Yksi taistelu voitettu, mutta sota jatkuu

Monet yllättyivät, kun alkuviikosta uutisoitiin, että apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske ei pidä Magneettimedian keväisessä paperiversiossa julkaistuja artikkeleita rikollisina.

Uutisen yllättävyys kertoo jo itsessään surullista kieltä Suomen oikeusjärjestelmän rappiosta: vaikka monikulttuurisuudesta ja Israelista kirjoittavat toimittajat varoisivat visusti leimaamasta kokonaisia kansanryhmiä, viranomaisten tulkinnoista ei voi koskaan olla varma.

Vaikka kaksi artikkelia sai julkisen synninpäästön, ovat Magneettimedian aiemmat tuomiot jo luoneet ’chilling effect’ –nimellä tunnetun ilmapiirin, jossa esimerkiksi sionismia vastustavat suomalaiset ennakkosensuroivat omia ajatuksiaan jättisakkojen ja ehdollisen vankeuden pelossa.

Kalskeen kommenteista uutisoitiin vähäeleisesti muutamassa sanomalehdessä. Harva suomalainen tuskin edes huomasi miniuutista. Tämä on ankara vastakohta tyylille, jolla alkuperäisestä rikosilmoituksesta ja esimerkiksi Finlaysonin aloittamasta boikottikampanjasta uutisoitiin. Esimerkiksi Yleisradio liittyi boikottitaisteluun mukaan ja hiillosti Keskisuomalainen-yhtiön johtoa puoli vuotta, kunnes nämä lupasivat, etteivät enää tule painamaan paperilehteämme.

Syyttämättäjättämispäätöksestä ei haluttu uutisoida yhtä näkyvästi kuin aiemmista Magneettimedia-kohuista, sillä tieto olisi voinut rohkaista suomalaisia ilmaisemaan poliittisesti epäkorrekteja ajatuksiaan vapaammin.

Valtamedia ohjaa suomalaisia itsesensuuriin paitsi valehtelemalla ja piilottamalla tietoa myös tarkoituksellisen epämääräisillä sanamuodoilla. Keväällä Helsingin Sanomat esimerkiksi vihjaili Magneettimedian toimivaan vähintäänkin moraalittomasti julkaisemalla todisteita siitä, ettei juutalaisia murhattu kaasukammioissa toisessa maailmansodassa. Kun vihjailut yhdistetään kirkuviin otsikoihin rikosilmoituksista ja oikeudenkäynneistä, välitetään suomalaisille mielikuvaa, että toisen maailmansodan objektiivinen tutkiminen olisi laitonta. Toistaiseksi se ei sitä Suomessa kuitenkaan ole.

Poliisi ja oikeuslaitos tuhlasivat siis noin puolen vuoden ajan veronmaksajien euroja syynäämällä artikkeleitamme ”Holokausti on maailmanpoliittinen ase” sekä ”Rasisminvastainen viikko: lapset ja mediakritiikittömät aivopesun uhreina”.

Video: Juutalainen äärijärjestö mellakoi ja tuhosi yritysten tiloja kesällä 2014 Pariisissa.

Maahanmuuttajarikollisuudesta uutisointi on ”mautonta”

Tutkintapyynnön artikkeleista oli tehnyt yksityishenkilö, joka ei itsekään tiennyt, mikä niiden sisällössä voisi tarkalleen ottaen olla laitonta. Yleinen ilmapiiri ärsytti. Juutalaisia ei kehuttu. Punaista Ristiä ja maahanmuuttopolitiikkaa kritisoitiin. Kulttuurimarxismin pyhää lehmää häpäistiin.

Rikosilmoituksen tekijä valotti keväällä Kalevalle motiivejaan:

”’Suomessa on sananvapaus, mutta ei mitä tahansa roskaa saa julkaista. Tällaisesta pitäisi joutua vastuuseen’, nimettömänä pysyttelevä henkilö perustelee.

’Suututti kauheasti’, hän jatkaa.”

Kuten totesimme keväällä, olimme iloisia siitä, että juuri ”Holokausti on maailmanpoliittinen ase” –artikkeli sai erityistä huomiota rikosilmoituksen vuoksi. Artikkeli syö uskottavuuden Israelin olemassaolon oikeutukselta, ”holokaustin” nimissä tapahtuvalta eurooppalaisvaltioiden taloudelliselta kiristykseltä sekä länsimaissa toimivia juutalaisia terroristijärjestöjä suojelevalta valtamedialta.

Holokaustiartikkelin lisäksi poliisi ja syyttäjä perehtyivät ”rasisminvastaisella viikolla” julkaistuun artikkeliin, jossa muistutettiin, että media ja viranomaiset pimittävät järjestelmällisesti maahanmuuttajien tekemiä suomalaisvastaisia rikoksia. Aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun tuore poliisin tietovuoto osoitti, että turvapaikanhakijoiden rikoksista tiedottaminen on kielletty Suomessa valtakunnallisen määräyksen perusteella.

Kalevan ja poliisin mukaan artikkeli ei ollut laiton vaan sen sijaan ”mauton”. Elämme maassa, jossa viranomaisten mielestä on ”mautonta” tarjota kaunistelematonta tietoa joukkomaahanmuuton vaikutuksista rikostilastoihin! Järjetöntä!

Perustava ristiriita

Kalskeen päätös kummastutti siksi, että se vaikuttaa olevan melkoisessa ristiriidassa Magneettimedian aiemman tuomion kanssa. Kaleva kirjoitti:

”Poliisi katsoi jo esitutkinnassa, että kirjoitusta voitaisiin pitää sananvapauden piiriin kuuluvana, koska se kohdistui tiettyihin tahoihin eikä juutalaisiin yleensä.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske totesi lisäksi, ettei esimerkiksi poliittisia tavoitteita ajavia ryhmiä voida pitää kiihottamissäännöksen suojaamina tahoina, vaikka niiden jäsenet tunnustaisivatkin tiettyä uskontoa.”

Kalske oli kuitenkin taustalla, kun Magneettimedian kustantaja vietiin käräjille muun muassa Adrian Salbuchin artikkelista ”Maailmanmahti USA on sionistien sätkynukke”. Tavarataloyhtiö J. Kärkkäinen Oy tuomittiin 45 000 euron sakkoihin, minkä lisäksi Magneettimedian edellinen päätoimittaja tuomittiin maksamaan 90 päiväsakkoa sekä yli 15 000 euron oikeudenkäyntikulut. Tuomio tuli ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”.

Koska tuomiota ei kumottu edes korkeimmassa oikeudessa, emme voi julkaista Salbuchin artikkelia lukijoiden arvioitavaksi. Artikkeli oli oikeuden mukaan panettelua ja solvausta Suomessa asuvia juutalaisia kohtaan. Todellisuudessa artikkelissa ei puhuta sanallakaan (!) ”juutalaisista” vaan sionisteista sekä Yhdysvaltojen Israel-myönteisestä politiikasta. Artikkelissa nimetään sionisteja, kuten George Bush, Joe Biden ja Barack Obama, jotka eivät tietenkään ole juutalaisia.

Kun Salbuchin kirjoitusta käsiteltiin hovioikeudessa, puolustuksen asianajaja muistutti, että myös Suomessa on vuosikymmeniä puhuttu julkisesti Yhdysvalloissa tapahtuvasta lobbaamisesta sekä Amerikan ja Israelin epätavallisesta suhteesta.

Tuomioistuin ei saisi asianajajan mukaan tehdä poliittisia kannanottoja, mutta sen tulisi päättää, mitä esimerkiksi sanalla ”sionisti” tarkoitetaan. Salbuchin artikkelin tuomitsemisen perusteella ketä tahansa Israelia kritisoivaa suomalaista voidaan vastaisuudessa syyttää kiihottamisesta juutalaista kansanryhmää vastaan.

Israel, lobbaus, terrorismi

Salbuchin artikkeli julkaistiin 2012, koska se sopi hyvin arabikevään aikaiseen maailmanpoliittiseen ilmapiiriin.

Salbuchi ennakoi artikkelissaan muun muassa Syyrian sisällissodan sekä Yhdysvaltojen ja Israelin roolin al-Assadin vastaisessa vallankaappaushankkeessa. Tekstissä esimerkiksi todettiin, että Israel ja sen liittolaiset taistelevat Syyrian kaltaisia itsenäisiä valtioita vastaan aseistamalla ja tukemalla paikallisia terroristijärjestöjä. Kuinka ollakaan, jopa YK on sittemmin tiedottanut Israelin antamasta tuesta ISIS-terroristijärjestölle.

Salbuchi kritisoi tapaa, jolla Yhdysvallat, Israel ja näiden liittolaiset kutsuvat itsenäisten hallitusten asellista kaatamista ”demokratian levittämiseksi”. Hänen mukaansa suurimmat syyt esimerkiksi Lähi-idän konflikteille ovat kansainvälisen yksityisen keskuspankkijärjestelmän ylivallan levittäminen, Israelin geopoliittisen aseman turvaaminen sekä kaikkien luonnonvarojen yksityistäminen.

Kuten artikkelissamme ”Terrorismin ja pakolaistulvan todelliset syylliset” osoitamme, pitävät syytökset paikkansa jopa lukuisten arvostettujen valtavirtaisten tutkijoiden mielestä. Tuomioistuin ei siksi yrittänytkään kumota Salbuchin argumentteja.

Salbuchi ei mainitse juutalaisia artikkelissa sanallakaan vaan syyttä valtioita, poliitikkoja, lobbausjärjestöjä ja turvallisuuspalveluita levottomuuksien ruokkimisesta. Tämä oli korkeimman oikeuden päätöksellä kuitenkin ”kiihottamista Suomessa asuvia juutalaisia vastaan”.

On mystistä, että Salbuchin artikkelin julkaiseminen suomeksi on rikos, vaikka Kalske itse nyt kertoo ”ettei esimerkiksi poliittisia tavoitteita ajavia ryhmiä voida pitää kiihottamissäännöksen suojaamina tahoina, vaikka niiden jäsenet tunnustaisivatkin tiettyä uskontoa”. Tällainen mielivalta voisi olla huvittavaa, ellei sen nojalla yrityksiä ja yksityishenkilöitä voitaisi tuomita kymmenientuhansien eurojen sakko- ja korvausmaksuihin.

Koska oikeus ei milloinkaan suostunut ottamaan kantaa artikkeleiden asiasisältöön ja todenperäisyyteen, emme siis vieläkään tiedä, miten Salbuchin artikkeli eroaa juridisesti esimerkiksi Pertti Salolaisen lausunnosta:

”Yhdysvaltojen on vaikea ottaa neutraalimpaa kantaa tässä Israel-Palestiina-asiassa, koska heillä on niin vaikutusvaltainen juutalaisväestö, jolla on sekä rahat että media käsissä aika paljon.

Yhdysvaltain hallinto ei ole oikein uskaltanut lähteä sisäpoliittisista syistä tekemään riittävästi tämän asian kanssa. Tämä on surkea totuus Yhdysvaltojen politiikasta.”

Video: Salolaisen kohulausunto kohdassa 3:10.

Juutalaisterrorismi – uskon asia?

Valtamedia ei tietenkään ole tarttunut kiihottamislain poukkoilevaan tulkintaan, vaikka tuomioistuimen päätön käytös muodostaa merkittävän uhan poliittisten toisinajattelijoiden ilmaisunvapaudelle. On täysin mahdotonta ennustaa, milloin laittomuuden raja ylitetään, kun syyttämättäjättämispäätökset ja tuomiot sotivat toisiaan vastaan.

Oikeusjärjestelmässä ei ole kehumista – mutta eipä ole lehdistössäkään. Samassa artikkelissa Kaleva kirjoitti: ”Holokaustikirjoituksessa esitettiin eri juutalaisryhmien käyttävän holokaustia hyväkseen taloudellisten ja poliittisten päämäärien saavuttamiseksi. Lisäksi jutussa väitettiin juutalaisten terroristijärjestöjen syyllistyvän väkivaltaan holokaustin kyseenalaistavia kohtaan.”

Toimitus antaa Kalevalle vilpittömät aplodit ensimmäisen lauseen harvinaisesta kiihkottomuudesta. ”Holokaustia” käytetään jatkuvasti poliittisen korruption ja kiristyksen välikappaleena, tuoreina esimerkkeinä artikkelissamme ”’Holokausti kulkee geeneissä’ – korvausmaksuja vielä sukupolvien ajan?” esitellyt skandaalit ympäri maailmaa.

Sen sijaan lainauksen toisessa lauseessa Kaleva menee jo ankarasti metsään. Juutalaisten terroristijärjestöjen poliittisessa väkivallassa ei nimittäin ole mitään kiistanalaista. Holokaustiartikkelissa kerrottiin tarkasti esimerkiksi Jewish Revolutionary Groupin, Tagarin ja Jewish Defense Leaguen katuväkivallasta, pommi-iskuista, tuhopoltoista, tappouhkauksista ja jopa murhista ”holokaustia” kriittisesti tutkineita vastaan.

Jos Kalevan toimituksella ei ole osaamista tai aikaa selvittää menneiden vuosikymmenten terrori-iskujen taustoja, olisi Jewish Defense Leaguen terrorista löytänyt helposti uunituorettakin näyttöä.

Video: TomoNewsin uutinen Perrotinin pahoinpidelleistä juutalaisista.

Manif de la #LDJ : 100 à 200 pers pour l’instant devant les locaux de l’AFP pic.twitter.com/YwK6zz0BTS

— David Perrotin (@davidperrotin) 22. lokakuuta 2015

Viikko sitten Ranskan kiihkojuutalaiset järjestivät väkivaltaisen mielenosoituksen Agence France-Presse –sanomalehden toimituksen edustalla, sillä heidän mielestään Lähi-idän tilanteesta ei koskaan tulisi uutisoida palestiinalaisten näkökulmasta.

Mielenosoittajia kuvannut BuzzFeed-toimittaja David Perrotin joutui juutalaisten silmätikuksi, sillä hänen tiedettiin olevan Israel-kriittinen. Yli kymmenen äärijuutalaista hyökkäsi Perrotinin kimppuun ja alkoi pahoinpidellä tätä muun muassa pampuilla ja kypärillä. Uhrin onnistui lopulta paeta tilanteesta mellakkapoliisin avulla.

Mikäli Perrotin olisi ollut juutalainen ja pahoinpitelijät ”uusnatseja”, olisi tämä ollut kansainvälinen skandaali. Nyt aiheesta ei kirjoitettu lainkaan esimerkiksi Suomessa. Siksi Kalevalla on varaa kyseenalaistaa artikkelimme juutalaisista terroristijärjestöistä. Pelkästään Ranskassa juutalaiset militantit ovat viime vuosikymmeninä syyllistyneet moniin karmeimpiin toisen maailmansodan jälkeisiin terroritekoihin: henkirikoksia, autopommeja, irti kaivettuja silmiä, happoiskuja, elinikäisiä vammoja, koomaan johtaneita pahoinpitelyjä, irti silvottuja raajoja ja niin edelleen.

Robert Faurissonin artikkeli ”Jewish Militants: Fifteen Years, and More, of Terrorism in France” on kattava selonteko aiheesta, mutta se kaipaisi pävitetyn version (artikkeli julkaistiin 1996). Kaikesta näytöstä huolimatta Kalevalla on otsaa kyseenalaistaa juutalaisterrorismin olemassaolo!

Synkkä tulevaisuus

Yksi taistelu poliittista sensuuria vastaan on voitettu syyttämättäjättämispäätöksen myötä, mutta sota jatkuu. Viikko sitten sisäministeri Petteri Orpo laukoi eduskunnassa kannanottoja, jotka tulevat kaikumaan kolkosti tulevaisuudessa. Orpo nosti esiin ”ääriliikkeiden” toiminnan kieltämisen lailla, mutta nimesi ainoaksi esimerkiksi Jyväskylän kahakan, jonka yhteydessä vangittiin kansallismielisiä.

Sisäministeri ei siis ottanut lainkaan kantaa siihen, että äärivasemmisto on syksyn aikana pahoinpidellyt lukuisia Rajat kiinni! -mielenosoittajia välittämättä siitä, ovatko uhrit olleet puolustuskyvyttömiä naisia tai aivovammaisia.

Hyväksymällä monikulttuurisuuden nimissä suoritetun väkivallan ja kriminalisoimalla maahanmuuttovastaisuuden (1, 2, 3, 4) Orpo ja hallituskumppanit ovat varmistaneet Suomen aseman tuhansien oikeusmurhien maana.

 

Arvi Pihkala

 

Lue myös:

Tuomio tuli – toiminta jatkuu
Korkein oikeus asettui sionismin puolelle sananvapautta vastaan
Eva Biaudet raivostui uudesta Magneettimediasta