Helsingin Sanomat pimitti tietoa Clintonin ja juutalaismiljardöörin rikostutkinnasta

Juutalaisen Erkko-säätiön omistama valemedia Helsingin Sanomat (HS) on pyrkinyt jo kuukausien ajan torjumaan tietovuotoja, jotka ovat paljastaneet Amerikan poliittisen eliitin korruptiositeet sionisteihin.

Muun muassa Wikileaks sekä Yhdysvaltojen keskusrikospoliisi FBI ovat paljastaneet sähköposteja ja rikostutkintapöytäkirjoja, jotka ovat antaneet karun kuvan amerikkalaisen ”demokratian” tilasta.

Olemme jo aiemmin kirjoittaneet aiheesta kaksi perinpohjaista artikkelia: ”Tietovuoto: juutalaispankkiiri valikoi Obaman hallituksen jäsenet kulissien takana” sekä ”Juutalaislehti: juutalaiset hallitsevat Amerikan vaalirahoitusta”.

Suomalainen lehdistö on pyrkinyt sekä vähättelemään että peittelemään tietovuotoja.

Vaikka tulevien vaalien molemmat ehdokkaat ovat käytännössä yhtä korruptoituneita, on länsimainen lehdistö asettunut Clintonin tueksi tämän fanaattisen kulttuurimarxismin, sionistisen sotahaukka-asenteen ja avoimen Wall Street –rakkauden vuoksi.

Viimeisin mediaeliitin puolustuspuhe Clintonin puolesta nähtiin, kun FBI päätti julkistaa rikostutkintamateriaalia, joka käsitteli Clintoneiden salaisia sopimuksia pahamaineisen juutalaisrikollisen, Marc Richin, kanssa.

Vaikka FBI:n julkistamat asiakirjat eivät paljasta juurikaan mitään uutta Richin ja Clintoneiden rikoskumppanuudesta, tukevat ne entisestään yleistä käsitystä siitä, että Clintonin pariskunta kuuluu pikemminkin vankityöleirille kuin Valkoiseen taloon.

Olemme aiemmin kirjoittaneet lyhyesti Richin tapauksesta artikkelissa ”Entinen CIA-upseeri: Ovatko Clintonit Israelin agentteja?”:

”2001 presidentti armahti viimeisenä työpäivänään pahamaineisen juutalaisen talousrikollisen ja Mossad-vakoojan Marc Richin. Richin vaimo oli yksi Clintonin tärkeimmistä rahoittajista, joka piti huolen siitä, että presidentti asetti Israelin aina muiden poliittisten tavoitteiden edelle.

Tuomitun Mossad-vakoojan armahtaminen ja muut erittäin kiistanalaiset päätökset tukevat [entisen CIA-johtaja Philip] Giraldin mielestä teoriaa siitä, etteivät Clintonit ole […] vain Israelin ’tahattomia agentteja’.

Sen sijaan Clintoneiden maanpetturuus on täysin tahallista, tietoista ja tavoitteellista.”

Valtaosa suomalaisista ei ole koskaan kuullutkaan Marc Richistä, ja vielä harvempi ymmärtää, kuinka Yhdysvaltojen presidentti, talousrikollisuus, juutalainen vaalirahoittaja ja Israelin tiedustelupalvelu Mossad liittyvät toisiinsa.

Kuvio on kuin peräisin keskinkertaisesta kioskidekkarista.

Valtamedia vähättelee korruptiota

Helsingin Sanomien toimituksessa tunnutaan olevan oikein tyytyväisiä siihen, etteivät FBI:n julkistamat Rich-pöytäkirjat ole herättäneet juurikaan puheensorinaa suomalaisen gojimin keskuudessa.

HS tahtoo myös varmistaa, etteivät suomalaiset vastaisuudessakaan ala tonkia lännen sionistisen korruption sameaa likaviemäriä. Siksi Richin tapauksesta uutisoitiin tyypilliseen, HS:n lukijoita ylenkatsovaan ja harhaanjohtavaan sävyyn:

”FBI:n nyt julkaisema materiaali koskee kiistanalaista armahdusta, jonka Bill Clinton myönsi viimeisenä virkapäivänään vuonna 2001 kymmenistä rikoksista syytetylle miljardöörisijoittajalle Marc Richille.

Armahdus herätti paljon arvostelua, koska nyt edesmenneen Richin vaimo on lahjoittanut merkittäviä summia rahaa demokraattipuolueelle sekä Clintoneille. FBI päätti lopettaa tapauksen tutkinnan vuonna 2005 ilman syytteitä. […]

’Öljykuninkaana’ tunnettu Marc Rich oli öljynvälitysteollisuuden pioneeri ja maailman suurimman hyödykkeitä kauppaavan yhtiön Glencoren perustaja. Vuonna 1983 Richiä kohtaan nostettiin 65 syytettä muun muassa veropetoksista sekä Irania koskevien pakotteiden rikkomisesta.

Rich, joka asui Sveitsissä eikä suostunut tulemaan Yhdysvaltoihin oikeudenkäyntiä varten, oli pitkään FBI:n etsityimpien listalla. Hän vältti poliisin täpärästi useaan otteeseen muun muassa Suomessa, Saksassa, Britanniassa ja Jamaikalla.”

HS vihjaa siis ujosti, että Richin oudolla armahduksella saattoi olla jotain tekemistä vaalirahasotkujen kanssa. Lehti ei kuitenkaan kerro mitään Richin varsinaisista rikoksista, Israelin roolista armahdusjupakassa tai siitä, miksi Richin öljybisnekset olivat sionistien kannalta erittäin herkkä aihe.

Richin tapaus synnytti ulkopoliittisen myrskyn Amerikan ja Israelin välille.

HS antaa kuitenkin ymmärtää, että Rich oli lopulta lähinnä Hollywoodin romantisoiduista Wall Street –elokuvista tuttu viekas keinottelijakettu, jolla saattoi olla ”hieman liian läheiset suhteet” presidenttiin. Tämä ei ole vain vähättelyä – se on valehtelua.

Lukijoiden harhaanjohtamisen ohella HS on pyrkinyt ohjaamaan FBI-paljastusten synnyttämän keskustelun sivuraiteille pelaamalla Venäjä-kortin (kuinka innovatiivista!) ja syyttämällä poliisia politikoinnista. Tämän parempia puolustuspuheita johtavat mediat eivät ole Clintonin tueksi kyenneet kyhäämään.

Kuka oli Marc Rich?

Helsingin Sanomien toimituksellinen linja on se, että uutisten Israel-elementti on sensuroitava aina, kun mahdollista. Rich-tapauksen ohella loistava esimerkki tästä oli tökerö Irakin sotaa käsittelevään Chilcotin raporttiin liittynyt uutisointi: ”Helsingin Sanomat pimitti Irakin sotaraportin Israel-osuuden”.

HS:n omistajien taustan huomioon ottaen on tietysti täysin luonnollista, ettei juutalaisvaltion rikoksista tahdota turhaan huudella suomalaisille asiakkaille.

Niinpä suomalaisen vaihtoehtomedian on jälleen tehtävä perinteisen median työ ja kerrottava, kuka oli March Rich ja miksi hänen tapauksensa on niin tärkeä. Tarina on parasta aloittaa tuoreimmista uutisista.

Kuten HS-lainauksessakin todettiin, käsittelevät FBI:n paljastukset Richin ja tämän vaimon tekemiä tähtitieteellisiä lahjoituksia Clintoneiden demokraattipuolueelle.

On loogista, että amerikkalaisia veronmaksajia vuosikymmeniä hyväksikäyttänyt juutalainen sai armahduksen siksi, että presidentti koki olevansa kiitollisuudenvelassa. Kyse on perinteisestä ja yksinkertaisesta korruptiosta.

Asiakirjoista selviää myös, että FBI tutki muun muassa New Yorkissa järjestettyä illallistilaisuutta, jossa juutalaisrikollisen armahtamisesta saatettiin salaisesti sopia.

Asiakirjat paljastavat lisäksi, että Clintonin ja Richin yhteyttä tutkineet viranomaiset kuuluivat ”julkiseen korruptioyksikköön”, mikä on ollut kova isku korruptiosyytöksiä jatkuvasti torjuvalle Clintonin kampanjajärjestölle.

Mikä tärkeintä, FBI:n mukaan Richin armahdusprosessissa ei seurattu ”tarvittavia armahdukseen liittyviä standardeja ja käytäntöjä”. Armahduspäätös olisi pitänyt tehdä oikeusministeriön kautta, mutta Richin tapauksesta päätettiin suoraan Valkoisessa talossa.

Veropetokset olivat Richin rikoksista vähäisimpiä

Valtamedia on keskittynyt Richin tapauksessa aivan liikaa hänen verorikoksiinsa ja aivan liian vähän hänen ulkopoliittisiin yhteyksiinsä.

On poliittisesti jokseenkin korrektia (vaikkakin ehkä ”epäilyttävää”) valittaa vaalirahasotkuista ja vihjata, että myös Amerikalla saattaa olla korruptio-ongelma.

Harmaalle alueelle siirrytään kuitenkin viimeistään silloin, kun sanotaan ääneen tosiasia, että Marc Rich oli juutalainen, joka ohjasi suuren osan rikollisesti hankkimistaan tuotoista juutalaisille lobbaus- ja kulttuurijärjestöille, jotka ottivat likaiset dollarit mielellään vastaan.

Poliittiseen kuolemansyntiin kuitenkin syyllistytään, mikäli uskaltaudutaan toteamaan julkisesti, että Amerikan valtapuolueet ovat täysin riippuvaisia Richin kaltaisten rikollisten rahoista, minkä vuoksi Israel voi vapaasti sotkea Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaa ja kirjoittaa käytännössä lakeja uusiksi.

Tabuja tai ei, kaikki kolme väitettä pitävät täydellisesti paikkansa, minkä Richin elämäntarina todistaa. Amerikka armahti Richin, vaikka Rich oli vuosikymmeniä riistänyt maata häikäilemättömästi. Amerikka ei hyötynyt päätöksestä lainkaan – vain Israel hyötyi.

Kuten Helsingin Sanomatkin myöntää, rikastui Rich erityisesti raaka-ainekeinottelun, veropetosten sekä muiden talousrikosten avulla.

Koska Richillä oli vahva juutalainen identiteetti, lahjoitti hän jatkuvasti rikollista rahaa eri maiden juutalaisille järjestöille. Yksi hänen suosikkiyhdistyksistään oli äärisionistinen Birthright Israel, joka markkinoi sionismia diasporassa asuville juutalaisnuorille.

Rich sai rahalleen myöhemmin myös vastinetta, sillä hänen armahdusvetoomuksensa allekirjoittajalistalla komeilivat maailman tärkeimpien juutalaisjärjestöjen, -aktivistien ja -poliitikkojen puumerkit.

Järjestöjä ei tuntunut lainkaan haittaavan se, että Rich oli rikastunut ryöväämällä amerikkalaisia ja muita ei-juutalaisia järjestelmällisesti ja kylmäverisesti; rikoksista huolimatta suuret juutalaisjärjestöt vaativat hänen armahtamistaan yhteen ääneen.

Israel – Amerikan paras liittolainen?

Sionistipoliitikot kutsuvat Israelia usein ”Amerikan parhaaksi liittolaiseksi”, mutta juutalaisvaltion huippupoliitikot asettuivat Richin tapauksessa (jälleen) juutalaisten puolelle amerikkalaista valtaväestöä vastaan.

Richin armahdusta vaativat muun muassa Israelin pääministeri Ehud Olmert, presidentti Shimon Peres, oikeusministeri Yaakov Neeman sekä kenraali Ron Huldai.

Juutalainen Haaretz-lehti valehteli, että Rich ”pakotettiin häipymään Yhdysvalloista 1983”, mikä on kummallinen kiertoilmaus sille, että juutalaisrikollinen pakeni syyttäjää ulkomaille voidakseen jatkaa rikollista rahantekoa rauhassa. Haaretzin sanavalinta kuvastaa äärimmäistä halveksuntaa Israelin ulkopuolisia oikeusjärjestelmiä kohtaan.

Tohtori Andrew Joyce kirjoitti 2013 Richin urasta kaksiosaisen artikkelin, joka perustui Valkoisen talon raporttiin 454.

Raportin mukaan Richin öljykeinottelu oli tietoista rikollisuutta. Amerikan energiaministeriö määräsi 1980-luvun alussa, ettei öljyä saanut jälleenmyydä yli 0,2 dollarin voitolla per tynnyri. Rich ja hänen juutalainen rikoskumppaninsa Pincus Green alkoivat kuitenkin välittää öljyä kovaan ylihintaan, minkä jälkeen todisteet kätkettiin kirjanpitopetoksilla.

Juutalaiskaksikko nettosi öljyhuijauksellaan ainakin 100 miljoonan dollarin laittomat tuotot.

Kuten artikkelin alussa jo todettiin, työskenteli Rich samalla Israelin tiedustelupalvelu Mossadin laskuun. Rich oli Israelin kannalta täydellinen vakooja, koska hänellä oli öljykaupan vuoksi hyvät verkostot muun muassa Irakissa ja Iranissa.

Vaikka demokraattipuolueen rahoittamisesta ei ollut haittaakaan, johtui Richin armahdus ja Israelin valtiojohdon lobbaustuki ennen kaikkea hänen tärkeästä työstään Mossadin hyväksi. Hän teki menestyksekkäästi bisnestä ja tiedustelutyötä Israelin kannalta vaarallisimpien vihollisvaltioiden maaperällä.

Valkoisen talon raportissa todettiin, että Richin finanssi-imperiumi perustui ”korruptoituneiden diktatuurien” kansainvälisen verkoston tarjoamaan tukeen.

Rich rakensi kehitysmaissa raaka-ainemonopoleja, jotka pahensivat miljoonien köyhien tilannetta entisestään. Tämän jälkeen nälkiintyviltä lapsilta riistetyt tuotot lähetettiin Israeliin sekä rikkaille länsimaiden juutalaisille lobbausjärjestöille.

Parempi maailma gojimia ryöväämällä

Richin kannalta diili oli siis täydellinen: hänen todellinen isänmaansa Israel sai jatkuvasti arvokasta tiedustelutietoa, Rich itse rikastui huimaan tahtiin, ja koko lysti kustannettiin amerikkalaisten veronmaksajien rahoilla. Kätevää!

Valkoisen talon raportin mukaan Rich protestoi syytteiden nostamista vastaan haukkumalla Amerikan oikeusjärjestelmän ”antisemitistiseksi”.

Paettuaan maasta hän yritti kumota syytteet myös vetoamalla siihen, ettei hän päässyt rikosepäilyjen vuoksi tapaamaan leukemiaa sairastavaa tytärtään Yhdysvaltoihin. Valkoisen talon raportti piti argumenttia erityisen kuvottavana, sillä kukaan ei estänyt Richiä matkustamasta Amerikkaan.

Rich ei kuitenkaan tahtonut matkustaa tyttärensä luokse ja kohdata samalla syyttäjää, vaikka hän tiesi, ettei hän joutuisi istumaan edes tutkintavankeudessa ennen oikeudenkäyntiä. ”Johtopäätöksemme on, että Rich asetti oman etunsa [leukemiaa sairastavan] tyttärensä edun yläpuolelle,” raportissa summataan.

Johtava juutalaislobbaaja Abraham Foxman vaati Amerikkaa armahtamaan Richin, koska tämä oli lahjoittanut yli 100 000 000 dollaria amerikanjuutalaisille.

”Hän on tehnyt maailmasta paremman paikan,” Foxman argumentoi. Hän ei maininnut vetoomuksessaan, että juutalaisten saamat 100 000 000 dollaria oli laittomasti kavallettu amerikkalaisilta yrityksiltä ja veronmaksajilta.

Jopa Espanjan kuningas Juan Carlos I lähetti vetoomuksen Richin armahtamisen puolesta, mikä voi vaikuttaa monien mielestä oudolta.

Valkoisen talon raportissa todetaan lakonisesti: ”On mahdollista, että [Espanjan] kuningasta motivoivat Richin tekemät lahjoitukset Madridin juutalaiselle yhteisölle.” Rikollisen rahan lonkerot ulottuivat maailman joka kolkkaan.

Kansainvälinen poliittinen paine johti lopulta armahduspäätökseen.

Bill Clinton perusteli poliittista kuohuntaa aiheuttanutta päätöstään New York Times –artikkelissaan, jossa hän myönsi joutuneensa monien ”nykyisten ja entisten korkea-arvoisten israelilaispoliitikkojen ja -virkailijoiden sekä […] amerikkalaisten ja eurooppalaisten juutalaisjohtajien” painostamaksi.

Kuten arvata saattaa, monet juutalaisryhmät raivostuivat Clintonin rehellisyydestä.

Ei siis riittänyt, että Clinton teki työtä käskettyä ja armahti ”tarvittavien käytäntöjen ja standardien vastaisesti” huippurikollisen ja vieraan vallan vakoojan. Clintonin olisi pitänyt myös salata omat motiivinsa, koska liian rehellinen puhe saattaa ruokkia ”antisemitismiä”.

FBI on syystäkin raivoissaan

Richin tapaus on siis äärimmäisen tärkeä presidentinvaalien kannalta, sillä siinä yhdistyvät kysymykset Amerikan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, oikeusjärjestelmän riippumattomuudesta sekä huippupoliitikkojen korruptiosta.

Kun Helsingin Sanomat syyttää FBI:tä ”politisoitumisesta”, antaa lehti käytännössä ymmärtää, että poliisi pyrkii manipuloimaan äänestäjiä synnyttämällä hämmennystä vaalien kannalta asiaankuulumattomilla ja turhilla kannanotoilla. Samalla välittyy mielikuva, että FBI on ryhtynyt koppavaksi ja vallanhimoiseksi.

FBI-johdon turhautumista on kuitenkin helppo ymmärtää, kun seuraa Richin kaltaisten rikollisten saamaa poliittista tukea.

Hieman ennen presidenttikautensa päättymistä Clinton antoi tukensa myös toiselle juutalaisryhmien lobbaamalle hankkeelle, joka aiheutti viranomaisille harmaita hiuksia ja vatsahaavoja. Kyse oli Commodity Futures Modernization Act –lakipaketista, josta kirjoitimme käännösartikkelissamme ”Goldman Sachsin karmaiseva historia, osa 3: kiinteistövillitys”.

Juutalaisten Alan Greenspanin, Robert Rubinin ja Lawrence Summersin vaatima ja Clintonin siunaama lakiuudistus antoi Richin kaltaisille valkokaulusrikollisille vapaat kädet ryövätä Amerikan veronmaksajat ja tuhota maailmantalous. Aseekseen rikollispankkiirit valitsivat juutalaisen Salomon Brothers –pankin kehittämät MBS-arvopaperit.

Clintonin lakiuudistus johti lopulta 2007–2008 kansainväliseen finanssikriisiin. FBI yritti varoitella tulevasta katastrofista jo 2004, mutta poliittinen eliitti näytti keskuspankin juutalaisen johtajan Alan Greenspanin johdolla keskisormea poliiseille. Lopputulos oli verinen.

HS suojelee korruptoitunutta eliittiä siis väittäessään, että FBI on joukko ”politisoituneita” pikkunilkkejä, jotka tahtovat vain sabotoida Hillary Clintonin kampanjaa. On oikeastaan ihme, ettei poliisien turhautuneisuus ole purkautunut jo aiemmin julkisuudessa.

Jos presidentinvaaleista tahtoo siis etsiä positiivisia puolia, niin ainakin vaalit ovat nostaneet Israelin, jättipankkien ja yleisen korruption kaltaisia poliittisia ongelmia julkiseen keskusteluun.

Sosiaalisen median rooli on ollut tässä ratkaisevan suuri. Jopa Financial Times kirjoitti tänään, että vaalit ja Twitter ovat herättäneet esimerkiksi kauan kuolleeksi luullun ”antisemitismin” jälleen henkiin lännessä. Vielä muutama vuosi sitten esimerkiksi Richin tapaus olisi jäänyt käytännössä vain pienen talousjulkaisuja selaavan eliitin sisäpiiritiedoksi.

Ottakaamme viestintäteknologiasta siis kaikki hyöty irti ja jatkakaamme vihamielisen eliitin painostamista!

 

Arvi Pihkala

 

Lue myös:

USA: kansanedustajat käyttävät puolet työajasta rahan kerjäämiseen
Tietovuoto: Hillary Clinton kannusti manipuloimaan Palestiinan vaaleja
Keskuspankki: yksityinen vai julkinen loinen?
Suomea johtaa mafia
Goldman Sachsin karmaiseva historia 1, 2, 3, 4, 5, 6
Israelilaispoliitikko: ”Olemme Siionin viisaita ja hallitsemme Amerikkaa”
Amerikanjuutalaiset mediamogulit: pankkivastaisuus ei saa olla vaaliteema!
Helsingin Sanomat valehtelee Amerikan vaalirahoittajista
”Vasemmistojuutalainen” Sanders tukee nyt Goldman Sachsin presidenttiehdokasta!
Juutalaislehti huolissaan: ajaako Amerikan seuraava presidentti isänmaan vai Israelin etua?
”Hillary Clinton on presidenttiehdokkaista vaarallisin”
Suomen media ruokkii tekopyhää Clinton-”murhakohua”
Dokumentti: Clintoneiden salattu korruptio
Donald Trumpilla mittavat velat Goldman Sachs –rikollispankille