Terrorismin ja pakolaistulvan todelliset syylliset

Artikkeliin tehty lisäyksiä 9.9.2015.

”Pommitatte muuria, joka aiemmin suojasi Eurooppaa afrikkalaiselta siirtolaistulvalta ja al-Qaidan terrorismilta. Muurin nimi oli Libya. Te tuhoatte sitä. Olette idiootteja! Tulette palamaan helvetissä afrikkalaisen siirtolaisuuden ja al-Qaidan vuoksi!”
– Muammar Gaddafi, Naton murhaama Libyan entinen johtaja

Tulevina vuosikymmeninä sadatmiljoonat pakolaiset tulevat kansoittamaan Euroopan. Syntyvyyssota ja rasistinen valkoisiin kohdistuva väkivalta syrjäyttävät ikääntyvän valkoisen väestön, kuten kävi Etelä-Afrikassa. Sukupuutto uhkaa. Miten ihmeessä jouduimme tähän painajaiseen?

Olemme raportoineet viime viikkoina paljon Punaisen Ristin kontrolloimasta Suomen vastaanottokeskushankkeesta, joka sylkee demokratian kasvoille. Olemme kertoneet radikalisoituvista valtamedian toimittajista, jotka sensuroivat maahanmuuttouutisia ja yllyttävät ahdistelemaan kansalaisia, joita eliitin tarjoama monikulttuurinen utopia ei ole onnistunut vakuuttamaan.

Sisäministeri ja rajavartiolaitos ovat ilmoittaneet, että poliittinen korrektius on niille tärkeämpi arvo kuin Suomen rajaturvallisuus ja Dublin-menettelyn noudattaminen. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok) totesi olevansa valmis ottamaan vastuun kulttuurimme tuhosta, kunhan pakolaisvirta vain jatkuu. Helsingissä poliisi kirjaa oma-aloitteisesti rikosilmoituksia julisteista, joissa varoitetaan pakolaisten korkeista rikostilastoista.

Valtiovarainministeri vokottelee julkisuudessa juutalaista medialemmikkiä, jonka ainut tehtävä on syyllistää valkoista kansaa ja halventaa eurooppalaista kulttuuria. Ulkoministeri on pettänyt puolueensa lupaukset maahanmuuttokriittiselle äänestäjäkunnalle.

Sipilä ja Suomen tauti

”Perskeko” on totisesti Suomen historian surkeimpia hallituksia. Moni naiivi äänestäjä luuli, että maahanmuuttopolitiikkaan saataisiin jotain rotia perussuomalaisen porvarihallituksen johdolla, joten suomalaisten paluu maanpinnalle on ollut tuskallinen. Soini on kutistunut hiirulaiseksi, jolta ei juuri kommentteja heru. Ehkä yllättäen Suomen ykkösmädättäjäksi on kuitenkin paljastunut vaatimattoman oloinen kempeleläinen insinööri.

”Juudas” Sipilä sai hallitukseen pettyneiden vihat niskoilleen viimeistään viikonloppuna, kun hän vaati liberaalia pakolaispolitiikkaa ja leimasi maahanmuuttokriittiset ”huutelijoiksi”. Tämän jälkeen hän ilmoitti vieläpä lahjoittavansa oman asuntonsa laittomien siirtolaisten käyttöön. Teko oli puhtaasti symbolinen, sillä Sipilällä on massia jolla mällätä. Hän tulee olemaan viimeisiä suomalaisia, joita monikulttuurinen tulevaisuus, rotumellakat ja köyhyys lyövät konkreettisesti.

Yhteiskunnan romahdusta ennen Sipilä tahtoo vielä tuhota suomalaisten viimeisetkin itsepuolustuskyvyn rippeet kieltämällä maahanmuuttovastaiset aktivistijärjestöt.

Toki puupäinen pääministeri ehti munata itsensä heti kampanjansa aluksi suostumalla yhteishaastatteluun iästään valehdelleen ja lähettämistään tappouhkauksista tunnetun Fahad Firas –nimisen elintasosurffarin kanssa. Kun totuus paljastui, sopulimainen valtamedia poisti kohtaamisesta kuvatun videon yleisön nähtäviltä. Video sisälsi mitä vaarallisinta vihatotuutta: maahanmuuttaja valehtelee lasikatseiselle pääministerille päin naamaa eikä kukaan uskalla sanoa vastaan.

Tahdon tässä artikkelissa valottaa pakolaisongelman historiallisia ja kansainvälisiä taustoja. Kansainvaellus Eurooppaan on ennennäkemätön katastrofi, jonka todelliset syylliset eivät ole opportunistiset pakolaiset vaan kansainvälinen rahanvalta, joka raiskaa Suomea siinä missä Afrikkaakin.

Pääministeri Sipilässä henkilöityvät kaikki poliittiset taudit, jotka ovat syösseet Euroopan kuolinvuoteeseen. Moni pakolaistulvaa vastustava suomalainen ei kuitenkaan vielä ymmärrä, että samat taudit ovat myrkyttäneet myös pakolaisten lähtömaat Afrikassa ja Lähi-idässä. Diagnoosi pakolaisten ongelmille on yksinkertainen: taloudellisen itsenäisyyden riisto ja juutalaisvaltio Israelin tappavan sotaisa ulkopolitiikka. 1900-luvulla länsimaat istuttivat Afrikkaan ja Lähi-itään nykyisten raakuuksien siemenet ryöväämällä Palestiinan juutalaisille sekä pakkolunastamalla paikalliset luonnonvarat israelinamerikkalaisille yksityispankeille.

Pankit – itsenäisyyden viholliset

Miten luonnonvarojen ryövääminen ja yksityisten pankkien ylivalta liittyvät sitten Sipilään? Pääministeri on ilmoittanut julkisuudessa moneen otteeseen kannattavansa kansallisomaisuuden yksityistämispolitiikkaa, joka tekisi (ja on jo paljolti tehnyt) Suomesta Afrikan kaltaisen kansainvälisten pankkien siirtomaaorjan.

Uskollisina apureinaan ”Juudas” Sipilällä ovat hallituskumppanit kokoomus ja perussuomalaiset, joita kumpaakin riivaa vapaakauppasopimuskiima. Vapaakauppasopimus yksityistää suomalaiset palvelut ja kansallisvarallisuuden sekä alistaa hallituksemme monikansallisten megayhtiöiden lakimiesten armoille (1, 2).

Sekä työttömyys että pakolaisuus perustuvat lopulta keinotekoiseen rahan niukkuuteen, jota nykyinen pankkijärjestelmä pitää yllä. Yksityinen keskuspankkijärjestelmä, luonnonvarojen ryöstäminen ja paikallisen yrittäjyyden tuhoavat vapaakauppasopimukset riistävät kansakuntien varallisuuden ja siirtävät sen rikkaan vihamielisen eliitin saastaisiin kouriin. Kun kansalla ei ole tarpeeksi rahaa, se velkaantuu ja alistuu näin eliitin orjaksi.

Tulemme artikkelissamme kertomaan tarkemmin pankkien rikollisesta menettelystä sekä lukuisista tapausesimerkeistä. Onkin kuvaavaa, että Sipilä on täysin avoimesti puhunut niukkuuden puolesta! Helsingin yliopiston avajaisissa pääministeri julisti, että Suomen on alistuttava kansainvälisille velkojille, että pienempi rahamäärä on sinuaus ja että ”niukkuus luo luovuutta”. Sipilä olisi voinut samaan hengenvetoon siteerata Orwellia: ”Sota on rauhaa, vapaus orjuutta ja tietämättömyys voimaa!”

Teemme seuraavaksi tutkimusmatkan maailmanpolitiikan lähihistoriaan. Tulemme huomaamaan, että kansainväliset pankit, Israel-lobby ja monikansalliset yhtiöt ovat tuhonneet Afrikan ja Lähi-idän aivan samalla tavalla kuin ne ovat nyt tuhoamassa Suomea. Sipilä ei ole menneisyyden erheistä viisastunut. Sen sijaan hän juottaa Suomelle samaa pankkiirimyrkkyä ja hukuttaa maamme pakolaisiin, joiden kotimaat hänen kannattamansa politiikka on jo tuhonnut! Tämä on helvetillinen noidankehä.

Irak: sionistisen* terrorin, mediavalheiden ja pakolaiskriisin pienoismalli

Kaikki muistavat Irakin sodan. Yhdysvaltojen hyökkäys synnytti miljoonien pakolaisten aallon, josta Suomi kärsii tänäkin päivänä. Sodan syyt ovat kuitenkin alkaneet hämärtyä suomalaisten muistissa. Oliko Saddam Hussein Osama bin Ladenin liittolainen? Oliko Irak WTC-iskun takana? Oliko maalla joukkotuhoaseita? Mitä tapahtui sodan jälkeen?

Irak on kätketty lukemattomien muiden sotarikosten tavoin historialliseen unholaan.

Sen sijaan, että sodan syistä käytäisiin julkista keskustelua, Yle, Helsingin Sanomat ja muut roskajulkaisut polkevat suomalaiset Hitler- ja ”holokaustidokumenttien” pohjattomaan arvostelukyvyn turruttavaan suohon. Näin kansalaisten alitajunnasta poistetaan myös epäpuhtaat muistikuvat Israelin ja Israelia tukevien kansainvälisten juutalaisjärjestöjen roolista Irakin joukkotuhonnassa.

Irakin verilöyly ja sitä edeltänyt median propagandakampanja ovat kuin koulukirjaesimerkki siitä, miten Yhdysvallat liittolaisineen tuhoaa itsenäisiä valtioita ja synnyttää jatkuvasti uusia pakolaisvirtoja länsimaihin:

Valitaan maa, jossa on vahva johtaja, joka ei nöyristele Israelin edessä ja joka päättää itse kansallisten luonnonvarojen sekä oman valuutan käytöstä.
Yritetään lahjoa kohdemaan johtajat lupaamalla näille mittaamattomia länsimaisia rikkauksia vastineeksi luonnonvaroista ja Israel-alisteisesta politiikasta.
Jos lahjonta ja korruptio eivät tuota tulosta, syytetään johtajia uusiksi ”hitlereiksi” ja Israel-vastaista politiikkaa ”uuden holokaustin” alkusoitoksi. Lavastetaan asekätköjä tai terrori-iskuja, joista valtioiden johtajia syytetään. Yhdysvallat esimerkiksi väärensi todisteita ”Irakin joukkotuhoaseista”, jotka ”uhkasivat” Israelin koko juutalaisväestön olemassaoloa.
Aletaan tukea hallitusta vastaan taistelevia terroristijärjestöjä kouluttamalla sekä lahjoittamalla rahaa ja aseita. Mikäli terroristit eivät onnistu, tehdään perinteinen sotilaallinen hyökkäys EU:n ja Naton tuella. Hyökkäystä perustellaan yleensä Euroopan ja Yhdysvaltojen ”turvallisuuden takaamisella”, vaikka viime vuosikymmeninä tuhotut arabimaat ovat muodostaneet uskottavan sotilaallisen vastavoiman vain ja ainoastaan Israelille.
Ryöstetään tuhotun valtion luonnonvarat, liitetään valtio kansainväliseen pankkijärjestelmään ja nimetään johtoon Israel-ystävällinen nukkehallitsija.
Tuhotun valtion miljoonat pakolaiset ohjataan Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja muihin länsimaihin. Rotupuhtaan juutalaisvaltio Israelin ei tietenkään tarvitse ottaa vastaan lainkaan värillisiä pakolaisia. Kuten tiedetään, Israel on jopa steriloinut ”vääränvärisiä” turvapaikanhakijoita.

Juutalainen ”holokaustiselviytyjä” väärensi todisteita ”ihmisoikeusrikoksista”

Irakin sotaa edelsi vuosia jatkunut propagandakampanja. Saddam Hussein oltiin yritetty syrjäyttää jo aiemmin 1990–1991. Tätä ennen Irak oli ollut Yhdysvaltojen liittolaisvaltio sodassa Irania vastaan. Kuin sormennapsautuksesta entisestä liittolaisesta tuli kuitenkin ”terroristivaltio”, joka uhkasi maailmanrauhaa.

Törkeimmät Persianlahden sotaa edeltäneet Irakin-vastaiset valheet maailmalle kertoi ”holokaustiselviytyjä”, sionisti ja Amerikan politiikan raskassarjalainen Tom Lantos. Juutalainen Lantos janosi Husseinin verta ja Irakin kuolemaa, mutta saavuttaakseen sairaat tavoitteensa hänen täytyi väärentää todisteita, joita käyttää sodan tekosyynä.

Tunnetussa puheessaan kongressin ihmisoikeuskokouksessa lokakuussa 1990 Lantos valehteli lukuisista Husseinin hallinnon ”sotarikoksista” ja sanoi, että mitään yhtä kamalaa ei ole koettu sitten ”holokaustin”. Hän väitti, että irakilaiset raiskasivat ja kiduttivat järjestelmällisesti kuwaitilaisia.

Juutalainen Lantos väärensi todisteita Irakin "rikoksista", jotta "holokausti" ei toistuisi. — Juutalainen Lantos väärensi todisteita Irakin ”rikoksista”, jotta ”holokausti” ei toistuisi.

Lantosin merkittävin todistaja oli ”Nayirah”-peitenimellä esiintynyt kuwaitilainen tyttö, joka väitti työskennelleensä vapaaehtoisena sairaalassa, kun Saddamin sotilaat yllättäen hyökkäsivät sinne. Lantosin pyynnöstä ”Nayirah” valehteli nähneensä, kuinka irakilaissotilaat tappoivat vastasyntyneitä vauvoja repimällä nämä keskoskaapeista ja paiskaamalla ”kylmälle lattialle”.

Todistus vakuutti monet, sillä ”Nayirah” kertoi tarinaansa ääni väristen ja itkien. Suoritus oli täydellinen. Myöhemmin kuitenkin selvisi, että todistus oli sionistien kehittämä valhe: ”Nayirah” olikin Kuwaitin Yhdysvaltojen suurlähettilään tytär!

Selvisi, ettei tyttö ollut koko sairaalassa silloin, kun hyökkäyksen väitettiin tapahtuneen. Mitään todisteita lasten murhista ei ollutkaan. ”Nayirahin” todellinen henkilöllisyys kuitenkin selvisi aivan liian myöhään. Juutalainen Lantos oli järjestänyt kokouksen ja ”Nayirahin” kuulemisen vain hieman ennen äänestystä, jossa hyökkäyksestä Irakiin päätettiin. Amerikan johtajat vetosivat ”Nayirahin” todistukseen useaan otteeseen, kun he joutuivat perustelemaan Persianlahden sotaa raivostuneille petetyille äänestäjille.

Sodassa sionistit syyllistyivät silmittömiin raakuuksiin siviiliväestöä kohtaan. Sotilaiden ampumissa luodeissa oli köyhdytettyä uraania, jonka vuoksi Irakissa on edelleen suuri määrä ihmisiä, jotka kärsivät erilaisista syövistä, kehityshäiriöistä ja epämuodostumista.

”Ihmisoikeusjärjestöt” ja valtamedia mukana levittämässä valheita

Hälyttävintä oli, ettei käytännössä kukaan kyseenalaistanut Lantosin ja tämän palkkaamien ”silminnäkijöiden” valheita vauvoja murhaavista irakilaisista. Esimerkiksi ”puolueeton ihmisoikeusjärjestö” Amnesty International levitti silmät loistaen sionistien valheita keskoskaappimurhista!

Myöskään valtamedia – tuo ”vallan vahtikoira” – ei uskaltanut epäillä Israel-lobbaajan ja holokaustimenneisyydellään jatkuvasti rehennelleen sotarikollisen suoltamaa saastaa. Totuus tuli julki vasta sodan jälkeen, kun oli jo liian myöhäistä.

YK:n "todisteet" Irakin joukkotuhoaseista. — Yhdysvaltojen ”todisteet” Irakin joukkotuhoaseista.

irak7 — ”Amerikkalaissotilaiden ampumissa luodeissa oli köyhdytettyä uraania, jonka vuoksi Irakissa on edelleen suuri määrä ihmisiä, jotka kärsivät erilaisista syövistä, kehityshäiriöistä ja epämuodostumista.”

Mikä hirveintä, Persianlahden hyökkäyksestä ei ehtinyt kulua kuin muutama vuosi, kun länsimaat huijattiin jälleen hyökkäämään Irakiin. Jälleen Israel-lobbaajat väärensivät todisteita ”Hitler–Husseinin” holokaustiaikeista ja niin sanotuista irakilaisista joukkotuhoaseista. Maailmalle jopa levitettiin tietokonemallinnettuja kuvia joukkotuhoaseiden säilytys- ja käyttökalusteista. Kuten tulemme myöhemmin tässä artikkelissa osoittamaan, olivat Irakin sodan merkittävimmät arkkitehdit Amerikassa asuvia juutalaistaustaisia sionisteja.

Tietenkään mitään joukkotuhoaseita ei ollut – mutta se myönnettiin vasta sitten, kun sota oli jo alkanut eikä valheille enää ollut poliittista tarvetta.

Saddam Husseinin uskonnollisesti suvaitsevainen valtio murskattiin keskenään sotivien ääri-islamistien sisällissotahelvetiksi. Elintaso romahti ja naiset menettivät kaikki Husseinin aikana saamansa yhteiskunnalliset oikeudet. Saddam Husseinin Irakin elintaso oli rakennettu taloudellisen nationalismin pohjalle; maan tuho oli kansainvälisten pankkien ja Israelin yhteinen etu, kuten tulemme myöhemmin artikkelissa osoittamaan.

World Trade Center, mikä ihana tekosyy

Myös World Trade Center –iskua käytettiin tekosyynä Irakin sodalle. Saddam Husseinia syytettiin al-Qaidan salaiseksi liittolaiseksi, joka täytyi tuhota ”terrorisminvastaisen sodan” nimissä.

Al-Qaida- ja joukkotuhoasevalheet oli helppo lakaista maton alle, sillä länsimaisen yleisön kannalta ne olivat hyvin kaukaisia ja abstrakteja tarinoita.

Sortuvat kaksoistornit ovat sen sijaan polttomerkitty mieliimme. Niillä perustellaan yhä amerikkalaisten sotarikoksia, kidutusta, lennokkisalamurhia, laittomia vankiloita, kansalaisten vakoilua ja valtioterrorismia maailmalla. Siksi arabimaailmaa syytetään edelleen syyskuun iskusta.

Kaksoistorneihin liittyy kuitenkin liuta erittäin kiusallisia kysymyksiä, jotka yhdistävät tragedian terroristivaltio Israeliin. Niistä muutamia merkittävimpiä ovat:

Juutalaistaustainen Larry Silverstein vuokrasi WTC-rakennuksen vain muutamia viikkoja ennen iskua. Silverstein oli Ariel Sharonin ja Benjamin Netanjahun henkilökohtainen ystävä.
Silverstein sai vuokraluvan juutalaisaktivisti Lewis Eisenbergiltä, joka oli New Yorkin satamalaitoksen johtaja.
Israelilainen sotarikollinen Frank Lowy hankki WTC-rakennuksen alla olevien myymälätilojen vuokraoikeudet keväällä 2001.
Maailman juutalaiskongressin (WJC) johtaja Ronald Lauder ajoi WTC-rakennusten yksityistämistä New Yorkin yksityistämiskomiteassa.
Kaikkien kolmen lentokonekaappauksiin liittyneen lentokentän turvallisuusjärjestelyistä vastasi ICTS International Huntleigh USA –niminen yritys, jonka omistivat israelinjuutalaiset Ezra Harel ja Menachem Atzmon.
WTC:n turvajärjestelyistä vastasi Kroll Associates –niminen yritys, jonka omisti juutalainen sionisti Jules Kroll.
Ilmapuolustuksen turvannut Yhdysvaltojen valtakunnallinen tietokoneistettu turvallisuusjärjestelmä toimi Ptech Softwaren järjestelmillä. Ptechin juutalainen markkinointijohtaja Michael S. Goff työskenteli myös israelilaiselle tietokantayhtiö Guardiumille.
Pari vuotta ennen iskuja Ptechillä oli ilmailuhallinnon rakennuksessa yhteinen toimisto MITRE Corporationin kanssa. Myös MITRE toimi puolustusalalla ja sen johtaja oli CIA:n entinen päällikkö, juutalainen James Schlesinger.
Juutalaisen Alan D. Ratnerin omistamat Metals Management ja SIMS-ryhmä myivät WTC-metalliromun – rikospaikan todisteet – kiinalaisille.
WTC-iskujen tutkintojen johtoon ylimmiksi tuomareiksi nimettiin juutalaisia, kuten Alvin K. Hellerstein. Juutalainen tuomari Michael B. Mukasey hoiti Larry Silversteinin ja vakuutusyhtiöiden välisen sovittelun 9/11 jälkeen.
Juutalainen Kenneth Feinberg perusti seitsemän miljardin dollarin rahaston uhrien korvauksille. Vastineeksi korvauksista uhrien omaisten täytyi luopua vaatimuksesta, että syyskuun 11. päivän tapahtumista tehtäisiin puolueeton julkinen tutkimus.
WTC-”loppuraportin” kirjoitti Israelin kaksoiskansalainen Philip Zelikow.
Israelilaisen sanomalehti Haaretzin mukaan israelilainen pikaviestinyritys Odigo myönsi kahden heidän työntekijänsä saaneen varoituksen hyökkäyksestä kaksi tuntia ennen ensimmäisen koneen iskeytymistä pohjoistorniin.
Hieman ennen syyskuun iskuja Yhdysvalloissa pidätettiin yli 140 israelilaista vakoilusta epäiltyinä.

WTC-iskut aloittivat uuden vakoilun ja ”terrorisminvastaisten operaatioiden” aikakauden, josta on hyötynyt vain kaksi tahoa: Israel ja kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden rikkain eliitti.

”Terrorismin vastainen sota” on nykyisen pakolaiskriisin perimmäisiä syitä; Israel on voittanut, Eurooppa hävinnyt. Kun asianajaja ja poliittinen aktivisti Horst Mahler epäili, etteivät arabit olleet WTC-iskun takana, retuutettiin hänet välittömästi oikeuden eteen Saksassa.

1967 Israel tuhosi amerikkalaisen USS Liberty –aluksen ja yritti lavastaa sen Egyptin hyökkäykseksi.

Irakin ja Afganistanin operaatiot eivät tuhonneet ääri-islamia, vaan al-Qaidan rinnalle syntyi muun muassa Islamic State. On mielenkiintoista, että al-Qaidan tiedottaja Adam Gadahn oli Oregonissa syntynyt juutalainen. Elokuussa valtavirtainen International Business Times uutisoi huhusta, jonka mukaan myös Islamic Staten johtaja Abu Bakr al-Baghdadi olisi juutalainen. YK on jo vahvistanut, että Islamic Staten (IS) terroristit ovat saaneet huomattavaa huoltotukea juutalaisvaltio Israelilta.

Tämä ei tietenkään ole vaikuttanut millään tavoin Israelin ja länsimaiden diplomaattisiin väleihin. Israelilla on erityislupa tukea IS-terrorismia; kiitokseksi avusta IS ei koskaan tee iskuja Israelia vastaan.

Petrodollari: pankkijärjestelmän murhamotiivi

Merkittävä syy Irakin sodalle oli se, että Saddam Hussein tahtoi alkaa myydä öljyä euroissa. Tämä olisi haastanut dollarin ylivallan, joka on israelinamerikkalaisen pankkimonopolin tärkeimpiä tukipylväitä.

Dollarin nykyinen asema perustuu sopimukseen, jossa öljynviejämaiden OPEC-järjestö lupautui käymään kansainvälistä öljykauppaa yksinoikeudella dollareissa. Dollarista tuli todellinen eliittivaluutta, jonka arvon öljy keinotekoisesti turvasi. Vastineeksi Yhdysvallat lupasi OPEC-maiden korruptoituneille hallituksille sotilaallista suojaa esimerkiksi kansannousuja vastaan.

Rahaeliitti hyötyi sopimuksesta, mutta tavallinen kansa kärsi. Inflaatio iski kipeästi öljymaiden palkansaajiin, kun amerikkalaiset ostivat öljyä dollareillaan polkuhintaan. Ääri-islam alkoi saada suosiota, kun arabieliitin ryöväämä tavallinen kansa ymmärsi, että heidän johtajansa olivat amerikkalaisten ja Israelin rahanahneita sätkynukkeja.

Öljymaiden korruptio teki dollarista maailman kiistattoman johtovaluutan. Tämä antoi puolestaan rajattoman vallan Yhdysvaltojen juutalaisjohtoiselle keskuspankille ja muille amerikkalaisille yksityisille luottolaitoksille, jotka voivat luoda uutta rahaa tyhjästä myöntämällä asiakkailleen lainaa. OPEC-sopimus on luonut dollarille kovan kansainvälisen kysynnän, mikä on entisestään voimistanut israelinamerikkalaisten pankkien poliittista vaikutusvaltaa.

2011 BBC:n haastattelema meklari Alessio Rastani totesikin, että maailmanpolitiikkaa eivät hallitse valtiot vaan juutalainen yksityispankki Goldman Sachs. Rastania kritisoitiin ankarin sanoin mediassa hänen esiintymisensä jälkeen. Samana vuonna New Scientist kuitenkin julkaisi arvostetun sveitsiläisen tutkimuksen, jossa osoitettiin, että muutamien pankkien kartelli todellakin omistaa noin 80 % maailman kokonaistuotannosta!

Koska pankit ja jättiyritykset omistavat toisensa ristiin, on suurimmilla monikansallisilla yhtiöillä lyömätön kilpailuetu: niillä on käytössään rajaton määrä rahaa! Rahan keinotekoinen niukkuus ei koske niitä.

Kun TTIP-vapaakauppasopimus lakkauttaa paikallisten yritysten juridisen suojan viimeisetkin rippeet, ei lopputulosta ole vaikea arvata: pankit hankkiutuvat kaikesta alueellisesta kilpailusta eroon sulattamalla paikalliset yritykset omistamiinsa monikansallisiin jätteihin. Kansainvälinen monopoli on valmis.

”Luottokuplat” eivät ole sattumaa vaan ne ovat tähtitieteellisiä tulonsiirtoja yrittäjiltä ja veronmaksajilta pankeille. 1990-luvun lama oli herkullinen tilaisuus luottolaitoksille, mutta katastrofi suomalaisille yrittäjille, jotka menettivät omaisuutensa ja suistuivat vuosien velkakurimukseen. Länsimaissa ohjauskorko on nyt ennätyksellisen matala, mikä kannustaa kotitalouksia velkaantumaan. Tilanne on samanlainen kuin ennen suurta finansskriisiä.

Mikäli TTIP on voimassa seuraavan suuren romahduksen tapahtuessa, on tilanne itsenäisten kansojen ja paikallisten yrittäjien kannalta pahin mahdollinen. Kun kaupan rajat on lopullisesti kaadettu, velkojat pilkkovat paikallisyritykset ja liittävät ne osaksi monikansallista kartelliaan. Suomalainen yrittäjyys hirtetään velkaan ja myydään pilkkahintaan ulkomaille. Tämä on modernia siirtomaapolitiikkaa.

Kyse ei ole ”lännen ja islamin välisestä taistelusta”

Dollarin ylivalta ja amerikkalaisen armeijan ylivertaisuus ovat olleet vaarallinen ase eliittipankkiirien käsissä. Finanssikapitalismia viedään pommikoneilla ”demokratian” nimissä eri puolille maailmaa, mikä heijastuu Eurooppaan alati kovenevana siirtolaisongelmana.

Mikäli dollarin asema horjuu, keskuspankit, Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki ja Kansainvälinen järjestelypankki rientävät apuun. Niiden ylivalta riippuu kokonaan Yhdysvaltojen asevoimien ylivallasta, ja armeijan varustelu puolestaan perustuu dollarin kansainvälisesti vahvaan ostovoimaan. Maailmantalouden tasapainoa onkin kuvattu osuvasti korttitaloksi.

Kun Saddam Hussein tahtoi alkaa käydä öljykauppaa euroilla, oli siis koko kansainvälisen rahaeliitin etujen mukaista murhata hänet ja lyödä Irak raunioiksi. Kyse ei siis ole ”lännen ja islamin” välisestä taistelusta vaan pankkieliitin sodasta itsenäisiä kansoja vastaan.

Yhdysvallat pitää yllä kauhun tasapainoa sitomalla kehittyvien talouksien tuonnin ja viennin dollariin. Itsenäisyys tuhotaan ja valtiot alistetaan julmaan riippuvuussuhteeseen. Näin Yhdysvallat on myös varmistanut sen, että lähes kaikki valtiot ovat uskollisia Amerikan ja Israelin edulle. Dollari velvoittaa.

Irakin, Libyan ja Syyrian kaltaiset itsenäiset valtiot olivat ja ovat Amerikan vihollisia paitsi siksi, etteivät ne tottele Israelia niin myös siksi, etteivät ne tahdo alistua dollarin ylivallalle. Niiden esimerkki olisi voinut rohkaista myös muita valtioita itsenäiseen talouspolitiikkaan, mikä olisi voinut lopulta johtaa dollarihegemonian tuhoon.

Israel – ainut jatkuvista sodista hyötyvä kansakunta

”Vaikka terve järki sanoisi, että Israelin kansan (eli kansainvälisen juutalaisyhteisön) on hullua vastustaa koko muuta ihmiskuntaa… se voi olla absurdia, sekavaa ja hirviömäistä, mutta Israel taistelee kaikkia muita kansakuntia vastaan. Tämä sota on totaalista ja voi johtaa kansanmurhiin, sillä kyse on molempien osapuolten identiteetin elämästä ja kuolemasta.”
– Yitzhak Attia Tel Avivin Yad Vashem –holokaustimuseosta

Kun Irakin sota alkoi, poliittisesti korrektit protestiliikkeet (niin sanottu kontrolloitu oppositio) väittivät, että Amerikka soti vain saadakseen haltuun öljyn, maakaasun ja muut tärkeät luonnonresurssit. Moni maallikko uskoo selitykseen edelleen, vaikka tutkijapiireissä teoria on menettänyt uskottavuutensa kauan sitten. Luonnonvaroja ei enää voi ”ottaa haltuun” vanhanaikaisella tavalla vaan niistä käydään kauppaa. Kauppojen ehdot määrittelevät, kumpi osapuoli voittaa ja kumpi häviää.

Kuten Amerikan sionistisesta lobbystä kirjoittaneet politiikan tutkimuksen professori John Mearsheimer ja kansainvälisten suhteiden professori Stephen Walt ovat todenneet, tärkein syy Irakin sodalle oli Israel.

Juutalaisvaltio piti Saddam Husseinin hallintoa Iraniakin vakavampana uhkana alueelliselle ylivallalleen. Israel usutti nuoret amerikkalaiset kuolemaan puolestaan ja maksatti viulut amerikkalaisilla veronmaksajilla. Pakolaisvirrat ohjattiin – ja ohjataan yhä – juutalaisvaltion ohi länteen.

Sudanilaispakolaiset yrittävät turhaan päästä Israeliin.

Mearsheimer ja Walt totesivat The Stanford Review’n haastattelussa 2008, että itse asiassa sota vaikeutti öljykauppaa, joten siitä oli amerikkalaisten kannalta enemmän haittaa kuin hyötyä. Öljyn sijaan tärkein motiivi oli Israelin ja ennen kaikkea amerikanjuutalaisista liikemiehistä koostuvan Israel-lobbyn painostus.

Mearsheimer ja Walt uskovat, ettei sodan todellisesta motiivista uskalleta vieläkään puhua suoraan, koska juutalaiskysymyksen käsittely on lännessä ”poliittisesti epäkorrektia”. Koska Irakin teurastuksen todellisesta motiivista ei uskalleta puhua, emme pysty ehkäisemään myöskään tulevaisuuden sotia. Israel-lobby on sokaissut meidät.

Amerikka Israelin panttivankina

Irakin joukkotuho ei siis suinkaan helpottanut amerikkalaisten öljynsaantia vaan hankaloitti kauppaa. Lisäksi jatkuvat sionistiset sodat ovat tuhonneet Amerikan diplomaattiset suhteet lähes kaikkiin Lähi-idän maihin ja nostanut Yhdysvaltoihin kohdistuvien terrori-iskujen uhkaa. Kaikki Israelin vuoksi.

Kuten Mearsheimer ja Walt ovat todenneet, eivät esimerkiksi lännessä vihatut Hizbollah, Islamilainen Jihad ja Hamas ole olemassa Amerikan vuoksi tai ”levittääkseen islamia väkivalloin” (esimerkiksi Hizbollah kielsi uskonnolliset ”ristiretket” jo 1985 avoimessa kirjeessään). Ne ovat perinteisiä vastarintaliikkeitä, jotka puolustavat kansaansa Israelin sionistiselta kolonialismilta.

Lisäksi Amerikan vastuuton sionistinen väkivalta on ruokkinut todellisia äärijärjestöjä, kuten Islamic Statea. Toisin sanoen Amerikka ei itse ole hyötynyt lainkaan järjettömästä arabivastaisesta väkivallasta, johon se on pakotettu.

Amerikka sotii, koska Israel ja Israelin tukijat ovat tärkeimpiä valtapuolueiden rahoittajia Yhdysvalloissa. Esimerkiksi tulevissa presidentinvaaleissa Hillary Clintonin suurrahoittajista käytännössä kaikki ovat juutalaisia, kuten olemme uutisoineet. Rahan valta mahdollistaa sen, että valtio voi tehdä vuosikymmenten ajan kansan eduille haitallista politiikkaa joutumatta lainkaan edesvastuuseen.

Vaalirahoittamisen lisäksi Israel-lobby toimii myös poliittisen päätöksenteon ytimessä. Viime vuosisadan alussa Yhdysvalloissa käynnistyi perinne, jossa presidentti ympäröi itsensä juutalaistaustaisilla neuvonantajilla – eräänlaisilla moderneilla hovijuutalaisilla. William Gayley Simpson totesi kirjassaan Which Way Western Man? jo 1978:

”Bernard Baruch on linkki pitkässä juutalaisten presidentin kanssa työskennelleiden ’neuvonantajien’ ketjussa. He ovat palvelleet kaikkia Woodrow Wilsonista Richard Nixoniin.

Heitä ovat esimerkiksi Louis Brandeis, Felix Frankfurter, Edward Mandel House (jota Wilson kutsui ’toiseksi minäkseen’ ja joka edusti Kuhn, Loeb & Co. –jättipankin juutalaista johtajaa Jacob Schiffiä), Arthur Burns ja nyt Henry Kissinger. Myös Kissingeriä on kutsuttu usein ’epäviralliseksi presidentiksi’.”

Henry Kissinger on kiistatta syyllistynyt moniin viime vuosikymmenten hirveimpiin sotarikoksiin Vietnamista Lähi-itään ja Chileen sekä ajanut tuhansia pakolaisia länsimaihin. Hän on myös taivutellut Yhdysvallat hyväksymään Israelin laittoman ydinaseprojektin. Palkinnoksi hirmuteoistaan hän sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Nobel-palkittu juutalaistaustainen terroristi Menachem Begin.

Nobel-palkittu juutalaistaustainen sotarikollinen Henry Kissinger.

Sama pysti on myönnetty myös sionistisen Irgun-terroristijärjestön johtaja Menachem Beginille. 1946 Irgun esimerkiksi räjäytti brittien mandaattihallinnon keskuksena toimineen King David –hotellin, murhaten samalla lähes sata ihmistä. Deir Yassinissa Beginin sotilaat teurastivat toistasataa aseetonta palestiinalaista, joista useat olivat naisia ja lapsia.

Sionisteja ei viedä koskaan sotarikostuomioistuinten eteen, olipa kyse sitten etnisistä puhdistuksista tai joukkotuhoaseista. Jos rikokset tehdään Israelin nimissä, rikollisista tulee kansainvälisesti juhlittuja ihmisoikeussankareita.

Israel on uhka myös arabikristityille

Suomessa Israelin politiikkaa tukevat juutalaisseurakunnat vaativat tapahtumissaan monikulttuurista Pohjolaa. Suomea vaaditaan avaamaan porttinsa pakolaisille, jotka maailman johtavien poliittisten tutkijoiden mukaan pakenevat Israelin hirmutekoja!

Maailmassa on nykyään noin 7 miljoonaa palestiinalaista pakolaista, jotka ovat menettäneet kotinsa sionismin vuoksi. He eivät saa palata koteihinsa, sillä heillä ei ole juutalaista geeniperimää. Sen sijaan hepreaa osaamaton ateisti saa automaattisesti muuttaa Israeliin, mikäli hän on rodullisesti ”puhdas”.

Suomessa toimii laillisesti israelilaislähtöisiä järjestöjä, jotka ovat kansainvälisten ihmisoikeusryhmien mukaan osallistuneet miehitetyssä Palestiinassa alkuperäiskansan vastaiseen terroriin ja etnisiin puhdistuksiin. YK:n mukaan Israel on jälleen aikeissa tuhota tuhansien palestiinalaisten kodit laittomasti miehitetyn Länsirannan alueella. Pakolaispaine kasvaa, mutta se ei ole Israelin huoli: ”Menkööt Eurooppaan!”

Ikävä kyllä monet länsimaissa ovat nielleet purematta sionistisen propagandan, jonka mukaan Israel taistelee vain ”ääri-islamisteja” vastaan. Todellisuudessa juutalaiset ryhmät ovat vainonneet arabitaustaisia kristittyjä siinä missä muslimeita. Vaino ei kaihda keinoja: jumalanpilkkaa, tuhopolttoja, uhkauksia ja suoraa väkivaltaa.

Lisäksi Israel noudattaa niin sanottua Yinon-suunnitelmaa, jonka perusteella se tukee Islamic Staten kaltaisia ääriryhmiä taistellakseen Irakin ja Syyrian kaltaisia vahvoja sekulaareja hallituksia vastaan. Aseistamalla ja huoltamalla IS:n verenhimoisia barbaareja Israel tukee välillisesti kristittyjen kansanmurhaa Lähi-idässä. Siksi yhä useammat kristityt liittyvät Hizbollahiin taistelemaan sekä ääri-islamisteja että sionisteja vastaan.

Miten rakentaa yhteisymmärrystä kristittyjen ja muslimien välille?

Vaikka kansainvälinen katastrofi ei siis olekaan oire ”kristityn ja islamilaisen maailman välisestä taistelusta”, voi nykypolitiikka lopulta johtaa siihen. Entistä aggressiivisempi monikulttuurisuusfanatismi, pakotettu ja suunnitelmallinen rotujen sekoitus sekä kansainvälinen köyhyyskierre tulevat kiristämään roturistiriitoja entisestään.

Tämä heijastuu myös uskonnollisiin suhteisiin; IS:n väkivalta kristittyjä vastaan on jo koventanut esimerkiksi Vatikaanin retoriikkaa. Vatikaani ei kuitenkaan kritisoi Israelin antamaa apua IS:lle vaan keskittyy muslimeiden ruoskimiseen.

Usein heikosti koulutetut ja valtamedian aivopesemät maahanmuuttajat suuntaavat pahoinvointinsa kantaväestöön. Uskonnolliset ja rodulliset jännitteet kasvavat kostonkierteen myötä: kristityt vastaan muslimit, itä vastaan länsi, kantaväestö vastaan maahanmuuttajat. Monikulttuurisen Euroopan sisällissota uhkaa, mutta ongelmien todelliset syylliset saavat nukkua yönsä rauhassa – he ovat turvanneet selustansa. Alkusoittoa nähtiin jo Jugoslavian hajoamissodissa, jolloin muslimit saivat sotilaallista tukea Lähi-idästä.

Amin al-Hussein toisessa maailmansodassa.

Ilmiö ei ole uusi, mutta nyt kaikki tapahtuu täysin uudessa mittakaavassa. 700-luvulla Espanjan juutalaiset auttoivat muslimiarmeijat tunkeutumaan kotimaahansa (1, 2). Juutalaiset kokivat, että muslimit olisivat heidän kannaltaan parempi isäntäkansa kuin eurooppalaisperäiset visigootit. Jopa valtavirtahistorioitsijat myöntävät, että keskiajalla ”antisemitismiä” ruokkivat näkemykset, että juutalaiset olivat muslimien liittolaisia.

Muslimien ja kristittyjen – idän ja lännen – välinen väkivallankierre voidaan katkaista vain rehellisellä valistustyöllä ja poliittisella vallankumouksella. Rauhanomainen vuoropuhelu ei onnistu, mikäli taustalla tikittää pakkomonikulttuurisuuden aikapommi ja riistävä talousjärjestelmä. Länsi ja arabimaat ovat kyenneet saumattomaan yhteistyöhön vain silloin, kun se on perustunut nationalististen valtioiden keskinäiseen kunnioitukseen.

Esimerkiksi Suomessa 2014 vieraillut lääkäri ja kirjailija Abdallah Melaouhi totesi, että tunisialaiset muistelevat edelleen Hitlerin ajan saksalaisia lämmöllä. Kansallissosialistit tunsivat oman arvonsa eikä heillä ollut siksi syytä kohdella afrikkalaisia alentavasti. Klassinen esimerkki tästä on myös Saksan yhteistyö palestiinalaisen vapaustaistelija Amin al-Husseinin kanssa.

Ruohonjuuritasolla työtä tehdään jo. Tunnetut eurooppalaiset kansallismieliset ja revisionistit ovat luoneet suhteita arabinationalisteihin sekä vastarinnan akseliin. Heitä ovat esimerkiksi Robert Faurisson, Horst Mahler ja Michèle Renouf. Kun pakolaistulva katkaistaan, kansainvälinen pankkijärjestelmä murretaan ja itsenäisten valtioiden alistamiseen käytetty holokaustimyytti kumotaan virallisesti, voivat länsi ja itä alkaa viimein rakentaa yhteistyötä terveelle ja tasavertaiselle pohjalle.

Miksi valtamedia ja viihdeteollisuus julkaisevat Israelin sotapropagandaa?

Totuus Israelin politiikasta hautautuu länsimaissa kuitenkin viihdeteollisuudeksi naamioidun propagandan alle. Pidämme edelleen arabimaailmaa fundamentalistisena ja teknisesti kehittymättömänä takapajulana, jossa punotaan jatkuvasti murhajuonia meidän eurooppalaisten varalle. Israel esiintyy tällaisessa karikatyyrissä edistyksen ja länsimaisten arvojen itäisenä linnakkeena.

Miksi viihdeteollisuuden maalaama kuva on niin vääristynyt? Los Angeles Times julkaisi 2008 juutalaistaustainen toimittaja Joel Steinin artikkelin ”Who runs Hollywood? C’mon”. Stein käy artikkelissa läpi Hollywoodin voimakkaimmat vaikuttajat ja studioiden omistajat – kaikki juutalaisia. Saman totesi The Times of Israel artikkelissaan ”Kyllä, juutalaiset hallitsevat mediaa”.

Onko siis ihmekään, että Hollywood ja koko länsimainen viihdeteollisuus on valjastettu Israelin sotapropagandadivisioonaksi? Huhtikuun 22. päivä Mondoweiss uutisoi Sonyn vuodetuista sähköposteista. Viesteistä selvisi, että Hollywoodin merkittävimmillä pomoilla on erittäin tiiviit ja lämpimät suhteet Israelin poliittiseen johtoon sekä Amerikassa vaikuttavaan Israel-lobbyyn. Sionistiset järjestöt lähettävät Hollywood-tähdille ja tuottajille jatkuvasti Lähi-idän tilanteeseen liittyvää propagandaa ja kosivat näitä mukaan poliittisiin kampanjoihin.

Näin Israel pitää huolen, että länsimainen nuoriso kasvaa poliittisesti ”oikeaoppisen” roskaviihteen parissa. Koska viihdeteollisuus ja valtamedia valehtelevat konfliktien todellisista syistä, eivät äänestäjät pysty ennaltaehkäisemään tuleviakaan sotia. Pakolaisvirta jatkuu.

Rahan keinotekoinen niukkuus – tappavin alistuksen väline

Tähän mennessä olemme oppineet, että Israel ja kansainväliset suurpankit ovat riippuvaisia Yhdysvaltojen armeijan kyvystä alistaa itsenäiset valtiot käskyvaltaansa. Yhdysvaltojen armeija on puolestaan riippuvainen pankeista ja dollarin vahvuudesta, sillä ilman dollarin ylivaltaa Amerikka ei voi ylläpitää maailman mahtavinta arsenaalia.

Kaikki siis perustuu lopulta rahaan, jota nykyjärjestelmässä luovat yksityiset pankit. Nykyaikaisen pankkijärjestelmän perustivat hollanninjuutalaiset maahanmuuttajat Englannissa 1694. Tämän myötä länsimaat toisensa jälkeen alkoivat velkaantua yksityisille pankeille, mikä alisti poliitikot pankkiirien marioneteiksi.

Koronkiskontaan perustunut järjestelmä uudisti ilmettään 1900-luvulla, mutta mätä ydin on pysynyt samana. Kuten arvostettu amerikkalaistoimittaja Matt Taibbi on todennut, myös moderni arvopaperikauppa on pitkälti juutalainen keksintö.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, puhuttiinpa yksityisestä keskuspankkijärjestelmästä, finanssikapitalismista tai kansainvälisestä pankkimonopolista. Kyseessä on joka tapauksessa rahanlainaamiseen ja koronkiskontaan perustuva talousrikos, jossa eliitti varmistaa ylivalta-asemansa ylläpitämällä rahan keinotekoista niukkuutta.

Pankkiirit keskittävät varallisuuden itselleen, jotta valtioilla ja äänestäjillä ei olisi rahan tuomaa yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Juuri tästä syystä vaalirahoittajat ovat vaikutusvaltaisempia kuin hallitukset.

Sodat ja poliisiväkivalta ovat riskialttiita ja kalliita tapoja alistaa kansoja. Rahan keinotekoisen niukkuuden ylläpitäminen on paljon varmempi ja tehokkaampi keino pitää kansat kurissa. Ja juuri niukkuutta ”Juudas” Sipilä ylisti tuoreessa puheessaan Helsingin yliopistolle.

Antisemitismistä syytetty talousteoreetikko C. H. Douglas oli erityisen kiinnostunut rahan alkuperästä ja rahan keinotekoisesta niukkuudesta. Hän huomasi, että länsimaisilla valtioilla oli teoriassa valmiudet jakaa hyvinvointia oikeudenmukaisesti sekä luoda koko yhteiskuntaa hyödyttävää talouskasvua, mutta käytännössä rahaa oli aina liian vähän. Douglasin filosofiaa alettiin kutsua nimellä Social Credit, ’sosiaalinen osinko’.

Yhteiskuntaa vaivaa krooninen rahanpula, joka rajoittaa keinotekoisesti sekä tuotantoa että kulutusta. Tuotannon, teknologian ja raaka-aineiden saatavuuden rajojen luomat reaaliset niukkuustekijät on voitettu jo kauan sitten. Rahoitusjärjestelmän luoma keinotekoinen niukkuus kuitenkin kahlitsee myös reaalitaloutta ja keskittää suuren osan varallisuudesta pankeille ja suursijoittajille, mikä aiheuttaa tarpeetonta työttömyyttä ja puutetta.

Rahan niukkuus johtaa myös aina siihen, että rahasta tulee itseisarvo ja merkittävä kaupankäynnin kohde.

Raha vastaan talous

Douglas huomasi keinotekoisen niukkuuden, kun hän selvitti, että tuotteiden ja palveluiden hinnat nousevat kansalaisten palkkoja nopeammin. Yrittäjillä ja palkansaajilla ei ole Douglasin mukaan nykyisessä talousjärjestelmässä koskaan tarpeeksi rahaa tuottaa, kuluttaa ja työllistää niin paljon kuin he voisivat.

Parhaimmillaan tämä johtaa äärimmäisen absurdeihin tilanteisiin.

Sveitsiläinen paikallisvaluutta WIR jouduttiin perustamaan 1934 maan virallisen valuutan (frangi) rinnalle, koska ”oikeaa rahaa” ei juuri enää ollut tavallisen kansan käytössä. Deflaation vuoksi sadot mätänivät pelloille, koska työttömille ei voitu maksaa sadonkorjuusta. Työvoimaa, luonnonresursseja ja kysyntää siis oli, mutta virallista valuuttaa ei!

Rahan keinotekoisen niukkuuden ydin on koronkiskonta.

Yksityisessä keskuspankkijärjestelmässä ja keinotekoisen niukkuuden vallitessa maksamme kaikesta korkoa, vaikkemme omistaisi luottokorttia tai ottaisi asuntolainaa. Korko on epäoikeudenmukaista tulonsiirtoa yrittäjiltä ja veronmaksajilta pankkiireille.

Yritykset pakotetaan velkaantumaan pankeille, joten maksamme korkoa ostaessamme alati kalliimpia tuotteita ja palveluita. Korko on piilotettu niiden kiskurihintoihin. Korko pakottaa yrityksiä myös irtisanomaan työntekijöitään ja siirtämään tuotantonsa ulkomaille. Valtiot on alistettu pankeille, joten maksamme korkoa maksaessamme veroja tai kun julkisia palveluita leikataan ja kansallisomaisuutta yksityistetään.

Oleellista ei ole korkotaso; matalan ja korkean koron ainut ero on siinä, kuinka nopeasti velkoja voi moninkertaistaa omaisuutensa valtioiden ja yritysten kustannuksella. Kokonaiskuva on kuitenkin sama: pankit ja suursijoittajat riistävät koko muuta yhteiskuntaa, joka kärsii rahan keinotekoisesta niukkuudesta. Varallisuuden keskittyessä myös poliittinen valta keskittyy entistä pienemmän ja entistä rikkaamman eliitin käsiin.

Murhamiehet pankkien asialla

Päättämällä uuden rahan luomisesta ja lainojen ehdoista pankeilla oli paljon suurempi yhteiskunnallinen valta kuin millään muulla ryhmällä. Velkaorjuus on tehnyt kansakunnista pankkiirien panttivankeja. Mikäli panttivanki yrittää vapautua ja perustaa oman kansallisen rahajärjestelmän, joutuu hän kohtaamaan Yhdysvaltojen ja Naton pommikoneet.

Prosessia on parhaiten kuvannut ekonomisti John Perkins, joka työskenteli kymmeniä vuosia Yhdysvaltojen ”taloudellisena palkkatappajana”. Perkins oli itse osa koneistoa, joka ylläpiti taloudellista niukkuutta sotilaallisen voimankäytön uhalla. Koneiston polttoainetta on uutta rahaa luovat yksityispankit. Koneistoa ylläpitää Yhdysvallat, jonka johtajat ovat riippuvaisia Israel-lobbyn rahasta.

Ylintä johtoa Perkins kutsuu korpokraateiksi, jotka ovat suuryhtiöiden, pankkien ja hallitusten johtajia. Useat korpokraatit ehtivät olla näitä kaikkia jossain vaiheessa elämäänsä. Hyviä esimerkkejä ovat Goldman Sachs –pankin juutalaistaustainen johtaja Robert Rubin, josta tuli Yhdysvaltojen valtiovarainministeri. Goldman Sachsissa työskenteli myös New Yorkin osavaltion vakuutusyksikön johtaja Neil Levin, joka oli merkittävässä vastuussa vuoden 2007 finanssikriisin synnystä. Myös Levin on juutalainen.

Perkinsin mukaan koneisto toimii kaavamaisesti. Kun se haluaa riistää joltain valtiolta sen luonnonrikkaudet ja muun kansallisvarallisuuden, ottaa se kohteeseen yhteyttä ja myöntää sille suuren lainan esimerkiksi Maailmanpankin tai Kansainvälisen valuuttarahaston kautta.

Vaikka laina myönnetään virallisesti valtiolle, ohjataan rahat käytännössä monikansallisille suuryrityksille, jotka alkavat rakentaa kohdemaahan omaa uutta infrastruktuuria. Yritykset yksityistävät liiketoiminnan voitot, mutta kustannukset kansallistetaan veronmaksajien huoleksi. Kohdemaa sidotaan näin velkaorjuuteen.

Tämän jälkeen yksityiset konsultit, joita Perkins kutsuu ”taloudellisiksi palkkatappajiksi” matkustavat kohdemaahan sopimaan ”velkajärjestelyistä”. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi luonnonvarojen yksityistämistä, israelinamerikkalaisten sotilastukikohtien rakentamista ja muuta ”puolustusyhteistyötä” sekä koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden ankaria leikkauksia. Hyvinvoinnin edellytykset tuhotaan ja samalla luodaan pohja uudelle länsimaihin suuntautuvalle pakolaiskriisille.

Perkinsin mukaan klassisia esimerkkejä ovat paitsi Saddam Husseinin Irakin tuho niin myös Mohammed Mossadeqin syrjäyttäminen Iranin johdosta. Mossadeq oli Iranin demokraattisesti valittu sekulaari pääministeri. Länsi päätti kuitenkin syrjäyttää hänet, sillä hän oli paitsi uhka Israelin hegemonialle niin myös siksi, että hän tahtoi kansallistaa Iranin öljyvarannot.

Tiedustelupalvelut CIA, MI6 ja Mossad saivat siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun he järjestivät vallankaappauksen. Tämä aloitti ketjureaktion, joka johti seuraavina vuosikymmeninä islamilaisen radikalismin valtavaan kasvuun Lähi-idässä ja pakolaiskriisin puhkeamiseen. Perkinsin mukaan Nato toimii perinteisten tiedustelupalveluiden rinnalla velkatalousjärjestelmän portinvartijana.

Länsimaat järjestivät Iranin vallankaappauksen syrjäyttääkseen nationalistisen johdon.

”Palkkatappajien” suurin saavutus Lähi-idässä oli Perkinsin mukaan Saudien kuningashuoneen lahjominen. Amerikka pitää korruptoitunutta hallitsijasukua vallassa ja saa vastineeksi niin paljon saudiöljyä kuin tahtoo. Saudit ovat maailman suurin ja vaarallisin islamistiterrorismin rahoittaja. Saudi-Arabiassa raiskauksien uhreiksi joutuneet naiset voivat saada kivityskuolemantuomion.

Koska saudit ovat kuitenkin ”hyvien” eli sionistisen Yhdysvaltojen puolella, katsotaan ihmisoikeusrikoksia, terrorismin rahoittamista ja kidutusta sormien läpi.

Nato ei tule hyökkäämään Saudi-Arabiaan eikä Israeliin, vaikka molemmat antavat tukea esimerkiksi Islamic Statelle ja al-Qaidalle. Riisto, korruptio ja epäoikeudenmukaisuus tekevät Afrikasta ja Lähi-idän maista entistä epäinhimillisempiä paikkoja elää. Tämä kanavoituu taas loputtomina pakolaisvirtoina Eurooppaan sekä kasvavana lännenvastaisen terrorismin uhkana.

Vastaus niukkuuden haasteelle: Libya!

Kuten uutisoimme torstaina, viimeisin Eurooppaan suuntautuva pakolaistulva on niin sanotun arabikevään satoa. Arabikevät oli 2010 alkanut kansannousujen ja provokaatioiden sarja, joka johti useisiin vallankaappauksiin ja sotiin. Sen ehkäpä maineikkaimpia uhreja ovat Muammar Gaddafin Libya sekä Bashar al-Assadin Syyria, vaikka Assad jatkaa edelleen taisteluaan.

Sotahaukka Bernard-Henri Lévyn kaltaiset juutalaiset sionistit ovat myöntäneet avoimesti, että arabikevät oli siunaus Israelille. Samaa mieltä ovat olleet myös Palestiinan vapauttamista vaativat. Tohtori Elias Akleh onkin muistuttanut, ettei arabikevät tuonut Lähi-itään lisää demokratiaa tai taloudellista itsenäisyyttä. Arabikevät yksinkertaisesti heikensi arabihallituksia ja Irania sekä sytytti lukuisia väkivaltaisuuksia, jotka jatkuvat edelleen. Tämä on vahvistanut Israelin asemaa, jonka niin sanottu vastarinnan akseli – Iran, Syyria ja Hizbollah – ovat haastaneet.

Aihe on poliittisesti tulenarka jopa Suomessa. Magneettimedia sai kymmenientuhansien eurojen tuomion, kun se julkaisi arabikevättä käsitelleen käännösartikkelin ”Maailmanmahti USA on sionistien sätkynukke”. Artikkelissa Salbuchi muun muassa ennusti Syyrian sodan ennen kuin se oli edes alkanut. ”Jostain syystä” Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvosto kuitenkin piti aiheen julkista käsittelyä kiusallisena, mikä johti lopulta vuosia kestäneeseen naurettavaan oikeudenkäyntirumbaan.

Lévy ja syyrialaisia hallituksenvastaisia terroristeja.

Vastarinnan akseli elää yhä, mutta Muammar Gaddafin Libya ei selvinnyt arabikeväästä.

Gaddafi oli itsenäisyystaistelija. Rahapoliittisesti itsenäinen valtio luo omaa valuuttaa kansallisen keskuspankin kautta, ylläpitää kelluvaa valuuttakurssia eikä se ole velkaantunut merkittävästi ulkomaisessa valuutassa. Se kuluttaa omaa valuuttaansa. Se ei siis voi koskaan joutua ulkomaalaisten velkaorjaksi. Tällainen oli Gaddafin Libya ja siksi se täytyi tappaa dollarin nimissä.

Gaddafi uhmasi kansainvälisiä pankkeja ja toteutti C. H. Douglasin sosiaalisen osingon periaatetta ohjaamalla kansallisomaisuuden tuotot yleishyödyllisiin julkisiin hankkeisiin. Öljyvarannot kansallistanut hallitus kykeni työllistämään kaikki kansalaiset ja kasvattamaan Libyan bruttokansantuotteen Afrikan suurimmaksi. Pian enää alle 5 % libyalaisista eli köyhyysrajan alapuolella, mikä oli afrikkalaisittain huikea saavutus. Elinajanodote nousi 75 vuoteen.

Primitiivisiä heimoja lukuunottamatta suurin osa libyalaisperheistä omisti auton ja asunnon. 82 % kansalaisista oli lukutaitoisia ja esimerkiksi terveyspalvelut olivat ilmaisia. Esimerkiksi 2010 Gaddafi jakoi 500 dollaria ”sosiaalista osinkoa” 6,5 miljoonalle kansalaiselle. Gaddafin Libya tuotti erityisen laadukasta öljyä, jonka tuotanto oli selvästi maailman edullisinta: vain dollari tynnyriltä!

Koronkiskonta oli Gaddafin Libyassa ankarasti kiellettyä, joten julkiset hankkeet rahoitettiin kansallisella ja korottomalla keskuspankkirahalla. Lisäksi Gaddafi oli päättänyt, että vastaisuudessa öljykauppaa alettaisiin käydä dollarin sijaan afrikkalaisilla kultadinaareilla. Lukuisat Afrikan ja Lähi-idän maat tahtoivat mukaan kultadinaarikauppaan, joka olisi romuttanut dollarin kansainvälisen ylivallan. Ranskan juutalainen presidentti Nicholas Sarkozy kutsui dinaarisuunnitelmaa ”uhkaksi ihmisten taloudelliselle turvallisuudelle”.

Loppu on historiaa. Nato ja lännen tukemat terroristit tuhosivat Libyan. Jo sodan aikana ”kapinalliset” perustivat Libyaan uuden yksityisen koronkiskontaan perustuneen keskuspankin, joka listattiin pian pörsseissä eri puolilla maailmaa. Gaddafia vihannut länsimainen valtamedia antoi oikeutuksen teurastukselle, joka johti koko libyalaisen yhteiskuntajärjestyksen romahtamiseen ja kansallisomaisuuden yksityistämiseen.

libyaennenjalkeen — 2007 – Libya ennen kuin Nato toi ”demokratian”. 2011 – ”demokraattinen” Libya.

Kansainvälinen finanssikapitalismi onkin nollasummapeliä, jossa pieni eliitti nauttii hillittömistä voitoista ja koko muu ihmiskunta kärsii murskaavista tappioista. Rikkain 1 % omistaa jo pian enemmän kuin koko muu ihmiskunta. Eliitin varallisuus on paisunut suuren harppauksen kansainvälisen rahoituskriisin ja arabikevään vuoksi.

Kyse ei ole ”markkinataloudesta” tai kansojen ja yritysten välisestä ”vapaasta kilpailusta”. Kehitys ei myöskään ole ”lännen ja muslimimaailman välinen taistelu”. Esimerkkitapaukset osoittavat, että itse asiassa vain yksi valtio on hyötynyt kokonaisena kansakuntana pankkiirien sodista: Israel on niille velkaa koko olemassaolonsa.

Taloudellinen ja maahanmuuttopoliittinen ristiretki Euroopan itsenäisyyttä vastaan

”Euroopassa ei ole enää sijaa etnisesti puhtaille valtioille. Se oli todellisuutta ehkä 1800-luvulla, mutta nyt siirrymme 2000-luvulle. Tämä on monirotuisten valtioiden aikakausi.”
– Juutalainen Nato-komentaja Wesley Clark

Ennen raakaa kuolemaansa Muammar Gaddafi ehti ennustaa lännen tulevaisuuden. Keväällä 2011 hän totesi, että mikäli hän kaatuu, loputon afrikkalaisten pakolaisten tsunami tulee peittämään Euroopan: ”Miljoonat mustat tulevat Välimeren yli Ranskaan ja Italiaan. Libya on aiemmin kyennyt takaamaan Välimeren turvan. Nyt maastamme voi kuitenkin tulla Pohjois-Afrikan ja Välimeren Somalia!”

Varoitus ei kuitenkaan säikäyttänyt eliittipoliitikkoja ja pankkiireja, joilla on varaa ostaa itselleen turvallisuuta senkin jälkeen, kun suurin osa Euroopan kaupungeista on muuttunut Afrikan siirtokunniksi. Itse asiassa Euroopan unioni tekee nyt kaikkensa, jotta Gaddafin pahaenteinen profetia tulisi lihaksi. Politico-julkaisun mukaan EU pohtii tällä hetkellä kuinka rangaista jäsenmaita, jotka eivät tahdo vaihtaa kantaväestöään afrikkalaisiin.

Israelin maahanmuuttopoliittinen kaksinaismoralismi. Klikkaa kuva suuremmaksi!

Kukaan ei kuitenkaan velvoita Israelia ottamaan pakolaisia. On perin outoa, että Israel ei suostu auttamaan afrikkalaisia, vaikka Israelia tukevat juutalaiset kansalaisjärjestöt ovat ajaneet vuosikymmenten ajan monikulttuurisuuspolitiikkaa esimerkiksi Yhdysvalloissa, Englannissa, Etelä-Afrikassa, Australiassa ja Ruotsissa. Mistä kaksinaismoralismi johtuu?

Esimerkiksi Australian juutalainen kansanedustaja Michael Danby joutui noloon tilanteeseen 2011, kun hänen keskustelunsa Israelin maahanmuuttopolitiikasta vuosi julkisuuteen. Danby oli tuolloin sopinut israelilaiskansanedustaja Danny Danonin kanssa, että Israeliin pyrkivät afrikkalaismaahanmuuttajat tulisi ohjata Australiaan. Keskustelu käytiin World Jewish Congressin järjestämässä tapahtumassa.

Danonin mukaan maahanmuuttajat uhkasivat Israelin ”juutalaista identiteettiä”. Koska Danby ei ilmeisesti pitänyt itseään australialaisena vaan juutalaisena, tarjoutui hän ottamaan maahanmuuttajat Australiaan!

Irakin ja Libyan kohtalo on myös Suomen kohtalo

Palaamme nyt maailmanympärimatkaltamme takaisin Suomeen vuonna 2015. Kuten John Perkins on todennut, eivät ”talouden palkkatappajat” ole vain kehitysmaiden ongelma. Myös Suomen luonnonresurssit ja muu kansallisomaisuus ollaan myymässä monikansallisille yhtiöille TTIP-vapaakauppasopimuksen myötä (1, 2, 3). Kukaan ei tunnu muistavan, että esimerkiksi Islannin romahdukseen johtanut kriisi alkoi juurikin yksityistämisriehasta.

Näkyvimpää tukea Suomen ryöstölle on antanut ”Juudas” Sipilä, niukkuususkonnon ja rajattoman siirtolaisuuden huomionkipeä tirehtööri (1, 2, 3).

Sipilä tahtoo panna ”valtion taseen töihin” ja myydä valtion lopunkin omaisuuden. Sipilän Perskeko-hallitus on salakavalasti tekemässä Suomelle saman, minkä Yhdysvallat, Nato ja pankit joutuivat tekemään Libyalle pakolla ja väkivalloin.

Parlamentaarista vastarintaa ei ole. Esimerkiksi kansallismielisiä kosiskelleet perussuomalaiset ovat pettäneet kaikki lupauksensa, sillä he ovat yrittäneet erottaa nationalistisen talouspolitiikan nationalistisesta maahanmuuttopolitiikasta. Perussuomalaiset on julkisionistinen ja julkisesti vapaakauppasopimusta lobbaava puolue, joten oli odotettavissa, että heidän hallituskaudestaan tulisi oksettava katastrofi.

Soini paasaa paljon pankeista, mutta teot puhuvat muuta. Nyt kun Islanti suunnittelee käänteentekevää pankkiuudistusta, olisi aidosti isänmaallisilla suomalaispuolueilla tuhannen taalan paikka tuoda keskustelu myös tänne. Mutta perussuomalaiset eivät sitä tee.

Euroopan merkittävimmät ongelmat taloudesta maahanmuuttoon johtuvat siis kansainvälisten pankkien ylivallasta sekä Israelin hegemonisesta asemasta Lähi-idässä.

Lontoon kaupunki vaati poistamaan pankkiirivastaisen seinämaalauksen 2012, koska sen epäiltiin sisältävän piiloantisemitismiä.

Suomi tuhoutuu, mutta ongelmista ei saa puhua

Valtionvelka kasvaa, hallituspuolueet vaativat yksityistämistä ja edessä siintää painajainen, jota Adrian Salbuchi kuvasi artikkelissaan ”Valtiolle velkaa alueita vastaan: Globaalin eliitin uusi vaihtokauppastrategia”. Kansainvälinen valuuttarahasto sekä Foreign Affairsin, Financial Timesin, Wall Street Journalin ja The Economistin kaltaiset julkaisut ovat 2000-luvulla vaatineet useaan otteeseen, että valtiot voisivat lyhentää velkaansa luovuttamalla maa-alueita yksityisille pankeille.

TTIP:n myötä uhkakuva on entistä konkreettisempi.

Uhat ovat historiallisen suuria. Miksei niistä puhuta lainkaan julkisuudessa? Miksi valtamedia ei kirjoita dollarin hegemoniasta, suunnitelmista pakkolunastaa maa-alueita, siirtolaisongelman taustoista ja yksityisen keskuspankkijärjestelmän röyhkeästä riistosta?

Ongelman nimi on poliittinen korrektius. Toisen maailmansodan jälkeen koronkiskonnasta on tullut länsimainen valtionuskonto.

Ylen Ajantasan kaukoputki –ohjelma haastatteli huhtikuussa kehitysmaiden puolesta työskentelevää maailmanpolitiikan professori Teivo Teivaista. Teivainen on varmasti hyvin perillä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin rikoksista esimerkiksi Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Ylellä häneltä kuitenkin kysyttiin suoraan, onko velka siunaus vai kirous. Vastaus kuului:

”Siunaus. Sen kiroukseksi julistaminen johtaa joskus ikäviin asioihin, kuten vaikka siihen et ku juutalaiset rahanlainaajat lainas keskiajalta eteenpäin rahaa ja ku kristityt ja muslimit oli sitä mieltä että ei saa ottaa korkoa ja se oli osittain pönkittämässä antisemitismiä. Et emmä sitä kyllä kiroukseksi lähtis julistamaan.”

Tätä kriittisempää keskustelua valtionvelasta ei Suomessa julkisuudessa käydä. Velka on siunaus, koska juutalaiset. Jos velkaorjuusjärjestelmä tuhoaa Euroopan kuten se tuhosi Irakin ja Libyan, sitten se tuhoaa.

Vastarintaan ei saa nousta, koska se olisi tulkittavissa antisemitismiksi. Hyvää yötä Eurooppa.

*”Sionisti” ei ole kiertoilmaus sanalle ”juutalainen”. Tämä artikkeli ei väitä, että tekstissä nimetyt juutalaiset edustaisivat koko juutalaista kansaa tai toimisivat tietyllä tavalla siksi, että he ovat juutalaisia. Sellaisen väittäminen olisi Suomessa rikollista.

Arvi Pihkala

Lue myös:

Israel – terrorismin ja salamurhien suurvalta
Holokausti on maailmanpoliittinen ase
Suomen tuhoamisohjelma
Mitä on nationalistinen talouspolitiikka?

47 kommenttia

”Alueellisen maanpuolustuskurssin maanantaina avannut Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja Minna Karhunen muistuttaa, että jokaisen organisaation nyt pohdittava turvallisuustilanteen muutosta.”

”Avin ylijohtajan mukaan suurin vaara aiheutuu niistä suomalaisista, jotka ”eivät sopeudu uuteen tilaisuuteen”.

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/316087-nama-suomalaiset-ovat-suurin-riski-viranomaiselta-varoitus-turvapaikkakriisissa

Eli jos olet mamu kriittinen – olet rasisti ja jopa uhka. Jos olet erimieltä kuin vihervasemmisto, olet vaarallinen.

Olemme hirvittävien rikollisten armoilla (ei enää epäselvää ) – ja niiden lakeijoita suorastaan vilisee täällä.

Vai, lieneekö näillä agendana lietsoa kansaa rähinöimään, jotta voidaan ottaa käyttöön kovemmat otteet ? Esim. poikkeustila ?

Tästä ei ole enää pitkä matka siihen, että meitä pistetään gulakkeihin tai otetaan käyttöön jotkin tätä vastaavat toimet. Siihen riittää myös joku sopiva falseflag.

(69)

(3)

47 kommenttia

Kirjoita kommentti Peruuta vastaus

Kotimaa

Ulkomaat