Miksi kirjoitamme juutalaisista, osa 2

Tämä on kaksiosaisen artikkelin toinen osa! Lue ensimmäinen osa täältä!

Syy 9: Juutalaiset ja poliittinen sensuuri

Kaiken artikkelisarjan ensimmäisessä osassa kerrotun jälkeen ei ole välttämättä edes yllättävää, että suuret juutalaiset painostusjärjestöt ovat vaatineet kovaäänisesti poliittisen sananvapauden rajoittamista länsimaissa. Avoimen tiedottamisen kerrotaan nimittäin lietsovan ”juutalaisvastaisuutta” ja ”rasismia”.

Termit ”vihapuhe” ja ”viharikos” olivat kauan amerikkalaisten yksinoikeus. Suomeen ne alkoivat rantautua kymmenisen vuotta sitten. Yhdysvalloissa niiden taustalla olivat juutalaiset lobbausjärjestöt, joista suurin on äärisionistinen Anti-Defamation League (ADL). ”Kansanryhmän vastaisen kiihottamisen” kieltävän lain takana on puolestaan englanninjuutalainen Frank Soskice.

Kuten artikkelisarjan ensimmäisessä osassa todettiin, kokevat suuret juutalaisjärjestöt, että juutalaisilla ja ei-valkoisilla maahanmuuttajilla on yhteinen riski joutua ”rasismin” uhriksi. Siksi juutalaisjärjestöt ovat kannattaneet vapaata maahanmuuttopolitiikkaa kaikissa länsimaissa jo viimeiset 100 vuotta. Sama pätee myös sananvapauslakeihin.

Esimerkiksi Helsingin juutalaisseurakunnan hallintojohtaja Dan Kantor on valitellut Magneettimedian oikeusprosessin hitautta ja uhannut, että mikäli ajatusrikollisuuteen puututaan tulevaisuudessakin yhtä tehottomasti, erityisesti maahanmuuttajien turvattomuus tulee kasvamaan. Toisin sanoen Kantor käytti maahanmuuttajien oikeuksia keppihevosenaan vaatiessaan viranomaisilta kovempia otteita ”juutalaisvastaista” Magneettimediaa vastaan.

Kuten olemme kirjoittaneet, Isossa-Britanniassa lukemattomat juutalaiset niin poliittisesta oikeistosta kuin vasemmistosta ovat taistelleet vuosikymmenten ajan yliopistoissa ”väärää mieltä” olevien opiskelijoiden ilmaisunvapautta vastaan (1, 2). Toiminta on inspiroinut erityisesti juutalaisia ja äärivasemmistolaisia opiskelijaryhmiä myös muissa Euroopan maissa – mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Internet-sensuurin ylpeä pioneeri on juutalainen ADL-järjestö, joka kannustaa seuraajiaan ahdistelemaan esimerkiksi verkkosivuja ja palveluntarjoajia, jotka eivät välittömästi sensuroi kaikkea Israel- ja juutalaiskriittistä kirjoittelua. ADL:n johtajan mukaan erityisten tehokas keino pakottaa ihmiset Internet-sensuuriin on uhata heidän taloudellista toimeentuloaan.

Eurooppalaisen sensuurin erityispiirre on tietysti ”holokaustin” kyseenalaistamisen kieltäminen vuosien ehdottoman vankeuden uhalla (esimerkiksi itävaltalainen Wolfgang Fröhlich istuu 14 vuoden vankeustuomiota tämän vuoksi). Kansainvälisiä poliittisia sensuurihankkeita johtava Israel on vaatinut, että kaikkien valtioiden tulisi sensuroida aktiivisesti holokaustitarinan ristiriitaisuuksia esitteleviä verkkosivuja.

Sensuurivaatimukset eivät rajoitu vain ”holokaustiin”, juutalaisvastaisuuteen ja maahanmuuttopolitiikkaan.

Hollannissa paikallinen juutalaisjärjestö raivostui kustantamolle, kun lukiolaisten historiankirjassa oli kerrottu rehellisesti, että juutalaiset pankkiirit lahjoivat Britannian, jotta maa luovuttaisi Palestiinan sionisteille. Kiusallista tosiasiaa ei olisi saanut nimittäin kertoa nuorisolle, jottei näistä kasvaisi ”antisemitistejä”.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa The Israel Lobby and U.S. Foreign Policy –kirjan julkaiseminen tappoi kansainvälisten suhteiden professori Stephen Waltin mahdollisuudet päästä töihin maan hallitukseen. Waltista ei tullut hylkiötä siksi, että hän olisi syyllistynyt panetteluun, valehteluun tai rikokseen, vaan siksi, että kirjassa esitetyt tosiasiat suututtivat sionistista lobbya.

Me Magneettimediassa uskomme, ettei tällainen mielipideterrori tule loppumaan, elleivät yhä useammat länsimaalaiset uskalla kirjoittaa poliittisista tabuaiheista avoimesti.

Syy 10: Juutalaiset ja aselakien kiristäminen

Jostain syystä juutalaiset järjestöt länsimaissa pelkäävät ampuma-aseita omistavaa kansaa. JPFO-järjestön rabbi Dovid Bendory on julkisesti todennut, että juutalaisten asevastaisuus on merkittävä yleisen juutalaisvastaisuuden syy.

Juutalainen Forward-lehti on listannut syitä sille, miksi juutalaiset järjestöt ovat ”aselakien kiristämisen eturintamassa”. Lehden mukaan juutalaiset yhdistävät NRA:n kaltaiset aseiden vapaata omistusta kannattavat järjestöt ”ääriliikkeisiin, mikä synnyttää juutalaisissa vaistonvaraisen pelon tunteen”. Forward jatkaa:

”Juutalaiset järjestöt ovat ylpeitä siitä, että ne ovat kannattaneet aselakien kiristämistä siitä asti, kun aiheesta on käyty julkisesti keskustelua, eli Martin Luther Kingin ja presidentti Kennedyn murhista lähtien.

Valtaosa juutalaisryhmistä tuki lakiuudistusta, joka rajoitti ampuma-aseiden omistusoikeutta. Tämän jälkeen ne ovat kampanjoineet aktiivisesti, jotta aseiden saatavuutta kiristettäisiin entisestään.”

Euroopassa juutalaisjärjestöt ovat vaatineet kuitenkin erivapautta, jonka perusteella juutalaiset – eivät muut! – saisivat omistaa ampuma-aseita vapaasti. Viime vuonna tehdyn aloitteen takana on Euroopan RCE-rabbikeskuksen ja European Jewish Associationin johtoportaaseen kuuluva rabbi Menachem Margolin.

Syy 11: Kulttuurimarxismi, homoliike ja feminismi

Oletko koskaan miettinyt, mistä liberaalien käyttämät retoriset leimakirveet ovat peräisin?

Sanan ”rasismi” kehittivät Leon Trostski ja Magnus Hirschfeld. Theodore W. Allen keksi ”valkoisen etuoikeuden”. George Weinberg oli ensimmäinen, joka valitti ”homofobiasta”. ”Seksismin” keksi Margaret H. Feldman. ”Antisemitismi” on Moritz Steinschneiderin perua ja ”natsi” Konrad Heidenin. He kaikki sattuvat olemaan juutalaisia.

Samaan hengenvetoon voinee muistuttaa, että termi ”kulttuurien sulatusuuni” (’Melting pot’) on juutalaisen Israel Zangwillin käsialaa.

2013 kansainvälinen juutalaisyhteisö järkyttyi Amerikan varapresidentti Joe Bidenin pitämästä puheesta juutalaisessa kulttuuritapahtumassa:

”Juutalainen kansa on muuttanut Amerikkaa todella paljon. Millään muulla ryhmällä ei ole kokoonsa nähden yhtä paljon valtaa tässä maassa kuin teillä ja kaltaisillanne, hyvä yleisö.

Minusta tuntuu, että te itse asiassa aliarvioitte juutalaisuuden vaikutusvaltaa. Minä todella tarkoitan tätä. Minusta tuntuu, että te itse aliarvioitte rankasti sitä kuinka paljon te olette muuttaneet kansakuntaamme. […]

Ajatelkaa! Olen varma, että noin 85 % muutoksista, tapahtuivatpa ne Hollywoodissa tai esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, on juutalaisten johtohahmojen aikaansaannosta. Valtanne on mittaamatonta! Ja olette päättäneet käyttää valtaanne hyvin.”

Puheessaan Biden totesi, että homojen (1, 2), feministien ja maahanmuuttajien tulisi kiittää nykyisestä hyvästä asemastaan lainsäätäjien sijaan esimerkiksi Hollywoodissa työskenteleviä juutalaisia, jotka ovat muuttaneet koko länsimaista kulttuuria peruuttamattomalla tavalla.

Kulttuurimarxismin tehokkain propagandaväylä on länsimaissa ollut jo vuosikymmenten ajan kaupallinen massakulttuuri, toisin sanoen musiikki-, televisio- ja elokuvateollisuus.

Kulttuurimarxismi juontaa kuitenkin juurensa juutalaisen Karl Marxin ja juutalaisen Sigmund Freudin psykologisiin, taloudellisiin ja kulttuurillisiin teorioihin. Ne jalostettiin huippuunsa niin sanotun Frankfurtin koulukunnan ajatuspajoissa, jotka olivat kokonaan juutalaisia.

Tavoitteena oli tuhota ”hallitsevan luokan” hegemonia hyökkäämällä valtakulttuuria vastaan eli häpäisemällä ydinperheen, isänmaallisuuden, hengellisyyden ja terveyden ihanteet. Perinteisiä arvoja alettiin pitää naurettavina, vanhentuneina ja ennen kaikkea ”fasistisina”.

Pornoteollisuus tarjosi erityisen hyödyllisen aseen niille, jotka tahtoivat tuhota perinteiset perhearvot. Amerikkalaisen historian juutalainen professori Nathan Abrams on kirjoittanut The Jewish Quarterly –lehteen artikkelin, jossa hän ylpeilee, että juutalaiset loivat modernin pornoteollisuuden.

Abrams käyttää artikkelissaan häkellyttävän suoraa kieltä. Hänen mukaansa juutalaiset pornoammattilaiset ovat kertoneet lähteneensä bisnekseen, koska he vihaavat (valkoisen) valtakulttuurin normeja: ”He pyrkivät rapauttamaan valtakulttuuria tuhoamalla vallitsevat moraalikäsitykset.”

Ääriesimerkki rappiosta, ihmisyyden halventamisesta ja seksuaalisuuden kaupallistamisesta on Israelin hallituksen epävirallisesti siunaama ihmiskauppa. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan juutalaisvaltiossa rehotti vuosikymmenten ajan maailman pahimmat seksiorjamarkkinat; juutalaiset ihmiskauppiaat salakuljettivat erityisesti nuoria valkoisia tyttöjä Itä-Euroopasta raiskattavaksi ”luvattuun maahan”.

Sionistinen hallitus ei suostunut puuttumaan ”lihakauppaan” ennen kuin Yhdysvallat uhkasi sitä ankarilla taloudellisilla pakotteilla!

Syy 12: Juutalaisten omistamat mediat

Jo 1912 juutalainen sionistiaktivisti Moritz Goldstein totesi kuuluisassa artikkelissaan ”Deutsch-jüdischer Parnass”, että juutalaiset olivat saaneet haltuunsa käytännössä koko Saksan kulttuurielämän.

Goldsteinin mukaan tämä oli ongelmallista, sillä juutalaiset eivät kuitenkaan kyenneet ymmärtämään ei-juutalaista kulttuuria.

Kun varapresidentti Biden puhui juutalaisten vaikutusvallasta, puhui hän erityisesti Hollywoodin voimasta. 1988 julkaistiin samaa aihetta käsitellyt teos An Empire of Their Own: How the Jews Invented Hollywood, joka voitti Los Angeles Timesin kirjallisuuspalkinnon.

Kirjan mukaan juutalaistaustaiset mogulit rakensivat Hollywoodin. Alkuaikojen tunnetuimpia nimiä olivat esimerkiksi Adolph Zukor, Carl Laemmle, Louis B. Mayer, Harry Warner, Samuel Goldwyn, William Fox ja Harry Cohn. Kun he saapuivat Amerikkaan, kukaan ei pitänyt heitä amerikkalaisina. Siksi heidän täytyi luoda uusi amerikkalainen kulttuuri, jossa he voisivat menestyä ja rikastua.

2008 juutalaistaustainen toimittaja Joel Stein kirjoitti LA Times –lehteen artikkelin ”Who runs Hollywood? C’mon”. Stein käy artikkelissa läpi Hollywoodin voimakkaimmat vaikuttajat ja studioiden omistajat. Nimilista on kuin Tel Avivin puhelinluettelosta. Stein yritti haastatella artikkeliaan varten ei-juutalaisia mediavaikuttajia, mutta nämä kieltäytyivät.

Steinin mukaan he todennäköisesti pelkäsivät suututtavansa juutalaiset, mikäli he puhuisivat Hollywoodin rotukysymyksestä julkisuudessa. Steinin mukaan Hollywood on 2000-luvulla ”juutalaisempi kuin koskaan”.

2012 The Times of Israel julkaisi artikkelin ”Jews DO control the media”, jonka otsikko puhuu puolestaan. Kansainvälisesti arvostettu rauhan- ja konfliktintutkimuksen perustaja, norjalainen Johan Galtung aiheutti kohun toteamalla: ”Kuusi juutalaista yhtiötä hallitsee 96 % mediasta.” Lauseesta suuttuneet eivät väittäneet, että Galtung olisi valehdellut – hän ei vain olisi saanut puhua aiheesta julkisesti, sillä se on tabu.

Sama kaava toistuu kaikissa Pohjoismaissa. Pohjolan voimakkaimmat mediaperheet ovat olleet jo vuosikymmenten ajan juutalaisia: Erkot, Bonnierit (alkuperäinen nimi Hirschel) ja Hjörnet (alkuperäinen nimi Kaplan). Heidän omistamiaan medioja ja heidän jatkuvaa monikulttuurisuuspropagandaa on käsitelty yksityiskohtaisesti Magneettimedian artikkelissa ”Helsingin Sanomat, väärinajattelu ja juutalainen mediavalta Pohjoismaissa”.

Pohjoismaisen valtamedian tämän hetken näkyvin päätoimittaja on juutalaisen Bonnierin omistaman Dagens Nyheterin juutalainen Peter Wolodarski, joka on perustellut, miksi medialla on ”oikeus” sensuroida uutiset maahanmuuttajien rikoksista. Wolodarski kutsuu tätä ”agendajournalismiksi” – kun agenda on hyvä, on valehtelu ja sensuuri oikeutettua!

Ruotsinjuutalainen mediamoguli Robert Aschberg puolestaan rahoittaa avoimesti ”rasisminvastaisia” hakkeriryhmiä, jotka hankkivat laittomin keinoin luottamuksellisia tietoja maahanmuuttoa vastustavista kansalaisista ja julkaisevat tiedot suurissa sanomalehdissä pelottelutarkoituksessa.

Syy 13: Holokaustihuijaus

Kun joku yrittää virittää julkista keskustelua juutalaisten yliedustuksesta valtamedian johtoportaassa, hiljennetään hänet nopeasti. Aihe on täydellinen tabu. Juutalaisen Erkon suvun omistaman Helsingin Sanomien mukaan syy tälle on ”holokausti”.

2012 HS julkaisi pääkirjoituksen, jossa suomalaisia ”juntteja” valistettiin siitä, ettei juutalaisten roolista rahoitusmaailmassa, poliittisessa lobbauksessa ja suurissa tiedotusvälineissä ole soveliasta puhua, sillä juutalaiset ovat kärsineet ”holokaustin”.

Kirjoitamme juutalaisista, sillä meistä on käsittämätöntä, että länsimaissa näkyvimmästä pankkeja, lobbausjärjestöjä ja medioja omistavasta etnisestä ryhmästä ei saisi puhua. Kulttuurista, politiikasta ja taloudesta on mahdoton keskustella, ellei niitä kontrolloivien instituutioiden omistajia saa mainita ääneen!

”Holokausti” on ollut tehokas poliittinen ase, jolla eliittiin kohdistuva kritiikki on vaiennettu ja useissa maissa kielletty jopa lailla. ”Holokaustilla” perustellaan myös lännen järjetöntä maahanmuuttopolitiikkaa. Esimerkiksi Anne Frankin sisarpuoli Eva Schloss vetosi tammikuussa amerikkalaisiin, jotta nämä kunnioittaisivat holokaustin uhreja eivätkä äänestäsi maahanmuuttovastaista presidenttiehdokasta!

Onkin hämmentävää, ettei juutalaisten ”joukkotuhonnasta” ole jäänyt lainkaan fyysisiä tai asiakirjatodisteita (1, 2, 3, 4). Koska ”holokaustin” ei ole voitu tieteellisesti ja historiallisesti todistaa tapahtuneen, ovat suuret juutalaisjärjestöt pyrkineet kieltämään ”joukkotuhonnan” objektiivisen tutkimisen mahdollisimman monessa maassa. Toisinajattelijat yksinkertaisesti vangitaan.

Holokaustimyytti oli sionistiselle liikkeelle siunaus, sillä kansainvälisen yhteisön silmissä joukkotuhontatarina ”oikeutti” Palestiinan ryöväämisen juutalaisille. Juutalaiset saavat edelleen eurooppalaisilta veronmaksajilta satojamiljoonia dollareita ilmaista rahaa korvausmaksuina.

Itse asiassa koko juutalaisvaltio rakennettiin Saksalta kiristetyllä rahalla, kuten World Jewish Congressin pitkäaikainen johtaja Nahum Goldmann on todennut:

”Ilman saksalaisia korvausrahoja Israelissa olisi vain murto-osa sen nykyisestä infrastruktuurista.

Kaikki Israelin junat ovat saksalaisia. Laivat ovat saksalaisia. Sähköverkko on saksalainen ja niin on myös suuri osa koko maamme teollisuudesta […] puhumattakaan rahoista, joita saksalaiset maksavat yksittäisille [toisen maailmansodan juutalaisille] selviytyjille.”

Israelin johtoa ei tunnu hävettävän, että koko maa on rakennettu saksalaisilta kiristetyn ilmaisen rahan varaan. Elokuussa 2015 juutalaisvaltion diplomaatti Adi Farjon nimittäin totesi suoraan, että ”on Israelin eduksi”, että ”saksalaiset tuntevat jatkossakin kollektiivista syyllisyyttä holokaustista”. Farjon kertoi toimittajille, ettei Israel todellakaan halua ”normalisoida” välejään Saksan kanssa, sillä syyllistämiseen perustava hyväksikäyttösuhde on juutalaisvaltiolle paljon tuottoisampi.

Suurten juutalaisjärjestöjen suhde sotarikollisten (ja ”sotarikollisten”) tuomitsemiseen on kummallinen. Esimerkiksi vakavasti sairasta, muun muassa Sobiborin vartijaksi syytettyä John Demjanjukia riepoteltiin oikeudessa aina tämän kuolemaan saakka. Juutalaisjärjestöt vaativat Demjanjukin päätä vadille tämän iästä ja terveydentilasta huolimatta. Sen sijaan kommunistirikollisten tuomitseminen ei ole saanut juutalaisjärjestöjen kannatusta.

Ukrainan Holodomor oli kommunistihallinnon aiheuttama keinotekoinen nälänhätä, jossa kuoli yhteensä reilusti yli 10 miljoonaa kristittyä. Jewish Telegraphic Agency (JTA) uutisoi 2009, että Ukrainan juutalaisyhteisö oli alkanut kampanjoida sen puolesta, ettei Holodomoriin osallistuneita virkamiehiä voitaisi tuomita jälkikäteen ihmisoikeusrikoksistaan.

Kuten JTA itsekin kertoi, oli motiivi kampanjoinnille selvä: Ukrainan turvallisuuspalvelu oli paljastanut, että valtaosa ukranialaisia murhanneista bolshevikeista oli juutalaisia!

Syy 14: Mustien orjuuttaminen ja kollektiivinen syyllisyys

Kommunistiajan rikokset eivät ole suinkaan ainut historian luku, josta poliittinen eliitti puhuu räikeän kaksinaismoralistisesti.

Amerikassa käyty mustien orjakauppa on rikos, josta valkoisia syytetään mielellään kollektiivisesti. Väitetään, että valkoisten hyvinvointi on revitty rasistisella raakuudella mustien selkänahasta, minkä vuoksi meidän täytyy hävetä menneisyyttämme.

Sitä ei kuitenkaan mainita, että useat valkoiset kansat ovat kärsineet orjuudesta mustia afrikkalaisia enemmän. Ei myöskään kerrota, että kaikki kansat ovat käyneet historiassa orjakauppaa ja että mustat heimot pyydystivät toisten heimojen edustajia kaupatakseen nämä amerikkalaisille. Ja sekin unohtuu aina, että valkoiset olivat ensimmäinen kansa maailmanhistoriassa, joka kielsi orjakaupan moraalisin perustein.

Tabuista suurin on kuitenkin juutalaisten yliedustus Yhdysvaltojen orjakaupassa. Etelävaltioissa vain noin 5 % valkoisista omisti orjia, vaikka valtamedia on maalannut hyvin erilaisen mielikuvan Yhdysvaltojen historiasta. Juutalaiset sen sijaan pitivät orjuudesta huomattavasti valkoisia enemmän, ja häkellyttävät 40–75 % juutalaisista omisti orjia.

Kukaan ei kuitenkaan syytä juutalaisia enää kollektiivisesti mustien orjakaupasta – valkoisista on tehty yksinäinen syntipukki.

Esimerkiksi Amerikan historian pahamaineisimpiin orjakauppiaisiin lukeutuva Aaron Lopez oli portugalilaistaustainen juutalainen. Juutalaisten historiaa käsittelevä New World Jewry, 1492-1776 –teos esimerkiksi kertoo:

”He tulivat laivoilla, jotka olivat täynnä mustia afrikkalaisia orjia. Kuninkaallisilla oli orjakauppamonopoli, ja juutalaiset kauppiaat edustivat kruunua […] He olivat koko Karibian alueen suurin laivakauppiasryhmä. Ala oli lähes kokonaan juutalaisten käsissä […]

Juutalaiset omistivat laivat, joiden kapteenit ja miehistö olivat myös juutalaisia.”

Video: Mustien ja juutalaisten tulehtuneet välit on lakaistu julkisuudelta piiloon.

Syy 15: Juutalaisten yliedustus korkeakoulumaailmassa

Monikulttuurinen aivopesu, orjuuden ja kommunismin historian vääristely sekä kulttuurimarxismi ovat kaikki hankkeita, jotka ovat ammentaneet sisältönsä ja voimansa yliopistoista. Suurissa amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa korkeakouluissa syntyneet aatteet ovat valuneet valtamedian kautta lopulta myös Pohjolan perukoille Suomeen.

Juutalaiset ovat päässeet nykyiseen asemaansa yliopistojen kautta. Juutalainen New York Times –toimittaja David Brooks on kirjoittanut suorasanaisesti liberaalien juutalaisten ”vallankaappauksesta”:

”Muutama vuosi sitten kirjoitin kirjan, joka kertoi uuden korkeasti koulutetun luokan noususta. Heillä on 60-luvun [liberaalit] arvot ja paljon rahaa […]

Erään kirjaesittelyn jälkeen tuntematon nainen tuli luokseni ja sanoi: ’Ymmärräthän, että kirjasi mukaan juutalaiset ovat valloittaneet Amerikan.’

Olin ällistynyt, mutta sitten ymmärsin, että myös hän oli juutalainen. Kahden kesken uskalsin myöntää, että hän puhui totta.

Juutalaiset olivat nimittäin etujoukko, joka 1900-luvulla muutti koko Amerikan yliopistomaailman sekä sen, kuinka eliitti toimi ja ajatteli.”

Sionistit mielellään väittävät, että korkeakoulujen haltuunotto on ”osoitus juutalaisten ylivertaisesta älykkyydestä”. Väite on kuitenkin helppo kumota.

Ron Unz on tekstissään ”The Myth of American Meritocracy” osoittanut, että 2000-luvun aikana juutalaiset ovat ainut etninen ryhmä, jonka vaikutusvalta on kasvanut entisestään Harvardissa. Sen sijaan kaikkien muiden etnisten ryhmien edustus on pudonnut. Yliopistot syrjivät muita rodullisia ryhmiä ja suosivat juutalaisia.

Johtuuko muutos sitten juutalaisten ylivertaisesta älystä? Vastaako juutalaisten asema heidän todellisia meriittejään? Ei.

Suhteessa arvosanoihin juutalaiset ovat edelleen 13-kertaisesti yliedustettuja verrattuna eurooppalaisiin ja 6 kertaa yliedustettuja aasialaisiin nähden. Unz selvitti, että koulut toisin sanoen suosivat juutalaisia heidän älynlahjoihinsa katsomatta. Tieto pohjautuu National Merit Scholarship –kisatulosten analyysiin.

Juutalaisten menestystä ei siis voi perustella vain geeneillä eikä edes heidän opiskelumyönteisellä kulttuurilla. Juutalaisten vaikutusvaltaa selittävät länsimaalaiset yhteiskunnalliset rakenteet, jotka ovat muuttuneet entistä vahvemmin juutalaisia suosiviksi ja entistä eurooppalaisvastaisemmiksi.

Tietoa tukee myös juutalaisten suhteellisen matala edustus akateemisessa Phi Beta Kappa –järjestössä, jonka jäsenyys perustuu koulumenestykseen. Järjestössä on juutalaisia enemmän sekä aasialaisia että eurooppalaisia, mikä osaltaan romuttaa myytin juutalaisten ylivertaisesta älykkyydestä.

Syy 16: Juutalainen terrorismi

Vuosi sitten Yleisradio julkaisi ”vainojen uhrien muistopäivän” kunniaksi haastattelun, jossa Suomessa asuva juutalainen Michel Grünstein valehteli, ettei juutalaisia terroristijärjestöjä ole olemassa. Näin Grünstein uskotteli kuulijoille, että juutalaiset ovat moraalisesti vastustajiaan korkeammalla, minkä vuoksi suomalaisten kannattaa tukea juutalaisten poliittisia hankkeita.

Euroopassa Jewish Revolutionary Groupin, Tagarin ja Jewish Defense Leaguen (1, 2, 3, 4) kaltaiset järjestöt ovat viime vuosikymmeninä syyllistyneet katuväkivaltaan, pommi-iskuihin, tuhopolttoihin, tappouhkauksiin ja jopa murhiin esimerkiksi Israel-vastaisia, antikommunistisia sekä holokaustia kriittisesti tutkivia ihmisiä vastaan.

Pelkästään Ranskassa juutalaiset militantit ovat syyllistyneet moniin karmeimpiin toisen maailmansodan jälkeisiin terroritekoihin: henkirikoksia, autopommeja, irti kaivettuja silmiä, happoiskuja, elinikäisiä vammoja, koomaan johtaneita pahoinpitelyjä, irti silvottuja raajoja ja niin edelleen. Robert Faurissonin artikkeli ”Jewish Militants: Fifteen Years, and More, of Terrorism in France” on kattava selonteko aiheesta, mutta se kaipaisi pävitetyn version (artikkeli julkaistiin 1996).

Israelissa esiintyy kahdenlaista äärijuutalaista väkivaltaa: virallista valtioterrorismia ulkomaita ja palestiinalaisia vastaan (1, 2) sekä toisaalta ruohonjuuritason sionistista väkivaltaa.

Jälkimmäistä edustavat esimerkiksi Lehava, Hilltop Youth –liike ja Arvut Hadadit –aktivistit. Ne käyttävät aktiivisesti väkivaltaa (katumellakoista pommi-iskuihin) estääkseen seka-avioliitot juutalaisten ja ”ali-ihmisten” välillä, polkeakseen palestiinalaisten kansalaisoikeuksia ja laajentaakseen juutalaisten laittomia siirtokuntia.

Jo ennen Israelin valtion virallista perustamista aseelliset juutalaisjärjestöt murhasivat massoittain Palestiinassa asuneita arabeja ja eurooppalaisia – sekä kristittyjä että muslimeja. Pahamaineisimpia olivat tuohon aikaan Haganah-, Lehi- ja Irgun-nimiset ryhmät, joiden kuuluisimpia operaatioita olivat Deir Yassinin ja King David –hotellin teurastukset.

Myöhemmin monista terroristijohtajista tuli juutalaisvaltion arvostetuimpia poliitikoita. Irgunin johtaja Menachem Begin palkittiin veriteoistaan Nobelin rauhanpalkinnolla ja Israelin pääministerin pestillä.

Jewish Telegraphic Agency myönsi 1998, että heti toisen maailmansodan jälkeen Israelin ensimmäinen presidentti Chaim Weizmann oli sotkeutunut Nakam-nimisen juutalaisen terroristijärjestön mielenvikaiseen suunnitelmaan. Nakam tahtoi ”kostaa holokaustin” murhaamalla 6 000 000 eurooppalaista siviiliä myrkyttämällä suurten eurooppalaiskaupunkien vesijohtoverkostot.

Myrkky murhahanketta varten ehdittiin valmistaa Weizmannin tuttavan laboratoriossa, mutta brittiviranomaiset pidättivät ainetta kuljettaneen Nakam-johtaja Abba Kovnerin, kun tämä oli laivassa matkalla kohti Eurooppaa.

Kirjoitamme juutalaisista, sillä Yleisradion kaltaiset tiedotusvälineet valehtelevat suomalaisille, ettei juutalaista terrorismia ole edes olemassa.

Video: Juutalainen äärijärjestö mellakoi ja tuhosi yritysten tiloja kesällä 2014 Pariisissa.

Video: Dokumentti Nakamin 6 000 000 siviilin murhasuunnitelmasta.

Syy 17: Kristittyjen vaino Israelissa

Etenkin länsimaalaiset sionistit kutsuvat Israelia mielellään ”juutalaiskristillisten” arvojen, ihmisoikeuksien ja demokratian linnakkeeksi. Väitetään, että juutalaiset suojelevat kristittyjä verenhimoisilta muslimeilta.

Totuus on toisenlainen. Juutalaisryhmät ovat vain koventaneet väkivaltaansa palestiinalaiskristittyjä vastaan viime vuosina.

Kirkkoja poltetaan, pappeja pahoinpidellään, kristittyjen asuntoihin ja autoihin maalataan herjoja ja uhkauksia. Äärijuutalaiset johtajat saavat julkisesti vaatia kristittyjen murhaamista ja kirkkojen tuhoamista – heillä on tuomioistuimen lupa.

Kuten kirjailija Craig Nielsen on todennut, ”Israel vastustaa kristinuskon julistamista rajojensa sisällä voimakkaammin kuin kommunistinen Kuuba koskaan on tehnyt”! Tästä huolimatta ”kristillisten arvojen” nimiin vannova Yhdysvallat lahjoittaa joka päivä 8 miljoonaa dollaria ilmaista rahaa Israelille.

Kristityt sionistit ylistävät usein juutalaispoliisien ja -sotilaiden käyttämää raakaa väkivaltaa palestiinalaissiviilejä kohtaan. Väitetään, että ”juutalaiset pitävät muslimiterroristit kurissa”. Todellisuudessa palestiinalaisvastainen väkivalta ei tunne uskonnollisia rajoja – sionistisen terrorin uhreiksi joutuvat niin islaminuskoiset kuin kristityt arabit.

Toisin sanoen Israelin hallitusta kannattavat eurooppalaissionistit ovat hylänneet kristityt uskonveljensä.

Syy 18: Juutalaiset ja järjestäytynyt rikollisuus

Artikkelissa on käyty jo kattavasti läpi erilaisia taloudellisen ja poliittisen rikollisuuden muotoja. Entäpä perinteinen mafiatoiminta?

Kuten olemme artikkelisarjassa ”Juutalaiset ja järjestäytynyt rikollisuus” 1, 2, 3 osoittaneet, on juutalaisilla ollut vahva rooli järjestäytyneen rikollisuuden synnyssä länsimaissa. Tohtori M. Raphael Johnson on todennut:

”Juutalainen mafia toimii täysin eri tavalla kuin esimerkiksi tunnetut irlantilais- ja italialaisrikolliset Yhdysvalloissa ja Euroopassa.

Juutalaisrikolliset ovat rikkaampia, he ovat panostaneet kansainvälisyyteen ja he ovat paljon väkivaltaisempia sekä kylmäverisempiä. He tappavat lapsia. He tappavat poliiseja ja näiden perheenjäseniä. He tappavat kenet haluavat.”

Modernin huumekaupan isänä pidetään Amerikassa vaikuttanutta juutalaisgangsteri Arnold Rothsteinia. Myös Jewish Post of New York on artikkelissaan ”The Jewish Gangsters in America” myöntänyt, että ensimmäiset nykyaikaiset huumekauppiaat olivat juutalaisia:

1. ”Kaikki juutalaisgangsterit eivät olleet hienovaraisia valkokaulusrikollisia, vaan joukkoon kuului myös verenhimoisia murhamiehiä.
2. Juutalaiset käytännössä kehittivät järjestäytyneen rikollisuuden.
3. Juutalaiset (rikolliset) olivat ensimmäisiä, jotka kutsuivat itseään ’liikemiehiksi’. Heille lain rikkominen oli bisnestä ja he rakensivat mittavat rikosverkostot: uhkapelejä, prostituutiota, salakuljetusta, kiristystä ja ’suojelurahoja’.
4. Ikävä kyllä juutalaiset olivat Amerikan ensimmäisiä huumekauppiaita!
5. Rikolliset olivat usein ’hyviä juutalaisia’. He kävivät säännöllisesti synagogassa ja puolustivat juutalaisia amerikkalaisilta ’natseilta’ ja antisemitisteiltä.”

Valtavirtainen juutalaisyhteisö ei usein ole ottanut etäisyyttä ammattitappajiin ja huumekauppiaisiin. Esimerkiksi sionistijohtaja Stephen Wise ja ”rasisminvastainen” Anti-Defamation League pitivät lämpimät välit Purple Gang- ja Murder, Inc –rikollisjärjestöjen juutalaisiin johtajiin.

Vielä oudompaa on, että juutalaiset järjestöt ja tunnetut juutalaiset vaikuttajat ovat pyrkineet viimeiseen asti puolustelemaan jopa pedofiliaan syyllistyneitä heimoveljiään.

Juutalaiset pedofiilit, kuten elokuvaohjaaja Roman Polanski, investointipankkiiri Jeffrey Epstein ja sionistiguru Alan Dershowitz ovat saaneet valtavasti julkista tukea juutalaisryhmiltä. Esimerkiksi Polanskia vastaan nostettujen syytteiden kumoamista on vaadittu sillä perusteella, että hän on ”holokaustiselviytyjä”!

Juutalaisen lain mesira-periaate kieltää juutalaista ”vasikoimasta” toisen juutalaisen tekemistä rikoksista ei-juutalaiselle poliisille ja tuomioistuimelle.

Mesira-käytäntö on vaikeuttanut huomattavasti esimerkiksi juutalaisten talousrikollisten ja pedofiilirinkien (1, 2, 3) saattamista oikeuden eteen. 2013 The Times of Israel myönsi, että englannissa rabbit ovat kieltäneet juutalaisia kertomasta lasten raiskauksista poliisille. Englantilainen televisiokanava selvitti 19 juutalaista pedofiliatapausta, joista yhdestäkään ei oltu tehty rikosilmoitusta.

Juutalaisseurakunnat länsimaissa ovat siis monissa tapauksissa suojelleet mieluummin omaa julkisuuskuvaansa kuin pedofiilien uhreiksi joutuneita juutalaislapsia.

Syy 19: ”Me juutalaiset pidämme yhtä”

Artikkelin edelliset kohdat osoittavat, että juutalaistaustaiset vaikuttajat ovat rakentaneet voimakkaita etnisiä verkostoja muun muassa poliitiikassa, liike-elämässä, valtamediassa ja jopa järjestäytyneessä rikollisuudessa.

Monikulttuurisuutta Pohjoismaissa rummuttavan Bonnier-mediaperheen Jeanette Bonnier totesikin 2014, että juutalaisilla on voimakas yhteenkuuluvuuden tunne:

”Tunnen kuuluvani joukkoon, kun olen toisten juutalaisten seurassa. Meillä on vahva ryhmäkoheesio ja yhteenkuuluvuuden tunne, mikä saa minut tuntemaan oloni mukavaksi. Juuri vahvan yhteishengen vuoksi olemme aina selvinneet. Kun ajamme yhteistä asiaa, selviämme. Tämä pätee koko yhtiöömme [Bonnieriin].”

Juutalainen yhteisö – kuten mikä tahansa ihmisryhmä – koostuu kerroksista: keskiössä on suurinta taloudellista, kulttuurillista ja mielipidevaltaa käyttävä ryhmä, ulommilla kerroksilla sitoutuminen yhteisöön ja kulttuuriin voi olla kevyempää. Painotuseroista huolimatta yhteisö toimii kuin perhe, joka puhaltaa useimmiten yhteen hiileen ja jossa auktoriteeteilla on usein viimeinen sana.

Valtavirtaiseen juutalaiseen kulttuuriin kuuluu Talmudin (jota käsittelemme lisää seuraavassa kohdassa) perusteella kaksi eri etiikkaa, sisä- ja ulkomoraali. Sisäryhmän moraali neuvoo, kuinka juutalaisten tulee kohdella toisia juutalaisia. Ulkoryhmään taas kuuluvat ei-juutalaiset, joita esimerkiksi Talmud opettaa kohtelemaan eri tavalla kuin juutalaisia. Tätä kutsutaan myös moraaliseksi partikularismiksi.

2012 Jewish Journal julkaisi kolumnin, jossa myönnettiin, että juutalainen laki halakha esimerkiksi kieltää juutalaisia palauttamasta ei-juutalaisten hukkaamaa omaisuutta takaisin näille. Jewish Journalin mukaan suuri osa juutalaisista myös noudattaa sääntöä.

Juutalaiset julkaisut osoittavat, että suhtautuminen muukalaisiin ja seka-avioliittoihin on usein suorastaan kylmäkiskoisen strategista.

Yhteisönsä kulttuuria tutkineet juutalaiset Mark Zborowski ja Elizabeth Herzog ovat kirjoittaneet, että yhteisön ulommilla kerroksilla seka-avioliitot voivat olla hyväksyttäviä ”tunkeutumisväyliä” ei-juutalaiseen valtakulttuuriin. Zborowskin ja Herzogin mukaan myös juutalaisten fanaattisin ja ”puhtain” ydin hyötyy siitä, että maallistuneemmat juutalaiset seurustelevat ja verkostoituvat ei-juutalaisten kanssa:

”Etniset raja-alueet voivat toimia kuin kulttuurien väliset sillat, mistä on hyötyä monessa mielessä. Ne ovat tunkeutumisväyliä, puskureita ja uuden elämänvoiman lähteitä. Pienet säröt ulkokerroksissa voivat samalla vahvistaa ydintä.”

Samuel Lieberman ja Morton Weinfeld kirjoittavat artikkelissaan ”Demographic Trends and Jewish Survival” samasta aiheesta. Myös heidän mielestään juutalaisten osittainen sekoittuminen kantaväestöön oli poliittisesti ja sosiaalisesti positiivinen ilmiö:

”Paras tapa hankkia vaikutusvaltaa on luoda hyvät suhteet poliitikkoihin ja mielipidevaikuttajiin. Seka-avioituneet juutalaiset voivat rakentaa verkostoja, joiden kautta vaikuttaa suureen ja yhteiskunnallisesti merkittävään yleisöön.”

Voimakas yhteenkuuluvuuden tunne heijastuu myös juutalaisyhteisöjen poliittisiin kannanottoihin. Kuten artikkelin aiemmissa kohdissa on selvinnyt, ei maailmalla ole esimerkiksi merkittäviä juutalaisjärjestöjä, jotka vastustaisivat Euroopassa tai Yhdysvalloissa toteutettavaa liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa.

Myös rikollisvaltio Israelilla on merkittävien juutalaisjärjestöjen tuki joka puolella maailmaa. Magneettimedia ei esimerkiksi löytänyt selvityksessään ensimmäistäkään Suomessa toimivaa juutalaista yhdistystä tai julkaisua, joka olisi suhtautunut Israeliin kriittisesti.

Kun Israel teurastaa palestiinalaisia, vakuuttavat Suomen juutalaisjohtajat usein televisiossa, ettei meidän juutalaisyhteisöllämme ole mitään tekemistä sionismin rikosten kanssa.

Onkin kummallista, että keväällä 2015 Helsingin juutalaisseurakunta kutsui juhlapuhujaksi Israelin sotilastiedusteluveteraanin, äärisionisti Mordechai Kedarin. Kedar on järkyttänyt maailmalla ehdottamalla esimerkiksi, että Israel voisi kukistaa vastarinnan raiskaamalla kuolleiden palestiinalaissotilaiden naispuoliset omaiset!

On toki olemassa myös Josef G. Burgin ja Benjamin Freedmanin kaltaisia juutalaisia, jotka eivät ole antaneet edes hiljaista tukeaan valtavirtaiselle juutalaiselle politiikalle vaan kritisoineet yhteisöään kovin sanoin. Sekä Burg että Freedman joutuivat maksamaan valinnastaan kovan hinnan.

Syy 20: Rasismi ei-juutalaisia kohtaan

Palestiinan etninen puhdistus johti siihen, että maailmalla on edelleen 7 miljoonaa arabipakolaista, jotka eivät saa palata koteihinsa, koska heidän syntyperänsä on ”epäpuhdas” eli ei-juutalainen.

Pääministeri Benjamin Netanjahun kanslia vahvisti 2013, että Israel voi tehdä DNA-testejä juutalaisiksi itseään väittäville itäeurooppalaisille, jotka haluavat muuttaa Israeliin.

Samana vuonna maailmalle vuosi tieto, että Israelin hallitus oli steriloinut mustia etiopianjuutalaisia maahanmuuttajia näiden ”epäpuhtaan” syntyperän vuoksi. Olivatpa etiopianjuutalaiset kuinka uskonnollisia tahansa, on heidän rodullinen perimänsä Israelin hallituksen mukaan väärä.

Rabbi Yitzhak Shapiron kirja The King’s Torah nousi bestselleriksi Israelissa. Kirjassa todettiin, että on oikein murhata ei-juutalaisia (olivatpa nämä sitten vauvoja tai aikuisia) vaikka nämä eivät aiheuttaisi suoraa fyysistä vaaraa juutalaisille. Kirja järkytti maailmalla paitsi sisältönsä vuoksi niin myös siksi, että sen julkaiseminen ylipäätään sallittiin.

Mistä Israelin hallituksen rasistinen politiikka ammentaa vaikutteensa?

Kehityspsykologisessa Growing Points in Attachment Theory and Research –tutkimuksessa selvitettiin eri kansojen perinnöllistä suhtautumista ulkopuolisiin. Joku voisi kutsua sitä tutkimukseksi muukalaiskammosta. Tutkimuksessa selvisi, että juutalaisvauvat suhtautuvat tuntemattomiin ulkopuolisiin paljon kielteisemmin kuin vertailukohteena olleet pohjoissaksalaiset vastasyntyneet. Siinä, missä eurooppalaisvauvat reagoivat tyynesti uuteen ihmiseen, huomattava osa juutalaisvauvoista ”järkyttyi muukalaisesta niin pahoin, että lohduttaminen oli todella vaikeaa”.

Kuten artikkelissamme ”Juutalaiset ja rasismi, osa 2: rasismin opillinen alkuperä” osoitamme, juutalaisten pyhät kirjoitukset sisältävät järkyttävää rasismia, jota tärkeät uskonnolliset auktoriteetit eivät suinkaan ole tuominneet. Alla muutama esimerkki Talmudista, josta pääministeri Benjamin Netanjahu haluaa nyt Israelin lakikirjan:

• Kethuboth 111a: Ei-juutalaiset ovat kansaa, joka on kuin aaseja – orjia, jotka katsotaan isännän omaisuudeksi.
• Yebamoth 98a: Kaikki ei-juutalaisten lapset ovat oikeudellisesti äpäriä, koska ei-juutalaiset ovat vain eläimiä.
• Niddah 45a: Rabbien mukaan naiset eivät voi tulla raskaaksi ennen kuin he saavuttavat 12 vuoden ja yhden päivän iän. Kysyttäessä, kuinka oli mahdollista, että ei-juutalainen tyttö oli tullut raskaaksi kuuden vuoden iässä, rabbi vastasi, että ei-juutalaiset eivät ole ihmisiä.
• Keritoth 6b: Ei-juutalaiset eivät ole ihmisiä: Pakanat, eivätkö he kuulu Aatamin luokkaan? Ei, sillä on kirjoitettu: “Te, ihmiset, olette minun lampaani, minun laitumeni lampaat, olette Aatami (ihminen); teitä kutsutaan Aatamiksi, mutta pakanoita ei. (Talmudin alaviitteessä lukee, että Aatamilla ei tarkoiteta ihmisiä yleensä, vaan vain israelilaisia.)
• Sanhedrin 57a: Jos ei-juutalainen tappaa juutalaisen, ei-juutalainen on tapettava. Mutta jos juutalainen tappaa ei-juutalaisen, juutalainen on vapaa. (Talmudin alaviitteessä myönnetään, että tässä kohtaa sensorit olivat korvanneet sanalla ‘Cuthean’ alkuperäisen sanan goy = ei-juutalainen.)
• Sanhedrin 78b–79a: Israelilaiset eivät ole syyllisiä murhaan, paitsi jos he tarkoituksenomaisesti tappavat israelilaisia. Jos israelilainen aikoi tappaa ei-israelilaisen, mutta tappoikin israelilaisen erehdyksessä, hän ei tällöin ole syyllinen murhaan. Mishna-laki on tässä yhteydessä yksitulkintainen.
• Abodah Zarah 26d Tos; Kiddushin 66c; Soferim XV, sääntö 10: Eräs juutalaisuuden merkittävimmistä viisaista Simeon ben Yohai totesi; “Parhaimmatkin ei-juutalaisista tulee tappaa”.

Hepreankielinen ei-juutalaisia tarkoittava sana goy (monikkomuoto: gojim) merkitsee myös ”tuholaisparvea” ja ”eläinlaumaa”. Jiddišin kielessä on puolestaan ei-juutalaisia naisia tarkoittava sana shiksa, joka merkitsee myös ”epäpuhdasta olentoa”, ”liskoa”, ”kauhistusta”, ”iljetystä” ja ”saastaa”.

Benjamin Netanjahu ilmoitti alkuviikosta, että hän tahtoo rakentaa aidan, joka eristää juutalaisvaltion arabitaustaisista ”villieläimistä”.

Samalla Israelille uskolliset juutalaiset niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa työskentelevät hartiavoimin, jotta mahdollisimman moni afrikkalais- ja arabitaustainen elintasopakolainen pääsisi tunkeutumaan länteen.

Kysymys kuuluu: Mistä kaksinaismoralismi kumpuaa?

*”Sionisti” ei ole kiertoilmaus sanalle ”juutalainen”. Tämä artikkeli ei väitä, että tekstissä nimetyt juutalaiset edustaisivat koko juutalaista kansaa tai toimisivat tietyllä tavalla siksi, että he ovat juutalaisia. Sellaisen väittäminen olisi Suomessa rikollista.

 

Arvi Pihkala