Jakoivatko Itävallan vaalit kansainvälisen juutalaisyhteisön kahtia?

Itävallan presidentinvaalit synnyttivät intohimoista keskustelua ympäri Eurooppaa, sillä maan johtoon oltiin vähällä valita maahanmuuton vastustajana tunnettu Norbert Hofer.

Hofer edustaa Itävallan vapauspuolue FPÖ:tä, joka tunnetaan maan ulkopuolella edelleen parhaiten edesmenneestä johtajastaan Jörg Haiderista. Haider raivostutti juutalaiset ja EU-federalistit useaan otteeseen puhumalla esimerkiksi Hitlerin poliittisista läpimurroista sekä pankkien ylivallasta sotienjälkeisessä Euroopassa.

Hoferia vastassa oli vihreiden Alexander van der Bellen, joka lopulta voittikin kisan. Bellenin valttikortti vaaleissa oli uhriutuminen – hän muistutti äänestäjiä jatkuvasti siitä, että hän oli joutunut pakolaiseksi toisessa maailmansodassa. Vannoutuneet kulttuurimarxistit rinnastivat Bellenin tarinan tietysti nyt Eurooppaan kohdistuvaan turvapaikkaturistien aaltoon.

Lopulta Itävallan uurnilla taisteltiinkin maahanmuuttopolitiikasta: tiukkaa linjaa kannattava Hofer vastaan monikulttuurisuususkonnon fanaattinen saarnamies Bellen. Itävallassa on tapahtunut sama kuin monissa muissakin länsimaissa; kansa on hylännyt perinteiset keskustaoikeistolaiset ja sosiaalidemokraattiset valtapuolueet ja siirtynyt kannattamaan joko kotimaansa alkuperäisväestön varjelua tai tuhoamista.

Bellen on tyypillinen 2010-luvun moderni kulttuurimarxisti. Toisin kuin vanha vasemmisto, Bellen ei vastusta eliittiä ja globalisaatiota. Sen sijaan Bellen kannattaa esimerkiksi tiivistä EU-yhteistyötä. Globalisaatiovastaisuus on jätetty nyt kokonaan kansallismielisten puolueiden teemaksi.

Vaikka Hofer lopulta hävisi, on vaalitulos herättänyt suuria intohimoja sekä puolesta että vastaan. Virallisen tuloksen mukaan Bellen sai lopulta vain 50,3 prosenttia äänistä.

Pakkomonikulttuurisuuden vastustajat niin Itävallassa kuin muualla Euroopassa pitävät Hoferin hyvää äänisaalista tulevaisuuden kannalta kannustavana merkkinä, vaikka vaaleja ei vielä aivan voitettukaan.

EU vastaan demokratia

Myös Euroopan unioni kokee, että Bellenin täpärä voitto kertoo enemmän maahanmuuttovastaisuuden kasvusta kuin kulttuurimarxismin voittokulusta.

Euroopan komission johtaja Jean-Claude Juncker jyrähti, että kun kyse on maahanmuutosta, käyttää EU kansalaisten äänestyslippuja korkeintaan vessapaperina.

Junckerin mukaan EU tulee ”eristämään ja käyttämään pakotteita” kurittaakseen jäsenmaita, jotka ovat erehtyneet äänestämään maltillisemman maahanmuuttopolitiikan puolesta. Junckerin mukaan Hoferia ei olisi tämän ”väärien” mielipiteiden vuoksi päästetty osallistumaan EU-päätöksentekoon, sillä ”äärioikeiston kanssa ei saa käydä dialogia”.

Samaa mieltä oli Euroopan parlamentin puhemies Martin Schulz, joka kannusti kaikkia eurooppalaisia liittoutumaan Hoferia vastaan. (Schulz on aiemmin herättänyt kummastusta julistamalla, että Saksan ainut olemassaolon oikeutus on se, että se tukee rikollista sionistivaltio Israelia.)

Koska Junckerin ja Schulzin kaltaiset vihamieliset eurofederalistit ovat itse ilmoittaneet kieltäytyvänsä älyllisestä keskustelusta, ovat kansallismieliset pakotettuja vaikuttamaan Euroopan politiikkaan tulevaisuudessa muilla kuin parlamentaarisilla tai rauhanomaisilla keinoilla. Sitä saa mitä tilaa, EU!

FPÖ:lle ja Itävallalle EU:n uhkaukset ovat jo ennestään tuttuja. Kun FPÖ pääsi hallitukseen 1999, 14 EU-maata (myös Suomi) asettivat maan boikottiin. EU:n mukaan yksikään jäsenmaa ei saa puolustautua valkoisten kansanmurhaa vastaan sulkemalla rajojaan. Monikulttuurisuus on demokratiaa korkeampi arvo.

Monet epäilivät Bellenin voiton johtuneen vaalivilpistä. Jopa Suomessa valtamedia kummasteli Itävallan sisäministeriön julkaisemia lukuja, joiden mukaan eräässä pikkukylässä äänestysprosentti oli kohonnut häikäisevään 146,9:ään. Hofer itse alistui tappioonsa kannattajiaan nopeammin ja totesi, ettei vaalivilpistä ollut uskottavia todisteita.

Hofer ilmoitti myös, että FPÖ tulee keskittämään voimavaransa seuraaviin vaaleihin. Kulttuurimarxistinen valtamedia onkin harmitellut sitä, ettei taistelu Itävallasta ole suinkaan ohi ja että Bellen joutuu johtamaan ”kahtia jakautunutta kansaa”.

Lehdistö on parhaansa mukaan yrittänyt muokata itävaltalaisten mielipiteitä jatkuvalla holokaustipropagandalla. Implisiittinen viesti on, että Hoferille annetut äänet johtavat lopulta uusiin saippua- ja lampunvarjostintragedioihin.

Eroaako FPÖ muista oikeistopopulisteista?

Itävallan vaaleja seurattiin ympäri Eurooppaa erityisellä mielenkiinnolla myös siksi, että maassa on käyty kiivasta keskustelua TTIP-pankkivaltasopimuksesta.

Kansallismieliset ovat kartuttaneet suosiota vastustamalla TTIP:tä, joka on tutkimusten mukaan välitön uhka tuhansien itävaltalaisten työllisyydelle.

Penseä suhde pankkivaltasopimukseen erottaakin FPÖ:n monista muista Euroopan ”oikeistopopulisteista”, kuten perussuomalaisista. Perussuomalaisten sionistinen EU-ryhmä ECR jopa erotti saksalaisen Alternativ für Deutschland (AfD) –puolueen jäsenet riveistään, koska AfD:n ja FPÖ:n välit ovat liian lämpimät ECR:n mielestä.

FPÖ vaikuttaa siis monessa mielessä paljon terveemmältä ”oikeistopopulistipuolueelta” kuin esimerkiksi perussuomalaiset tai ruotsidemokraatit. Ikävä kyllä Haiderin jälkeisessä FPÖ:ssä on tapahtunut sama ilmiö kuin Jean-Marie Le Penin jälkeisessä Front Nationalissa – uusi sukupolvi pyrkii hännystelemään hallitsevaa eliittiä kumartamalla kohti Israelia. Olemme julkaisseet kattavan artikkelin syistä, miksi kansallismielisten tulisi kaikissa olosuhteissa vastustaa sionistivaltiota.

FPÖ:n nykyisen johdon avoin sionismi saattaa yllättää monet, sillä Euroopan voimakkaimmat juutalaiset järjestöt ovat asettuneet yksimielisesti vastustamaan Hoferia. Sen sijaan Israelin valtiojohto on suhtautunut puolueeseen huomattavasti myönteisemmin. Mitä tämä kertoo FPÖ:stä ja kansainvälisen juutalaisyhteisön suhteesta puolueeseen?

Jewish Telegraphic Agencyn (JTA) mukaan ”Euroopan juutalaiset ryhmät olivat helpottuneita, koska vasemmistopoliitikko voitti äärioikeistolaisen Itävallan presidentinvaaleissa”. JTA kirjoittaa, että juutalaiset vastustavat FPÖ:tä siksi, että puolue on muslimi- ja maahanmuuttovastainen.

Vaikka uudistunut FPÖ hännysteleekin juutalaisia, pelkäävät juutalaiset, että puolueen ruokkimat maahanmuuttovastaiset asenteet voivat jossain vaiheessa kärjistyä antisemitismiksi.

Maahanmuuttovastaisuus järkyttää juutalaisjohtajia

JTA:n haastatteleman Euroopan juutalaiskongressin johtajan Moshe Kantorin mukaan Hoferin saama laaja kannatus on järkyttävä uutinen.

Samaa mieltä oli Wienin juutalaisyhteisö, joka on ilmoittanut vastustavansa FPÖ:tä siitäkin huolimatta, että puolueen johtaja Heinz-Christian Strache on ”tuominnut” kansallissosialismin ja matkustanut Israeliin vakuuttelemaan rakkauttaan juutalaisia kohtaan.

Wienin juutalaisyhteisön johtaja Oskar Deutsch kommentoi JTA:lle vaalitulosta: ”Olen erittäin iloinen siitä, että van der Bellen voitti. Hän on jo kauan ollut sekä paikallisen juutalaisyhteisön että Israelin hyvä ystävä.” On tietysti ironista, että etnisen väkivallan ja rotuerottelun politiikkaa tekevän Israelin nuoleskelua pidetään merkkinä uuden presidentin ”suvaitsevaisuudesta” ja sitoutumisesta ”ihmisoikeuksiin”.

Euroopan juutalaisten Conference of European Rabbis –kattojärjestön (CER) johtaja Pinchas Goldschmidt julisti, että FPÖ tekee ”vihan ja pelon politiikkaa”. CER on tunnettu ankarana poliittisen sananvapauden vastustajana.

Mielenkiintoista on, että miehitetyssä Palestiinassa FPÖ:n menestykseen on suhtauduttu huomattavasti maltillisemmin. Hofer ehti jo ennen vaalituloksen selviämistä mainostaa, että mikäli hänestä tulee presidentti, tahtoo hän tehdä mahdollisimman pian valtiovierailun Israeliin.

Financial Times kirjoittaa, että Hofer on johdonmukaisesti pyrkinyt brändäämään itsestään Israelin ystävää. Kampanjansa aikana Hofer jyrähti Die Presse –sanomalehdelle, että ”antisemitistiset virtaukset” on tuhottava heti, kun sellaisia havaitaan.

Juutalaisvaltio on perinteisesti torjunut FPÖ:n poliitikkojen valtiovierailut, koska puolueen perustajat eivät suostuneet pyytämään anteeksi Itävallan kansallissosialistista historiaa. Kun Haider astui hallitukseen, päätti Israel kutsua suurlähettiläänsä kotiin vuonna 2000.

Strachen vierailu Israelissa ja Jerusalemin Yad Vashem –nimisessä holokaustihuijaukselle pyhitetyssä palvontapaikassa ovat kuitenkin saaneet sionistit pyörtämään käsityksiään FPÖ:stä.

Strachen vierailun jälkeen Israelin presidentti Reuven Rivlin muistutti, että juutalaisvaltiossa ainoastaan sionistinen rasismi on sallittua: ”Antisemitismiä, rasismia ja uusnatsismia kannattavat poliitikot eivät ole tervetulleita Israeliin.” Koska Strache kuitenkin päästettiin maahan, vaikuttaa siltä, että FPÖ:n nimi on viimein pyyhitty pois sionistien mustalta listalta.

Miksi Israel ja Euroopan juutalaiset reagoivat eri tavalla?

Kuten olemme osoittaneet, Euroopassa valtavirtaiset juutalaisyhteisöt tekevät käytännössä poikkeuksetta kulttuurimarxistista politiikkaa ja vaativat avoimia rajoja maahanmuuttajille. Sama kaava toistuu kaikkialla Suomesta Kreikkaan. (Toisaalta ne antavat täyden tukensa Israelille, joka tekee täysin päinvastaista pakolaispolitiikkaa.)

Oli siis etukäteen selvää, että Euroopan juutalaisjärjestöt hyökkäisivät rajusti FPÖ:tä vastaan. Maahanmuuttokysymyksestä ei tingitä. Euroopan juutalaisten viha ei kuitenkaan tarkoita sitä, että FPÖ edustaisi aitoa oppositiota.

Kuten Ranskan Front Nationalin takinkääntö osoittaa, jäävät nationalistiset iskulauseet ja populistinen ”maahanmuuttokritiikki” vain tyhjänpäiväisen suunpieksemisen tasolle, mikäli tavoitteena ei ole aito poliittinen itsenäisyys ja irtautuminen vihamielisistä kansainvälisistä järjestöistä.

FPÖ:n on helppo kalastella ääniä ja paisuttaa puoluekassaa viljelemällä ”maahanmuuttokriittisiä” iskulauseita, joihin epätoivoiset äänestäjät kykenevät samastumaan.

FPÖ ei kuitenkaan ota kantaa Euroopan pakolaiskriisin varsinaisiin taustatekijöihin tai siihen, kuinka Itävalta voisi palauttaa poliittisen itsemääräämisoikeuden ylikansalliselta rahoitusjärjestelmältä (1, 2) takaisin kansalliselle tasolle. Ilman täydellistä poliittista itsenäisyyttä Itävalta ei voi tehdä itsenäistä maahanmuuttopolitiikkaakaan.

Viime syksynä julkaisemassamme artikkelissa ”Terrorismin ja pakolaistulvan todelliset syylliset” kuvasimme, kuinka Israel on koko olemassaolonsa velkaa kansainväliselle pankkijärjestelmälle, jonka sydän sijaitsee Yhdysvalloissa. Liittoutumalla Israelin kanssa FPÖ asettuu tukemaan ylikansallista finanssisektoria, joka on järjestelmällisesti ajanut Euroopassa avoimien rajojen politiikkaa.

Monet ovat pitäneet Euroopan juutalaisjärjestöjen vihamielistä reaktiota todisteena siitä, että FPÖ:n tarkoitusperät olisivat vilpittömiä. Kun maahanmuuttokriittisen retoriikan tasolta siirrytään reaalipolitiikkaan, tarjoaa Israelin valtion virallinen kanta kuitenkin paljon luotettavampaa tietoa puolueiden aitoudesta. Israel ei pidä FPÖ:tä enää vihollisenaan.

FPÖ ei siis ole Itävallan oma Kultainen Aamunkoitto – muutamista hyvistä tavoitteistaan huolimatta se ei tavoittele täydellistä itsenäisyyttä.

 

Arvi Pihkala