiksi suomalaisista jotka ”haluavat tappaa” hänet. Ylen Aamu-tv-ohjelmassa heinäkuussa puhuessaan hän maalasi rohkein vedoin kuvaa Suomesta, jossa valkoinen peto vaanii jo kotioven kynnyksellä: ”Joka kerta kun lähtee ulos kotoa, sen on semmonen alitajuinen kela, että jotain voi tapahtua tänään.”

Koska juutalaisiin ei kohdistu Suomessa julkisten tilastotietojen perusteella lainkaan rasistista väkivaltaa, on perusteltua todeta, että Hubara on maalannut valheellisia uhkakuvia häneen kohdistuvan tappavan väkivallan potentiaalista. Valtamedia on puolestaan tarjonnut Hubaralle areenan, joten jälleen kerran suuret tiedotusvälineet tekevät sitä, mistä ne syyttävät vaihtoehtomediaa.

Väite 3: Vaihtoehtomediat vääristelevät faktoja

Valtamedia syyttää meitä siitä, että hankimme uskottavuutta vetoamalla sinänsä valideihin tutkimuksiin, joiden tuloksia kuitenkin vääristelemme. Syytösten tueksi ei koskaan esitetä esimerkkejä.

Totuus on kuitenkin tarua ihmeellisempää. Helsingin Sanomat uutisoi tammikuun lopussa pääkaupunkiseudun 2015 rikostilastoista. Ulkomaalaistaustaisten raikausepäiltyjen määrä kasvoi poliisin tiedotteen mukaan yli 116 %, mutta HS uutisoi aiheesta otsikolla: ”Turvapaikanhakijoiden määrä ei juuri näy rikostilastoissa”!

2014 HS julkaisi maahanmuuttoartikkelin, jossa todettiin: ”Tuoreen tutkimuksen mukaan tulijat maksavat veroja enemmän kuin rasittavat tukijärjestelmää.” Uutinen koski University College Londonin tohtori Tommaso Frattinin ja professori Christian Dustmannin tekemää tutkimusta.

HS kuitenkin vääristeli tutkimusta tarkoituksellisesti jättämällä kertomatta, että tutkimuksen mukaan maahanmuutto jakautui taloudelliselta vaikutukseltaan kahteen tyystin erilaiseen ryhmään: Euroopan sisäiseen valkoiseen siirtolaisuuteen ja Euroopan ulkopuolelta tulevaan ei-valkoiseen maahanmuuttoon. Edellinen oli taloudelle usein hyöydyksi, jälkimmäinen poikkeuksetta katastrofi.

Tämän vahvistaa Ulkopoliittisen instituutin julkaisu, jonka mukaan ”Euroopan nykyisistä siirtolaisista huomattava osa on kouluttamatonta työvoimaa”. Instituutin mukaan tämä johtuu pääosin ”Afrikan maantieteellisestä läheisyydestä”. Asian voi ilmaista myös niin, että Afrikasta tuleva siirtolaisuus on pääosin kouluttamatonta – eli valtava taloudellinen taakka.

Kutsumalla esimerkiksi saksalaisia insinöörejä geneerisesti ”maahanmuuttajiksi” valtamedia pyrkii jatkuvasti hämmentämään esimerkiksi somaleihin, irakilaisiin ja afgaaneihin liittyvää siirtolaiskeskustelua.

Temppu on katala, muttei kovin omaperäinen. Myös Yhdistyneen kuningaskunnan vasemmistotaustainen pääministeri Tony Blair valitsi nimittäin tietoisesti strategiakseen luokitella kouluttamattomat siirtolaiset ”työperäisiksi maahanmuuttajiksi”, jotta monikulttuurisuusprojekti etenisi mahdollisimman jouhevasti.

Väite 4: Vaihtoehtomedia ei kykene asiakeskusteluun vaan vainoaa yksilöitä

Valhe taas. Tämän vahvistaa jo päätoimittajien tuore purkaus, jossa ei puhuttu sanallakaan esimerkiksi maahanmuutosta vaan keskityttiin pikkumaisiin valemediasyytöksiin.

Jessikka Aron huumetaustan julkinen käsittely oli itsenäisten mediojen vastaisku, jonka avulla yleisöä muistutettiin siitä, että valtamedia on vainonnut esimerkiksi katupartioiden jäseniä julkaisemalla tietoja partioiden jäsenten vieläkin vanhemmista tuomioista. Valtamedia maistoi siis vain omaa lääkettään.

Faktojen sivuuttaminen ja valtamedian ad hominem –argumentaatiovirheet tulivat erityisen näkyvästi pinnalle, kun ”rotutohtoriksi” ristitty Tatu Vanhanen lynkattiin julkisuudessa, koska hän totesi, että tutkimusten mukaan mustilla on keskimäärin matalampi älykkyysosamäärä kuin valkoisilla. Media ei suinkaan aloittanut rakentavaa vuoropuhelua vaan yritti nöyryyttää Vanhasen hiljaiseksi.

Yksi ad hominem –taktiikka on poliittisen vastapuolen psykologisointi, joka on erityisesti Helsingin Sanomien toimittajien mieleen: jos joku on Erkko-median kanssa eri mieltä maahanmuuton vaikutuksista, on hän mielenvikainen!

Tuore esimerkki tästä oli Donald Trumpin kannattajia halventanut artikkeli. HS:n mukaan maahanmuuttokriittiset mielipiteet eivät johdu kypsästä yhteiskunnallisesta analyysistä vaan siitä, että maahanmuuton vastustajat ovat pelokkaita ja kaipaavat siksi autoritääristä johtajaa. Implisiittinen viesti on, että ”rajat auki” –väki nauttii sen sijaan terveestä itsetunnosta, minkä vuoksi heillä on myös terveet maahanmuuttopoliittiset arvot.

Vaivaannuttavimman esimerkin valtamedian tavasta korvata asiakeskustelu nälvimisellä oli Kalevan pilapiirtäjä Jarin kuvaus ”vaihtoehtomediasta”: vaihtoehtomediojen toimittajat ovat läskejä alkoholisteja, joiden jalkapohjissa on karvoja!

Väite 5: Vaihtoehtomedia on kaksinaismoralistinen

Valtamedia syyttää vaihtoehtomediaa kaksinaismoralismista, vaikka rikka on jälleen omassa silmässä.

Kun Hubara ja muut siirtolaistaustaiset mannekiinit paasaavat lehdistölle kokemastaan ”vainosta”, ei kertomuksia ole poliittisesti korrektia epäillä, vaikka mitään todisteita asiasta ei olisi.

Toisinaan tarinat maahanmuuttajiin kohdistavasta ”rasistisesta väkivallasta” ovat saaneet siivet ja paisuneet dramaattisiin mittasuhteisiin ennen kuin kupla on puhjennut ja media on joutunut myöntämään, että mitään todisteita kertomusten tueksi ei ole. Klassikkoesimerkkejä tästä ovat Espoon ”junakohtaus” 2009 sekä Tampereen pizzeriatuhopoltto, joka sai itsensä Päivi Lipposen marssituulelle.

Valtamedia on kaksinaismoralistinen, koska se ei edellytä maahanmuuttajilta samanlaista todistusvelvollisuutta kuin suomalaisilta. Esimerkiksi Yleisradio alkoi hiljattain vihjailla, että Teemu Selänne on saattanut valehdella ystävänsä lapsen joukkoraiskauksesta. Yle ei tarjonnut mitään pitäviä todisteita epäilyksiensä tueksi; julkaisu vain halusi pilata maahanmuuttokriittisillä lausunnoilla kohauttaneen Selänteen maineen.

Raiskauksen uhrin kärsimysten vähättely ei ilmeisesti ole vastoin Yle-toimittajien ammattietiikkaa, mikäli uhri on oletettavasti valkoinen.

Kun suomalaiset naiset kertoivat maahanmuuttajien ahdistelusta Ylen Turvattomuusillassa, valtamedian toimittaja Tuomas Enbuske vähätteli aihetta sosiaalisessa mediassa.

Enbusken mukaan on huonoa argumentointia valittaa esimerkiksi maahanmuuttajien vihjailevista katseista. Tässä kuitenkin piilee kaksoisstandardi, sillä maahanmuuttajien kohtaamista ”rasistisista katseista” on viime vuosina kirjoitettu palstametreittäin kauhunsekaisia artikkeleita.

Itse asiassa eliitin rakastama ”rasismitutkija” Anne Rastas on tehnyt kokonaisen selvityksen pahoista katseista: ”Katseilla merkityt, silminnähden erilaiset. Lasten ja nuorten kokemuksia rodullistavista katseista”. Miksei Enbuske kollegoineen irvaile Rastaan haastattelemille maahanmuuttajille?

Ja onhan sekin kaksinaismoralismia, että yksi Suomen valtamedian äänekkäimmistä toimittajista vaatii yhtäältä monikulttuurista Eurooppaa ja toisaalta etnisesti puhdasta juutalaisvaltiota. Petrattavaa siis riittää!

Väite 6: Vaihtoehtomedian uutisointi on yksisilmäistä

Päätoimittajien julistuksen jälkeen suosittu blogisti Sami Parkkonen ihmetteli, miten he kehtaavat väittää vaalivansa ”luotettavaa mediaa”, kun he itse ovat rakentaneet täysin mustavalkoisen rinnakkaistodellisuuden poliittisella uutisoinnillaan.

Kun valtamedia uutisoi Lähi-idän kriisistä, ovat toimittajien tähtäimessä käytännössä aina arabinationalistijohtajat, kuten Bashar al-Assad ja Saddam Hussein. Sen sijaan Saudi-Arabian kaltaiset diktatuurit ovat säästyneet lähes kokonaan kritiikiltä, sillä he ovat tehneet kiltisti yhteistyötä juutalaisvaltion, Amerikan ja ylikansallisen pankkimonopolin kanssa.

Vaikka The Wall Street Journalin ja Haaretzin kaltaiset arvostetut lehdet ovat vahvistaneet, että Israel, Yhdysvallat ja Nato-maa Turkki tukevat al-Nusran rintaman ja ISIS:n kaltaisia ääri-islamisteja, ei aihetta käsitellä käytännössä koskaan Suomen valtamediassa! Suomalainen lehdistö valehtelee suojellakseen sionisteja, jotka aseistavat Syyriassa maailman vaarallisimpia terroristijärjestöjä.

Eikä jälki ole ollut lainkaan sen kauniimpaa sisäpoliittisessa tiedotuksessa. MTV Oy:n entinen toimitusjohtaja Pekka Karhuvaara paljasti Porin Suomi Areena –tapahtumassa 2010, että Helsingin Sanomien juutalainen omistaja Aatos Erkko pakotti kaikki suomalaislehdet propagoimaan EU-jäsenyyden puolesta 1990-luvulla. Sopulilauma totteli herraansa uskollisesi.

Toisin sanoen lehdistö sopi juutalaisen oligarkin johdolla kansalta salassa, että suomalaisia sumutettaisiin asenteellisella ”tiedotuksella”, jonka tavoitteena oli huijata kansa äänestämään EU-jäsenyyden puolesta. Suunnitelma myös onnistui. Karhuvaara kertoi porilaisyleisölle:

”Aatos Erkko soitti Turun Sanomat -konsernin pääomistajalle Ketosille ja Alma Median toimitusjohtajalle, esimiehelleni Matti Packalenille. Erkko esitti kysymyksen, voisivatko kaikki nämä lehdet, Turun Sanomat, Salon Seudun Sanomat, Alma Median Aamulehti, Iltalehti, Kauppalehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa ja sitten Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat, tehdä koko sivun kampanjan EU-jäsenyyden puolesta.

Vaikka se olikin vaan ilmoitus, niin siinä isot mediatalot, siis valtaosa suomalaisesta painetusta viestinnästä, asettui kimppaan jonkin yhteiskunnalisen ratkaisun puolesta. Juttu haisi tosi pahalle ja oli yhteiskunnallisesti väärin.”

Mukava kuulla rehellistä puhetta 20 vuotta jälkikäteen! Kiitos valtamedialle tästäkin vastuullisesta ja ensiluokkaista journalismia uhkuvasta kampanjasta!

Väite 7: Vaihtoehtomediat perustuvat ”salaliittoteorioille”

Karhuvaaran EU-paljastuksen jälkeen ei ole kovin mielekästä alkaa edes taittaa peistä koko ”salaliitto”-käsitteen mielekkyydestä.

Mutta menkööt. Kuten olemme viimeisen vuoden aikana useaan otteeseen uutisoineet, on valtamedia alkanut helliä erityisellä lämmöllä salaliittoteoriaa, jonka mukaan Vladimir Putin on nykyisen siirtolaiskriisin takana (1, 2, 3).

Teorian mukaan Putin pommittaa Lähi-itää kohdistaakseen siirtolaispainetta länteen ja lisätäkseen näin ”fasististen” puolueiden kannatusta. Tämän vuoksi media suhtautuu täysin eri tavalla itärajan yli Suomeen tuleviin siirtolaisiin kuin Ruotista tänne saapuviin.

Valtamedian mukaan kaikki maahanmuuttovastaiset kansalaisjulkaisut ovat joko tiedostaen tai tahtomattaan Kremlin propagandakeskuksia, jotka muodostavat ”viidennen kolonnan” lännessä. Implisiittinen viesti on, että maahanmuutto on niin hieno asia, että vain venäläisten aivopesemät zombit voivat vastustaa sitä.

Valtamedian ajama salaliittoteoria leimaa kaikki siirtolaistulvasta huolestuneet Putinin agenteiksi. Somalin raiskaama suomalaistyttö on siis lehdistön mukaan pelkkä vieraan vallan käsikassara eli maanpetturi, jos hän vaatii tiukempaa rajapolitiikkaa.

Väite 8: Vaihtoehtomediat ruokkivat ”ääriryhmiä”

Suomen vaarallisin ääriryhmä ovat valtapuolueet, jotka ovat kaikkien demokratian periaatteiden vastaisesti myyneet Suomen talous- ja väestöpoliittisen itsemääräämisoikeuden EU:n ja IMF:n kaltaisille ylikansallisille pankeille ja poliittisille elimille. Valtamedia on Suomen vaarallisimman ääriryhmän pää-äänenkannattaja.

Valtamedia pyrkii vierittämään vastuuta omista demokratianvastaisista toimista esimerkiksi valehtelemalla röyhkeästi Magneettimediaa jakavista kansallismielisistä aktivisteista ja syyttämällä näitä ”kahakoinnista” siitäkin huolimatta, että poliisin mukaan mitään rikosta ei ole tapahtunut.

Kuten olemme osoittaneet, Suomessa vaikuttaa paljon ääriaineksia, jotka toimivat joko valtamedian suojeluksessa tai suoranaisessa yhteistyössä sen kanssa. Kun Helsingin juutalainen seurakunta kutsui juhlapuhujaksi palestiinalaisnaisten raiskaamista ehdottaneen israelilaisen Mordechai Kedarin, valtamedia päätti säästää juutalaiset epämukavalta julkisuudelta.

Kun äärivasemmistolaiset pahoinpitelivät joukolla Rajat kiinni –mielenosoittajia sekä paiskoivat kiviä ja palavia soihtuja itsenäisyyspäivän kulkueen päälle, valtamedia painoi kaiken villaisella. Mitäs pienistä. Kaikki on sallittua ”rasismia” vastustettaessa.

Kun Suomen suurimman ammattiliiton hallituksen jäsen vaati poliittista väkivaltaa ja jopa henkirikoksia ”rasisteja” vastaan, olivat Yle ja HS vaiti. 2014 HS julkaisi ”anarkofeministin” haastattelun, jossa tämä kertoi sen kummemmin kainostelematta suunnitelmistaan: ”En minä vallankumouksen koittaessa todennäköisesti ole juuri ketään ampumassa. Historiassa ei tosin taida olla yhtään vallankumousta, jossa ketään ei ole kuollut.”

Poliittisesta väkivallasta voi HS:n sivuilla rupatella kepeään sävyyn, kunhan kohteet on valittu oikeaoppisesti.

Ei siis ihme, että valtamedia käyttää poliittisessa uutisoinnissa lähteinään ”brutaalia” ja ”taktista” väkivaltaa hehkuttavia kommunisteja sekä hakee avoimesti vaikutteita Expon kaltaisilta ääriryhmiltä, jonka toimittajien mielestä ”väkivalta on v*tun kivaa”.

Kun valtamedia varoittaa sinua seuraavan kerran vaihtoehtomedian kiroista, mieti, kirjoittavatko toimittajat itse asiassa omista rikoksistaan.

 

Arvi Pihkala