Ratkaisu Pariisin katastrofiin: lisää maahanmuuttoa ja verkkourkintaa!

”Mitä tulee turvapaikanhakijoihin, niin he ovat lähteneet juuri Isisin iskuja pakoon Syyriasta ja Irakista […] Pelolle ja suvaitsemattomuudelle ei saa tällaistenkaan iskujen jälkeen antaa tilaa.”

Kun valkoisia eurooppalaisia teurastetaan omalla maaperällä, alkaa Perskeko-seurakunnan ylirabbiini Sipilän eltaantunut saarna kuin jumittuneesta levysoittimesta. Viikonloppu oli kuin Déjà-vu vajaan vuoden takaa. Kaikki toistaa itseään motiiveista tekijöihin ja reaktioihin. Kansainväliseen terrorismiin vastataan vaatimalla rajavalvonnan lakkauttamista, monikulttuurisuutta ja kantaväestön yksityisyydensuojan lakkauttamista. Vain hallitussirkuksen pellet ovat ehtineet vaihtua Charlie Hebdon jälkeen.

Koska ei ole mielekästä toistaa itseään, kehotan joukkosurman maailmanpoliittisista taustoista kiinnostuneita lukemaan aiemmin julkaistut artikkelimme ”Charlie Hebdo: mainettaan pahempi”, ”Terrorismin ja pakolaistulvan todelliset syylliset” sekä ”Juutalaiset ja rasismi, osa 3: Miksi kansallismielisten tulee vastustaa Israelia?”.

Joitain erojakin tuoreiden tappojen ja Charlie Hebdon välillä on. Siinä missä pakkomonikulttuurisuutta ja mielipidevainoja kannattaneen törkylehden toimittajat saivat mitä tilasivat, ansaitsevat marraskuun uhrit saamansa sympatiat.

Ehkä mielenkiintoisinta itse iskussa oli yhden hyökkääjän mukanaan kantama Syyrian passi. Aito terroristi ei unohda passia taskuunsa sattumalta ennen operaatiota. Mikä kummallisinta, hyväkuntoiset paperit kuuluivat ruumiinsa räjäyttäneelle itsemurhapommittajalle! Spekulaatio papereiden alkuperästä ja merkityksestä onkin ymmärrettävästi käynyt kuumana.

Liberaalit väittävät, että turvapaikanhakijalle kuulunut henkilötodistus jätettiin rikospaikalle ”rasististen” asenteiden lietsomiseksi. Näin he perustelevat väitteensä, että paras tapa taistella terrorismia vastaan on tuoda entistä enemmän siirtolaisia Eurooppaan, jotta väkivaltaa ruokkiva ”rasismi” hautautuisi lopulta monikulttuurisen massan alle.

Paljon uskottavammalta vaikuttaa teoria siitä, että passi jätettiin rikospaikalle, jotta iskut yhdistettäisiin Syyriaan. On mahdoton sanoa, kuka paperit vei itsemurhapommittajan jäänteiden luo. Se toki tiedetään, että Syyriaa vastaan taisteleva Israel on aiemminkin naamioinut terroristioperaatioitaan vihollisvaltioidensa suorittamiksi.

Euroopan 9/11

Iskuja on kutsuttu ”Euroopan syyskuun yhdenneksitoista”. Ikävä kyllä tämä lienee totta. WTC-iskuja käytettiin tekosyynä ”terrorisminvastaisen sodan” sytyttämiseen, mikä ei suinkaan johtanut al-Qaidan kaltaisten järjestöjen katoamiseen vaan päinvastoin niiden räjähdysmäiseen kasvuun.

”Terrorisminvastaisen sodan” todellisia uhreja ovat olleet Israelin vihaamat Saddam Husseinin kaltaiset maltilliset arabijohtajat sekä tavalliset eurooppalaiset ja amerikkalaiset, joita hallitukset kohtelevat nykyään kuin potentiaalisia terroristeja. Sodan tunnetuimpia symboleja ovat kansalaisten ilmaisunvapautta ja yksityisyydensuojaa kaventanut amerikkalainen Patriot Act –laki sekä Guantanamo Bayn epäinhimillinen ja rikollisesti toimiva neuvostotyylinen vankileiri.

Charlie Hebdo –farssista teki erityisen mehevän se, että samaan aikaan kun liberaalit zombit laahustivat Euroopan kaduilla juhlimassa sananvapautta ”Je Suis Charlie” –kyltteineen, alkoivat viranomaiset tehdä mielivaltaisia iskuja satoja poliittisesti epäkorrekteja ”ajatusrikollisia” vastaan. Vasemmistoliberaalista törkylehdestä tuli täydellinen julkisivu sotilasdiktatuurin ottein toimivalle hallitukselle.

Suuri osa ranskalaispoliisien uhreista oli tietysti sionisminvastustajia. Esimerkiksi koomikko Dieudonné sai Charlie Hebdon jälkimainingeissa terrorismituomion siksi, että oli heittänyt huulta kosher-ruokakaupan ampumavälikohtauksesta! Historiantutkija Vincent Reynouard puolestaan tuomittiin ehdottomaan vankeuteen ehdollisen sijaan kyseenalaistettuaan julkisesti valtavirtaisen tarinan ”holokaustista”. Juutalainen rikosoikeuden professori David Chilstein perusteli Reynouardin vankeustuomiota Charlie Hebdo –iskuilla!

Myös Suomessa sisäministeriö on luokitellut ”holokaustin” epäilemisen yhdeksi väkivaltaisen ääriajattelun muodoksi. Kyse ei siis todellakaan ole terrorismin ehkäisemisestä vaan taistelusta kaikkea toisinajattelua vastaan.

Charlie Hebdo –tekosyyn varjolla Ranskassa säädettiinkin aiemmin tänä vuonna Yhdysvaltojen Patriot Actia vastaava tiedustelulaki kansalaisten kovasta vastustuksesta huolimatta. Lain tavoitteena oli romuttaa kansalaisten oikeusturva ja ottaa mallia Yhdysvaltojen pahamaineisen NSA-tiedustelupalvelun toimintatavoista. Ranskan poliisi saa nyt virallisesti vakoilla poliittisesti vääräoppisia kansalaisia paitsi Internetissä ja puhelimessa niin myös asentamalla mikrofoneja ja kameroita näiden kotiin aina kun sattuu huvittamaan.

Suomessa Ranskan ja Yhdysvaltojen mallin perään kuolaavat erityisesti kokoomuksen ja perussuomalaisten poliitikot. Perussuomalaiset vaativat Internet-sensuuria, ”fasistiseksi” luokittelemiensa järjestöjen täyskieltoa ja maahanmuuttokritiikin kriminalisointia (1, 2, 3, 4). Kokoomuksen presidentti Sauli Niinistö ja sisäministeri Orpo ovat myös vedonneet Pariisin tapahtumiin ja vaatineet poliisin verkkovakoiluoikeuksien välitöntä laajentamista.

Noin tuntia ennen Pariisin iskuja kokoomuksen juutalainen kansanedustaja Ben Zyskowicz vieraili juutalaisen Ruben Stillerin keskusteluohjelmassa. Puoluetovereidensa tavoin Zyskowicz julisti, että myös ”demokratioilla” on oikeus vakoilla kansalaisiaan. Hän vaati lisää verkkovakoiluvaltuuksia viranomaisille ja heitti lokaa yksityisyydensuojasta huolestuneiden ”ihmisoikeuslakimiesten” niskaan.

Siirtolaiset – syyllisiä vai uhreja?

Valtamedialle tärkeintä iskujen jälkeen on ollut vaatia vapaan siirtolaistulvan jatkumista. Kantaväestöä on jopa epäsuorasti syytetty iskuista. Terrorismiin turvautuneita islamisteja kutsutaan Euroopan ”rakenteellisen rasismin” uhreiksi. Väkivalta ei siis olekaan siirtolaisten vaan siirtolaiset raakuuksiin ”pakottavien” eurooppalaisten syy!

Oli kyseessä sitten Sipilä tai brittiläinen The Guardian, eliitin viesti on kaikkialla sama: maahanmuuttajarikollisuutta ei saa yhdistää maahanmuuttoon! Todellinen uhka tulee ”äärioikealta”!

Viesti on mennyt perille myös virkavallalle. Pariisissa pieni joukko paikallisia järjesti mielenosoituksen islamismia vastaan terrori-iskun jälkeisenä päivänä. Alla olevalta videolta näkyy kuinka poliisi hyökkää ilman mitään näkyvää syytä mielenosoittajien kimppuun kohdassa 3:25. Kun poliisi oli raudoittanut isänmaalliset mielenosoittajat, tapahtumaa sivusta seuranneet pelkurimaiset maahanmuuttajat sylkivät näiden päälle. Poliisi ei ole ystävä.

Terrori-iskujen jälkeen Ranskan pääministeri Manuel Valls jyrisi sosiaalisessa mediassa, että maan on tulevaisuudessakin otettava vastaan rajat ylittävät afrikkalaisten ja arabien tulva.

Vain tunteja ennen iskuja Saksan liittokansleri Angela Merkel väitti Wall Street Journalin mukaan, että on ”mahdotonta” sulkea rajoja laittomilta siirtolaisilta. Maahantunkeutujat ovat maaginen luonnonvoima, jota ei Merkelin mukaan voi yksinkertaisesti kontrolloida.

Ainut tapa vastata terrori-iskujen haasteeseen onkin eliitin mukaan jatkaa avoimien rajojen politiikkaa ja kaventaa kantaväestön yksityisyydensuojaa.

Juutalaisjärjestöt: iskut olivat antisemitistisiä, vaikka yksikään ei kohdistunut juutalaisiin!

Charlie Hebdon yhteydessä juutalaiset varastivat show’n. Jopa Suomen medioissa vietettiin kevättalvella antisemitismin teemakuukautta, jonka otsikoilta kukaan ei voinut välttyä: ”Helsingin juutalaiset pyytävät poliisilta säännöllisesti virka-apua”. ”Helsingin juutalaisseurakunnan johtaja: Toinen maailmansota tuntuu läheisemmältä kuin koskaan”. ”Juutalaisten turvattomuus lisääntyy myös Suomessa”. ”Juutalaisen seurakunnan johtaja: Kadulla huutelua ja sylkemistä”. ”Räsänen esittää valtion avustusta juutalaiselle seurakunnalle”. ”Antisemitismin nousu Suomessa huolestuttaa”. ”Poliisi turvaa huomaamatta juutalaisia Helsingissä”. ”Synagogan turvallisuus huolestuttaa Turussakin”. ”EU-johtaja varoittaa juutalaisten joukkopaosta Euroopasta”. Ja niin edelleen.

Kaikki huipentui siihen, että 100 000 euroa suomalaisten verorahoja lahjoitettiin juutalaiselle seurakunnalle Charlie Hebdoon vedoten. Rahan ja lainsäädännöllisten etuoikeuksien vaatiminen oli viime kerralla helppoa, sillä uhrien joukossa todella oli juutalaisia. Nyt juutalaisia uhreja ei ole, mutta iskuja on silti kutsuttu antisemitistisiksi!

Israel National News –sionistilehti yritti valehdella poliittisten irtopisteiden toivossa, että iskun kohteeksi joutunut konserttisali oli juutalaisten omistama. Todellisuudessa juutalaiset olivat myyneet rakennuksen ei-juutalaisille omistajille jo hyvissä ajoin ennen iskua. Myös kansainvälinen juutalainen painostusjärjestö Anti-Defamation League yritti repiä propagandahyötyä konserttisalin omistushistoriasta ja syytti ”antisionisteja” terrori-iskuista.

Ranskan juutalaisen lobbausjärjestö CRIF:n johtaja Roger Cukierman joutui kuitenkin myöntämään, ettei yksikään iskuista kohdistunut juutalaisiin.

Eikö olekin kummalista, etteivät terroristit iskeneet lainkaan juutalaisiin kohteisiin? Pariisissa asuu Yhdysvaltojen ja Israelin suurkaupunkien jälkeen maailman mittavin juutalaisväestö. Valtamedia toitottaa päivästä toiseen muslimien vihaa juutalaisvaltio Israelia vastaan. Miksei toistasataa henkeä vaatineista hyökkäyksistä yhtään ei sitten tehty synagogaa, sionistijärjestöjen toimistoja tai juutalaiskortteleita vastaan?

Mikäli Islamic State oli todellakin surmien takana, on syytä muistaa, että järjestö saa Syyrian-vastaiseen sotaansa suoraa tukea Israelilta.

Vaikka juutalaiset eivät olleetkaan terroristien tähtäimessä, ovat muslimi- ja juutalaisryhmät järjestäneet Pariisista Helsinkiin yhteisiä tapahtumia, joissa on peräänkuulutettu ”suvaitsevaisuutta” ja liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.

Tämä aiheuttaa tietysti ankaran kognitiivisen dissonanssin ”halla-aholaisille” maahanmuuttokriitikoille, jotka edelleen väittävät, että juutalaiset ovat piinkovia eurooppalaisia nationalisteja ja ainut todellinen vastavoima ääri-islamille. Missä ovat juutalaiset vastineet Rajat kiinni! –liikehdinnälle?

Pariisin tilaisuudessa juutalainen kirjailija Marek Halter muistutti, että juutalaisten ja maahanmuuttajien yhteinen vihollinen on ”äärioikeisto”, joka pyrkii suojelemaan eurooppalaisten perintöä pakkomonikulttuurisuudelta. Juutalainen toimittaja Jesse Berney julkaisi artikkelin, jonka otsikko kuului suomeksi: ”Pariisin iskujen jälkeen emme saa sulkea rajojamme – rajat on avattava”

Aiemmin tänä vuonna Suomen juutalaisyhteisö on vaatinut liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa juutalaisen Koko Hubaran järjestämässä Meillä on unelma –tapahtumassa, HaKehila-lehden artikkeleissaan sekä 5.3. Helsingin synagogan edustalla järjestetyssä monikulttuurisuustapahtumassa (1, 2). Viikonlopun yhteismielenosoitus muslimien kanssa ei siis suinkaan ollut poikkeus vaan sääntö.

Diasporassa juutalaiset sanomalehdet ja kansalaisjärjestöt ovat vannoneet siis rauhan, rakkauden ja avoimien rajojen nimeen. Israelissa retoriikka on ollut paljon purevampaa. Suosittu israelilainen rabbi ja best seller –kirjailija Dov Lior iloitsi Pariisin murhista ja kutsui niitä kostoksi ”holokaustista”!

Pariisin iskut tarjoavat tekosyyn Assadin väkivaltaiselle syrjäyttämiselle

Mirror-lehti haastatteli terrori-iskun jälkeen entistä Nato-komentaja James Stavridisia, joka vaati, että sotilasliitto lähettäisi jalkaväkensä Syyriaan.

Vaikka virallinen syy Naton liittymiselle sotaan olisikin taistelu Islamic Statea vastaan, paljastaa Stavridis haastattelussa, mikä hänen todellinen tavoitteensa on. Hänen mukaansa Nato voisi alkaa aseistaa samalla Assadia vastaan taistelevia kurdimilitantteja. Stavridis ennusti haastattelussa, että Israelin liittolaisvaltio Turkki tahtoisi varmasti mielellään osallistua Syyrian teurastukseen muiden Nato-maiden rinnalla.

Toisin sanoen Pariisin tapahtumat tarjoavat Israelille ja lännelle viimein tarpeeksi painavan tekosyyn hyökätä Syyrian sydänmaille ja aseistaa entistä avokätisemmin Assadia vastustavia kapinallisia. Kyse ei ole ”terrorisminvastaisesta sodasta” vaan Israelin ja Yhdysvaltojen kyynisestä geopolitiikasta.

Mikäli Nato todellakin käyttää tilaisuuden hyväksi ja hyökkää Syyriaan, on mielenkiintoista nähdä, voiko Assad luottaa Venäjän tukeen. Syyskuussa The Guardian uutisoi Venäjän ja johtavien länsimaiden Syyriaa koskevista neuvotteluista. Venäjä lupasi 2012 osallistuvansa Israelia vastustavan Assadin syrjäyttämiseen sillä ehdolla, että hallituksenvastaista oppositiota ei aseistettaisi.

Pariisin iskujen jälkipyykki on siis yhtä kyynisyyden ja hyväksikäytön juhlaa.

Vastuu islamistisiirtolaisten väkivallasta on vieritetty islamismia (Assad) ja siirtolaisuutta (Euroopan ”äärioikeisto”) vastustavien harteille. Maahanmuuttajaterrorismia vastaan tahdotaan taistella lisäämällä maahanmuuttoa. Kerettiläiset historiantutkijat vangitaan ”väkivallan” ehkäisemiseksi. Islamic State tahdotaan tuhota syrjäyttämällä Assad. Antisemitistejä syytetään iskuista, joista yksikään ei kohdistunut juutalaisiin.

Onko Eurooppa menettänyt loputkin järjenrippeensä?

 

Arvi Pihkala